Talven valoa 2: Keskipäivän ihana valo

Itsenäisyyspäivänä oli kirpakka parinkymmenen asteen pakkanen. Aurinko paistoi Jaamankankaalla keskipäivällä.

Suosikkitytöt ovat varmaan täällä seuraavalla kerralla :)

Lumi vaivaa Susun anturoiden välissä.

Mihis sitten?

Etiäpäin sano mummo lumessa.

 Eilisessä agilitreenissäkin oli kylmää, ja olisin varmaan jättänyt väliin, jos ei olisi ollut minun vuoroni tuoda rata eikä olisi pitänyt roudata termareita kisoja varten. Hallin pohja oli jäätyessään kovettunut, ja päällä oli irtohiekkaa. Ei ihan paras mahdollinen pohja. Teimme Leinosen Niinan aloitustreeniä.

Treeni on tehty Topsukan kanssa joulukuussa 2010.
Niinan suunnittelemassa vinkeässä treenissä oli teemana lähdöt. Valitettavasti Niina itse ei päässyt paikalle koutsaamaan. Jälkikäteen kuulin, että ohjaajan oli kaikilla radoilla tarkoitus mennä kolmosesteen taakse. Näin teimmekin Topin kanssa mustien ja valkoisten pallojen pätkillä, ja se toimi hyvin. Mustien pallojen alku meni aivan upeasti. Valkoiset pallerot sujuivat myös hyvin, kun noudatin Kaisan ohjetta, ja siirryin seiskahypyn takaa kolmoshypyn taakse. Neliöpätkällä en kokeillut kauko-ohjausta - vaikka jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt. Okserin rima putosi herkästi, kun lähdimme Topin kanssa suunnilleen yhtaikaa niin, että koira oli oikealla puolellani. Haastavaa oli myös tehdä 3-kepit loppuun, kun (väärä) 4-putken suu houkutti edessä (tein väliin sitten valssin), eikä helppoa myöskään ollut kääntyä puomilta 5 kepeille 6. Huippuhauska treeni!
 
Olisi pitänyt lukea vanha postaus ennen treeniä. Vaaleilla pallukoilla kaikki kutsuivat koiran jostain seiskahypyn takaa tai kolmosen ja seiskan välistä. Hyvinhän ne ryhmän agilityvaliot vetivät niinkin. Viirun kanssa teimme 1-2-3-4-5suoraan-6 ja erikseen suoran putken 4 ja takaakierron 5. Mustista palleroista teimme Viirun kanssa 1-2-3-4-5suoraan aluksi erilaisina parin esteen ketjuina. Okseri oli Viipolle melkein upouusi este. Vaikeinta oli hypätä rengas, kun kutsuin kolmosputken takaa. Sekin sujui lopuksi, ja sitten olikin bileet. Nelioitä emme tehneet lainkaan.

Kotona on tehty ihan pikkuisen alastulokontaktia. Viiru osaa nyt pysähtyä oikeaan paikkaan ja jäädä siihen, vaikka olisin kauempanakin. Luulen, että alamme treenata kokonaista puomia. Sitten olisi vielä ne kepit... pihalla ei keppejä talvella treenailla.

Noutamisessa ja pitämisessä on tapahtunut edistymistä vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Ihan kohta Viipo osaa nostaa puukapulan maasta, tuoda sen minulle, istuutua, istua ja irrottaa käskystä. Nostaminen vaatii avustamista - muuten Viiru ottaa toisesta päätymötikästä kiinni ja alkaa jyrsiä.

Nyt kun Susu on täällä, olen tehnyt hämmästyttävän havainnoin. Olen aina pitänyt Susua suunnilleen maailman tottelevaisimpana koirana, mutta Viiru onkin arkitottelevaisempi. Minun koirani!

Mörkö kävi lääkärissa, koska ontuminen jatkuu. Samantapainen diagnoosi kuin toiseltakin lääkäriltä: lihasjumi. Hoidoksi lämpöä ja hierontaa, sen radikaalimpiin hoitoihin ei kannata ryhtyä.