Viiru Mari Leiviskän tokokoulutuksessa 2

Tänään tehtiin tyhjään lähetyksen alkeita ja luoksetulon stoppia. Ja ehdittiinpä vielä metallikapulaakin ihmetellä.

Tyhjään lähetys: Ensin lelulle niin että syntyy kunnon motivaatio. Voi testata/käyttää kahta lelua, ja koiran pitää mennä sille, jolle suoraan lähetetään. Myöhemmin kosketusalusta tai näyttäminen ja suoraan etenemisestä sitten palkka. Pk-possu oli liian näkyvä, joten sitä ei Viirun harmiksi käytetty.

Luoksetulon stoppi putken avulla: Tämä oli hauskaa! Uusina vaihtoehtoina oli Viirun lähettäminen stopista takaisin putkeen ja ilman stoppia itseni ympäri kierrättäminen ja lähetys putkeen. Pitäisi muistaa jonkin matkaa seistä kokeenomaisesti, mutta koiraa voi kyllä putkesta kutsua. Alkuun ei ole väliä, onko käsimerkki, suullinen käsky vai mikä, kunhan pysähdys on tehokas.

Metallikapula suussa juoksemisen tekeminen mahdolliseksi: Viirulle kapula suuhun ja sitten siivekkeiden ympäri kierrättämistä. Kun vauhti on hyvä > vapautus. Onneksi tilasin pehmeälaippaisen metallikapulan (ja jotta ei tarvitse maksaa neljän euron postikuluja, tilasin myös kalliin treenikassin...)

Minusta kouluttaja oli harvinaisen hyvä ja neuvot harvinaisen helposti noudatettavia, juuri oikeanlaisia meille :)

Aamulenkin jälkeen kävin kummastelemassa rally-tokokoetta. Ihan piirinmestaruusratoja en ehtinyt nähdä, mutta voittajaluokkaan kerkisin. On siinä oikealla seuraamisessa opettelemista.

Viiru Mari Leiviskän tokokoulutuksessa

Tokovalmennuksessa on Mari Leiviskän koulutusviikonloppu. Ryhdistäydyin, ja otin tämän ensimmäisen päivän aiheeksi kaukot, joita ikinä emme julkisesti treenaa, koska hävettää, kun emme osaa mitään.

Korjaus vaiheittaiseen m-i-siirtymään: istu käsiavulla ja kurre namilla (tai myöhemmin: istu suulisella käskyllä ja kurre namilla)

Takapalkka toimii, ja takapalkan ja minulta tulevan palkan yhdistelmä on hyvä.

Kokeiltiin takajalkojen eteen rimaa. Olen tällaisia virityksiä aina vältellyt,  mutta se toimi loistavasti ja auttaa tekniikkaankin.  Ei pidä kiirehtiä lisäämään etäisyyttä - kun Viiru osaa siirtymät kunnolla ja tekniikka on kunnossa, se osaa ne etäältäkin.  Rimaa siirretään asteittain sivuun, tarvittaessa palautetaan  takaisin molempien takatassujen eteen.

Pieni hetki ehdittiin tarkastella myös lokakuun teemaa: noudon palautusta sivulle.  Sivulletuloja tehtiin kapulalla ja ilman eri suunnista, samoin sivulletuloja niin, että Viiru otti kapulan maasta tai piti valmiiksi.  Vauhtia: Mari piti Viirusta kiinni ja antoi kapulan, Viiru tuli hyvällä vauhdilla vihjesanalla suoraan sivulle.  Sivu pitää sanoa oikeaan aikaan. niin että Viirun ei tarvitse arpoa, mihin tulla eikä ruveta peruuttamaan liian aikaisin. Myös valmennuksen noudonpalautusvideoon tuli Susannalta hyviä vinkkejä.

Milloin on halloween? Se voi kuulemma olla tänäänkin, halloweenia edeltävänä lauantaina. Nyt tuli kulttuurien yhteentörmäys, kun emme saunailtana edes päässeet avaaman karkki-ja-keppostelijoille ovea, saati että olisin tajunnut varata karkkeja jo nyt. Ja kaikki ne palmusunnuntait, jolloin olen illalla itse mussuttanut virpojille varatut suklaamunat!

Ruskasta ensilumeen

Talvi on lähestynyt kiireesti viime päivinä. Edellisessä kirjoituksessa hehkui ruska, siitä viikon kuluttua sai jo mökillä hätistellä puutarha-apulaisia lehtien seasta kottikärrystä. (Varsinkin Viiru on vaikea pitää pois kottikärryajeluilta.) Äsken Pärnavaaralla tarvottiin ohuessa lumessa. Kuvat ovat viikon vanhoja. 

Kaikenlaista toko-, rally-toko- ja agilityjuttua on treenailtu. Äsken taas mietin, olisiko suullinen käsky tokon luoksetulon stopissa uhka vai mahdollisuus. Pitäisikö myöntää, että olkapää on niin kipeä, että napakkaa käsimerkkiä ei vain saa huitaistua mihinkään suuntaan? Pikin kanssa on alettu tutustua oikealla seuraamisen ihmeelliseen maailmaan. Tänään rally-tokossa oli omatoiminen kerta, mutta kouluttaja oli kuitenkin ehdottanut meille virittelytreenin ja pienen radan. Kivaa!

Hiljan ja Tyynen rauhantai viikko sitten

Viirun lapset täyttivät kaksi vuotta tällä viikolla 23.10.  Arran kanssa käytiin lenkillä synttäripäivänä, ja Petjan kanssa parin päivän päästä. Ihanat lapset. Kimppalenkkejä olenkin kaivannut, hakuharrastuksen lopettamisen jälkeen yhdessä kävelyjen määrä on suorastaan romahtanut.

Heijastinliivifriikkinä kyselin somessa kokemuksia turvapukineista. Lopulta kuitenkin marssin lähimpään kauppaan eli Tintin Lemmikkiin ja ostin Pikille Hurtan Polarin ja Viirulle Kolarin. Jälkimmäisen nimi on suorastaan kammottava, mutta se tarkoittaakin paikkakuntaa - liivi on pohjoissuomalaista käsityötä (kannattaisiko nimeä kuitenkin miettiä markkinointimielessä?). Pikin Polar on niin tyköistuva, ettei Piki ylety sitä autossa mutustelemaan. Kummassakin liivissä on niin loistavat ja isot heijastimet, että suorastaan kaipaa aurinkolaseja, kun otsalampun valo osuu liiviin. Ero esim. Rukan Flap-liiviin, jota Piki on käyttänyt paremman puutteessa, on häikäisevä. Rukan liivissä heijastavat vain tereet, vaikka siinä on olevinaan paljon hopeanharmaata pintaa.

Pikin juoksu alkaa loppua.

Suppilovahveroita ja -koira

Otin syyslomaennakkoa pitkänä viikonloppuna. Säästä ennustettiin lämmintä, mutta takakesä taisi jäädä etelään. Eilen patikoitiin pieni pätkä Herjärven kierrosta. Ruska on parhaimmillaan. Illalla Piki aloitti rally-tokon. Heti ruvettiin opettelemaan myös oikealla puolella oloa.

Herajärven kierroksella Rykiniemestä Suopeltoon

Tänään treenattiin aamupäivällä tokoa, ja Sirkku kuvasi videolle tokovalmennuksen lokakuun tavoitteemme (noudon palautus sivulle) alkutilan. Metallin tuonti sivulle oli noudon osana eukkoselle liikaa. Viiru myös juoksi kosketuslaustalle, pysäytin seisomaan ja siihen rakensimme kohta ruudun ympärille. Voihan siellä ruudussakin pysytellä seisomassa (tiistain treenissä ei kyllä voinut). Viirun piti myös olla sivulla perusasennossa, mennä maahan, nousta sivulle jne. häiriössä. Appari nyppäili sitä tunnaripihdeillä, kävi viereen maahan makamaan - ja mitä nyt kaikkea muuta keksi.

Taikurin hattu päätyi tokoilijan kutreille vasta myöhemmin. Mutta ei varmaan tällaisella treenamisella saa aikaan kuin kokeessa nollarivin. Miikka Nousiainen (Pitääkö olla huolissaan - tv-ohjelma) kiteytti moton hyvin kuulemma äitinsä opeista, ja sitä voi mukailla: Miten sama koirakko voi olla paska niin monessa asiassa. 

Tokosta suihkaistiin Sipriin etsimään suppiksia - ja löydettiin! Ihana päivä, iltapäivällä vielä ulkoilutettiin Viirun kanssa naapurin koiraa. Suppilokuva valehtelee - oikeasti sieniä on paljon.

Suppilot

Alkuviikosta Piki treenasi agilitya omatoimiryhmässä ("erikoisesteitä" radan osana) ja Viiru tokoa viikkoryhmässä. Aiheena olivat jäävät; keskityimme seisomisen kestoon.

Leuhkat eväät Suopellon laavulla

Viirun tokotreenilista

Eilisen tokokokeen liikkeet, virheet ja korjaukset:

Paikalla makaaminen 2 minuuttia - 8 p - Viiru meni maahan vasta toisella käskyllä. Nyt kun ajattelen, tällaista on käynyt treeneissäkin. Korjaantuisiko sanomalla Viirumaa?

Seuraaminen - 8,5 p - Kerran Viiru lähti liikkeelle liikkurin käskystä, omat täyskäännökset liian laajoja. Kontakti taisi pudota jossain? Peruuttamisesta tuomari ei tainnut sanoa erikseen(?) Seuraamistakin pitäisi treenata.

Seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seur. yht. - 8 p - seisova Viiru liikutti takajalkojaan, kun ohitin sen. Seisomisen kesto.

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan - 7,5 p. Viiru pysähtyi liian hitaasti, pysähdyksen jälkeinen vauhti oli liian hidas. Tässä liikkeessä olin pöhkö: pysäytysmerkki oli liian lähellä minua (niin lähellä että siihen lähelleni Viiru olisi pysähtynyt hyvin) ja sanoin siitä.  Matkan kasvatus vähitellen, yllätyksellinen palkka.

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo - 0 p. Tämän nollasin minä: Viiru suuntasi reippaasti ensin ruudun oikeaan reunaan. En antanut sen siirtyä oikeaan paikkaan, vaan pysäytyin. (Viiru istui.) Kun käskin Viirun maahan, eukkonen oli osittain ruudun ulkopuolella. Eli suoraan ruutuun eikä ohjaaja sössi ensi kerralla. Kiva kun liikkeet saa tehdä loppuun, vaikka pisteet on jo menetetty :) Suoraan ruutuun = ruudun paikka. Seisomisen kesto.

Ohjattu noutaminen - 7,5 p - luovutus kaukana edessä vinossa istuen, sen jälkeen puolimatkalle perusasentoon. Ja vielä itse liikuin huomaamattani auttaakseni koiraa. Huoh! Palautus suoraan sivulle.

Tunnistusnouto - 8,5 p - samanlainen sekamallin luovutusasento. Mutta taisinpa itse pysyä paikallani. Palautus suoraan sivulle.

Kauko-ohjaus - 0 p - näitä Viiru ei koematkalla osannut ollenkaan. Lisäksi tuomari seisoi ihan koiran vieressä. Viiru ei kuitenkaan lopullisesti pahoittanut mieltään (enkä minäkään). Näitä vain pitää treenata paljon, jumppaa ja etäisyyttä. Omat käsimerkit ja käskyt päätettävä selkeämmiksi.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten - 0 p. Olin edelliseen iltaan asti siinä luulossa, että saa olla oma kapula. Sitten kertasin säännöt. Kaikissa tarjolla olleissa kapuloissa oli paksu keskiosa. Kiva, että tämänkin närkästyneen tuhahtelun säestämän noudon sai tehdä valmiiksi :) Erilaisilla kapuloilla treenaaminen.

Kokonaisvaikutus - 8.

Piki Lykynlammella

Kokeessa oli tosi kivaa kummallakin, eikä mikään tehdyistä virheistä tunnu ylivoimaiselta vaan hyvinkin treenattavalta. Tästä kyllä jatketaan! Voisikohan seuraavaan kokeeseen mennä kolmen kuukauden kuluttua? Tokovalmennuksessa asetetaan kuukausitavoitteet. Ensimmäiseksi lokakuun tavoitteena korjataan noudon palautusasento.

Rinkeleitä ja hyvää fiilistä

Saavuttaakseen korkean arvosanan koiran ja ohjaajan tulee työskennellä yhdessä (tiiminä), näyttää siltä, että he pitävät yhteisestä työskentelystä ja osoittaa hyvää urheiluhenkeä. Näin sanotaan tokosäännöissä VOI-luokan kokonaisvaikutuskohdassa. Se oli meidän tavoitteemme, ja siinä onnistuimme mielestäni aika hyvin: vaikka kokeesta emme saaneet tulosta, kokonaivaikutukseksi kirjattiin kuitenkin 8. 

 

Muuten saimme piiiitkän treenilistan, jonka päivitän erikseen. Samalla pitää suunnitella  tokovalmennuksen tavoitteet. Viiru oli neljän ja puolen vuoden tokokoetauon jälkeen entisellään: sillä oli hyvä fiilis, se teki parhaansa ja kaiken mitä osasi. Vanha kisakettu tiesi, että palkkaa saa kehän ulkopuolella, ja niinpä Viiru oli rynnimässä namipussille heti, kun se tulkitsi tehtävien päättyneen. Lisäksi ahmatilla oli kiire autolle: siellähän pk-kokeessa sai aina nauttia seessaria. Pitääpä varata ensi tokokokeeseen. 

 

Tuomari oli ystävällinen ja katsojat lempeitä: taputtivat meille joka liikkeen jälkeen, jopa metallikapulan noudon esteen yli hypäten, kapulaa potkiskellen ja närkästyneesti äännellen.

Kokeen jälkeen käytiin Lykynlammella eksymässä (perinteisesti) ja frisbeeitä väistelemässä. Ihana sää ja ruskaakin.

Pikillä alkoivat Sisukasjengin treenit. Kotiläksyksi saatiin puomia ja keppejä - viimeinen väli jää pujottelematta. Treenattavien listalla on myös takaakiertoihin lähteminen ja jääminen. Rally-tokokausi alkoi treenipaltsulla. Tänään alkoi Pikillä juoksu.

Pikin, 5 v, synttäri ja Viirun, 7 v, hops

Piki täytti 5 vuotta perjantaina 28.9. Onnea, Piki ja sisarukset! Olin reissussa, joten juhlinta jäi vaatimattomaksi. Edellisenä viikonloppuna päätin, että Piki siirtyy tokosta rally-tokoon. Kun en ole ensimmäisenä viitenä vuotena onnistunut opettamaan Pikille seuraamista, tuskin osaan seuraavienkaan viiden vuoden aikana. Tänään kylläkin, kun humputtelimme tokoa Viirun valmennuksen tauolla isseksemme ilman mitään häiriötä, harmittelin, miten upea tokokoira Pikistä olisikaan tullut, jos osaisin kouluttaa tuollaista koiraa ja jos ja jos...

Rally-toko on perjantaisin. Koirilla on nyt talvikaudella harrastukset eri päivinä - aiemmin strategiani on ollut täysin päinvastainen - saa nähdä, miten jaksan.

Viikko meni työmatkalla ja heti perään viikonloppu Viirun tokovalmennuksessa Kittteellä. Kotoilu onkin ihan yliarvostettua. Valmennuksessa on lähipäivä(t) kerran kuussa. Nyt treenattiin oikein urakalla ja tehtiin koiralle henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Viirun suunnitelman hion, kunhan on käyty ensi lauantain koe. Treeniaikaa oli niin paljon, että Viiru ehti tehdä kaikki voittajaluokan liikkeet; seuraamista peruuttamisineen emme tehneet. Rehevä, pitkähkö nurmi hämäsi Viirua aika paljon, varsinkin tunnarissa. Viirua hämäsi myös niin monien liikkeiden tekeminen - sillä menivät liikkeet ja niiden osat sekaisin. Pitempiä treenejä, enemmän treenejä, kokonaisia liikkeitä!

Piki ihmettelee Viirun hopsia ja omia aikojaan matkannutta matkalaukkuani (mitenhän myöhään laukku olisi laskeutunut ilman rush-tarraa?

Ruutu: Muista viritellä ja katsoa koiraa ennen kuin lähetät. Viiru meni yleensä hyvin ruutuun, kävi suoraan maate (pk-eteenmeno), tai seisomisesta istumaan (viimeksi treenatut kaukot). Seisomista siis pitää vahvistaa, kuten monessa muussakin liikkeessä. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Tunnari: Varma suosikkiliike oli haisevassa ruohossa ihan mahdoton, mutta hiekalla onnistui heti. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Ohjattu nouto: Viiru jäi hyvin seisomaan, mutta käskyllä vain jatkoi möllöttämistä. Kun se seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla saatiin liikkeelle, nouto oli hyvä. Terävä käden ja pään liike (ei koko ylävartalon).  Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Kaukot: i-s-i-kaukoja tehtiin sisällä kynnyksellä. Saatiin hyvin etäisyyttä. Istumisessa käsimerkki vain sotkee. Näitä pitää tehdä joka päivä.

Paikkamakuu: Normiongelmat - hitaasti ja vinoon alas. Lisäksi tällä kertaa maatessaan läsötti.

L: Tämä on hyvä, jos maltan kävellä tarpeeksi hitaasti ja suoraan - ei siis kohti tötteröitä.

Luoksetulo stoppeineen: Käsimerkillä Viiru pysähtyi paremmin, mutta valui kuitenkin. Käsky annetaan merkin kohdalla. En kyllä tiedä, miten eukkonen pysähtyy, kun se tietää, ettei takapalkkaa ole. Lähtövauhti oli hyvä :)

Metallinouto tehtiin ihan itseksemme ilman hyppyä. Viiru on tainnut luovuttaa: se tuo kapulan joka kerta ilman potkiskeluja ja ääniefektejä. Tämä pitää vielä tehdä hypyn kautta hallissa. Noutojen  palautusasentoa pitää hioa - mikä se sitten onkaan.

Kaikkinensa koetta varten tuli ohjeeksi keskittyä ja auttaa koiraa. Joka tapauksessa saamme treenilistan valmennusta varten.