sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kummallinen hakutreeni

Suunnittelin, että tänään olisi viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa: pari pakenevaa ukkoa ja huippupalkat. Mutta olikin kummallinen ja sekava harjoitus.

Meitä oli neljän porukka, joista kahta koirakkoa en ennestään tuntenut. Menimme Tukholmanlammille; keskilinja oli laaksossa, kummallakin puolella maasto kohosi. Pakkasta oli kymmenisen astetta, maa oli valkoinen, ja kevyttä pakkaslunta sateli hiljalleen. Liian kylmää minulle. Kun varpaat jäätyvät, jäätyy myös järki ja hyytyy harkintakyky. Muutin treenisuunnitelmaa niin, että kaksi ensimmäistä olisi "laatikkohaamuja" ja kolmas pakeneva hauskuus. Laatikkohaamun ajatus on opettaa koiraa liikkumaan hakuradalla laatikon muodossa: ukko haamuttaa ja sen jälkeen siirtyy takarajan suuntaisesti 10 - 20 metriä. Ensimmäinen ukko oli vieras mies. Se meni hyvin, kunhan tajusin kääntää koiran pois niin, että ukko sai siirryttyä. Myös kakkosella laatikko onnistui hyvin, mutta haukkuminen makuulla olevalle Hilkalle oli mahdottoman vaikeaa. Kummallista, ukot ovat ennenkin olleet makuulla, ja myös makuulla pressun alla.

Kolmosen piti olla se helppo ja hauska lopetus. Fiksu ukko ehdotti, että jäisi rinteeseen ja pakenisi siitä. Ei, sanoin tyhmä minä, mene vain harjalle ja pakene sieltä. Viiru sinkosi salamana ukon perään. Ukko oli jättänyt pressun ja makuualustan lähtöpaikalleen, ja Viiru jäi tutkimaan niitä. Tänä aikana nopsajalkainen ukko eteni pitkälle. Kun koiraa ei kuulunut, maalimies jäi odottamaan näkymättömiin seuraavan harjanteen taakse. Kukaan ei nähnyt, mitä tapahtui, mutta kuvittelisin, että varmistuttuaan siitä, että ukko ei tosiaan ole pressun sisällä, Viipo hajun perusteella lähti etsimään ukkoa. Ja löysi ja haukkui vierasta miestä 150 - 200 metrin päässä keskilinjalta. Minusta Viiru oli huippuneuvokas ja -rohkea.

Tämä ei kuitenkaan lainkaan ollut harjoituksen tarkoitus, joten otettiin loppuun helppo pakenija. Myös tälle vieraalle maalinaiselle Viiru haukkui hyvin. Ei auta kuin houkutella Hilkka taas makuulla olevaksi ukoksi ;)

Mitä tästä opimme: Kunnollinen suunnitelma, jota ei muuteta hetken mielijohteesta ilman hyviä perusteita.  Maalimiesten (varsinkin vieraiden) ohjeistaminen kunnolla kaikista asioista; nyt tajusin kävellessäni autolle hakemaan koiraa, ettemme lainkaan puhuneet ilmaisusta ja palkkaamisesta. Ei treeniä liian kylmässä, koska silloin ajattelee vain nopeaa poispääsyä eikä oppimista.

Yritin illalla olla viisas, ja vaihdoin Viirun tokotreenin hupsukaisten ja Topsukan metsälenkkiin. Ettei tule kylmissään tehtyä lisää tyhmyyksiä. Pimeässä, lumisessa metsässä olikin taianomaisen kaunista ja rentouttavaa.

Hakutreenin jälkeen Viiru sai uuden tuttavuuden, Viivi-nahkacollien, kun kävimme Valo-siskon ja Viivin kanssa riekkumislenkillä.

2 kommenttia:

  1. Juu Satu! Monta kertaa olen tehnyt saman virheen... Onneksi fiksut koirat korjaavat ohjaajan tyhmyyksiä!

    VastaaPoista
  2. Niin, taas oli peilille käyttöä.. ei voi syyttää peiliä, jos naama on vino ;)

    VastaaPoista