Etupiirijako

Loppuviikosta päätin, että vaikka Topi ei todennäköisesti koskaan parane, ei Topsukkaa pidä kuitenkaan muumioida kotimausoleumiin tötterö päässä. Lauantaina kävimme omalla porukalla metsälenkillä, jonka varrella teimme esinejanaa ja päätteeksi ajoimme nakkijäljen. Viiru kohteli pesukukkaa vielä ronskimmin kuin Rapsu aikanaan. En vain saanut millään keinolla Viirua palauttamaan pesuvälinettä. Nyt kukka on ihan raadeltu. Topi haki kukan ja käsineen innoissaan. Nakkijälki oli lyhyenlyhyt, ja oikeastaan vain tekosyy saada lopuksi possunkorva. Kotona kun korvia ei oikein voi syödä, ettei Mörkölle tule paha mieli.

Sunnuntaina Topi vasta saikin piristysruiskeen, kun se pääsi iltapäivällä Nuuskun ja Rapsun kanssa metsään samoilemaan. Kyllä Topsukkaa hymyilytti! Ja maanantaina illalla tuli Sirkku! Valitettavasti myös Susu, tuumasivat pojat. Tytöt suorittivat heti etupiirijaon. Jari ja nojatuolin vierus kuuluvat Susulle, minä ja sohvan alus kuuluvat Viirulle. Äijät voivat mennä nurkkaan kyhjöttämään. Hyvin nopeasti tunnelma vapautui ainakin Susun ja Viirun välillä, ja leikki ja nujuaminen saattoi alkaa.

Sunnuntai oli täynnä toimintaa. Aamu- ja iltapäivälenkin välissä kävimme Josepan hakuharkat ja Viiru myös juoksenteli mummojen ja siskojen kanssa. Hakuharkat olivat Tukholmanlammilla mäkisessä maastossa. Koirakoita oli kuusi, ja tuoreita maalimiehiä oli tarjolla Viirulle. Ja ensimmäinen oikea miesukko haukuttavaksi. Ari meni ykkösukoksi haamuttamaan ja sitten piiloon pressun alle. Ja Viiru haukkui! Olin tyytyväinen. Viiru haukkui kolmelle muullekin, myös Sarille, jota Viipo ei viimeksi pitänyt etsittävänä ja ilmaistavana lainkaan.  Kakkonen ja kolmonen olivat pimeitä, ja neljäs haamu. Ukot haukuttivat namien avulla, kunnes pääsin paikalle ja vähän sen jälkeenkin. Taitava Viiru! Mitä seuraavaksi aletaan opetella? Siis ensi keväänä.

Jamiskalla alkoi jo pimetä, kun saapastelimme Nuuskun ja Rapsun kanssa autoille. Tämän jälkeen kävin kouluttamassa - tai pikemminkin ihastelemassa - tollereita PoKS:n hallilla agilityharkoissa. Lopuksi ehdittiin vielä Viirun tokoon eikä edes paljoa myöhästytty. Ekassa paikkamakuussa Viiru pysyi, seuraavassa ei, viimeisessä pysyi. Luoksetulossa saatiin aikaan uusi virhe: Viiru lähti perääni, kun kävelin pois päin. Ja miksei olisi lähtenyt: Wuban lonkerot heilahtivat kutsuvasti treeniliivin takataskusta, käteni hapuili namia etutaskusta. Estehyppy meni hyvin. Viiru alkaa osata seistä paikoillaan hetken. Liikkeestä maahanmeno sujui oikein hyvin. Teimme hieman pidempää, käskytettyä seurauskuviota. Tiia sanoi, ettei seuraaminen ole lainkaan niin huonoa ja väljää kuin kuvittelen, ja samaa sanoi Heidi aiemmin päivällä. Ehkä minun pitäisi hieman relata tämän seuraamisen suhteen?

Vallilan kaltseilla

 Poliisimestari Susu palvelee ja suojelee meillä nyt puolisentoista viikkoa. To serve and protect... poikaparat ;)