Joululomalle

Viimeinen kouluttajan vetämä agilitytreeni ennen joulua mentiin joulukuusiteemalla. Ojansivun Katja oli suunnitellut Oi kuusipuu -radan ja koutsimme Tuomas muokkasi sen hallimme mittasuhteisiin. Saimme taas treenattua irtoamista :)

Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina treenasimme tokoa. Ihan totta. Ja treenaamisesta on hyötyä. Hämmästyttävää. Alamme ihan oikeasti edistyä. Pikin perusasento ja seuraaminen eivät tosin edisty, ainakaan kovin nopeasti. Tarvitsen siihen neuvoja. Tai ehkä vain pitää treenata enemmän? Luultavasti naksuttelu auttaa, se kun auttoi ruutuun ja kiertämiseenkin. Piki haluaa ajatella :)

Einiltä tuli hyvä neuvo paikallaoloon. Se kyllä edistyy, mutta selvästikin Pikseliä ahdistaa. Onko tämä rangaistus - ja jos on, mitä tein väärin? 

Viirulla on taas jäävien erottelu parantunut. Ja voi seisahtua ja jopa seistä ihan pidempäänkin. Minun pitää kuitenkin ravistaa, nipistää, potkaista, muistuttaa itseäni, etten saa suunnittelemattomilla ja keskittymättömillä treeneillä pilata niitä Viirun hyviä perusasioita. Torstaina yllätin itseni tekemässä sitä, mikä joissain tokoilijoissa joskus pistää silmään: olen opettanut Viirulle, ettei oikeastaan tarvitse tulla kunnolla perusasentoon vaan voidaan sitten hytkyillä ja korjailla. Ja tästä tulee vielä liikkeellelähtöön pikku varastus: kun sanon toisen kerran sivu, Viiru liikahtaa, koska se ajattelee, että sen pitää korjata asentoa. Eikö se elukka herranjestas tiedä, että tällä kertaa minä haluaisinkin lähteä liikkeelle yhdessä!

Nyt ei auta kuin katsoa kummallekin kokeet ja laskea siitä taaksepäin, mitä pitäisi treenata ja osata ja milloin. Ovatkohan seurat anoneet kokeita niin pitkälle?

Äiti on vihanen, kun mä piipitän. Mutta mä en voi sille mitään!

Keskiviikkona oltiin pakkasella parkkihallissa. Mentiin kävellen, ja sulloin reppuun mukaan istuinalustan, etteivät tyttösten pyllyt palele hyytävällä betonilla. Eihän siinä voinut olla, paitsi poseeraushetken. 

Torstaina oli luksusta lämpimällä tekonurmipohjalla; aikaakin oli vaikka kuinka, koska treenikavereista oli paikalla vain yksi.

Perjantai-iltana autoiltiin erittain huonossa ajokelissä Pärnälle. Löysin autosta etusumuvalot, joten jotenkin saatiin pysyteltyä aurauskeppien välissä. Lumipyry pisteli neuloina naamaan lämppälenkillä; jokasään koiratkin vähän ihmettelivät myräkkää. Hallissa kuitenkin tarkeni. Omassa hallissa treenaamisen jälkeen kotona pitää malttaa odottaa, että koirien tassuista kivituhka-lumimöykyt sulavat ennen kuin elukat pääsevät sohvaa sotkemaan.

Ollaan onnekkaita, että päästään treenaamaan eri paikoissa ja erilaisissa hyvissä porukoissa. Poksin lämpimän hallin torstainen ihanuus taisi jo päättyä, koska vuoden viimeiset torstait ovat joulu- ja uudenvuodenaatto.

Herätkää! Meillä on tylsää ja nälkä!

Nyt olen lomalla. En muista, milloin viimeksi olisi ollut päivä ilman aikataulua. Tosin talvipäivän seisauksen läheisyys raamittaa päivän aika tarkkaan valoisan ajan lyhyyden mukaan. Alkuiltapäivästä kahlattiin Lykynlammella pehmenevässä märässä hangessa. Puoli kolmelta alkaa hämärtää.