Piksuaksa 2.0

Treenailtu on vain pikkuisen. Mökiltä löytyi Viirulle erinomainen alusta istu-seiso-kaukoihin, mutta ei ole sitä kokeiltu vielä kotioloissa. Eniten kaukoissa on harjoiteltu ensimmäistä nousua pitkältä matkalta takapalkalla. Tänään mentiin Viirun kanssa yhden ruudun politiikalla - tulos tai ulos. Tällä kertaa tulos. Onnistuin sijoittamaan palkkiopossunkin niin, että Viiru huomasi sen vasta kehun jälkeen. Rally-tokoon rakensimme osaamattomina luovasti radan putkineen ja hyppyineen - hauskaa oli, vaikka etäpalkasta luopuminen oli Pikille vielä tavanomaista vaikeampaa.

Mutta suurin uutinen treenirintamalta on se, että Piki sai vauhdikkaan lainaohjaajan omasta kasvatistani. Kyllä Piki ihasteli: tämmöinenkö tämä laji on, miksei ole aiemmin kerrottu. Kepitkin menivät sujuvasti radan osana kerta toisensa jälkeen. Tänään käytiin vielä keppiyksäri 2 x 6 kepillä - jonkin verran väliä kahden suoran rivistön välissä. Kokeiltiin eri palkkaustapoja, palkan ohittamista, palkkaamista keppien jälkeen parin esteen jälkeen, kepeille hakeutumista muilta esteiltä, takaaleikkausta alussa ja välissä, persjättöä alussa ja välissä, eri ohjaajan sijoittumista. Ei virheitä, hyvä fiilis. Siihen lopetettiin, ja loppuajan pohdimme sitä, kannattaako opettaa sanallinen vihje juoksupuomilta loivaan ja jyrkkään kääntymiseen oikealle ja vasemmalle. Ei ainakaan nyt.

Blogi varmaan hiljenee nyt ainakin joksin aikaa. Nautitaan elämästä, koirista ja varsinkin koirien kanssa elämästä!

Kuva: Marjut Köylijärvi

 

Barney, possu ja leikkuulauta

Paljon on saatu taas hyviä neuvoja. Yritin muutamia kirjata muistiin. Eilen ja tänään Viirun tokovalmennuksessa esiintyivät iso vaaleanpunainen possu ja Michiganista aikanaan mukaamme muuttanut amerikkalaissyntyinen Barney Sesame Streetiltä. Tänään käytössä oli iso leikkuulauta, joka sai Viirun huomaamaan, että seisomasta istuutuessa on syytä pitää jalat paikallaan laudalla, muuten emäntä tulee ällöttävästi siirtelemään tassuja takaisin paikoilleen.

Viiru

• Ehdoton ja nopea pysähtyminen houkutuksesta huolimatta eteen tai ruutuun menossa
  Pysähtyminen saatava aikaan vaikka useammalla kovalla käskyllä
• Houkutukset: pysähtymisen vaatiminen, ei saa mennä minne haluaa kokeessakaan. 
• Palkan suunnan muuttelu sen mukaan mikä on vetänyt enemmän - possu vai Barney (on vaikeaa löytää yhtä suurta houkutusta kuin possu)
• Läheltä: nopea pysähtyminen rinnasta tönäisemällä
• Liikkurin käyttö useammin, palkkaustiheyden vaihtelu: joskus toisen liikkeen jälkeen, joskus kesken hyvästä tekemisestä
• Perusasento omaksi tempukseen - palkka niin että koiraa huomaa, että sitä palkataan
• Liikkeiden aloitus suoraan esim. seuraamiseen ilman perusasentoa
• Perusasentopako: älä liiku, vain pyöri oikealle vasemman jalan varassa
• Kaukot: peräpää ja tassut alustalle, jos koira liikuttaa tassuja, siirrä takaisin

Lyhyt hetki hiihdon ja frisbeegolfin välissä

Piki

• Rally-seuraamisen kriteeri puoli metriä sivussa eikä saa edistää eikä jätättää
• Palkka aina luopumisen kautta
• Älä väistä koiraa, esim. siirrä kättä karkuun
• Seuraamisessa käsi vähän taakse, palkka kun koira oikeassa paikassa kontaktissa
• Kädenkosketustemppu
• Leluetäpalkka ja palkkaus myös omalla lelulla
• Naksuttelu: tarjoaminen: kolme palkkausta per temppu ja sitten seuraava tarjoaminen

• Kepit: takaperinketjutus
• Viimeinen keppi ja naks, sitten kolme viimeistä ja näin alkuun saakka
• Ja sama homma alusta päin: vapautus naksusta vaikka kesken

Kaivoin kotipihallekin Puuilon muovikepit esille. "Nurmikolla" on vielä lunta, vaikka olen sitä levitellyt poiskin. 

Impossible just takes longer

Koiraharrastajana voisi olla ihan voittajaolo: Viirun viimeisen agilitykisan viimeisen radan törppö ohjaus joka johti hylsyyn, Pikin rimaa hipova rally-tokotulos, Viirun jo toinen tulokseton VOI-tokokoe ja Pikin kolme hyllyrataa pääsiäisen agilityikisoissa.

Sporttirakista löytyy hyviä mietelauseita tähänkin tilanteeseen. Impossible just takes longer?

Sain pidäteltyä itseäni enkä enää ilmoittanut Viirua pääsiäiskisoihin. Pikin kanssa agilitykisoissa oli eri kivaa. Löytyi se kaipaamani yhteinen hyvä fiilis. Tuloksia ei tullut, koska keppejä ei edelleenkään voi tehdä radalla, onneksi sentään muut esteet. Kuplamme oli niin vahva, että mietin, jättääkkö väliin seuraavan päivän luopumiskoulutus (Katja Ojansivu, Huumaa). Kivaa uudelleenajattalua. Olen yrittänyt noudattaa oppeja, mutta Viirulla, jonka kanssa on muutenkin aika kimmoisa kupla, eivät kohta enää ylety jalat maahan, kun namia satelee niin paljon. 

Viirun tokokokeesta saatiin lähes sama treenilista kuin edellisestä kokeesta, ehkä lisättyinä perusasennoilla ja liikkeiden väleillä. Nyt emme mene enää kokeisiin kokeilemaan. Säälipalkkaus ei kanna läpi voittajaluokan. Aloin myös miettiä sitä, miten koira näkee värit. Miltä näyttää keltainen ruutu vihreällä keinonurmella?

Käytin Viirun fyssarilla, kun hyväätarkoittava kanssakisaaja ehdotti, johtuisivatko tokokokeen puutteelliset sivulletulot jumeista. Kuten arvekinkin, eivät johtuneet fyysisistä jumeista (vaan pikemminkin mielenosoituksia). Viiru oli hyvässä kunnossa, mutta vähän jumia kyllä oli. Käydään vielä toinen kerta. 

Kevätlauantai

Ihana aurinkoinen kevät-, ulkoilu- ja treenipäivä. Ainoa ongelma on päättää, pukeako nastakengät, lenkkarit vai kumpparit. Ja sulaisivat jo ne ladut. Lähiladusta on jo sulanut pitkä pätkä paljaaksi maaksi ja roskaiseksi jääksi, ja silti latukone vielä hinkkaa sitä... Kun laduista on päästy eroon, koiraharrastajaa alkavat ärsyttää käärmeet ja punkit. Susia ja irtokoiria voi pelätä aina.

Viirun kanssa kokeilimme ensi viikonlopun koetta varten epävarmimmat liikkeet. Kyllähän Viiru osasi suht sinnepäin kaiken muun paitsi sivulletulon liikkeen alussa. Varsinkin jos minulla oli metallikapula kädessä. Liikkeiden välit siis paniikkitreeniin, samoin kapulan palautus sivulle. Huomenna kokeillaan kimppatreenissä ne "varmat" liikkeet, ja ehkä saamme lisää aiheita paniikkitreeniin. Ja kaukoja ja sivulletuloja voi treenailla koko viikon.

Koereissua ei voi laiskuuksissa perua, koska porukalla ollaan menossa :)

Piki osallistui rally-tokokoulutukseen. Treenin aiheeksi ilmoitin koutsille, että haluan taikatempun siihen, että koira luopuu palkasta ja alkaa tehdä minulle eikä palkalle. Sitä ei kouluttaja luvannut, mutta lupasi ohjeita siihen, että koira luopuu palkasta ja ymmärtää että minä olen palkan haltija. Käytännön neuvoissa päädyimme lopulta etäpalkan ja minulta tulevan palkan yhdistelmään ja siihen ettei Piki tiedä, mistä palkka tulee. 

Ehkä se siitä

Pikin kanssa kävimme rally-tokokokeessa. Rämmimme alokasluokasta rimaa hipoen hyväksytyn tuloksen, 71 p.  Pikiä jänskättivät vieraat ihmiset ja koirat eikä  se saanut riittävästi halia ja pusia rakkaita tuttuja ihmisiä. Ja mikä pahinta, radalla namiautomaatti oli rikki ja sitten vielä näkymättömistä kuului haukkua. Ohjaajakin saattoi tehdä pari virhettä, fokus oli täysin Piki Pulleroisen kannustamisessa.

Missä maailmani kahva?

Seuraavana päivänä olimme rally-koulutuksessa. Siinä iski turhautuminen, kouluttajalla oli tarjota niitä samoja juttuja, joita olemme monta vuotta tehneet. Ehkä liian vähän, ehkä väärin, ehkä epäsystemaattisesti. Kouluttaja myös totesi, että hänelläkin on yksi koira, joka on ollut hänelle harrastuskoirana pettymys, koiraa on todella vaikea saada tekemään ohjaajalle.

Koetavoitteita ei Pikin kanssa ole, enkä toivonutkaan harrastuskoiraa  - mutta onko Pikin elämä parempaa, jos käydään ryhmätreeneissä+kokeissa, jos vain käydään ryhmätreeneissä vai jos ei juurikaan harrastella? Tarvitseeko se stressitöntä elämää? Jos Piki ei viihdy kokeissa, ei niissä kannata käydä. Jospa vielä pääsiäisenä kokeillaan agilitya (ilmoittauduttu on), ja jos lähellä on rally-kokeet, käydään niissä. Kivat treenipaikat on kesäkaudelle joka tapauksessa varattu. 

Piki oli myös tuuraamassa Susua kesäkauden ekassa tokotreenissä, ja siellä se oli taas loistava. Perustaitotyöpajan aiheena olivat palkkautuminen ja kontakti, ja palkkautumisenhan Piki osaa: nauttia palkasta ja vaihtaa palkasta toiseen. Viirulle kahden lelu leikki ei ollut niin luontaista, Viirulle koko leikkiminen on lähes opetettu; Viirun vahvuus oli taas sitten kontaktissa.

Kesäkausi korkatttin myös rally-tokotreeneissä perjantaina. Kiva ryhmä! Ehkä sieltä löytyy perjantaiolo pitkästä aikaa. Pikin kanssa kokeillaan leluetäpalkkaa seuraavaksi. Jatkan myös tahdin rauhoittamista.

Parin viikon ja viikon takaisista koira- ja saukkokuvista ei näy, että kevät on tullut.

Jäätä ja lunta kuitenkin riittää myös omalla pihalla vielä.

Epäilyksiä

Sisukkaan treeneissä haettiin kosketusta muodikkaaseen in-iniin. Näillä kokonaisresursseilla olen mieluummim retro tai klassikko, mutta oli kiva saada käsitystä siitä, mistä on kyse. Rallyssa oli Pikille oman ryhmän möllit. Kokeilin ekalla radalla palkattomuutta: yhteistyöstä, innokkaasta tekemisestä ja omasta aktiivisesta kuplastamme ei ollut tietoakaan. Seuraavan radan broilerpullat muuttivat ilmeen. Ensi viikonlopun kokeessa ei auta kuin erinomainen virittely ja ohjaajan hyvä vire :)

Vähän samanlainen turhautunut olo jäi Viirun luoksetulon stopista, jota videoimme tänään tokovalmennukseen. Ja Pikin kepeistä ja puomista ja renkaasta.

Poika ja 6,5 eukkoa

Viikonlopun vietto alkoi perjantaina sukulaiskävelyllä: kylläpä Viiru äiteineen ja siskoineen hymyili kilpaa auringon kanssa. Viirun pojalle nuorempi naisseura olisi ollut mieluisampaa. Piki tapansa mukaan hieman ärhäköi, mutta onneksi fiksut eivät piitanneet. Kävelyn jälkeen vielä kahvia, pentuja, naskaleita, pissaa ja Viirun pojan halimista. Ei voi paljon paremmin viikonloppu alkaa. 

Mihin ovat koirablogit kadonneet, kun muita blogeja kuitenkin on? Enkö löydä niitä? Onko kuulumisten vaihto somessa? Missä siellä? Vai ihan tosielämässä? Ovatko blogit nykyään enemmän tarkoittuja julkaisuiksi?

Tykkään kirjoittaa, mutta kenelle? Eivät taida koirieni kasvattajatkaan lukea. Jos pidän treenipäiväkirjaa, miksi se on internetissä? Olisiko päiväkirja muualla, vaikka ruutuvihkossa tai puhelimessa, analyyttisempi? Haluanko oikeastaan kertoa ihan vieraille ihmisille mitään itsestäni?

Fiilistelyä

Piki osallistui tänään PoKSin rallymölleihin. Tavoitteena oli hyvä fiilis, ja se toteutui. Piki ei ahistunut eikä räyhännyt, ei pissannut eikä kakannut hallin hienolle matolle (kuten viimeksi snooker-treenissä). Lämppälenkillä tuli neljä kakkosta, ja mietin jo, näinkö tässä käy... Mutta ei. Livahdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti, että ehdin kävelyttää Pikseliä uudelleen ja vähän viritellä sitä hallissa. Se sitten kostautui. Tein väärän radan - kyllä, se on mahdollista rally-tokossakin - meikäläiselle.

Iloista tekemistä, häntä heiluu, valitettavasti ohjaaja eksyi radalla. Rata olisi mennyt ilman palkkaa.

Pisteitä olisimme menettäneet ilman hylkyäkin. Pikillä kun on se "tokotausta", niin se kaksi kertaa istahti seuraamisessa (360-käänöksessä ja spiraalissa). Pikafiksi lienee ohjaajan laajemmat kaarrokset ja vielä nopeampi vauhti :) Mutta ihmeellistä, ei mennyt muita pisteitä, tosin nämä olivat vain möllit. Oltiin samaa tiimiä, samalla radalla (tosin väärällä).

Viikon varrella on normaaliin tapaan rallailtu, tokoiltu ja aksailtu. Pientä edistystä, pientä paikallaanpolkemista. Piki teki radalla kepit alusta loppuun, mutta nyt puomi vaatii loppupalkan. Viirun kanssa en ole malttanut noudattaa ruutusuunnitelmaani: vain läpijuoksuja lelulle ruudun taakse, kunnes suoraan meneminen vauhdilla vahvistuu. Jospa huomenna ison kentän treeneissä. Kerrankin on suunnitelma: hankalat liikkeet parhailla palkoilla ilman paineita. Mukaan iso possulelu, ceessaria ja kokonaisia lihapullia.