maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta kohti

Vuosi 2012

Vuodelle 2012 en asettanut terveystavoitteita (tai pikemminkin -toiveita). Taisin pitää terveyttä liiankin itsestään selvänä. Ei olisi pitänyt. Topi oireili peräpäätään lähes koko vuoden, ja syksyllä vaiva määrittyi perianaalifisteliaksi. Mörkön kunto huononi hiljalleen, ja uusia vaivoja ilmeni jatkuvasti. Joulukuussa päätimme, että nyt on aika - ennen kuin elämästä tulee kärsimystä. Tänään on hyvä päivä kuolla lienee totta harvoin. Mutta luulen, että 28.12. 2012 oli paljon parempi kuin vaikka 28.1.2013.

Vuoden 2012 tavoitteet olivat:

Topi
  • agility: osallistuminen omassa uudessa hallissa yksiin kisoihin ilman tulostavoitteita. Ensimmäiset kisat uudessa hallissa olivat lokakuussa ykkösille ja kakkosille ja varsinaiset avajaiskilpailut itsenäisyyspäivänä kaikille tasoluokille. Tuolloin Topilla oli jo jatkuva lääkitys.  
  • agility: esteiden liepeillä juoksentelu niin kauan kuin rampa + kuuro -yhdistelmä jotenkin pelittää. Yhdistelmä ei pelittänyt kovin hyvin, koska rampoja alkoi duossamme olla kaksi. Topin peräpäässä ei juurikaan ole voimaa. Aiempiin vuosiin verrattuna agility on jäänyt vähälle.
  • mejä, haku: nenäharrastusten jatkaminen, ei kokeisiin jos mejä-kokeen säännöt eivät muutu. Säännöt eivät muuttuneet, ja ajoimme verijälkeä vain hyvin harvakseltaan. Mieleen jäi kiehtovana kokemuksena keskiyön tolleri-mejä Elli-Marin ja Heidin kanssa. Makkarajälkeä tehtiin Viirun seuraksi myös Topille ja Mörkölle. Ukkoja Topi etsi silloin tällöin, aina yhtä hyvin ja innokkaasti. Joskus etsittävinä oli dameja, esineitä tai namirasioita. 
  • vepe: avoimen ja voittajaluokan liikkeiden treenaaminen varovasti. Tämä toteutui ja sujui erinomaisesti. Varsinkin AVO-liikkeet tuntuivat todella helpoilta - voisi olla toisin, jos olisi kokeissa käyty. Lääkityksen vuoksi ei päästy aloykköstäkään metsästämään. Päätin lopettaa vepen toistaiseksi, koska Viirun-rääpäle ei siitä innostunut, ja itseäkin alkoi kyllästyttää.

Viiru
  • Viirun tavoitteena on arkitottelevaisuus ja toimiva kumppanuus. Tähän ruutuun rasti.
  • yhdessä kasvaminen - jos Viiru kasvattaa minua puoliksikaan niin paljon kuin Topi, minusta tulee aika iso. Minun ei tarvinnut kasvaa yhtään, Viiru on ollut lähellä täydellistä. Eilen juuri mietin, miten erilaista on eläminen ja harrastaminen hyväluonteisen koiran kanssa verrattuna piimähattu-Topiin. Viirulla ei ole oppimisen esteitä. Minun pitää antaa Viirun kasvaa... vain taivas on rajana ;)
  • puuhastelu ja superkoirautuminen. On puuhasteltu paljon kaikkea. Ja Viiru on ollut superkoira. Kaikki lajit ovat olleet Viirin kanssa mukavia.
  • lajin valintaa: mejä, vepe,  paimennus…Vepe heitettiin pois valikoimasta. Viiru on perheemme rohkein, nopein ja innokkain uimari, ja hyvä niin: uiskennelkoon huvikseen. Yksi verijälki ajettiin. Päätin kuitenkin "panostaa" pk-jälkeen, mutta ei kovin montaa makkarajälkeä kuitenkaan ripoteltu. Paimentamaan mentiin elokuussa, ja sehän oli yllättävän kiinnostavaa, ja sujui yllättävän hyvin. Loppuvuodesta otin itseäni tiukasti niskasta kiinni, ja aloimme tokoilla.
  • Lajivalikoima lienee tulevaisuudessa: pk-haku, agility, paimennus, toko, pk-jälki. Ajatukseni siitä, että Viirusta voisi olla pelastuskoiraksi, on vahvistunut, mutta en edelleenkään usko, että minusta olisi pelastusihmiseksi.
  • haussa ainakin ilmaisun valinta ja harjoittelu. Haku edistyi erinomaisesti, ja tuntui että pentukesän pohjatyöstä oli paljon hyötyä. Etsiminen sujuu. Keväästä ja alkukesästä harjoittelimme rullailmaisua (ja erikseen pitämistä), mutta loppukesästä päädyin haukkuun. Toimii. Harjoitella tietysti pitää vielä paljon.
  • agilityssa asenne, irtoaminen, ohjauksen seuraaminen ja esteiden opettelu - siinä ehkä tarpeeksi. Kaikki muu on hyvällä tolalla, paitsi kaikkien esteiden opettelu. Kontaktit ova hieman vaiheessa, ja kepit paljon.

Vuosi 2013

Topi
Vanha koira tarvitsee virkistävää tekemistä, mutta pitää kuitenkin muistaa olla vaatimatta Topsukalta liikaa. Nenähommia, tokoa, vanhusagilitya (siivekkeitä ja putkia).

Viiru
  • Kokeisiin tekisi mieli. Keväällä mennään tokokokeeseen ja agilitykisoihin. Kunhan siis seuraaminen sujuu tokossa ja agilityssa kaikki esteet ;) Tokossa ainakin ALO1 ja agilityssa nousu kakkosiin lienevät vuoden aikana realistiset tavoitteet.
  • Pk-lajeissa pitäisi mennä BH-kokeeseen (se seuraaminen!). Haussa ja ilmaisussa sekä esineruudussa edistymme niin, että voisimme mennä kokeeseen 2014. Jälkeä ajamme enemmän tosissamme ja paljon enemmän kuin päättyvänä vuonna.
  • Paimentamista jatketaan, mutta siinä en osaa asettaa minkäänlaisia tavoitteita, koska en ymmärrä paimentamista ja sitä harrastuksena vielä lainkaan. Ainakin kahdelle leirille on paikka varattuna. 
  • Näyttelyyn menemme tammikuussa. Toivon hartaasti, että Kajaanin näyttely voisi jäädä ainoaksemme.

Näillä voidaan mennä edelleenkin:

  • tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

  • tehdään yhdessä

  • sitä saa mitä tilaa

  • on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.
Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Terapiaa

Aussieporukalla on tokoiltu pariinkin otteeseen. Viiru ei ota häiriötä mistään, ei hevistä eikä edes äidistään. Perjantaina treenattiin sakeassa pyryssä ja navakassa tuulessa parkkipaikalla teollisuuslueella; viereisessä varastorakennuksessa treenasi hevibändi. Jännä tunnelma. Paikkamakuu, hyppy, liikkeestä seisominen (olikohan myös maahanmeno?), seuraamista. Suoraan seuraaminen pitemmän matkan meni huonosti, pujotellen kahdeksikkoa Miimin ja Hannan lomitse meni hyvin. Hypyssä osattiin jo kaikki! Viiru osaa myös liikkeestä seisahtua ja pysyä seisomassa mainiosti. Jee! Ohjelmassa oli myös pari vauhtiluoksetuloa. Pitää itse väistää sivulle, ettei koiran linjasta tule vino.

Myös paikkamakuussa Viiru pysyi, mutta ei taaskaan mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä. Tämä ongelma on vain silloin, kun Vipstaaki on perusasennossa. Sama toistui tämän aamupäivän treeneissa, mutta loppua kohti sain ongelman korjattua. Sirkku neuvoi seuraamisessa, ja muutenkin olisi tarkoitus seurata nyt urakalla, kun koutsi on maisemissa ;)

Aussie-ihmisiä oli paikalla useampi, joten luoksepäästävyyttä harjoiteltiin monen kopeloijan kanssa. Luoksepäästävyydessähän ei ongelmia ole vaan istumassa pysymisessä, ei kylläkään Viirulla. Näytettiin vielä Sirkulle, miten hienosti osataan hyppy.

Susu oli tosi pätevä. Topi teki seuraamista ja haki noutokapulaa sekä kerjäsi namuja.

Topi ja Susu olivat myös mukana lauantai-iltana hallilla, kun Viiru osallistui Sari Vähäniityn agilitykoulutukseen. Topi teki tokoa Sirkun kanssa, katsoi ja komensi Viirun tehdessä rataa sekä juoksenteli putkiin siivekkeiden lomitse. Olipa Topsukka tyytyväinen ja näki aksaunia seuraavana yönä :)

Kouluttaja oli ihanan myönteinen, rohkaiseva ja kannustava. Olisinkin ruvennut pillittämään yhdestäkin poikkipuolisesta sanasta.

Tehtiin ensin 1 - 6. Hypyllä 4 tehtiin jokin pakkovalssin tapainen ja pyöräytettiin koira "kauemman" siivekkeen ympäri, tulikohan siinä sitten persjättökin. Putkijarrua treenattava paljon lisää, ja uskallettava ottaa koiraa haltuun jo ennen putkeen menoa. Muutenkin ennakoinnit, jarrut ja kaarrokset olivat eilen sieltä ja syvältä vielä enemmän kuin yleensä, mutta en jaksannut hirveesti siitä stressata. Huutoagilitya. 

Seuraava pikku pätkä oli 8 - 12. Vipstaakin saaminen oikeaan päähän putkea 10 vaati kovaa ääntä ja Viiru nimen jälkimmäisenkin tavun lausumista. Vartalo-ohjaus ei riittänyt.

Tauon jälkeen jatkettiin ensin tekemällä muuri 14 ja hyppy 15, joista mietinkin miten ne kannattaisi ohjata. Ei kai poispäinkäännöllä? Ei. Vedettiin vastakkaisella kädellä muurin jälkeen ja heitettiin hypyn yli niin, että koira kiersi "alemman" siivekkeen kautta. Hyvä tapa ohjata :)

Lopuksi mentiin 20 - 30. Kohdassa 20 - 21 - 22 tarvittiin taas suorastaan rääkymisohjausta, ettei putki imuroinut pikku Viirua ennen aikojaan. Ei kuulemma enää kannata palkata oma-aloitteisesta putkiin juoksentelusta. Valssi ennen muuria 26 oli joka kerta auttamattoman myöhässä, mutta kyllähän muuri saatiin toki tehtyä. Treenistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka tehtiinkin vähän sinnepäin.

Mörkö

Pikku keisari hengitti viimeisen kerran 28.12. hieman ennen kello yhtä iltapäivällä. 

Pyydän anteeksi Mörköltä ja kaikilta maailman sairailta cavaliereilta, jotka on sairaiksi "jalostettu". Anteeksipyyntö koskee lähes kaikkia cavaliereita, koska lähes kaikilla on vähintään epämuodostunut kallo. Pyydän myös anteeksi kaikilta lapsilta, jotka ovat omaksi rakkaaksi koirakseen saaneet sairaan koiran.

Enemmän pyydän anteeksi, mutta välillä tekee mieli myös syyttää. Joskus tuntuu siltä, että koirien yksipuolinen, esimerkiksi vain ulkonäköön perustuva "jalostus" lähenee systemaattista - joskin tahatonta tai jopa hyvää tarkoittavaa - eläinrääkkäystä.

Kohtele kaikkia ikään kuin ne olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä (vrt. Kantin kategorisen imperatiivin muotoilu)

Kiitän Mörköä siitä, että se oli Mörkö. Poistan Mörkön nimen blogin otsikosta, mutta en Mörkön jälkiä mielestäni. Nuku aina tyynylläni.

torstai 27. joulukuuta 2012

Agilitya

Kaleniuksen Elina koulutti JoAlla 27.12.

Teimme "möllirataa" pätkissä, ja tietysti ilman keppejä ja kontakteja.  Hypyllä 2 tehtiin pakkovalssijaakotus, joka sujui ihan hyvin. Hyppyjen 8 ja 9 välissä persjättö, samoin hypyn 9 ja renkaan 10 välissä. En kyllä ehtinyt tehdä niitä molempia, varsinkin kun vielä jännitin tekeekö Viiru renkaan noinkin vaikeassa paikassa. Teki. Renkaan jälkeen Viiru piti ottaa haltuun ja sitten vipata hypylle 11. Pienistäkin asioista on syytä iloita: Elinan viime koulutuksessa Viirua en onnistunut heittämään hypylle itsestäni poispäin, mutta nyt ei ollut vaikeutta tässä. Ennen hyppyä 13 Viiru olisi pitänyt linjata niin, että se olisi ohjautunut hypylle 14 oikeasta suunnasta, mutta tämän idean ymmärsin vasta jälkeenpäin. Heti pituuden jälkeen koiraa olisi pitänyt vetää oikealle linjalle vastakkaisella kädellä. 


Toisessa setissä jatkoimme puomilta esteelle 16 poispäinkäännöllä, johon Elina ei ollut lainkaan tyytyväinen. Hypylle 18 tehtiin sylkkäri tai jokin semmoinen, joka minusta toimi hienosti. Saman olisi voinut tietysti tehdä myös hypylle 16. Esteet 21-23 jäivät tekemättä. Juoksimme lopuksi 17-18-19-24-5-26-27-28. Kotiläksyksi jäi poispäinkäännön harjoittelu.

Huomasin Viirussa mielenkiintoisen piirteen: toisen toiston jälkeen se alkaa järkeillä, mikä meni pieleen ja alkaa tarjoilla uusia vaihtoehtoja - niihinkin paikkoihin jotka menivät oikein.

Illalla oli vielä normi torstaitreenit. Siellä tehtiin vauhtirataa suuntaan ja sitten toiseen. Kivaa! Hyppysuoralla oli hyppyjä eri korkeuksilla ja eri etäisyyksillä toisistaan. Lisäksi jatkoin aiemmin päivällä aloitettua keppien harjoittelua junttimetodilla. Sansku neuvoi: älä työnnä, vedä vain. Aika paljon edistystä yhdessä päivässä ;)

Ja tässä: elämäni ensimmäinen agilityvideo! Kuvaamisesta kiitos loistavalle kouluttajallemme Sanskulle ja palkkaamisesta Suskille.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Talven valoa 3: Joulukaappaus

Koirani on kaapattu hienoon joulukorttiin:


ja Sirkun upeisiin kuviin.

Joulua on odoteltu kirpakassa pakkasessa. Niin kylmä ei ole ollut, etteikö olisi tarjennut ulkoilla ja nauttia huikaisevan ihmeellisestä valosta, jonka kutsuminen auringonpaisteeksi olisi vulgaaria vähättelyä. Topi ei ole paljon talven valoa halunnut ihailla, vaan sitä ovat kutsuneet joulukeittiön tuoksut. Vipstaaki sen sijaan on ulkoillut ihan kunnolla, koska se on otettu erikseen aina sekä Topin että Susun seuraneidiksi. Tietysti on pitänyt myös osallistua kaikkiin pihalla tehtyihin jouluvalmisteluihin, kuten mattojen puisteluun, lyhtyjen sytytykseen, kuusen pystytykseen ja muuhun.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulun aikaa


Koirat ihmettelevät itämaan viisasta naista 25 asteen pakkasessa ja odottelevat kinkun paistoa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Saattohoitolassa tapahtuu

Itsenäisyyspäivän seutu sujui reissatessa ja minun sairastellessani. Koirat lähinnä oleilivat, kerjäsivät ja herkuttelivat. Susu jäi Helsinkiin.

Kerjäiläisten valtakunnan prinssi
Keskiviikkona raahauduimme kolmistamme hallille. Soili oli taas laatinut radat huolellisesti paneutuen, tosin jouduimme eri kentälle kuin piti, ja rakensimme vain toisen radoista. 

Ratapiirroksella ei tässä ole mitään virkaa. Juutuimme Viirun kanssa vaaleiden palleroille esteelle 3 - ilman etteä edes teimme ensimmäistä ja toista estettä. Uskomatonta mutta totta: sain aikaan jumin, jossa Viiru ei mennyt putken "vasempaan" päähän. Aluksi Virsuli ei mennyt pimeään putkeen, lopulta ei siihen päähän putkea lainkaan. Toiseen päähän putkea voi kyllä kipittää. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin hermostunut Viirulle, mutta nyt niin kävi. Oli vähällä, etten vienyt Vipstaakia autoon miettimään. Viiru vain istui putken suun edessä ja tapitti minua silmät pyöreinä ja korvat hörollään. Saimme kuitenkin jumin purettua - en siis hermostunut niin pahasti ;) Teimme sitten 1-2-3 valtavilla kaarilla kummaltakin puolelta muuria. Eli olivatpa ohjaukset nimeltään mitä hyvänsä, "ennakoiva" pitäisi lisätä niiden määreeksi. Muuten juoksentelimme radan vähän sinne päin, ja lopuksi teimme hyppysuoraa 7-8-9-10-11, jotta jäisi hyvä mieli.

Jos Viiru tekee koko puomin, pysähtyminen oikeaan asentoon ei onnistu. Koko alastulo-osuudelta kylläkin onnistuu. 

Topin kanssa ei mennyt juurikaan paremmin. Topi oli kyllä hyvillä mielin ja hyvin innoissaan köpötellessään toisen ratapuoliskon hyppyjä, putkia ja keppejä. Rimat olivat korkeimmilla mineillä, ja lopuksi huomasin, että se oli Topsukalle liikaa. Takajalat tärisivät. Seuraavaksi siis vain siivekkeet tai miniminit.  Keppien pujottelu nopeasti ei onnistunut, joten jätämme kepitkin pois ohjelmasta. Harvinaiset huonot treenit, mutta saivatpa elukat possunkorvat nassuteltavikseen. Ja kumpikin koira oli varmaan kyllä tyytyväinen :)

Viirun treeni torstaina sujuikin sitten tavallisen hyvin. Suski piirsi Sanskun suunnittelemat radat, kiitos! Treenin aluksi Viiru meni itsekseen keekoilemaan keinulle, ja kolahtihan se toinen pää lopulta jäiseen maahan. Mitään traumoja ei Virsulle tuntunut tästä jääneen.

Ensimmäisessä harjoituksessa hypyille 2 ja 3 tehtiin ennakoivat valssit. Niitä piti taas harjoitella useamman kerran ;) Ilman valssia Viiru ei kääntynyt putkeen 4. Mutta täytyyhän se siihenkin opettaa, ja näin tehtiin lopuksi. Pussi ja rengas onnistuivat radan osana vaikeuksitta. 

Aloitimme esteeltä 4, mikä teki radan paljon helpommaksi. Tai oikeastaan Viiru jäi istumaan hypyn 10 taakse - mutta ei siis tullut puolenvaihtoa. Hypyn 15 jälkeen koira otettiin haltuun (tässä!) ja keilattiin sen jälkeen putkeen. Kiva treeni taas kerran!

Sansku sanoi, että alamme olla kisavalmiita. Kunhan siis osaisimme kepit ja kontaktit. Kontaktit alkavatkin olla hilkulla, mutta kepit ovat ihan alkutekijöissään. Syytän sateista kesää, joka teki pihamme liian liukkaaksi harjoitteluun. Olen alkanut harkita opettamista tavallisilla kepeillä ilman mitään lisähärveleitä. Niinhän Topikin on opetettu, ja kepit olivat kuitenkin sen varmaan paras este.

Lauantaina kutsuin meidät Hannan, Miimin ja Jennan tokotreeneihin. Sukulaisten nähden Viiru pani parastaan paikkamakuussa, jäävissä liikkeissä (maahan ja seisomaan) sekä luoksetulossa. Ensimmäinen ja kolmas tehtiin lievässä häiriössä, keskimmäinen vaikeassa: Hanna, Miimi ja Jenna heiluivat, huutelivat ja heittelivät ja heiluttelivat leluja. Viiru lähti vasta kolmannella kutsulla ja istuutui melkoisen kauas minusta. Mutta tuli kuitenkin :)

Lenkillä Toma oli kovin kiinnostunut Viirun peräpäästä, mista Viiru taas ei tykännyt yhtään. Onko juoksu tulossa? Saako juoksuissa osallistua näyttelyyn? Viipo on ilmoitettu Kajaaniin tammikuussa. Se pääsee vielä rimpulaluokkaan.

Iltapäivällä saattohoitolan terminaalipotilaat vietiin Jamiskalle rämpimään lumessa parhaassa seurassa eli Nuuskun ja Rapsun kanssa. Mörkökin käveli pitkän matkan. Keisari ei ollut lainkaan köyhä eikä kipeä kun se korvat hulmuten karkaili hevosenkakkaa syömään. Ei kerinnyt ontuakaan, kun oli herkuille niin kiire. Illalla kaikkia väsytti kovasti, jopa Viirua; toko väsyttää. Mutta olipa mukava päivä!

Sunnuntaina jätettiin Mörkö lepäämään. Porukkaan liittyivät Zorro ja Elena. Alunperin tarkoitus oli treenata, mutta oli sen verran lumista ja kylmää, että päädyimme vain patikoimaan. Viiru sai kyllä haukkua Riitalle ja Heidille sekä makaavalle minulle. Hyvin meni. Lenkillä Viiru pyöritteli Elenaa hangessa niin kuin vanhemmat ja isommat aussiet tekevät Viirulle. Elena viisaana suhtautui sitten Viiruun varovasti eikä tyttöjen leikki päässyt lainkaan käyntiin. Kiitos hyvästä seurasta!

Sen jälkeen kun Topi siirtyi takaisin yhteen kortisonipilleriin päivässä, pylly on jatkuvasti tullut paremmaksi. Ei tosin terveeksi, mutta paremmaksi. Tötteröä tarvitsee enää harvoin. 

torstai 6. joulukuuta 2012

Talven valoa 2: Keskipäivän ihana valo


Itsenäisyyspäivänä oli kirpakka parinkymmenen asteen pakkanen. Aurinko paistoi Jaamankankaalla keskipäivällä.
Suosikkitytöt ovat varmaan täällä seuraavalla kerralla :)

Lumi vaivaa Susun anturoiden välissä.
Mihis sitten?
Etiäpäin sano mummo lumessa.
 Eilisessä agilitreenissäkin oli kylmää, ja olisin varmaan jättänyt väliin, jos ei olisi ollut minun vuoroni tuoda rata eikä olisi pitänyt roudata termareita kisoja varten. Hallin pohja oli jäätyessään kovettunut, ja päällä oli irtohiekkaa. Ei ihan paras mahdollinen pohja. Teimme Leinosen Niinan aloitustreeniä.

Treeni on tehty Topsukan kanssa joulukuussa 2010.
Niinan suunnittelemassa vinkeässä treenissä oli teemana lähdöt. Valitettavasti Niina itse ei päässyt paikalle koutsaamaan. Jälkikäteen kuulin, että ohjaajan oli kaikilla radoilla tarkoitus mennä kolmosesteen taakse. Näin teimmekin Topin kanssa mustien ja valkoisten pallojen pätkillä, ja se toimi hyvin. Mustien pallojen alku meni aivan upeasti. Valkoiset pallerot sujuivat myös hyvin, kun noudatin Kaisan ohjetta, ja siirryin seiskahypyn takaa kolmoshypyn taakse. Neliöpätkällä en kokeillut kauko-ohjausta - vaikka jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt. Okserin rima putosi herkästi, kun lähdimme Topin kanssa suunnilleen yhtaikaa niin, että koira oli oikealla puolellani. Haastavaa oli myös tehdä 3-kepit loppuun, kun (väärä) 4-putken suu houkutti edessä (tein väliin sitten valssin), eikä helppoa myöskään ollut kääntyä puomilta 5 kepeille 6. Huippuhauska treeni!
 
Olisi pitänyt lukea vanha postaus ennen treeniä. Vaaleilla pallukoilla kaikki kutsuivat koiran jostain seiskahypyn takaa tai kolmosen ja seiskan välistä. Hyvinhän ne ryhmän agilityvaliot vetivät niinkin. Viirun kanssa teimme 1-2-3-4-5suoraan-6 ja erikseen suoran putken 4 ja takaakierron 5. Mustista palleroista teimme Viirun kanssa 1-2-3-4-5suoraan aluksi erilaisina parin esteen ketjuina. Okseri oli Viipolle melkein upouusi este. Vaikeinta oli hypätä rengas, kun kutsuin kolmosputken takaa. Sekin sujui lopuksi, ja sitten olikin bileet. Nelioitä emme tehneet lainkaan.

Kotona on tehty ihan pikkuisen alastulokontaktia. Viiru osaa nyt pysähtyä oikeaan paikkaan ja jäädä siihen, vaikka olisin kauempanakin. Luulen, että alamme treenata kokonaista puomia. Sitten olisi vielä ne kepit... pihalla ei keppejä talvella treenailla.

Noutamisessa ja pitämisessä on tapahtunut edistymistä vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Ihan kohta Viipo osaa nostaa puukapulan maasta, tuoda sen minulle, istuutua, istua ja irrottaa käskystä. Nostaminen vaatii avustamista - muuten Viiru ottaa toisesta päätymötikästä kiinni ja alkaa jyrsiä.

Nyt kun Susu on täällä, olen tehnyt hämmästyttävän havainnoin. Olen aina pitänyt Susua suunnilleen maailman tottelevaisimpana koirana, mutta Viiru onkin arkitottelevaisempi. Minun koirani!

Mörkö kävi lääkärissa, koska ontuminen jatkuu. Samantapainen diagnoosi kuin toiseltakin lääkäriltä: lihasjumi. Hoidoksi lämpöä ja hierontaa, sen radikaalimpiin hoitoihin ei kannata ryhtyä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kummallinen hakutreeni

Suunnittelin, että tänään olisi viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa: pari pakenevaa ukkoa ja huippupalkat. Mutta olikin kummallinen ja sekava harjoitus.

Meitä oli neljän porukka, joista kahta koirakkoa en ennestään tuntenut. Menimme Tukholmanlammille; keskilinja oli laaksossa, kummallakin puolella maasto kohosi. Pakkasta oli kymmenisen astetta, maa oli valkoinen, ja kevyttä pakkaslunta sateli hiljalleen. Liian kylmää minulle. Kun varpaat jäätyvät, jäätyy myös järki ja hyytyy harkintakyky. Muutin treenisuunnitelmaa niin, että kaksi ensimmäistä olisi "laatikkohaamuja" ja kolmas pakeneva hauskuus. Laatikkohaamun ajatus on opettaa koiraa liikkumaan hakuradalla laatikon muodossa: ukko haamuttaa ja sen jälkeen siirtyy takarajan suuntaisesti 10 - 20 metriä. Ensimmäinen ukko oli vieras mies. Se meni hyvin, kunhan tajusin kääntää koiran pois niin, että ukko sai siirryttyä. Myös kakkosella laatikko onnistui hyvin, mutta haukkuminen makuulla olevalle Hilkalle oli mahdottoman vaikeaa. Kummallista, ukot ovat ennenkin olleet makuulla, ja myös makuulla pressun alla.

Kolmosen piti olla se helppo ja hauska lopetus. Fiksu ukko ehdotti, että jäisi rinteeseen ja pakenisi siitä. Ei, sanoin tyhmä minä, mene vain harjalle ja pakene sieltä. Viiru sinkosi salamana ukon perään. Ukko oli jättänyt pressun ja makuualustan lähtöpaikalleen, ja Viiru jäi tutkimaan niitä. Tänä aikana nopsajalkainen ukko eteni pitkälle. Kun koiraa ei kuulunut, maalimies jäi odottamaan näkymättömiin seuraavan harjanteen taakse. Kukaan ei nähnyt, mitä tapahtui, mutta kuvittelisin, että varmistuttuaan siitä, että ukko ei tosiaan ole pressun sisällä, Viipo hajun perusteella lähti etsimään ukkoa. Ja löysi ja haukkui vierasta miestä 150 - 200 metrin päässä keskilinjalta. Minusta Viiru oli huippuneuvokas ja -rohkea.

Tämä ei kuitenkaan lainkaan ollut harjoituksen tarkoitus, joten otettiin loppuun helppo pakenija. Myös tälle vieraalle maalinaiselle Viiru haukkui hyvin. Ei auta kuin houkutella Hilkka taas makuulla olevaksi ukoksi ;)

Mitä tästä opimme: Kunnollinen suunnitelma, jota ei muuteta hetken mielijohteesta ilman hyviä perusteita.  Maalimiesten (varsinkin vieraiden) ohjeistaminen kunnolla kaikista asioista; nyt tajusin kävellessäni autolle hakemaan koiraa, ettemme lainkaan puhuneet ilmaisusta ja palkkaamisesta. Ei treeniä liian kylmässä, koska silloin ajattelee vain nopeaa poispääsyä eikä oppimista.

Yritin illalla olla viisas, ja vaihdoin Viirun tokotreenin hupsukaisten ja Topsukan metsälenkkiin. Ettei tule kylmissään tehtyä lisää tyhmyyksiä. Pimeässä, lumisessa metsässä olikin taianomaisen kaunista ja rentouttavaa.

Hakutreenin jälkeen Viiru sai uuden tuttavuuden, Viivi-nahkacollien, kun kävimme Valo-siskon ja Viivin kanssa riekkumislenkillä.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Talven valoa

Viiru kävi perjantaina lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Lonkat ja kyynärät näyttivät hyviltä. Selässä oli erittäin lievä sakralisaatio, mistä ehkä ei ole koskaan mitään vaivaa - mutta voi ollakin. Sille ei voi tehdä mitään, eikä sen takia kuulemma pidä vältellä mitään liikuntaa tai harrastuksia. En siis aio ahdistua asiasta. Odotellaan myös virallista lausuntoa. Topin C-lonkista ei ole koskaan ollut mitään vaivaa. Olemme yrittäneet noudattaa neuvoa, jonka ELL Aho antoi, kun silloin kun kuvauksen yhteydessä kysyin liikunnasta ja harrastamisesta: kaikkea vaan apinan raivolla.

Talven valo ja sakralisaatio eivät ole nyt mitään pyhää ja jumalallista vaikka saattavat sitlä kuulostaakin.

Susun visiitti meillä jatkuu. Kiva, että Viirulla on juoksu- ja leikkikaveri. Tänään lauantaina ajoimme metsälenkille Jaamankankaalle. Hieman tuntuu älyttömältä hyytävässä pakkasessa ajella kylmällä autolla kävelylle, vaikka ihan kotioven vieressä on paljon kauniimpi metsä ja upeat järvimaisemat. Mutta kyllä se kannatti. Täällä cityssä ei voi antaa koirien ottaa niin paljon etäisyyttä ja eikä antaa niiden mennä omia polkujaan. Aina on kuitenkin muitakin kulkijoita.  Jamiskalla Susu ja Viiru vetävät monen sadan metrin takaa-ajorinkiä. Olipa niillä mukavaa.

Topilla ei ole kovin mukavaa, kun ei ole sitä mieleistä naisseuraa. Eikä treenattukaan mitään :(

Talven riemua!
Tämmöinen se on, se joulukuun alku. Ja tämä päivä oli niitä ihan parhaita.
Lauantai on myös siivouspäivä. Silloin tulee mieleen, että Topi yleensä vain esittää tyhmää ja lyhytjänteistä carpe diem -tyyppiä. Siivouksessa Topsukalla on hieman pitemmän ajan johdonmukainen suunnitelma: miten olen eniten tiellä ja miten saan eniten huomiota. Kun imuroin, se siirtyy aina sinne. mihin olen menossa, vaikka miten yritän ohjata sitä puhtaille alueille. Toinen vaihtoehto on, että Topsukka pysyy paikallaan niin että imuroin sen ympäriltä. Hetken kuluttua voikin nousta ylös ja levittää alla olleet roskat ja karvat ympäriinsä.

Lattiaa pestessä Topi siirtyy sinne, missä lattia on juuri pesty ja vielä märkä. Siihen jää kivat tassunjäljet. Kun tamppaan mattoja, huomiota saa nuolemalla pyllyä - koska sehän on nyt kiellettyä. Kun puhtaat matot on heitelty sisään, mikäs sen mukavampaa kuin kellahtaa niiden päälle. Ihanan pedin olet laittanut!

No, mitä nyt? Tuotko nameja?
Mörkö on paljon vaivattomampi siivousassistentti. Vaikka ilme onkin tuima.
Mörkön kanssa mennäänkin lääkäriin vasta ensi viikolla, kun Sirkku on täällä.


torstai 29. marraskuuta 2012

Hupukkaat harrastaa

Talvi tuli, ensin pakkanen ja kohta tulee luntakin. Tiistaina Viiru matkasi tokoilemaan pakkaseen Salpakankaankadulle Nuuskujen treeneihin. Kouluttaja oli sama kuin JoVen treeneissä sunnuntaina, ja settikin oli sama. Tehtiin kaikkia alokasluokan liikkeitä paitsi hyppyä. Kaikki meni oikeastaan hienosti :) Seuraaminenkin välillä tosi hyvin lyhyitä pätkiä. Kokeilin liikkeestä seisomista ilman palkkaa - se ei sujunut. Mutta kun namin avulla pysäyttää, Viiru seisoo kuin suolapatsaana.

Aiheena piti olla nouto, mutta kuulemma pöpövaaran vuoksi noutoa ei tehtykään. Meillä oli oma kapula mukana, mutta sanoin, ettei meidän tarvitse nyt sitä treenata - tiedän muutenkin, että kapulan silppuaminen onnistuu myös erittäin vaikeassa häiriössä. Mutta kas, "omalla ajalla" kokeillessamme Viiru piti kapulaa rauhallisesti, ja jopa osasi liikkua ja istuutua kapula suussa. Noutaa Viipo ei kapulaa osaa, se käy maate jyrsimään sitä. Mutta ilahduttavaa, että muukin pitäminen sujuu kuin hakurulla suussa istuminen kodinhoitohuoneessa.

Anna lähetti loppukesäisiä paimennuskuvia. Viiru ajaa tarmokkaasti lampaita kintuilleni. Mitäs olet niin hidas!


Susun kanssa oli taas hauskaa keskiviikon agilitytreeneissä. Oli myös kylmää, kymmenen astetta pakkasta, hui! Nyt rata oli paljon vaikeampi kuin viimeksi, ja illuusio hyvästä yhteistyöstä hiipui. Topi on kyllä kaikkien välistävetäjien äiti, ne vain menevät aivan itsestään. Susun kanssa vaati hinkkaamista. Tuomas komensi meidät myös harjoittelemaan irtoamista, ja niin teimmekin aluksi. Jos vielä pääsen Susun kanssa treenaamaan, tehdään vauhti- ja irtoamistreeniä (Sirkkuhan on kyllä varmaan paljon sitä tehnyt). Toivottavasti pääsen :)

Viirun viime viikon torstain treenissä tehtiin valsseja, varsinkin ennakoivia. Niissähän olen aivan mestari.


Sansku lähetti viimekertaisen radan, ja vaikealta se näyttää yhä. Tämän viikon treenissä oli myös ennakoivan valssin paikka, ja nyt Sansku huomasi myös, että Viirun laaja kaarros johtuu osittain siitä, että heitin koiran hypyn yli laajalla, pitkällä liikkeellä. Hillitympi huitaisu auttoi.  Radalla oli myös niistosokkari 1-2, saksalainen 6-7, hyppyjen väliin tehtävä valssi (9-10, onkohan sillekin oma nimi?) ja pakkovalssi 11-12. Alkuhaparoinnin jälkeen treeni sujui vallan hyvin. Lopuksi oli taas vauhtipätkä. Viiru alkaa oppia hyvin hakemaan hyppyjä, ei vain enää putkia. Lisäksi Virsuli meni itsekseen tarjoilemaan puomin alastuloa. Pysähtyminen onnistui jo hyvinkin ylhäältä. Kylmää, - 11 astetta, mutta erinomainen treeni.
Pitää vielä 1.12. kommata: Radalla myös 8-9-10-11 oli haasteellinen. Viiru ampui hypyltä 8 suoraan putkeen ja tuli sitten hyppäämään hypyn 9 - tätähän varmaan tarkoitit? Viiru tuli hypylle 9 oikein joko vahingossa tai hirveellä huuto-ohjauksella. Viiru tosiaan kääntyi hienosti hypylle 9, kun huusin VIIRU! samalla volyymillä, intensiteetillä ja saundilla kuin Viiru, tule heti pois syömästä sitä paskaa sieltä. Mutta kuuluuko tuo agilityradalle? Topille ei edes voisi huutaa.

Lopun hauskuttelurata tehtiin järjestyksessä 1-2-12-putken toinen pää-10toiselta puolen-12-13-14-6-3.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Synnynnäinen koira

Hakutreeneissä meitä oli viiden porukka. Tallasimme alueen mäkiseen maastoon. Viirulla oli tavalliset neljä ukkoa (kaksi siirtyvää), nyt ei ollut uusia kasvoja. Kaikki olivat pimeitä, pistot suoria. Arja oli makuulla pressuun kääriytyneenä. Nyt Viiru ei kummastellut tällaista tappausta. Joka ukolla Viiru aloitti haukun reippaasti ja haukkui hyvin. Kolmosella Lea haukutti tosi pitkään. Uutena juttuna kokeilimme sitä, että maalimies toi Viirun keskilinjalle namien tai lelun avulla. Synnynnäinen hakukoira. Kohta voisi varmaan kääriä tämän kauden kauniiseen pakettiin ja suunnitella, mitä ensi kesänä opetellaan.

Susu oli mukana tallaamassa ja loppulenkillä. Lenkkeilimme Unskin, Pamin ja Viian kanssa.

Illalla oli JoVen viimeinen tokokerta (tai on vielä yksi korvauskerta ensi sunnuntaina), ja kerrattiin monia liikkeitä. Paikkamakuussa oli takapalkka, ja Viiru pysyi yllättävän hyvin ottaen huomioon vilkkaan trafiikin ympärillä. Liikkeestä seisomisessa Viiru osaa jo pysä seisomassa, ei vain seisahtua. Pysähtymisessä kyllä avitin. Luoksetulon teimme vauhtiversiona. Liikkeestä maahanmeno sujui mainiosti, paitsi että takapalkka sai aikaan hieman jätättämistä seuraamisessa. No, vaikeintahan oli taas seuraminen. Sitä tehtiin muiden koirakoiden lomitse pujotellen, käskytettynä. Oli pysähtymisiä ja rytminvaihdoksia. Kontakti ja paikka eivät pysyneet koko ajan. Teimme sitten itseksemme vielä hyvin lyhyitä pätkiä. Välillä Viipo teeskenteli, ettei se ymmärtänyt sivu-käskyä. Synnynnäinen tokokoira vedättää? Aika paljon me jo osataan kuitenkin :)

Mörkön ontuminen ei ole parantunut, vaan päinvastoin. Uusi lääkärireissu on edessä. Tänään annoin Mörkölle ylimääräisen Gabapentin-annoksen.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Stayin' Alive

Olipa hauska lauantai-ilta! Varasimme Hilkan, Kirin ja Valon kanssa JoAn hallilta treeniaikaa, jotta Kiri saisi harjoitella erilaisia keinuja. Valo ja Viiru ovat siis Kirin lapsia, vai pitäisikö sanoa pentuja. Koska pääasia oli keinun treenaaminen, ratamme oli vain vauhtiympyrä, jossa oli kaksi suoraa putkea, hyppyjä, muuri, rengas ja se keinu (vaihtelimme kahta erilaista keinua). Kaikki pääsivät baanalle. Viiru teki kujakeppejä ja kiisi vauhtiympyrää ilman keinua. Radalla sujuivat niin maksirengas, maksimuuri kuin 50 - 55 cm:n hypyt. Ekalla kerralla varpaat kolahtivat muurin päällipalikoihin mutta ei seuraavalla. On se maksimuuri kääpiölle korkea.

Topi heräsi henkiin omalla vuorollaan. Topin hypyt olivat mineimmillä mineillä ja muurissa vain palikat. Rengasta ei tehty, ja keinu mentiin varovasti. Voi että mitä kaikkea vanha koira osaa. Kun pyörylällä jättää Topin taakse nakkikasan, kokeneena koirana se tietää, että herkut saa lähdettyään eteenpäin ja juostuaan koko ympyrän mahdollisimman kovaa. Lyhin matka kahden pisteen välillä on se, jonka ohjaaja ohjaa. Eikä juuri tarvitse ohjatakaan. Topi tuntuu vähintään ajatuksenlukijalta ;)

Ennen ja jälkeen treenin harhailtiin porukalla lämmittely- ja jäähdyttelylenkit pimeällä Pärnällä. Topi ei sanonut pahaa sanaa Kirille ja Valolle, vaikka tytöt tulivat ihan iholle. Viikonloppuaamujen lenkeillä Topi heiluttaa häntää, kun seuranhaluiset mummot tulevat Viirun houkuttelemina paijaamaan. Kun pelko ja epävarmuus poistuvat, Topin todellinen minä paljastuu.

Hallilla oli varsinainen Saturday Night Fever. Treenaamaan olisi pitänyt melkein jonottaa, jos ei olisi varannut vuoroa. Eikö nuorillakaan ihmisillä ole parempaa tekemistä lauantai-iltana? Vaikka mikäs sen parempaa kuin agility hyvässä seurassa :)

Iltapäiväostoksilla Prismassa törmäsin Topin lääkäriin, joka kyseli kuulumisia. Kerroin, että pylly on tullut pikemminkin pahemmaksi ja että mietin pitäisikö kortisoniannosta nostaa takaisin edelliselle tasolle. Juuri näin pitäisi kuulemma tehdä, koska nyt etsitään oikeaa annostusta. Siispä palataan  antamaan 20 mg Prednisolonia joka aamu.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Vastaus vanhaan haasteeseen

Haaste bongattu Heidin, Riitan ja Katjan blogista

1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirillasi on?
Koirien ei-niin-fiksut tavat kertovat omistajan ei-niin-kovin-fiksuudesta, joten parempi olla paljastamatta. Tosin jotkut ehkä tietävät, mitä koiramme tekevät, jos ne kuvittelevat, että lähistöllä on jotain syötävää. Tai mitä ne tekevät, kun meille tulee vieraita - tai mitä Mörkö tekee, kun joku vasalli haaveilee poistuvansa keisarikunnasta.

2. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike, jota ilman et pärjäisi?
Tämähän huomattiin kesällä, kun piti kääntyä takaisin reissun päältä, kun Mörkön lääkkeet olivat unohtuneet. Kun ikää on tullut ja terveys mennyt, tarvitaan Mörkön ja Topin lääkkeet. Imuri-Mörkölle ja kuuro-Topille tarvitaan pannat ja remmit, Topi ei kuule ja Mörkö vähät välittää. Syys- ja talvipimeässä metsästäjä-Viirulle lamppu ja heijastinliivi ovat tärkeät turvallisuuden vuoksi. Auto, omakotitalo ja kesämökki järven rannalla ovat myös aika tarpeelliset.

3. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita teillä on?
Mörkölle ja Topille toivotaan hyvää vointia ja kiinnostavaa puuhastelua. Viirusta en ole vielä päättänyt, missä lajissa se valioituu ensimmäiseksi.

4. Suosikkikuvasi koiristasi?

Topista ja Mörköstä äitienpäiväsarja Höytiäisellä, kun pojat olivat nuoria ja terveitä. Niitä kuvia ei ole montaa netissä. Sirkku, saisko kuvat verkkogalleriaan! Paljon on muitakin hyvä kuvia.



Sususta ja Viirusta Sirkku on ottanut hienon Calendar Girls -sarjan.



5. Mikä on paras tapa viettää aikaa koiriesi kanssa?
Agility on tosi kivaa, mutta Topi ja Viiru tekevät kaikkea niin mielellään, että jo siitä innosta tulee hyvä mieli. Nykyään ehkä harrastuksista suosikki on haku Viirun kanssa: Viiru on omimmillaan (ja aivan mahtava!), saa liikkua ulkona, metsässä sielu lepää.

6. Miksi omistat juuri koiria etkä muita eläimiä?

Lapsuudenkodissa oli aina koira, ei muita eläimiä. Aikuisena halusin koiran itselle lenkkikaveriksi ja lapsille leikkikaveriksi. Topista ei ollut jälkimmäiseksi, mutta siitä tuli paljon muuta.

7. Millä sanoilla kuvailisit koiriasi?

Sirkku on jo hulleri-sivustolla kuvaillut koiriamme ylittämättömän osuvasti, varsinkin Topia: Vain yksi voi olla ensimmäinen ja sitä Topi tosiaankin on, ykkönen. Höpsö säheltäjä, joka suurella palolla ja innolla suorittaa kaikki sille annetut tehtävät. Mitä väliä, jos ne usein menevät vähän sinne päin. Viirun kuvaus on pentuajalta, mutta jo silloin oli nähtävissä, mitä tuleman pitää. Mörköstä voisi tarinoida pitkään, tuo kuva on muuten siitä äitienpäiväsarjasta.

8. Pelkääkö koirasi jotain, jos niin mitä?
Nuorena Topi pelkäsi omaa varjoaankin. Topin kanssa ymmärsin, Pertti Vilanderin luona aikanaan käydessämme, että koira tosiaan pelkää kuollakseen - se ei ole vain kielikuva. Kuurolla Topilla on paljon vähemmän pelättävää, mutta luulen, että se on oppinut, että minä ja muut lauman jäsenet suojelemme sitä kaikelta. Mörkö ei pelännyt nuorena mitään. Vanhemmiten Mörkö on alkanut pelätä paukkuja. Mörkö ja Topi myös tuntuvat yleensä tietävän, että ne ovat heikkoja, joten ne hakeutuvat ihmisten luo turvaan. Viiru ei tykkää mattojen tamppauksesta, mutta en ole huomannut, että se vakavasti ja systemaattisesti pelkäisi mitään, samalla tavalla kuin Susu ja Topi pelkäävät. Isoja rajuja uroskoiria Viipo arastelee, mutta toisaalta ne myös kiinnostavat.

9. Mistä keksit koiriesi nimet?
Meidän koirien nimistä olen keksinyt Mörkön ja Viirun. Mörkö tuli siitä, että pentu oli niin odotustemme vastainen, odotimme rubynarttua - ja saimme "synkän ja tuiman" bläkkäriuroksen. Viiru-nimeä mietimme jo Susulle, mutta Susulla ei ollut niin selvää naamaviirua kuin (Viiru)Maija-pennulla myöhemmin.

10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Luulisin, että kaksi olisi sopiva määrä. Kolme on niin paljon, että Mörkö jää turhan vähälle huomiolle. Riippuu kyllä paljon koirien iästä ja tarpeista. Kun Susu on täällä... neljä on ihan liikaa!

11. Koiriesi parhaat koirakaverit?

Mieheni naureskelee, kun sanon, että Topi nauttii Nuuskun ja Rapsun seurasta, samoin Mörkö. Mutta niin se vain on. Viiru ja Susu lienevät toistensa parhaat kaverit, koska Viiru ymmärtää, että viisaampi väistää ;) Mörkö oli nuorena kova naistenmies; olisi mielenkiintoista nähdä, miten keisari nyt suhtautuisi cavalier-tyttöihin.

Heidiä lainaten: laiskaan tyyliini haastan kaikki laiskat lukijat.

Seuraavaan, Riitan esittämään haasteeseen, vastaan pian.

torstai 22. marraskuuta 2012

Back to reality

Outoa mutta mukavaa treenata agilitya koiran kanssa, jolla kuulo pelaa, joka osaa esteet, ja joka seuraa ohjausta - ja kaikkia näitä yhtaikaa. Keskiviikkona Susu vieraili Topin ryhmän agilitytreeneissä, ja rata oli tähän visiittiin juuri sopiva 1-2-luokan tasoinen juoksurata. Olipa meillä hauskaa, myös Putella! Ihan perusohjauksella juostiin, lopuksi hieman harjoiteltiin tehokasta kääntymistä vastakäännöllä. Tuntui, että yhteistyömme sujui paremmin ja Susu haki esteitä innokkaammin kuin aiemmissa kokeiluissamme, mutta luultavasti oli kyse siitä, että rata oli niin helppo, hauska ja juostava. Rimat olivat 50 sentissä.

Seuraavana iltana palattiin todellisuuteen, ja hallille matkasi normicombo: rampa, kuuro ja putkihullu. Viirun treenissä harjoiteltiin valsseja, ja varsinkin ennakoivia valsseja, joita en ole ikinä oppinut ajoittamaankaan edes hitaamman Topin kanssa. Täytyy kiittää kouluttajaamme Sanskua kärsivällisyydestä. Haasteellista oli myös ajoittaa hidastussuhina oikein, mutta mukavaa oli havaita Viirun oppineen hidastamisen. Etukäteissuhina on parempi vaihtoehto kuin jälkikäteen epätoivoisesti kiekaistu TÄSSÄ! - Se tuli jo kintuille.

Jos myönteisiä asioita ajattelee, voi riemuita siitä, että Viiru seuraa ohjausta mutta myös itse hakee esteitä ilman, että jokaisen hypyn yli on tassusta vietävä. Eikä Viiru oikeasti ole putkihullu, se vain hakee putkia hyvin mutta ei sinkoile niihin päättömästi.

Topi ei ollutkaan rampa tai kipeä, ainakaan omasta mielestään. Hirveä hinku olisi ollut halliin, autosta se yritti syöksyä ulos raamit kaulassa. Turha sitä oli myöskään nostella takakonttiin, nyt se pystyi hyppäämään itsekin. (Ei kuitenkaan uskaltauduttu esteiden liepeille.) Ainoa rampa olin minä, leikattu polvi ei tykännyt valssitreenistä yhtään.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Etupiirijako

Loppuviikosta päätin, että vaikka Topi ei todennäköisesti koskaan parane, ei Topsukkaa pidä kuitenkaan muumioida kotimausoleumiin tötterö päässä. Lauantaina kävimme omalla porukalla metsälenkillä, jonka varrella teimme esinejanaa ja päätteeksi ajoimme nakkijäljen. Viiru kohteli pesukukkaa vielä ronskimmin kuin Rapsu aikanaan. En vain saanut millään keinolla Viirua palauttamaan pesuvälinettä. Nyt kukka on ihan raadeltu. Topi haki kukan ja käsineen innoissaan. Nakkijälki oli lyhyenlyhyt, ja oikeastaan vain tekosyy saada lopuksi possunkorva. Kotona kun korvia ei oikein voi syödä, ettei Mörkölle tule paha mieli.

Sunnuntaina Topi vasta saikin piristysruiskeen, kun se pääsi iltapäivällä Nuuskun ja Rapsun kanssa metsään samoilemaan. Kyllä Topsukkaa hymyilytti! Ja maanantaina illalla tuli Sirkku! Valitettavasti myös Susu, tuumasivat pojat. Tytöt suorittivat heti etupiirijaon. Jari ja nojatuolin vierus kuuluvat Susulle, minä ja sohvan alus kuuluvat Viirulle. Äijät voivat mennä nurkkaan kyhjöttämään. Hyvin nopeasti tunnelma vapautui ainakin Susun ja Viirun välillä, ja leikki ja nujuaminen saattoi alkaa.

Sunnuntai oli täynnä toimintaa. Aamu- ja iltapäivälenkin välissä kävimme Josepan hakuharkat ja Viiru myös juoksenteli mummojen ja siskojen kanssa. Hakuharkat olivat Tukholmanlammilla mäkisessä maastossa. Koirakoita oli kuusi, ja tuoreita maalimiehiä oli tarjolla Viirulle. Ja ensimmäinen oikea miesukko haukuttavaksi. Ari meni ykkösukoksi haamuttamaan ja sitten piiloon pressun alle. Ja Viiru haukkui! Olin tyytyväinen. Viiru haukkui kolmelle muullekin, myös Sarille, jota Viipo ei viimeksi pitänyt etsittävänä ja ilmaistavana lainkaan.  Kakkonen ja kolmonen olivat pimeitä, ja neljäs haamu. Ukot haukuttivat namien avulla, kunnes pääsin paikalle ja vähän sen jälkeenkin. Taitava Viiru! Mitä seuraavaksi aletaan opetella? Siis ensi keväänä.

Jamiskalla alkoi jo pimetä, kun saapastelimme Nuuskun ja Rapsun kanssa autoille. Tämän jälkeen kävin kouluttamassa - tai pikemminkin ihastelemassa - tollereita PoKS:n hallilla agilityharkoissa. Lopuksi ehdittiin vielä Viirun tokoon eikä edes paljoa myöhästytty. Ekassa paikkamakuussa Viiru pysyi, seuraavassa ei, viimeisessä pysyi. Luoksetulossa saatiin aikaan uusi virhe: Viiru lähti perääni, kun kävelin pois päin. Ja miksei olisi lähtenyt: Wuban lonkerot heilahtivat kutsuvasti treeniliivin takataskusta, käteni hapuili namia etutaskusta. Estehyppy meni hyvin. Viiru alkaa osata seistä paikoillaan hetken. Liikkeestä maahanmeno sujui oikein hyvin. Teimme hieman pidempää, käskytettyä seurauskuviota. Tiia sanoi, ettei seuraaminen ole lainkaan niin huonoa ja väljää kuin kuvittelen, ja samaa sanoi Heidi aiemmin päivällä. Ehkä minun pitäisi hieman relata tämän seuraamisen suhteen?

Vallilan kaltseilla
 Poliisimestari Susu palvelee ja suojelee meillä nyt puolisentoista viikkoa. To serve and protect... poikaparat ;)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kädelliset

Keskiviikon agilitytreeneihin Soili oli suunnitellut aloittelijoille pari omaa pikku rataa, jotka oikestaan olivat tilaan muokattuina melko erilaiset kuin kuvassa. Teemana olivat putket. Niissä ei ollut Viirulle haastetta, enemmän olisi ehkä kuitenkin pitänyt harjoitella napakkaa kääntymistä suorasta putkesta takaisin päin. Saimme onnistumaan myös neliöllä merkityt hypyt 3-4-5, jotka oikeasti olivat suorassa linjassa. Kun vain otin kunnolla etumatkaa putkelta, sain vedettyä Viirun hypylle 3 ja heitettyä siitä yli, ja vieläpä saman hypylle 4. Yllättävää :)


Pyöryläradan seiskana tehtiinkin rengas, joka oli suoraan 6-hypyltä seinää päin. Ensin tuli huti, mutta sitten maksirengas onnistui radan osana - ilman että menin renkaan taakse näyttämään lelua renkaan läpi. Olinpa tyytyväinen.

Tässä vielä mahdollista myöhempää käyttöä varten aikuisten rata:

Torstain treeneissä ei ollut Sanskua kouluttamassa, eikä ryhmässämme ollut treenaamassa muita kuin Suski. Kaikkea muuta olikin sitten yllin kyllin. Viirun kanssa harjoittelimme edellisen päivän laiskanläksynä pimeään putkeen menoa, putkijarrua ja pienellä kaarteella putkesta kääntymistä. Ja puomin alastuloa ja A:n alastuloa. Koko puomilta Viiru ei vielä saa pysähdyttyä kontaktille. Ja harjoiteltiin keinua, mutta ei vieläkään ilman laskuapua. Tehtiin kujakeppejä, ensin suht leveällä, sitten kahdessa vaiheessa keskeltä kaventaen ja lopuksi vielä leventäen. Kerrattiin rengasta, merkkaamista ja pakkovalssia. Näytösmielessä ja huvitukseksi juostiin myös edellispäivän pikkuradat.

Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan Henkka oli järkännyt yllätystalkoot. Roudasimme kattotuolit konteilta ison parioven luo ja nostimme ne juuri rakennetun "porstuan" rungon päälle. Tai minä lähinnä ihailin ja vahdin Veetiä. 

Keskiviikon treeniputken aloitti Niinan tokon korvauskerta. Kurssin viimeisellä kerralla sai kukin koirakko ottaa esille yhden ongelmaliikkeen. Teimme seuraamista. Lopuksi oli ryhmäpaikkamakuu, johon jätin takapalkan. Viiru pysyi nyt 2 minuuttia hievahtamatta. Virheeksi jäi asennon vinous. Sehän on varmaan helppo korjata?

Jos seuraamista ei lasketa, olen ehkä saanut kasvatettua kädet koiranomistajana. Viirun kontaktitreeni sujuu suht sinnepäin, osaan pestä Topin pyllyn, ja minulla on oma blogi.  Vihdoin uskallan leikata kynnet 12 tassusta. Suurin kiitos tästä kuuluu operoitavien rauhallisuudelle (jonka joku on opettanut).

Viirukin on aikamoinen kädellinen.  Se ohjaa etutasullaan (tai suullaan) ihmisen rapsutuskäden toivottuun asemaan. Kun Viiru ja Mörkö kiertävät tsekkaamassa ja putsaamassa ruokakupit kattauksen päätteeksi, Viiru pitää nuollessaan etutassullaan kupista kiinni, niin että kuppi ei pääse liukumaan pitkin lattiaa.  Muilla meidän koirilla on neljä jalkaa, mutta välillä tuntuu että Viirulla on tarvittaessa myös kaksi kättä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Terminaattopi ja Neiti Neuvokas

Topi kävi tänään lääkärissä kontrollissa antibioottikuurin päätyttyä.  Martina kirjoitti: Pylly näyttää paremmalta, mutta edelleen limakalvo auki. Koska ennuste paranemiseen on heikko, jatketaan kortisonilääkitystä, jolla taudin eteneminen hidastuu ja antibioottikuurilla ehkäistään tulehdusta. Paikallista hoitoa jatketaan. Keskustelimme myös muista hoidoista, joita voisivat olla leikkaus, jäädyttäminen ja polttaminen. Niiden tulokset ovat yleensä huonot, ja ne aiheuttavat kipua. Lääkäri ei ollut niiden kannalla, ja samoin olin minäkin ajatellut. Pyysin myös neuvoa siihen, syöttääkö Topille papanoita vai lihaa ja kasviksia, joita Topi on taas viime päivät syönyt. Ehkä jälkimmäinen on parempi, koska silloin ärsyttävää kakkaa tulee vähemmän. Ja maistuuhan se paremmalta.

Topi oli laihtunut, ja mietin, annanko sille liian vähän ruokaa. Toinen vaihtoehto on, että aloittamamme Nutrolin Senior -kuuri estää ravinnon imeytymistä.

Lisää lempikuvia: nuori Topi loikkii mökillä Sirkun ottamassa kuvassa:

Leinikkien lomitse luoksesi loikin.
Topi on harrastellut hieman tokoa viime päivinä. Vanhan vieteripyllyn toinen nimi on The Ultimate Disturbance, ja se on ollut oiva paripaikkamakuun häiriökoira. Ei tarvitse minun kuin hieman hengittää niin se on Topin mielestä luoksetulokutsu. Nyt Viiru kyllä pysyy paikallaan. Vipstaaki selvästikin tarjoaa treenissä aina edellisellä kerralla harjoiteltua liikettä. Eilen Viiru ei millään mennyt maahan vaan pysyi tai tuli sivulle. Eilen maahanmenosta tuli hyvä palkka, joten tänään kannatti useasti kokeilla maihin heittäytymistä.

Viiru vieraili tänään Nuuskujen tokotreeneissä noutajien seassa. Tarkoitus oli mennä kisoihin tähtäävien ryhmään. En tiedä, oliko ryhmä tuo, mutta treeni oli hauska ja vaihteleva. Oli erilaista kontaktitreeniä, kääntymisten harjoittelua, luoksetuloa serpentiininä (tai jotain sinne päin), seuraamista/yhdessä kulkemista häiriössä.. Hauskaa!

Monet Vipstaakin tokotreenit ovat viime aikoina peruuntuneet, sekä Niinan että JoVen. Hakuun emme menneet isänpäivän "juhlallisuuksien" vuoksi. Se ehkä hieman harmitti ;) Olemme siis tehneet kotitokoa Topin kanssa. Sunnuntaikävelyllä käväisimme myös vanhalla koirankoulutuskentällä, ja pakko oli hieman treenata. Saldona oli massustaan matalaan tokohyppyyn juuttunut tolleri ja neiti neuvokkaan hetkessä poikkikaluama hihna. Sidoin siis Viirun kontin seinään, mutta ei aikaakaan, kun se tuli iloisena ilmoittautumaan palvelukseen.

Mörkön ontuminen jatkuu, mutta kokonaisuutena liikkuminen on kyllä parempaa.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Herkkuja

Topilla on jälleen sisältöä elämässä. Ukkeli ei poistu lainkaan keittiöstä, ja katseella on kirkas kohde. Niina tarjoutui tuomaan Tessulta murkinaa muidenkin koirille. Pakastelihojen ja vihannesten lisäksi keittiöömme ilmaantuivat isot pussilliset possunkorvia ja naudanlihalastuja. Saisiko lisää maistiaisia?

Eilen torstaina uskaltauduin flunssan jälkeen Viirun agilitytreeneihin. Oli irtoamista hieman vinolle hyppy-rengas-putki-suoralle, rengas radalla, merkkaamista (jota itse ehdotin viime viikonlopun koulutuksen innoittamana), hidastamista, takaakiertoa, ennakoiva 180 asteen valssi (sanotaanko sitä valssiksi?) Olin harvinaisen surkea, pannaan se osittain flunssan tiliin. Vauhdin säätelemistä pitäisi tosiaan harjoitella, irtoamista ja hidastamista. Rengas tuntuu unohtuvan heti, jos sitä ei joka viikko treenata.  Niin paljon opeteltavaa ja vahvistettavaa. Mikä vähänkin tarkemmin ajatellen on hyvä. Kahtena kertana rimat ovat olleet 50 sentissä ja ne eivät ole putoilleet.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kipu- ja keskipiste

Kolme sairastaa: Topi, Mörkö ja minä. Minulla on vain flunssa. Mörkö kävi lääkärissä ontumisen vuoksi. Diagnoosi oli "vej bicepstendiitti".  Lääkärissä Mörkö ontui vain vähän vasenta etujalkaansa. Kynnessä, jonka tyvi oli joskus aiemmin tulehtunut, ei ollut vikaa. Kaikki muukin (varpaat, ranne, kyynär- ja olkanivel) oli normaalia, mutta biceps-jänteessä oli selvä kipupiste. Lisäksi kummankin puolen lavan lihakset olivat jumissa. Kipu saattoi hyvinkin johtua pöydiltä hyppimisestä tai liukastumisesta. Mörkö sai jänteen alueelle kortisonipistoksen, joka tarvittaessa uusitaan kolmen viikon kuluttua. Kolme viikkoa pitäisi myös levätä rajuista liikkeistä (kuulitko, Mörkö?).

Topi on tullut ainakin osittain paremmaksi. Kakkaaminen sujuu helposti, juominen on tasaantunut eikä pissaa tule sisälle. Pylly ei pesullakaan vaikuta kovin kipeältä, mutta ei se ole läheskään terve. Tötteröä täytyy pitää suuri osa ajasta, ettei Topi itse huolehtisi hygieniasta. Flunssapäivän "ratoksi" googlailin jälleen perianaalifisteliaa. Paljon on Topin vaivassa yhteistä tuon kanssa. Ilkeä tauti, enkä suosittele surffailua. Käytännön hoiteluideoita netistä kyllä löytyi. Elämä pyörii Topsukan pyllyn ympärillä.

Viiru ihmettelee, miksi kaikki vain makoilevat. Mutta makoilee sitten itsekin kun ei ole parempaa tarjolla kuin löhöillä ja tuijottaa telkkarista Revolutionary Roadia tai Tootsieta.

Varastan loppuun Heidin blogista Elina Jänesniemen koulutuksen lauantain radan.
Teimme Viirun kanssa esteitä 1 - 4 ja pimeään mutkaputkeen menoa ja sieltä kääntymistä. Ihmeellistä oli muuten se, että kun radan alussa sijoitti koiran istumaan oikeaan paikkaan, saattoi itse mennä "oikeaan" pakkovalssipaikkaan kolmoshypyn siivekkeeseen kiinni.  Kuvittelin istuttaneeni koiran oikein mutta olisin joutunut kutsumaan sen aika kaukana kolmoshypystä. Elinan ohjeilla Viiru hyppäsi 1- ja 2-hypyt, vaikka minun luokseni ei ollutkaan suora linja. Lisäksi Elina neuvoi kulkemaan kolmoshypyn luo samalla "näyttäen" koiralle, että nämä kaksi hyppyä hypätään matkan varrella. Kaikkia aivan ihmeellisiä pikku juttuja!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa?

Viirun viikonloppu sisälsi agilitya, hakua ja tokoa. Mikään ei mennyt niin kuin elokuvissa, mutta ehkä osittain juuri siksi treeneistä jäi hyvä ja rento mieli. Alamme edistyä: asiat menevät huonommiksi yhä nopeammin.

Lauantaina osallistuimme Elina Jänesniemen koulutukseen. Koulutus oli tarkoitettu kisaaville, mutta pääsimme mukaan jämäpaikalle. Tutustuin koko rataan, ja kuivaharjoittelin ekaa kertaa twistiä ja flippiä (menivätköhän termit oikein?). Viirun kanssa teimme kuitenkin vain pakkovalssia ja pimeään putkeen menoa ja sieltä kääntymistä. Ymmärsin viimein, miksi merkataan. Vaikka teimme vain muutamaa estettä, oli koulutus kokonaisuudessaan erittäin opettavainen ja kiinnostava: Elinan ohjausfilosofia, selitykset ja perustelut.

Sunnuntaina karautimme hakuryhmien yhteiseen tapaamiseen. Josepalaisia ilmaantui minun lisäkseni paikalle vain yksi, mutta onneksi Pelastuskoirat pelastivat. Lea ja Sari tulivat meidän porukkaamme (tai me heidän). Varsinaista järjestelmällisesti tallattua aluetta ei ollut. Viirulla oli neljä ukkoa (kaksi siirtyvää), joista yksi oli lähemmäs sadan metrin päässä, ja muutkin kaukana. Ensimmäinen ja viimeinen olivat haamuja, ensimmäinen suoran piston varmistamiseksi ja viimeinen osittain siksi että se oli niin kaukana. Ekalla oli myös pressu, ajattelin, että haamu+pressu yhdistelmä tekisi pressu-ukon helpommaksi käsittää.

Toinen maalihenkilöistä (kakkonen ja nelonen) oli Virsulille ennestään aivan vieras, Päivin (ykkönen ja kolmonen) Viiru on aiemmin tavannut. Eka meni suoraan, ja Viiru haukkui nameilla välillä palkattuna kunnes saavuin paikalle - jä vähän sen jälkeenkin. Kakkonen seisoi puun takana. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru ei tainnut löytää ukkoa, tokalla kävi ukolla mutta palasi takaisin. Kolmannella vasta alkoi haukkua. Tämä oli siis se ennestään vieras henkilö. Kolmas meni taas hyvin. Tässä vaiheessa Viiru oli jo haukkunut enemmän kuin aiempina kuukausina yhteensä, ja viimeiselle ei enää vaadittu niin paljoa. Viiru kiisi hienosti kaukana kaukana kuusen takana odottavan ukon luo. Lopuksi leikittiin lussupallolla. Hieno treeni!

Illan tokon teemana oli häiriö, ja häiriötä tuli jo paikasta, joka oli hevosenkakkainen maneesi. Vain yhden annoksen Viiru nautti. Ryhmäpaikkamakuusta Viiru teki tällä kertaa kaksi luoksetuloa. Toisen kovalla vauhdilla. Ilmeisesti Vipstaaki päätteli, että vauhti oli vikana ensimmäisellä kerralla, koska palkkaa ei tullut. Toisen kerran jälkeen laitoin Viirun hihnaan. Tarkoitukseni oli alun perin jättää takapalkka, mutta en hitaana ehtinyt. Toiseen settiin jätin takapalkan, ja se toimi taas.

Tehtiin myös pieni seuraamiskuvio, jonka tein imuttamalla (tai jotain sinne päin). Liikkeestä maahanmenon ensimmäinen kerta meni hienosti, toinen vaati kaksi käskyä. Tässä ongelma oli edeltävässä huonossa seuraamisessa luullakseni. Hypyssä Viiru kävi tällä kertaa istumaan. Neuvot olivat aivan erilaisia kuin viime kerralla. Mutta ei tässä isompaa ongelmaa ole, kunhan opettelemme seisomisen.

Lopuksi tehtiin luoksetuloa häiriössä. Ensimmäisessä Viiru laskeutui huonoon perusasentoon - kun ei viimeksikään tullut palkkaa;) Toisella kerralla häiriönä oli esimerkiksi muovitörppö hieman sivussa Viirun reitiltä. Yllätyin, kun Viiru reagoi siihen katsahtamalla ja hieman väistämällä.

Jotenkin rentouttavaa, että tulee virheitä :)



perjantai 2. marraskuuta 2012

Hyviä asioita

Tänään Topi ei pissanut sisään. Lumi suli, ja pääsee polkupyörällä turvallisemmin ja nopeammin käymään kotona kesken työpäivän. Koti ja työpaikka ovat onneksi lähellä toisiaan.  Topi on oppinut taas pissaamaan myös omalle pihalle, joten ei aina tarvitse lähteä lenkille.

Kuivausrumpu pyörii, ja siellä saa kuivaksi ja takaisin käyttöön osan tekstiileistä. Matot, täkit, patjat ja päiväpeitot ovat erikseen. Onneksi on sauna.

Töttteröä ei tarvitse pitää koko ajan, ainakaan silloin kun pylly on juuri pesty ja puhdas. Juokseva ja lämmin vesi ovat myös hyviä asioita. Ei tarvitse miettiä, lähdettäisiinkö mökille.

Mörkö ei ole enää perheen ainoa kortisonin muovaama ahne möllöttäjä. (Jos se on hyvä asia.)

Mörkö ei kiipeä pöydille eikä hypi niiltä alas koko ajan eikä myöskään tämän vuoksi onnu jatkuvasti.

Ei tarvitse kävellä pitkiä lenkkejä märässä ja pimeässä, koska Topi haluaa nopeasti kotiin ja Mörkö usein ontuu. 

Topin kortisoniannos puolitetaan tänään ja taas uudelleen 10 päivän kuluttua.

Topin vaiva on tullut paremmaksi. Odottamaani nopeaa ihmeparantumista ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Ei tarvitse miettiä, ketkä lähtevät harrastuksiin mukaan, koska vastaus on aina: Viiru! ja Viip on aina valmis. Ehkä Viirun agilitytaidot alkavat kehittyä, kun se saa nyt treenata ainakin kaksi kertaa viiikossa - omalla ja Topin vuorolla. Ja ehkä yhteistyömmekin kehittyy.

Hyviä asioita ovat siis myös Viirun treenit. Tosin minun on edelleen vaikea löytää tokosta hyviä asioita. En vain osaa!

Tiistain Niinan tokossa tarkoitus oli harjoitella liikkestä maahanmenoa. Totesimme, että Viiru osaa hienosti mennä liikkeestä maahan. Sanoin, että seuraaminen on ongelma, ja harjoittelimme sitä. En kuitenkaan ole vieläkään saanut valaistusta ;) Ryhmäpaikkamakuussa Viiru tulkitsi jonkin ajan kuluttua, että kyse on luoksetulosta. Varmaankin ilmeettömyyteeni tuli jonkin särö. Upea, vauhdikas luoksetulo! Toisessa yrityksessä Viirulle jätettiin takapalkka, mikä toimi. Oikeasti Viirulla ei ole vaikeuksia pysyä paikallaan, Virsulilla vain nuorena tyyppinä menivät liikkeet sekaisin. JoVen viime treeneisssä tehtiin useampi luoksetulo.   

Agilityssä on tehty niistoa, hidastamista, hyppysuoraa, pussia, kujakeppejä ja puomin alastuloa. Hidastamista pitää taas palauttaa mieliin, pussi menee jo ilman kohotteluja reippaasti. Ehkä se puomin kontakitikin joskus opitaan... Torstaina olimme Suskin ja Jytinän kanssa kaksistaan, joten aikaa riitti erinomaisiin treeneihin. Hyppysuoralla Viiru irtoili 50 cm rimoilla Suskin ja minun väliä ilman ajatustakaan siivekkeiden kiertämisestä.

Kaikki on siis olosuhteisiin nähden vallan mainiosti, eikä olosuhteissakaan ole mitään vikaa. Mikäs on ollessa lämpimässä ja kuivassa, suojassa sateelta ja viimalta. Topikin tyytyväisenä kuorsailee jaloissani.

Heidin ja Riitan haasteessa (johon vielä vastaan), kysyttiin, mikä on lempikuva koiristasi. Topista ja Mörköstä se on kuvasarja, josta tämä kuva on osa. Sarjaan kuuluu muitakin Sirkun ja Jarin äitienpäivänä 2006 tai 2007 Höytiäisellä ottamia hienoja kuvia.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Älä antaudu angstin valtaan

Josepan hakuharkat siirtyivät sunnuntaipäivälle. Ryhmien yhteiseen tapaamiseen ei tullut meidän ryhmästämme ketään, ja saimme tuoreita maalimiehiä ja uusi näkemyksiä. Mietin, haukkuisiko Viiru ennestään ei-niin-tutuille ukoille. Ihan tuntematon ei ollut kukaan, ja olihan mukana myös Kiri-emon ja Valo-siskon emäntä.

Kummallakin puolella keskilinjaa maasto nousi, vasemmalla jyrkästikin. Viirulla oli neljä ukkioa, joilla oli vaihdellen lelu- tai namipalkka. Viimeisellä oli namit ja lussupallo.  Kaksi ekaa oli pimeitä ja kaksi vikaa haamuja. Ensimmäinen ukko oli makuulla pressun alla, ja siihen tarvittiin kaksi lähetystä. Seuraavalla kerralla ensimmäinen olkoon haamu, jospa saadaan nuo lämmittelylenkit pois. Viiru ihmetteli pressun alla makaavaa Arjaa aikansa ennen kuin alkoi haukkua. Viiru haukkui kaikille hyvin.

Palautteena tuli mm. muistutus siitä, että koira pitää lähettää niin, että se ei kaarra takaisin päin. Osa porukasta oli ollut hakuleirillä viikonloppuna, ja sieltä tuli neuvoa lähetysasentoon. Lisäksi tulisi siirtyä siihen, että Viiru pysyisi maalimiehellä niin kauan että tulen paikalle ja vapautan koiran. Tähän saakka Viiru on saanut haukkujen jälkeen palkkansa ja kiitänyt lelun kanssa minne mielii. Ukot sanoivat myös, että haukku tuli innokkaammin namupalkalla.

Mielenvirkistystreenit kuulaassa aurinkoisessa pakkassäässä hyvässä porukassa. Treenin jälkeen lenkkeilimme Susun ja Viirun kanssa.

Illalla Viirun tokotreenissä pääteemana oli liikkeestä seisominen. Viiru osaa seisahtua mutta seisomista pitää vielä opetella. Tehtiin namilla pysäyttäen ja lelutakapalkalla. Muina liikkeinä oli lyhyt paikkamakuu (parkkihalli oli hyytävän kylmä; olin ottanut Vipstaakille viltin alustaksi), useita luoksetuloja (joista viimeinen vauhdilla), seuraamista pujotellen muiden koirakoiden välissä. Tämän teimme ilman imutusta, ja väljäähän se oli. Mutta kouluttajan mielestä hyvä. No, ei auta kuin jatkaa harjoituksia, eteenpäin kuin sotilas. Kontakti oli minunkin mielestäni hyvä, eikä Viipo piittaa ulkoisesta häiriöstä.

Lauantaina olivat Joan hallin avajaiset. Lopulta emme osallistuneetkaan mihinkään, emme mölliagilityyn emmekä mätsäriin. Aika kauan kuitenkin Viirun kanssa hengailimme tässä suuressa urheilujuhlassa. Arpajaisista sentään voitimme joka arvalla: namipussin, kynttilälyhdyn ja rantapallon :) On mielenkiintoista tarkkailla, miten Viiru suhtautuu eri-ikäisiin, erikokoisiin ja eri sukupuolta oleviin lajitovereihin. Vanhojen rauhallisten narttushelttien edessä kunnioitus on niin suurta, että Viiru heittäytyy selälleen, kun taas tunkeilevat nuoret kookkaat pojat saavat kyytiä tuossa tuokiossa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tällaista "normaalia" käyttäytymistä en ole ennen päässyt tarkkailemaan. 

Personal trainerille soitin terapiapuhelun kontaktien opettelusta. Viisas lapsi muistutti siitä, että kisaamme monen monituista vuotta, ja silloin on mukava, kun ei tarvitse jännittää, osaako koira esteet vai ei. 



perjantai 26. lokakuuta 2012

En anna takuita, nyt riskillä vaan

Topi nauttii nukkumisesta ilman tötteröä. Olo on jo paljon parempi.

Tänään käytiin pikkulenkillä Nuuskun ja Rapsun sekä Zorron ja Elenan kanssa. Topi köpötteli huomaamattomana takavasemmalla. Mörkö yritti hönkiä kuumaa ilmaa ja pullanmuruja uteliaan Elenan päälle, mutta Elena ei juurikaan piitannut epäseksikkääseen likaisenoranssiin jumpperiin pukeutuneen pikkumiehen pöhinästä. Mörkö maastoutui autosta loikattuaan kulkupelin alle mutta unohti pelkonsa nopeasti havaittuaan tutun ja ihanan aikuisen naisseuran. Mukava viikonlopun aloitus :) Vanhat rakkaudet niiltä ajoilta, joilloin Mauri oli nuori ja terve, eivät ruostu. Mörkö on myös lähilenkeillä tavannut ikätoveriaan Bambi-welshiä.

Viirun kanssa on käyty kahdet agilitytreenit, Topin ja omat. Ne ovat sujuneet hyvin, mutta minulla olisi kova hinku päästä tekemään kokonaista rataa. Tunnen kuitenkin itseni aivan kädettömäksi kontaktien ja hieman myös keppien opettelussa. Harmittaa! Onneksi Heidi antoi taas hyvän neuvon.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Terveet ja sairaat

Viirun tokotreenissä tehtiin luoksetuloa. Ensin kerran tavallinen, ja sitten haettiin lisää vauhtia. Viiru vapautettiin kesken luoksetulon lussupallon perään. Jee, se oli kivaa! Kokeiltiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Lopuksi oli ryhmäpaikkamakuu ja vielä lopummaksi lähdettiin lenkille Sannan ja Edyn kanssa.

Mörkö ja Topi kävivät kumpikin lääkärissä, Mörkö Sirkun kanssa Kivuttomalla ja Topi minun kanssani Martinan luona. Mörkö ei ollut tullut huonommaksi, pikemminkin paremmaksi. Dieetistä on ollut hyötyä. Tämä oli hyvä uutinen. Topin uutiset eivät olleet hyviä, tai eivät ne olleet uutisia vaan vanhasia. Johan sen tiedettiin. Martina oli sitä mieltä, että Topi saa olla koko loppuelämänsä kortisonikuurilla. Aluksi annos on 20 mg Prednisolonia aamuin illoin sekä antibiootti kerran vuorokaudessa. Pesua ja Betadinea sekä huolellista kuivausta.

Topin pylly on nyt kipeä, kipeämpi kuin aikaisemmin. Jälkiviisaasti voi sanoa, että olisi pitänyt pyytää kipulääkettäkin. Onneksi löysin vanhan kaulurin pengottuani koko vaatehuoneen. Topi yrittää nuolla ja järsiä peräpäätään. Jospa lääkkeet vaikuttavat nopeasti, yleensähän niin tapahtuu.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Viikonlopun kuvia ja tarinoita

Edellisen Kolvananuuro-postauksen kuvat ovat Satu Sälpäkiven ottamia. Kuten tämäkin, jossa on juuri ylitetty puro. Muut kuvat ovat Jarin.

Hetken kuluttua Topi yrittää lähteä lipettiin samaisen puron yli. Ilmeisesti Topsukka kyllästyi liukastelemaan märillä kivillä ja aikoi livistää helppokulkuiselle metsäpolulle.
Tähän päästäksemme olimme ryömineet uuron pohjalla louhikossa.
Tässä menee polku.
Ketterälle Viirulle kulkeminen "polulla" oli helppoa.
Mutta Topille hankalaa.  En tajunnut, että reitti oikeasti oli näin vaikeakulkuinen.


Koska mennään kotiin?
Viiru kävi pulahtamassa ennen kuin aloimme nousta rotkosta.
Aussiet ovat luontaisia uimareita ja pulahtavat veteen heti tilaisuuden koittaessa.
Huh! Kapuamisen jälkeen Topi sai tasaista maata tassujen alle.
Selvisin!
Työläs mutta upea reitti lähenee loppuaan.

Sunnuntain patikointi muuttui hallitakoissa avustelemiseksi ja typistyi Pärnävaaralla kävelyksi. Vaaran "takaa" löysimme kauniin lammen ja metsäpolkuja.

Illalla Viirun tokossa oli taas uusi liike pilattavaksi: estehyppy. Viiru osasi hypätä ja jäädä seisomaan hypyn taakse. Minä en osannut mennä Viirun viereen niin, että se ei olisi liikkunut. Mutta liike sujui siis hienosti, varmaan koska emme ole sitä vielä harjoitelleet. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa sekä paikkamakuuta. Maahanmeno sujui hyvin, kunhan käyttäydyin oikein. Paikkamakuussa Viiru pysyi vaikka ympärillä oli jos jonkinlaista häiriötä.

Viimeisenä oli luoksetulo, jonka teimme sivulta sivulle. Jo se on ihmeellistä, että minulla on koira, joka tosiaan pysyy luotettavasti paikallaan. Ei tarvitse olla silmiä selässä eikä pelätä että se lähtisi muille koirille rähisemään. Tähänkin saa tietysti ongelman, joka oli Topin kanssa tuttu: pk-tottiksessa koiran pitäisi tulla suoraan eteen ja siitä sivulle. Ei siis vinosti eteen.

Tällä kertaa Viiru saattoi näyttää toisille koirille esimerkkiä ritiläportaiden kävelyssä :)

Huomenna tiistaina on sekä Mörköllä että Topilla läkäri. Hyvän suunnittelun tuloksena hieman eri aikaan ja eri paikassa. 





lauantai 20. lokakuuta 2012

Vaellusreittiopas jatkuu jälleen

Patikoimme Kolvananuurossa, paikoitellen konttasimme.

Alkumatkasta oli vielä pitkospuita.

Ruuhkaa kehätiellä!
Kuvaukset reitin vativuudesta eivät olleet liioittelua, varsinkin kun kivet olivat märkiä ja maa lillua. Välillä hirvitti, miten Topi selviää.

Viiru mietiskelee uuron pohjalla.
Etukäteen mietimme, kestääkö patikointi toisten oppaiden kertoman kolme tuntia vai toisten 5 - 6 tuntia. Eli pitääkö siis ottaa kuinka paljon eväitä? Ilmeisesti nelivedolla mentiin turhankin nopeasti, koska aikaa kului vain kaksi ja puoli tuntia. Nyt ei ollut kukkasiakaan ihailtavaksi. Upea paikka.