lauantai 7. marraskuuta 2015

Mä osasin!

Tiistaina Piki odotteli kotona, kun Viiru kävi agilitya treenaamassa. Treenin jälkeen mentiin Vinjan kanssa lenkille.

Treenin teemana oli poispäinkääntö kepeiltä. Lisäksi oli tarkoitus kokeilla, onnistuuko leijeröinti hypylle 14 ja keinulle 15. Tämä kaikki onnistui vaikeuksitta, kuten radan muutkin kohdat. Mä osasin! Paitsi hypyt 18 ja 19, jälkimmäinen ei edes sylkkärillä/poispäinkäännöllä, koska Viiru jäi kyselemään, missä minä kupeksin. Toisessa setissä treenattiinkin irtoamista. Ja onnistui se kääntyminenkin hypylle 19 joten kuten. Mä osasin!
 
Ratapiirros: Tuomas Haverila

Muuten olen vältellyt toistoja, jotta vauhti ja siistin sikailun hanke eivät kärsisi. Viiru meni kovempaa kuin pitkiin, pitkiin aikoihin :)


Tunnelmia kesän SM-kisoista (kuva: Sari Eskelinen)

Tokon treenaaminen näyttää hyvin valoisalta, myös jos katsoo hallin valojen säihkeessä tehotyttöjen innosta loistavia silmiä. Taas sai kumpikin ylpeillä: Mä osasin!

PoKS:n treeniryhmässä emme olleetkaan enää yksin, vaan nelistään, mikä on juuri sopiva määrä tuntiin. Viiru teki tavallisen paikkamakuun, ohjatun noudon ja houkutusnoudon. Ohjatussa Viirupa ei lähtenyt aina osoittamaani suuntaan, joten palattiin yhden pallon systeemiin. Mutta kapulan noutaminen omien lelujen ja nakkien joukosta... Toisella toistolla Viirun lamppu syttyi aika moneen wattiin/luksiin/kandelaan/luumeniin, Ai tätä sä tarkoitit, pitää tuoda se kapula, jonka sä heitit. Oisit heti sanonut. Viiru oli tosi ylpeä neuvokkuudestaan: Mä osasin! 

Piki oli hallissa yhtaikaa toisen koiran kanssa suuren osan aikaa, joten tehtiin läheisriippuvaisia liikkeitä. Ruudussa Piki muisti, mikä on kosketusalusta, mutta sinne lähettäminen ei ihan onnistunut, lelulle kylläkin.

Joan tokoryhmässä oli taas paljon porukkaa, joten saatiin aikaiseksi iso ryhmäpaikkis. Piki pääsi taas "isojen koirien" mukaan. Hyvin ja valppaana se malttaa makoilla. Viirulla oli sekoitus AVO- ja EVL-paikkista. Kutsuttaessa Viiru ei vieläkään voi tulla tokossa eteen istumaan vaan sivulle, avusta huolimatta. Tätä pitää miettiä.  Ohjatussa Viiru meinasi taas kerran lähteä väärälle kapulalle. Otin avuksi isomman liikkeen. Ilona myös huomautti äänensävystäni sekä siitä, että haettava kapula viedään ensimmäisenä.

Piki jatkoi ruudulla. Hienosti Pikseli muisti paikan, kun naksuteltiin - vaikkei olla pitkään aikaan tehty. Pari lelulle juoksua Pikseli hoiti myös, niin että oli  itse aika lähellä ruutua ja kerkesin sinne leikkimään. Kierreltiin myös erittäin tiiviissä henkilöryhmässä, ja Pikseli malttoi jäädä keskelle makaamaan. Mä osasin!

Einonhovissa pari kuukautta aiemmin

Hakutreeneissä oltiin Einonhovin hienossa metsässä ja haettiin Viirulle suoria pistoja ja vahvistettiin haukkua. Viiru oli viimeisenä koirana, ja ykköselle, kakkoselle ja neloselle tallattiin hämykaaria. Parilla muulla ukolla oli taputusapu. Ja saatiinpa treeniin tungettua myös välipalkkahaukutusta ja minun hengailuani ukolla. Viiru ei taaskaan mennyt lankaan eikä myöskään vain juoksennellut huvikseen. Lähetykset olivat huolellisia. Mutta silti Viiru ei mene aina suoraan koko matkaa. Johtuuko maaston muodosta? Onko sillä väliä? Pitäisikö hinkata avuilla pistojen suoruutta?

Haukku kaikui kumeana Einonhovin salissa. Mä osasin taas! Loppulenkki käytiin muiden mustien kanssa. Suurin osa oli liivijengiä ja taikaviitan kantajia.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti