sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Onnistumisia

Tiia tilasi onnistumisia. Niitähän löytyy!

Agility

Onnistuin  ehtimään ajoissa hallille viikkotreeniin, vaikka työpäivä venyi. Onnistuin lopulta ajoittamaan oikein takaaleikkauksen ennen hyppyä 15, jolloin Viiru ohjautui loivasti putkeen. Ja kyllä on meillä hieno ryhmä ja kouluttaja! Agility ei ole vain nuorille, ketterille naisille (mutta myös heille).


Rata: Tuomas Haverila
Onnistuin ilmoittautumaan aivan loistavaan koulutukseen. Toki oli Jenna Caloanderista hyvät muistot viime vuodeltakin.  Sen lisäksi, että kouluttaja osasi ottaa jokaisen koirakon taidot ja tavoitteet huomioon, hän myös oli tehnyt kotiläksynsä: Ensimmäiseksi hän kysyi kumman koiran kanssa tulen, nuoremman vai vanhemman. Vai onnistuttiinko vuosi sitten Viirun ja Pikin kanssa olemaan niin mieleenpainuvia?

Etukäteen katsottuna paperilla rata näytti siltä, että pitäisi seistä keskellä sijaitsevalla puomilla ja huidella koiraa eri esteille ja toivoa parasta. Pystyttiin positiivisen kouluttajan kanssa ihmeellisiin onnistumisiin. Nyt odottelen, että jonkun ratapiirustustaitoisen blogiin ilmaantuu rata. Mahdottomiin paikkoihin ehtii, kun sijoittuu ja rytmittää oikein. Aika pienistä senteistä(?) voi olla kiinni, onnistuuko poispäinkääntö-sylkkäri-syherrys ja pelittääkö pitkä leijeröinti. Jenna osasi myös taas neuvoa hyppypyörityksen niin, että kaarrokset olivat pienet(!). Linjoja ja rytmiä.

Puomin päälle istuksimaan ja huitomaan

Jokaiselle koulutettavalle Jenna Caloander osasi sanoa jotain kaunista ja uskottavaa. Viirulla on ihanteellisessa suhteessa irtoamista ja hallintaa. Kaarroksetkin olivat vuodessa parantuneet.

Agilityssa ollaan onnistuttu Viirun kanssa kipuamaan nekstille levelille. Ehkä se liittyy osittain siistiä sikailua/ei enää ikinä yliaikanollia -projektiin. Viiru myös osaa jo paljon kaikkea, joten voidaan vain kiitää. Ja "kesä"tauko teki varmaan myös hyvää, samoin se, että yritän muistaa olla hinkkaamatta jotain kohtaa. Ollaan siirrytty flow agilityyn (vaikkei se aina siltä näytäkään).



Toko

Tokon onnistumisista moni oli käänteinen: Onnistuin huomaamaan, että Viiru ei osaa mennä vauhdilla suoraan ruutuun, jos ruudun vieressä töröttää ihminen. Onnistuimme myös korjaamaan.  Piki sen sijaan onnistui kerrasta ihan ilman korjaamista :). Piki onnistuu myös löytämään oikean ruudun paikan naksuttelemalla. Piki teki "isojen koirien" kanssa helpotetun version EVL-paikallaolosta ja onnistui siinä hienosti.

Onnistuimme huomaamaan myös sen, että Viiru ei pysty ei kykene juoksemaan törpön kiertoon hyppyjen välistä. Tähän kertoi Katja K korjaussarjan, jota seuraavaksi kokeilemme.

Piki ja Viiru kumpikin etsivät sinnikkäästi omaa piilotettua kapulaa, ja Viiru tuo oman vaikka vieraiden kapuloiden kasa on tyrkyllä lähellä. Ollessaan demokoirana löysin rantein -kurssilla Viiru esitteli kokeenomaisen tunnarin - mutta toi vieraan kapulan. Ei ollut yllätys, ettei vielä osaa. Sen sijaan Viiru onnistui näyttämään hienoja seisomaan stoppeja putkesta tullessaan. Kun käsky oli maahan tai istumaan, Viiru joutui kyselemään silmät ymmyrkäisinä, kuulivatko mahtavat hörökorvani oikein?


Ja kivat tokoporukat on tiedossa talvelle!

Aamulenkille lähdössä


Sosiaalinen elämä

Sosiaalisella puolella ollaan onnistuttu olemaan suht sovussa muiden kanssa kimppalenkeillä ja muualla (vaikka on Pikin remmikäytös välillä ihan kamalaa). Viikonloppuna Pami-mummi ja Viia-sisko tulivat yökylään. Sisällä Piki yritti välillä isotella varsinkin Viialle ja työntää Viiaa pois luotani. Onneksi Viialla on pitkä pinna, rauhaarakastava mieli ja suuri koko. Onnistuimme elelemään sopuisasti.

Aurinkoa aamulenkillä 1

Kun palasimme aamulenkiltä kotipihaan, onnistuimme näkemään auringonpaistetta!

Aurinkoa aamulenkillä 2

Aurinkoa aamulenkillä 3


2 kommenttia:

  1. Jee!!!! Olipa kiva lukea. Nyt tuntuu siltä että meidänkin viikko on täynnä onnistumisia. Etenkin idea noista "käänteisistä onnistumisista" on ihan loistava! Miten asiat näyttääkin niin erilaisilta, kun ei pue niitä negatiivisuuteen. Ja uskon myös, että tuolla tavalla on mahdollisuus kehittymiseen, negatiivisuuden kautta harvemmin. Sain ihan uuden ahaa-elämyksen, kiitos Satu!

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä! Itselleni vain ilon kautta treenaaminen on mielekästä, koska tavoitteet ovat lähinnä yhteisessä puuhaamisessa ja virkistävässä oppimisessa. Itse asiassa oikeastikin kannattaa nauttia virheistä, koska muuten vain pyöriskelee mukavuusalueella eikä ehkä oikein opi uutta.

    VastaaPoista