Takaisin metsään! Saimme kutsun kuokkimaan Tarja Väyrysen hakukoulutukseen. Alkupalaverissa allergialääkepöllyssä kerroin, että "ongelmia" on vain vähän: työskentely, ilmaisu ja ohjaajan toiminta. Työskentelyssä tarkemmin suorat pistot, ilmaisussa maalimiehen jätöt ja ohjaajalla erityisesti radanlukutaidon puute.
Jännittyneinä odotimme, miten treeni menee pitkän talvitauon jälkeen. Ilmaisut sujuivat hyvin. Pistot eivät olleet suoria, mutta Viiru kyllä upposi syvälle. Viiru lähti vinoon; nyt oli vähemmän niitä, että koira lähti aluksi oikeaan suuntaan, mutta kaarsi liian aikaisin. Tyhjiä taidettiin tehdä vain kaksi.
Palautteena tuli, että koira on tosi kivan oloinen. Motivaatio on kohdillaan, ja liikkuminen hyvää, kevyttä ja nopeaa. Hallinta on kunnossa. Hypoteesiksi tuli, että Viiru lähtee vinoon, koska sille on epäselvää, mihin suuntaan haluan sen säntäävän.
Kuulostaako "epäselvä ohjaus" tutulta muista lajeista? Ainahan hokee itselleen, että syy löytyy hihnan toisesta päästä ja peilistä, mutta nyt kun on edetty Viirun kanssa vähän pidemmälle, omat virheet tuskallisesti todella konkretisoituvat. Eikä niinkään, että Viiru "ei anna virheitä anteeksi" - kyllä se antaa. Mutta Viirua ei voi syyttää mistään: ei voi tehdä, kun koira on semmoinen tai tämmöinen.
Kouluttaja oli myös sitä mieltä, että Viiru kevyesti jaksaa voittajaluokan radan. (Ja pitkää rataahan on yleensä ajettukin.) Sää oli paahteinen ja vuodenaikaan nähden kuuma, mutta ei haitannut.
Huomenna sitten lähetykset uusiksi. Voisi treenata vaikka ilman koiraa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti