Juhannuksesta runon ja suven päivään

Kaikenlaista säätä on ollut, ehkä lumi, räntä ja rakeet ovat kuitenkin puuttuneet. Kesä!

Juhannus vietettiin mökillä hyvässä säässä. Ensimmäiset kuvat ovatkin tuolta aurinkoiselta reissulta.

Orivirralla

Viirun agilitytreeneissä saatiin vielä nauttia Soilin koulutuksesta. Kesän kotiläksyksi: keppien vaikeammat aloitukset. Olen tainnut auttaa niin paljon, että Viiru ei edes yritä.

Tästä Katja varoitti Pikinkin treeneissä. Ohjaa nyt niin kuin haluat kolmosissa ohjata. Älä auta äläkä vie liian pitkälle. Vaadi! Jos Piki ei mene estettä, korjaa. Piki teki agility-comebackinsa Katja Ojansivun koulutuksessa, johon olin ilmoittanut Viirun. Sitten muistin, miten monesti olin harmitellut, että se nuori koirahan tänne olisi pitänyt ottaa, niin että saadaan heti alusta vinkit oikein tekemiseen. Ja taas Pikseli oppi nopeasti :) Hyppyjen hakemista Pikin kanssa saatiin myös läksyksi. Hyppytekniikkaa olemme tehneet nyt yhteensä kaksi kertaa. Pikille olisi myös treeniryhmäpaikka elokuusta eteenpäin - en tosin ole saanut vielä vahvistusta.

Pikin vepessä alokas haki köyttä veneestä vierailta ihmisiltä - ihan uimasilleen ei kuitenkaan vielä uskaltauduttu. Pihalla saan jo noutoesineen usein käteen ja Piki voi myös istua patukka suussa.  

Hakuryhmäämme vaivaa pienoinen aneemisuus, mutta onneksi vähäverisyys ei kuvaa Viirun tekemistä. Viikko sitten ukot korvautuivat esineillä. Tallattiin 50 m x 50 m ruutu, johin Viirulle ripolteltiin neljä Annelin esinettä. "Talvitauko" teki hyvää, Viipo juoksenteli ruudussa keskittyneesti nenä auki ja toi kolme esinettä käteen asti. Neljäs ja viimeinen esine oli pieni ruskea nahkaläpykkä, josta ihmettelin eikö Viiru nostanutkaan sitä - kunnes Viiru sylkäisi sen suustaan. Samaa tyyliä Viiru jatkoi seuraavissa ukkotreeneissä, joissa leikiteltiin tyhjillä ja miehitetyllä mökeillä, esim. yhdellä pistolla oli ukotettu lähimökki ja takarajalla oleva tyhjä mökki, jonka läheisyydessä oli ukko. Se on helppoa, kun kerrankin on nokka kunnolla auki...

Sääli ettei ole treenattu tottista hyvään kuntoon enkä ole tajunnut mennä kokeeseen alkukesästä. Eihän nyt ehkä enää kerkiä! Eikä Virkussa ole oikein kokeitakaan. Miimilta lainaan saatu kilon kapula ei kuitenkaan ole tottiksen ongelma - sekä Viirun että Pikin mielestä se on suunnilleen ihanin kanniskeltava esine maailmassa. Seuraamisen kesto on treenaamatta, samoin eteen tuloa Viiru ei tällä menolla opi varmaksi ikinä.

Näin voi käydä, jos keikkuu veneen reunalla.

Pikille poljettiin lähes namiton jälki, jolla oli keppejä. Nameja on syytä ripottaa alkuun, jotta nenun saa maahan. Mitään ongelmaa jäljen seuraamisessa ei ollut, mutta työskentely ei ollut niin kaunista kuin yleensä. Parasta oli, että Piki reagoi keppeihin ja pääsin siitä palkkaamaan!

Isokoskelot viettävät juhannusta Herajoessa

Miksi muuten niin rauhallinen Viiru innostuu uimisesta, pulkasta ja kottikärrykyydistä? Kottikärrykyydistä siksi, että kerran erehdyin palkkaamaan. Eino Leinon päivän tienoilla niitettiin ja korjattiin. Ei ollut city-ihmiselle helppoa heinänteko kosteassa helteessä, paarmojen ja hyttysten pörrätessä ja inistessä - ja tuon yhden pyrkiessä aina kärrykyytiin. Lisäksi drama queen sai jotain tassuunsa ja heittäytyi kolmijalkaiseksi. Ehdin jo ajatella, että siinä meni Agirotu-joukkueemme, mutta Viiru toipui pian. Ehkä kusiainen pisti anturan syrjään?

Osaavatkohan koirat arvostaa sitä, että saavat viettää kesälomaansa näin hienoissa maisemissa?

Mökin pihalla valoisan kesäyön alkaessa tuli käymään Viirun etunimikaima, yön todellinen asukki. 

VIIRUpöllö