Aurinkoinen helatorstai

Keskiviikon agilityssa Katri oli kouluttamassa. Tuntui, että viime ratatreenistä on pitkä aika; tuntuma puuttuu kokonaan varsinkin Viirun kanssa tekemisestä.

Tuttuja treenattavia asioita: Pikin kanssa vinohypylle irtoaminen ja pimeän U-putken hakeminen, Viirun kanssa takaakierrossa pysyminen vaikka etenen ja välistäveto. Treenin teemana olivat putkeen irtoamisen ja pimeät putkikulmat - helppoa kuin heinänteko - paitsi Pikille se mutkaputki. Katrilta sain idean, että ehkä Pikille parempi tapa opettaa on hiljalleen vaikeuttaen kuin vaikeaan palkkaaminen: lelu valmiina putken päässä... Jos Piksu ei edes pääse palkkautumaan.

Viiru loikkasi aika korkealta A:lta (mutta kontaktilta kuitenkin). Piki teki puomin radalla, palkka tosin oli lopussa. Ensin suht sinnepäin, toinen oli hyvä. 

Jos tuntuu ratatreenistä olleen aikaa, kisoista on tosiaan, kahdeksan kuukautta. Jospa ylihuomenna viimein löydettäisiin itsemme radalta. Ilmoitin Viirun vihonviimeiseksi varakoiraksi Joan SM-joukkueeseen, jos ei porukkaa muuten saada kasaan. Mutta tuskinpa on pelkoa joukkueeseen joutumisesta ;) Kisat ovat kyllä kotiseudulla.

Ja pitkästä aikaa treenattiin nose workia, tosin vain omalla pihalla. Pitäisi kokeilla muuallakin. Piilotetun hajun etsiminen on eukkosista edelleenkin kivaa ja yleensä helppoa. Pikillä sujui rasioiden erottelu pihalla hyvin, mutta Viiru alkoi sählätä, ehkä epäselvän palkkauksen vuoksi. Alettiin sitten harjoitella istuutumalla ilmaisemista, ja se oli ehkä hyvä ja rauhoittava idea. Ehkä minulla on asenneongelma nose workin kanssa, ja kaipuu nenätöihin hakuun ja jäljelle polttelee.

Helatorstai on lämmin ja aurinkoinen, ja olemme olleet ulkona pihalla ja lenkillä koko päivän. Eukkosten talviturkit lensivät Pyhäselkään. Olen sanonut, etten heitä keppiä tai lelua, vaan menkööt uimaan omaehtoisesti jos huvittaa, mutta nyt tingin kuvausmielessä periaatteesta. Eikä Piki olisi muuten mennyt kastautumaan. Lenkille jäi, paitsi talviturkki, myös minun hyvä mieleni. Ei vain osattu sivuuttaa nätisti iloista, kohti tulevaa noutajaa. Ja tämä tapahtui vielä kaksi kertaa.

Susulla taitaa pysyä turkki päällä.

Uimallako tuonne pitäisi mennä?

Pikin piipitys on alkanut lisääntyä viime aikoina, jo ennen kuin Susu tuli tänne. Mutta tänä aamuna Susu oli kuitenkin piippaajaprinsessa. Pyhäaamuna viideltä alkoi möykkä, ja luulin Susulla olevan jonkin oikean hädän, kuten pissahädän. Ei, se tuijotti kuppia. Vesi oli monta tuntia vanhaa. Kun vaihdoin veden, hän armollisesti joi ja alkoi seuraavaksi katsella remmiä. Tähän aikaan arkisin viet meidät metsälenkille, eiköhän mennä... Kun puin ja menin seuraksi pihalle, matami suostui tulemaan mukaan.