sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Huippujengi

Keskiviikkona käytiin toteamassa, että Viirulle on pentuja tulossa, tässä vaiheessa näyttäisi olevan useampikin. Treenit jäivät kummaltakin koiralta vähiin työreissujeni ja patikointiviikonlopun vuoksi - ja Viirulta tietysti tiineydenkin takia.  Pikkuäiti sai kuitenkin rentoa liikuntaa varsinkin viikonloppuna yllin kyllin.

Pikin viikkotreenissä satuttiin kerrankin samaan aikaan kouluttajan, Sari Vähäniityn, kanssa ja saatiinkin tehtyä yllättävän hyvää settiä. Pikiä voi tosiaan ohjatakin, kutsua ja ottaa haltuun. Putkeen vienti oli vaikeaa, kun putken suu oli sivussa näkymättömissä. Myös hypylle hidastamista harjoiteltiin. Huippua!


Mitä ihmeellistä tässä muka on?

Viikonloppuna oli kauan odotettu mukavuudenhaluisten patikointiviikonloppu etelän immeisten kanssa. Perjantaina iltapuolella oli niin sateista, että tyydyimme Lykynlammen maastoihin. Lauantaina valloitimme Mäkrän. Kolilla on noin miljoona muuta ihmistä ja sata koiraa. Ukon, Akan ja Pahan huipuille jaettiin jonotusnumeroita. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä. Miksi ne nyt kaikki tunkevat tänne, kun minä haluan nauttia luonnon rauhasta henkeäsalpaavissa maisemissa? Kaikki jhl:läiset, yläkoululaiset, kv-maisteriopiskelijat, kemian proffat eivät kuitenkaan kavunneet Järnefeltin kalliolle, joten siellä oli vähän rauhallisempaa. Ikolanaholla taas oli jokainen kivenmurikka vallattu istuimeksi.


Evästellään Mäkrävaaralla katsellen Jeron suuntaan

Korkeanpaikan leriltä laskeuduttiin lähemmäs Pielisen pintaa. Yötä oltiin mökillä, ja sunnuntaina patikoitiin rauhallisemmissa maisemissa kauempana Kolin ytimestä. Varsinkin Pikin kanssa on rennompi olla vähemmän kansoitetuilla reiteillä.


Tule leikkimään! (Taustalla joutsenpariskunta, jota emme häirinneet)

Koukattiin Rykiniemessä Herajärven kierroksen laajennuspolkua pitkin yli Hirvivaaran ja Ilokallion.


Huilataan Rykiniemessä
Ruska oli ehkä kauneimmillaan, ja sää suosi perjantai-iltaa lukuunottamatta. Sekä lauantaina että sunnuntaina sade alkoi juuri, kun olimme valmiita hyppäämään autoon tai sisätiloihin.






2 kommenttia:

  1. Olen kerran erehtynyt Repoveden ulkoilualueelle noin 20 linja-autollisen jälkeen. Kyllä oli seesteinen erämaatunnelma kaukana, kun jonotti riippusillalle ja käveli luontopolulla hanhenmarssia.

    VastaaPoista
  2. Ensi kerralla menen ydin-Kolille sateisena arkipäivänä marraskuun lopussa, ehkä sitten saa olla issekseen :)

    VastaaPoista