Savossa

Koiraharrastus vie hassuihin paikkoihin - tai ehkä se hassuuden kokemus kertoo vain omasta rajoittuneisuudestani. Jos pysytään Itä-Suomessa: Venäjän rajan kupeessa olevalla lammastilalla harrastettu lumiagility ja Hammaslahden teollisuusalueen myrkkyaltaiden kupeessa hortoilu kuun loisteessa, lumihangen hohteessa sai tänään jatkoa Riistaveden koirapuistossa. Miksi maalla on koirapuisto? Pieni puisto oli taajaman koulun ja palvelutalon vieressä, ja siellä oli leikkimielisiä agilityesteitä, joten se ehkä oli suunnattu lapsille ja vanhuksille(?) Hyvä ajatus, siis.

Parasta puistossa tänään olivat Itä-Suomen mustisten pentutreffit: Piki tapasi Laku-veljen. Kyllä oma sisarus on ihan paras leikkikaveri! Agiesteistäkin oli hyötyä. Niillä sai hieman hillittyä Viirun puistotätimentaliteettia. Ei Piki olekaan jättiläinen; ihana Laku oli kookkampi ja muutenkin urosmaisempi.

Ihan oikeillakin esteillä oltiin Kuopiossa lämpimässä hallissa tolleriporukan Pro Perro -koulutuksessa. Harri Katainen koulutti. Olipa mainiota oppia. Kaikenlaista, joka olisi pitänyt tietää ennestäänkin:

• hyppäämispaikan merkkaus: tämä estää suuret kaarrokset; varsinkin valssissa olisi meille tosi hyödyllinen - ei kun treenaamaan taas
• hirtto koiran puoleisella kädellä oman polven korkeudella
• radan jatkaminen on koiralle palkka, kun koira tykkää agilitystä
• ajoissa liikkeelle lähteminen: Viirukin kääntyy pakkovalssi-sylkkärissä, kun itse lähtee liikkeelle; voi siis liikkua vastakkaiseen suuntaan kuin koira
• saksalainen onnistui perinteisenä takaakiertopersjättönämme ilman "vetokäden" käyttöä
• mikä on vihje ja mikä merkki?

Pikseli mukana sosiaalistumassa, ja olipa meille varattu tokokenttäkin. Yhdessä harjoiteltiin malttamista ja luoksetuloa.  

Aamulla ajokeli oli ihan kauhea, lumipyry sekä kinostunutta ja pöllyävää lunta mutkaisella Kuopiontiellä. Jos tämä oli huono keli, en ikinä halua kokea erittäin huonoa ajokeliä. Paluumatkalla oli jo  pyry tyyntynyt ja tiet aurattu. Hyvä muisto jäi taas :)