Sinkoillaan

Viirun torstaitreenissä opin muistamaan putkihässäkän. Yllättäen radan vaikein kohta oli 13 - 16 ja vielä kepeille 17. Hypylle 13 peruspyöritys, koiran veto vastakkaisella kädellä hypyn 14 oikealle (eli vasemmalle) puolelle ja sitten heitto hypyn yli. Muitakin tapoja olisi ollut, mutta ehtiminen olisi kuulemma ollut vieläkin kyseenalaisempaa. Eikä putken 18 oikea suu ollut helppo; kepeilläkään ei voinut ennakoida. Puomi meni upeasti, kerrankin. Pussin jälkeiselle hypylle olisi voinut pakkovalssata, jos olisi ehtinyt. Vaikka sain roiman etumatkan hypylle 24 keilauksesta, täytyi pussin jälkeen tyytyä johonkin etäisesti pakkovalssia muistuttavaan, siivekkeen kohdalla huidottuun syheröön. Mutta hyvin toimi.

Rata: Jari Lukkarinen

Piki on hallilla ihmisten ja koirien kanssa kuin kotonaan. Ja lopuksi sai telmiä ihanan Ruffen kanssa :)

Seuraavana iltana perjantaihumussa rautatieasemalla ja kaupungin keskustassa Räyhä Sinkonen ei tosiaan ollut kuin kotonaan. Kun odottelimme Kertun junaa saapuvaksi, kokeilin, miten kauan Piki haukkuu, jos siihen ei kiinnitä huomiota. Kauan. En tiedä, kumpi hävettää enemmän, se ettei kiellä (ja ihmiset katsovat ettei tuo edes viitsi kieltää koiraansa) vai se että kieltää ja koira ei tottele (ei ihme että koira on vihainen kun emäntäkin on noin ilkeä). Vielä useammin siis ihmisten ilmoille.

Myös hihnassavetämättömyysprojekti on aloitettu vanhalla taktiikalla: pysähdyn, kun Piki vetää. Saa nähdä, toimiiko. Viirulla tarvittiin lopuksi myös kieltäminen (kiitos, Eeva ja Kolmiokorvat). Kieltäminen on joskus turhan aliarvostettua. Pikin riehutapapissan (1 krt/vrk) lopetti kieltäminen kerrasta. Tai ei raju kieltäminen tyyliin pentu perkele..., vaan tokossa käytetty paheksunta Oho!

Tänä lauantaina ei ollut tokoa, koska hallissa oli Mia Skogsterin seuraamisseminaari, johon emme osallistuneet. Nautitaan perheenjäsenten seurasta :) Piki jaksaa yhä uudestaan ja uudestaan riemastua siitä, että Kerttu on täällä.

Pistäydyimme kolmistaan JoAn hallilla. Viirun kanssa kokeiltiin Jarin vinkkaamaa namipalkalla kontaktin (puomin ja A:n) eestaas juoksuttamista. Se sujui aika hyvin, vaikka nami ei olekaan se paras palkka. Toistoja saa paljon enemmän. Puomin alku meni nopeasti, loppu aika hitaasti. Kepeillä oli pallo loppupalkkana, ja silloin voin kyllä ottaa sivuttaisetäisyyttä miten hyvänsä.

Piki harjoitteli putkia ja leikkimistä. Pitelin ja lähetin, lelu odotti suoran putken päässä. Piki on kyllä innoissaan kaikesta tekemisestä. Lopuksi otin Viirun avustajaksi, ja Viiru juoksi ensin suoraan tai mutkaputkeen, sitten päästin Pikin perässä. Pari kertaa lähetin Pikin edellä. Sitten aloin miettiä, loukkaantuvatko koirat putkessa... Topi auttoi aikanaan pussin opettamisessa Viirulle näin.

Käytiin hakemassa Mustista ja Mirristä sinne kuukausi sitten unohtamani rukkaset. Ostin kaksi pussukkaa namuja, neljä euroa yksi pikkiriikkinen pussi. Ja joku vielä ostaa ;)