maanantai 30. joulukuuta 2013

Piki, 10 kiloa hurjimusta

Piki kävi turistina eläinlääkärissä, kun Susun korvaa käytiin tutkituttamassa. Pikku neitokainen painaa 9,7 kiloa.

Sää ei edelleenkään ole suosinut valokuvaamista. Muutamia kuvia Sirkku on ottanut sisällä jo muutama päivä sitten. Ne ovat täällä.

Viattomien pikisilmien takana asuu hurjimusapina. Hallilla Piki juoksee hurjasti putkiin, ajaa Viirua takaa, taistelee raivoisasti leluista. Eilen kokeiltiin kahden lelun leikkiä. Kivaa! Piki on myös lenkkeillyt vapaana ja remmissä, hengaillut ostarilla, leikkinyt muiden koirien kanssa, tavannut tyttöjen kavereita, viettänyt pentuelämää.



sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Mennyttä ja tulevaa

Vuosi 2013

Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille. 
Näin kirjoitin vuosi sitten, kun pohdin vuoden 2013 tavoitteita - tai toiveita.

Topi

Vuonna 2013 Topi hiipui hiljalleen pois, ja Topsukka nukutettiin 7.10.2013. Topi tuntui olevan hyvällä mielellä loppuun saakka. Mieli olisi ollut reipas, mutta varsinkaan takajalat eivät pysyneet enää matkassa. Topi tutkittiin läpikotaisin, mutta syytä eikä parantavaa hoitoa löytynyt. Ukkelin jaksamisen mukaan puuhailtiin lempparijuttuja, hakua, jälkeä, tokoa, putki-siiveke-agilitya. Kiitos varsinkin Heidille ja Riitalle, jotka jaksoivat olla mukana Topin toimintaterapiassa :) Viimeiselle matkalle eläinlääkäriin Topi lähti iloisena - tuntuihan se pahalta. Mutta kuinka paljon pahemmalta olisikaan tuntunut se, että ystävän viimeinen matka olisi ollut tuskainen ja kärsivä.


Viiru

Viiru oli koko vuoden aivan terve. Viiru on myös pääkopastaan harvinaisen terve. En voi kuin ihastella Viirun luonnetta. Se on aivan mahtava tyyppi.

Virallisista tavoitteista Vipstaaki saavutti kaikki:
  • tokossa ALO1
  • agilityssa kakkosiin
  • BH-koe
  • näyttelystä H
  • bonuksena suoritettu MH
Lisäksi kävimme aika paljon paimentamassa, ja Viiru kävi kahdessa kokeessakin Miimin ohjaamana - ei aivan hyväksyttyä tulosta ;)

Jälkeä ei vieläkään ajettu juuri lainkaan. Haussa suurin projekti oli haukun vahvistaminen, ja siinä edistyimme. Jonkin verran tyhjiä uskalsin ottaa. Etsiminen ja motivaatio säilyivät hyvinä.


Piki

Piki muutti meille 8.12.2013.

2014

Viiru
  • tokossa AVO1 - aika paljon tarvitaan treeniä vielä
  • agilityssa 5K: kontaktit, kepit, kaarrokset, kiitäminen ja kolmosiin - mutta ei stressiä! Kolmosiin ehtii myös vaikka vuonna 2015. Kuudes K voisi olla kivuus. Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki - siis jos ei ole hauskaa.
  • PK-hakukokeeseen osallistuminen: ilmaisu, kummankin koekäyttäytyminen, esineruutu, tottis
  • paimennusta silloin tällöin
  • jäljestämisen aloittaminen - ehkä pitäisi käydä jokin kurssi tai leiri, jotta pääsisi alkuun.

Piki

Katsellaan, millainen kaveri Piki on, ja mennään sen mukaan. Tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Piki tuntuu sen luonteiselta, että minun pitäisi saada se tottelemaan minua hyvin ja halukkaasti. Tutustutaan leikkien eri lajeihin. Lampaita Piki tapaa ainakin Miimin kanssa. 

Joka vuosi voisin oikeastaan sanoa samat sanat:
  • tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

  • tehdään yhdessä

  • sitä saa mitä tilaa

  • on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.
Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.

... Täytyy kyllä tuohon pallukkalistaan kommentoida, että yhdessä tekeminen ja (väärien) asioiden tilaaminen voi johtaa myös ongelmiin siinä, että kapula pitäisi käydä hakemassa yhdessä, kontaktit pitäisi suorittaa yhdessä ja ukollekin pitäisi haukkua yhdessä. Mutta se on pientä, kunhan saataisiin olla yhdessä terveitä ja iloisia :)
 

lauantai 28. joulukuuta 2013

Putkihullun päiväkirja

Ihana lauantai - vaikka sää jatkui yhtä kamalana. Onneksi on nastakengät. Tänään en tosin raaskinut niitä liata ja kastella ;) Leudossa säässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse hermoilla pennun palelemisesta niin paljon, ja sitä on helpompi roudailla mukana. Kunhan vain piha palaisi siihen kuntoon, että pissaaja saisi pitävämmän otteen jaloilleen. Sanomalehdet alkavat vähetä.

Mörkön kuoleman vuosipäivänä 28.12. Piki juoksenteli Mörkön kurahaalarissa ja toppamanttelissa. Ihan kuin pikku tarmonpesä olisi ollut läsnä. Elämää jatkuu.

Puoliltapäivin kävimme Miimin luona porukkalenkin. Viiru harrasti metsästys-keräilytoimintaa joukon edellä, ja Piki kulki reippaana joukon mukana. Vähän rupesi liukkaudessa, sohjossa ja kurassa vaeltaminen väsyttämään, mutta Miimi kantoi pentua pikkumatkan.

Sitten hallille Leinosen Niinan agiltykoulutukseen. Taas kerran jäkiviisaana voi todeta, että foorumilla julkaistu rata olisi pitänyt opetella etukäteen, tai ainakin saapua ajoissa treeniin. Pääsimme kuitenkin alkua pidemmälle, koska alku perustui pimeään putkeen irtoamiseen, joka on putkihullulle (= putkiin hyvin irtoavalle) pikkuperunoita. Sitten harjoittelimme kääntymistä, ja vaihdoimme täyskäännöksen ennakoivan valssin jonkin muun nimiseen ohjaukseen, jota harjoittelimme kädestä pitäen (mihin olin varautunut). Nyt siis käännökset treenilistalla ylemmäs. Viiruhan kääntyy hienosti, kun alkeista aletaan eli viedään pallo riman taakse. Tähän menikin enin aika.

Koko rataa emme 16 minuutissa ehtineet, mutta onneksi pääsimme vauhtikerrokselle puolen hallin ympäri - sieltä linjaus hypyn kautta putkeen. Putkeen pitää ohjata olkapäällä ohjaava käsi pitkänä. Kontakteista radallemme sattui vain keinu, joka on se helpoin.

Varsinainen pihvi oli kuitenkin Pikin hallilla hengailu, tai pikemminkin varsinainen lihapulla. Jokainen vähänkin kiinnostuneelta näyttänyt kaksijalkainen sai kouraansa lihapullan, jota syotellä pennulle. Nelijalkaisten luokse Piki lähtee muutenkin, varsinkin Niinan bortsupoikien perästä pentua sai huhuilla.  Lihapulla ei ehkä ole parasta penturuokaa mutta melkoisen tehokas ice breaker.

Sitä saa mitä tilaa. Piki meni itsekseen pitkään, hieman käyrään putkeen. Ja uudestaan. Ja kehotettuna monta kertaa. Sitten leikittiin hurjasti narulelulla. Hallilla on kivaa :)

perjantai 27. joulukuuta 2013

MC Viiru

Pohjois-Karjalan vuosinamme ei ole koskaan aiemmin ollut näin karsea joulusää. Sataa vettä, on pimeää, kulkureitit peilijäätä. Viisas joulupukki toikin minulle nastakengät - mutta valitettavasti liian pienet. Tänään, ensimmäisenä arkipäivänä, olimmekin heti ysiltä tempomassa Prisman ovea, jotta saisimme jalkineet vaihdettua sopiviin. Pelkoni tyhjyyttään ammottavista Icebug-hyllyistä osoittautui lähes todeksi. Kaksi paria oli jäljellä, ja toinen niisä kuin minulle tehty. Kyllä nyt kelpaa :)

Surkean sään vuoksi ei ole vielä niitä hyviä Piki-kuviakaan. Joulunviettoa olkkarissa:


Joulun treenitauko päättyi Viirun osalta jo eilen, Tapaninpäivän iltana, jolloin Lukkarisen Jari viitsi tulla meitä kouluttamaan. Viime aikoina treenit ovat menneet aika lailla perseelleen, minkä veikkaisin johtuneen omasta väsymyksestäni ja kontaktiahdistuksesta. Tämänkin treenin ensimmäinen rundi meni huonosti, mutta sitten päätin olla iloisella päällä ja olla murehtimatta kontakteja. Pääasia, että kummallakin on hauskaa (eikä kukaan loukkaannu). Toisella kierroksella teimme kontaktit vanhaan treenityyliin ja ihan hyvin meni. Mutta huom! Kahdesta en luovu: ei palkkaa himmailusta, ei palkkaa siitä, että Viipo itse hyppää siihen tiettyyn kohtaan alastulokontaktia odottamaan käskyä ja palkkaa.

Rata: Jari Lukkarinen
Valssaaminen keppien jälkeen sai Viirun ennakoimaan ja jättämään kepit kesken. Kepit olivat myös tosi hitaat. Hyppysarja putkelta 15 pituudelle meni vauhdikkaasti irroten niin että sain etumatkaa ja ehdin tehdä persjätön pituuden jälkeen. Hypylle 8 tehtiin jonkinlainen sylkkäri+takaaleikkaus, joka käänsi Viirun näpsäkästi.  Olipa mukavaa!

Perjantaiaamuna jatkettiin agilitya Viian ja Utun kanssa. Viiru teki pätkiä eilisestä radasta sekä irtoili putkiin ja muuta hauskaa. Taas teimme kontaktit vanhaan treenityyliin. Piki jatkoi Utuun tutustumista, kävi Miimin kanssa kävelyllä sekä jatkoi agilityn syvimpään olemukseen porautumista: hillui Viirun kanssa hallissa sekä juoksi eestaas suoraa putkea Miimin ja minun väliä Viirun kanssa vuorotellen. Eli se olemus on ilo.  Pennulle ei niinkään pidä opettaa vaikkapa jotain käskyjä, saatikka esteitä, vaan tärkein oppi kaikissa lajeissa on: täällä on tosi kivaa, minä olen tosi hyvä, ja tuo emäntä on vallan mahtava tyyppi!

Kun oli tarvottu Miimin koirien kanssa kunnon lenkki sohjossa ja liukkailla, huristeltiin fysioterapeutti-Helin luokse nukkumaan. Kyllä, molemmat nukkuivat, jopa hierottava "potilas". Mahtoi olla rentouttavaa, kun uni tuli silmään :)

Otin Viirulle vielä yhden ajan, siltä varalta, että liukkaat kelit jäykistävät.

Piksulle uni maittaa vielä kotonakin. Viiru lähti lenkille vielä Susunkin kanssa. Raskasta olla seremoniamestarina (ei siis moottoripyöräkerhona eikä liivijenginä) kahdelle.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Ekoja kertoja ja toistoja

Viiru, Piki ja Susu ovat osallistuneet jouluvalmisteluihin, Piki ja Susu vuorotellen. Viiru on päässyt kunnon riehuntalenkeille Susun kanssa ja karkailemaan jänisten perään. Sellainen ihme on tapahtunut jo toistamiseen, että käsky on pysäyttänyt kiiturin ja tuonut sen takaisin.

Joulun piparihaaste on vielä vastaamatta: koira pitää piparia suussansa ahmaisematta sitä nieluunsa saman tien. Olen varma, että Susulla ja Viirulla onnistuu, koska Viipon kanssa on kokeiltu kokonaisella nakillakin. Ja Susu nyt on niin tottelevainen.

Piki on ollut lenkillä ilman Viirua, naapurin Vinjan kanssa. Sinnikkäästi Pikseli painaa hangessa pitkäjalkaisemman toverin perässä yli risujen ja runkojen.

Lauantain tokosessiossamme hallilla Pikillä oli jo oma vuoro: Piksu teki luoksetuloa lyhyeksi rytätyn putken läpi ja ilman putkea. Palkaksi kelpaa sekä lelu että nami. Pentu leikkii tosi hyvin :)

Viiru harjoitteli vieraan jättikapulan noutoa, nostaminen vaati pari minulta pari askelta kapulan suuntaan. Vaihdoin omaan kapulaan, jolla kiusoitellessani ja heittäessäni tempaisin Viipoa leukaan. Siihen nähden seuraavat noudot menivät oikein hyvin. Liikkeestä seisominen alkaa sujua, mutta pysähtymisen napakkuuteen pitää kiinnittää huomiota. Sirkku neuvoi ruudun harjoittelussa. Leluruutuja pitää malttaa tehdä jokaisessa treenissä aluksi ja lopuksi. Ja ruudun haku sheippaamalla on hyödyksi.

Sunnuntaina mentiin Pikin kanssa Jänkävaaran Saijan pentuharjoituksiin Heinävaaraan. Kannattaako ajaa niin kauas konttaamaan loskassa polvillaan? Luultavasti kannattaa. Toiset olivat aloittaneet jo kaksi sunnuntaita aiemmin; me aloitimme nyt alkeista eli kontaktista. Myös luopumista harjoiteltiin. Täälläkin Piki malttoi saalistaa ja repiä lelua. Muistutus itselle: mukaan isompi alusta, niin että omatkin polvet mahtuvat siihen. Muista kosketusalusta ja -keppi. Pilko namit valmiiksi kotona.

Eläinlääkärin odotushuoneessa, kuva: Kerttu Kouki
Aatonaattona käytiin Tessulla täydentämässä koiranherkkuvalikoimiamme jouluksi. Piki kävi rokotettavana Kivuttomalla. Nuori eläinlääkäritär käyttäytyi vallan fiksusti pidättyväisen koiran kanssa, joka ei kauaa ollutkaan pidättyväinen. Oikein onnistunut käynti.

Iltapäivän Piki "lepäili" kotona eikä lähtenyt omatoimi-toko-agility-treeneihimme. Nyt Viiru taas osaa liikkeestä seisomisen! Seuraavaksi uskaltaa ottaa muitakin jääviä. Ruutua tehtiin aluksi ja lopuksi lelulla; keskellä niin että heitin itse pallon ruutuun. Avoimen luokan hypyssä Viipo istui nyt hypyn taakse eli paikan harjoittelusta namilla on ollut hyötyä. Perusasennossa odottelu, luoksepäästävyys ja käskytetty seuraaminen meni OK.

Sitten vaihdettiin agilityyn. Kontaktit eivät menneet lainkaan OK, vaikka käytössä oli alustakin. Pallon piti olla näkyvillä, muuten meni himmailuksi. Mutta jatkan valitsemallani tiellä; kyllä se siitä. Viipo fiksuna tyttönä ymmärtää, että himmailusta ei tule palkkaa. Hauskaksi joulurallatteluksi Viipo veteli keppi-putki-sikermää, jossa kepit olivat joko alussa tai lopussa. Minulla ei juokseminen onnistunut, koska perjantaina kotiin tullessani kaaduin liukkaalla, ja loukkasin polveni. Mutta onneksi Viipo irtoaa :)

Nyt parin päivän joulutreenitauko!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Hämmästyttää, kummastuttaa

Piki touhuaa ja kasvaa. Uusi kokemuksiakin karttuu. Keskiviikkona Piksu sai uuden kaverin, naapurin Vinja-bortsun. Vinja on vielä vähän pentu, Pikiä paljon isompi, mutta leikit kävivät heti yksiin. Viirukin malttoi lenkin aikana ottaa hieman hoitovapaata, juoksenteli edellä ekä ollut koko ajan nuorempia opettamassa. Keskiviikkona saapuivat Joensuuhun myös Sirkku ja poliisimestari Susu. Piki ja Susu saavat ainakin aluksi asustella ja puuhastella erikseen. Viipo on kummankin kaveri.

Torstaina alkoi pennun opintie, kun Sirkku naksutteli Pikille katsekontaktia ja muutakin. Illalla Viiru ja Piki matkustivat hallille. "Lämmittelylenkki" remmissä Pärnävaaran jäälakeudella kahden remmissä olevan, jalkoja ympärikiertävän paimenkoiran kanssa oli varsin virkistävä. Toinen jäljestää edellä kuin höyryveturi ja toinen pysähtyy joka viidennellä askeleella kuuntelemaan ääniä kaukaisuudesta. Viirun kanssa agilitytreeni meni aivan perseelleen. Treenin teema, joka selviää alta, oli aivan liikaa väsyneelle ja huolestuneelle mielelleni. Jättimäisenä plussana oli Pikin tutustuminen uusiin ihmisiin ja koiriin.
Rata: Jari Lukkarinen
Linkitän radan tähän, jotta muistamme sen tehdä joskus, kun ohjaaja on paremmassa vireessä. Todella hyvin suunniteltu harjoitus! Treenistä lähdettin kesken kaiken hakemaan Kerttua lentoasemalta. Viiru sai ihmetellä jylisten laskeutuvaa lentokonetta (voi että minä rakastan Viirun luonnetta!) ja Piki odotushallin hälinää (jos Joensuun lentoasemalla voi olla hälinää).  Perjantaina saapui kolmaskin lapsi kotiin, ja silloin Piki tutustui vielä juna-asemaankin. Kyllä on maailmassa ihmeellisiä asioita :)

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pikkujoulut ja muuta kivaa

Pikkujoulut

Miimi järjesti pikkujoulut meidän makuumme. Ensin käytiin lenkki koirien kanssa. Pikku Pikikin jaksoi hyvin loikkia lumessa ja oli reipas muiden koirien kanssa. Lenkin jälkeen kaikki yhdeksän(!) koiraa saivat tulla Miimille sisään. Kaikki olivat tosi siivosti, nauttivat rapsutuksista ja yrittivät nauttia pöydän antimista. Piki tutustui myös monenlaisiin ihmisiin. Aluksi se on varautunut mutta lämpenee sitten nopeasti. Just tätä meidän koirat tarvitsivat: Viiru kiitämistä vapaana muiden kokoistensa koirien kanssa ja Piki ystävällisten ihmisten ja koirien tapaamista. Kiitos Miimi!

Joulun odotus alkaa tiivistyä: huomenna tulevat ensimmäiset tyttöset kotiin joulun viettoon. 

Tokoa

Maanantai-iltana jätettiin Piki kotiin ja lähdettiin Viirun kanssa tokoa treenaamaan Linnunlahden kentälle. Liikkeestä seisominen edistyi, takapalkka toimii hyvin. Pitäisi tehdä joka päivä vähän. Pitkässä seuraamisessa kontakti putoaa. Avoimen luokan hypyssä Viiru istuu vinoon; vahvistettiin oikeaa paikkaa nameilla. Viiru haki kapulaa innokkaasti, ja kokeilimme ekaa kertaa elämässämme hyppynoutoa. Sehän sujui, mutta vaati aluksi houkuttelua paluuhypyssä. Nouto on kyllä edistynyt :) Eteenmenossa Viiru jäi istumaan, kun vein "eteenmenotontun" kentän reunaan. Viipo malttoi sitten seurata ja syöksyä lelulle vasta eteen-käskystä. Ruutua tehtiin ihan eri paikassa ja vain lelulla, ettei Viipo rupea turhaan epävarmasti himmailemaan. Oikein hyvä treeni, vaikka tehtiinkin monia liikkeitä! Ensi lauantaina taas jatketaan.

Kaupunkikävely

Tiistaina oli ikävä sää ja pääkallokeli. Illaksi oli sentään jo ehditty hiekoittaa kadut. Kävimme koko nelijäseninen laumamme tepastelemassa Joensuun keskustassa kävelykadulla ja joen rannassa (sillankin  alla). Piki on viikossa rohkaistunut ihan silmissä. 

Rokotus

Varasin rokotusajan aatonaatolle ja aloitin matokuurin. Kotona sattuikin olemaan Axiluria niin, että siitä riittää molemmille.



lauantai 14. joulukuuta 2013

Sun kanssas katson maailmaa

Viirun torstaitreeniin oli kouluttajamme suunnitellut vinkeän radan, muttei valitettavasti päässyt itse meitä koutsaamaan. Rakensin rataa rillit päässä, arvioin etäisyydet väärin ja löin pääni A-esteeseen. Aivot olivat muutenkin narikassa, myös Viirulla. On se rankkaa, kun pitää koko ajan pentua viihdyttää (vaikka pentu haluaisi olla joskus rauhassa). Kontaktit menivät ok, muuta ei ehkä kannata raportoida.
Rata: Jari Lukkarinen

Torstaina Piki oli aamupäivällä ekaa kertaa yksin. Iltapäivällä salakuljetin pennun mukaan todistuksia allekirjoittamaan ja ihmisiä katselemaan.  Samalla Piki sai lenkkeillä hieman ilman Viirua.

Aamupäivällä tuli myös soitto, että puhtaammin otettu pissanäyte oli tosiaan puhdas ja Piki on siis terve kuin pukki. Jee!


Perjantaina Piki oli kahteen kertaan itsekseen. Jonkin ajan päästä rohkaistun ja jätän koirat kaksistaan. Illalla pentu oli mukana Viirun tokotreeneissä. Pakkasta ei ollut paljon, mutta tuuli oli kova,  joten yritettiin pysytellä lämpiminä - ja pysyttiinkin. Pikillä on Mörkön mantteli ja autossa Sirkku-pikkuisen lampaantalja vajaa parinkymmenen vuoden takaa. Piki tutustui varovasti Anneliin, katseli muiden koirien tokoilua, juoksenteli Viirun kanssa ja kävi lyhyellä remmilenkillä.


Viiru teki ekaa kertaa avoimen luokan hyppyä. Se ei ole vaikea, koska Viiru osaa osaset. Liikkeestä seisominen alkoi taas uudelleen muistua mieleen. Eteenmeno oli upea. Ruudussa oli hahmotusvaikeuksia eikä siinä ole edetty. Lisäksi kovan tuulen vuoksi törpöillä oli vaikeuksia pysyä paikallaan.

Lauantaina jatkettiin tokoilua. Otin Pikin mukaan, kun en raaskinut jättää sitä yksin kotiin. Lisäksi Piki tuntuu sen verran varovaiselta ja varautuneelta, että erilaiset myönteiset kokemukset ovat sille hyväksi. Ei nyt tehrä tästä numeroo, vaan kuljetaan erilaisissa paikoissa, ollaan ja puuhataan hyväntahtoisten ihmisten ja kilttien koirien parissa. Piki reipastuu ja tottuu nopeasti, ihan samoin kuin ekana iltana "mummolassa" Hyvinkäällä.

Piki oli oivallinen häiriö ja palkkausapulainen hallilla, siinä pentu myös pysyi lämpimänä. Viiru ei tapansa mukaan tosin ottanut häiriötä.  Tekeminenkin on jäänyt niin vähiin, että vire on huipussaan (muttei yli kuitenkaan). Palkkana Viiru rallatti lelun kanssa Piki perässään ympäri hallia. Kerrattin onnistuneesti avoimen luokan hyppyä, liikkeestä pysähtyminen muistuu mieleen ihan pienestä käsiavusta, ruudussa ei edistystä (Viiru kaarsi lelunheittäjän luota tai hidasti, joten tehtiin ihan lelulla),  seuraaminen meni tosi hyvin. Uutena kokeiltiin zetan kahta ensimmäistä sivua maahanmenolla ja seisomisella - hienosti! Tässä oli ohjaajan apuna Junton Teijan hokema: törppö-koira-törppö.

Piki myös katseli Viirun tekemisiä Annelin sylistä sekä viritteli leikkiä nuoren Utu-bordercollien kanssa. Lauantaina kuljettiinkin ja puuhattiin niin hyvissä porukoissa, että Pikin päikkärit jäivät myöhään iltapäivään. Tavattiin myös Nuusku, Rapsu ja Sisu Noljakan lammashaassa. Hmm... Sisun kanssa olisi varmaan mukava leikkiä, mutten vielä tänään taida ihan uskaltaa... Mutta melkein. Heidi on jo tuttu ja Nuusku ja Rapsu rauhallisia, joten kyllä tässä voi taas nostaa hännän normikorkeuteen. Häirikkönä pönttö-Viiru, jonka kemiat eivät vieläkään kohtaa Sisun kanssa. Viiru sai tepastella ja sinkoilla remmissä. Illalla olisi ollut Viirun fyssari mutta unohdin sen. Voi ei, tosi ikävää Helille.

Viiru on päässyt Pikin tultua vähemmän kunnon lenkeille juoksemaan vapaana, mutta luulen, että Viirun mielessä ollaan vahvasti plussan puolella: on ihan oma leikkikaveri ja ruokaa saa kolme kertaa päivässä.

Tarinaa Topsukasta

Elämää hullerin kanssa, Tolleri-lehti 4/2006

Elämää hullerin kanssa 2, Tolleri-lehti 4/2013

Vaikka eihän Topi ollutkaan hulleri vaan hieno tolleri. Tämän saimme tietää, kun me - aluksi koiran kanssa kädettömät - kasvatimme itsellemme kädet, joilla koiraa kohdellaan.

Välillä tulee ikävä Topin kanssa puuhailua, Topin herttaista sähellystä, päälaen kanelipullan tuoksua ja lämmintä punaista turkkia. Pikku ukko.

Onkohan kaarnan koloon piilotettu nami?

Kiitos Tolleri-lehdelle, että jutut julkaistiin ja että sain pdf-tiedostot blogiin linkitettäväksi.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pikin toinen ja kolmas päivä

Eilen, Pikin toisena päivänä Joensuussa oli kireä pakkanen, joka iltaa kohti lauhtui. Muttei oikeastaan helpottanut, koska alkoi tuulla ja tuiskuta. Piki oli kotosalla ja käväisi välillä kotipihalla pissalla ja riehumassa. Pikiä kävi moikkaamassa Heidi, mutta Viiru taisi sosiaalistua enemmän, koska suurimman osan ajasta Piki joko telkkusi Viirun kanssa tai nukkui. Piki myös tarkkaili pesukoneen korjausta lähietäisyydeltä. Huh, nyt on toimiva pesukone ja pääsee pennunpissapyykille.

Pari loisteliasta otosta eiliseltä:
Piki etsii sohvan uumenista muinaisia murusia ja Viiru komentaa takaisin riehumaan.

Katso, kun mä loikkaan!
Illalla Viiru käväisi Viia-siskon kanssa agilitya treenaamassa. Keskityimme kontakteilla siihen, että Viiru juoksee täysillä oikeaan pysähdyspaikkaan. Kokeilin eri vaiheissa sanoa "koske" ja myös sitä, että olen hiljaa. Kyllä koske pysähtymistä tai ainakin hiljentämistä tarkoittaa. Ja A:lla ja keinulla olen kisoissa antanut käskyn hyvinkin aikaisin, jotta Viirulla olisi aikaa jarrutella... Välillä oli kosketusalusta, välillä ei. Palkkana oli pallo jonkin matkan päässä. Sujui vallan mainiosti. Mutta miten osaan käyttäytyä, kun tehdään rataa?

Tänään keskiviikkona on lauhaa, suvikeli kuten täällä sanotaan. Soitin Pikin pissaviljelyn tulokset: höh, siellä oli jotain kasvustoa. Koska Piki tuntuu reippaalta ja terveeltä eikä pissaaminen tunnu sitä vaivaavan, vein vielä uuden näytteen. Nyt keitin kauhan ja huuhtelin pakasterasian kiehuvalla vedellä. Enkä jättänyt näytettä huoneenlämpöön muhimaan tunneiksi, vaan hurautimme heti eläinlääkäriin viemään pissan tutkittavaksi. Pikatesti oli ihan puhdas, ja huomenna saa tietää viljelyn tuloksen.

Emme lähteneetkään kaupungille asioille, jottei Pikille tulisi turhaa odottelua viileässä autossa, vaan teimme parit pikkulenkit lähiympäristössä. Päivällä Piki kummasteli suuresti pyöräiljöitä ja hiihtäjiä, mutta illalla ne eivät enää olleetkaan niin outoja.
Taistelu lelusta.
Mörkön heijastinliivi on Pikille just passeli. Ja manttelikin pysyy päällä, kun Heidin neuvosta tein siihen muutamia solmuja ja kiepautuksia.
Mäyräpartio on saapunut. Partion johtaja Mäyrämatami on vielä komennuksella Etelä-Suomessa.
Riehunnan jälkeen jäähylle possunkorvaa jyrsimään


maanantai 9. joulukuuta 2013

Ensimmäinen päivä

Tänään oli Pikin ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa. Aamupäivällä vietiin pissanäyte eläinlääkäriin. Pikatestissä näyte oli puhdas, mutta pyysin vielä viljelyä. Saara soittaa tulokset huomenna. Terveeltähän tuo tuntuu mutta juo kyllä tosi paljon verrattuna Viiruun, joka ei juo juuri lainkaan. Aika jänskää oli odotushuoneessa, ja potilaina oli myös partainen koira ja jättiläiskoira. Painoa Pikillä oli mantteli päällä runsaat 7 kiloa.

Aamulla pakkasta oli kymmenisen astetta, illaksi kiristyi jo lähemmäs pariakymmentä astetta. Siirsimme Annelin kanssa tokotreenit perjantaille. Päästäänköhän huomenna kontaktejakaan treenaamaan uuden suunnitelman mukaan? Tai ei se oikeastaan ole kovin uusi. Palkka jonkin matkan päähän alastulosta. Palkka vain nopeasta suorituksesta. Vapautus nopeasti, yleensä. Selvä vapautus. Kosketusalustan käyttö, ainakin välillä. Ja ehkä kosketusalustan muistuttelu ihan muuallakin. Eikä ainakaan palkkaa siitä, että Viipo omine lupineen kiepauttaa itsensä tiettyyn paikkaan alastuloa ja jää odottamaan "koske"-käskyä ja palkkaa.
 
Hetken aikaa paikallaan.
Puolen päivän aikaan tulivat Miimi ja Unelma kylään. Nyt uskalsin Miimin rohkaisemana päästää Viirunkin mellastamaan ihan vapaana. Hyvin sujuu Viirulla ja Pikillä leikki ja yhteiselo muutenkin. Leikki on kyllä välillä rajun näköistä, ja olenkin välillä vienyt telmijät jäähylle. Viiru haluaisi jatkaa, vaikka toista jo väsyttäisi.

Hytisyttävän pakkasen vuoksi Piki ei vielä käynyt lenkillä lähikaduilla. Kunhan vähän lämpenee, ja kunhan ollaan varmoja, että pissatulehdus ei enää vaivaa. Ja muutakin ohjelmaa olisi tiedossa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Piki ja muita ihmeitä

Paljon on sattunut ja tapahtunut, ja moni juttu ansaitsee oman postauksensa. Lyhyt katsaus:


  • Piki tuli taloon. Syntymäkoti jäi Tuusulaan. Katsotaan, millainen tyyppi se on. Naama on söpö, ja tassut isommat kuin aikuisella Susulla.
  • Ihme: Viiru ei lähtenyt jäniksen perään, kun kutsuin; miettiköhän, että nyt kyllä kannattaa olla emännälle mieliksi?
  • Itsenäisyyspäivänä olin agilitykisoissamme vastaava koetoimitsija. Loistavan talkooporukan ja mukavien tuomareiden ansiosta kisat sujuivat erinomaisesti. Aamulla ei tuntunut lupaavalta, kun paljain käsin erotin toisistaan leveän liukuoven kumi"tiivisteen" ja betonikynnyksen, jotta saisimme oven auki.
  • Yritin itse kisata - olimme päivän kolmanneksi viimeiset lähtijät.  Matalalla olleet odotukset eivät ainakaan ylittyneet. Vika ei ollut Johanna Nybergin radoissa - ne olivat tosi kivoja ja aivan tehtävissä... En enää koskaan ole samana päivänä vastaava koetoimitsija ja kisaaja.
  • Tästä pääsee vain ylöspäin ;) Kontaktit huononevat huononemistaan. Mutta ei hätää: Pikin-hakureissulla suunnittelimme personal trainerin kanssa korjaussarjan. Ja seuraaviin kisoihin on aikaa.
  • Viiru myös irtosi hyvin. Ja tuomari sanoi kyllä kivasti: Viiru on taitava koira, joka tarjoaa oikeita ratkaisuja. Anna sen mennä!
  • On käyty viime viikolla agilityn normitreenissä sekä Viian kanssa ihan omalla ajalla.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Urku auki ja liinat kiinni

Sunnuntai-illaksi lumimyrsky keräsi uudelleen voimia, ja Pärnällä kävi kova puhuri. Viiru, Sisu ja Arvo juoksivat koko hallin mittaista vauhtisuoraa. Kyllä olikin hauskaa - paitsi, että ohjaajankin piti mennä niin kovaa kuin pääsi. Ohjaaja lähti pinkomaan, jonkin ajan päästä avustaja päästi koiran, joka sai ohjaajan kiinni, ohitti ja jatkoi täyttä vauhtia syöksymistä palkalle. Homman nimi oli se, että koira ei piitannut ohjaajan liikkeestä eikä asemasta. Kaikilla meni huippuhienosti. Kelpeillä oli aivan hurja vauhti, mutta ei aussikaan hissutellut. Ensin epäilin Viirua, mutta katin kontit, Viipo liisi poikki hallin uusi vihreä pallo tähtäimessään. Heidin blogissa on kuva "radasta".



Ennen vauhti-ilottelua treenasimme Viirun kanssa tokoa ja keppejä. Vähän seuraamista. Liikkeestä seisomisen Viiru oli unohtanut, mutta saimme kyllä sen palauteltua mieleen. Luoksetuloa pysähtymisellä ja ilman, mutta nyt ilman kiertämistä. Viiru on tosiaan fenomenaalinen stoppaaja. Hiekkaan jäi pitkät jarrutus/liukumisjäljet, kun Vipstaaki nykäisi nanosekunnissa liinat kiinni. Voi kun se olisi hieno tokokoira, kun vain osaisi ja viitsisi ;)

Ja taas tokoiltiin! Maanantai-iltana mentiin Annelin, Vivven, Anin ja Utun kanssa Niittylahden koulun parkkipaikalle. Pakkanen oli aika kireä, joten tehtiin vain vähän mutta hyvää. Viiru teki ruutua niin, että siellä oli lelu valmiina tai että Anneli heitti lelusen, kun Viiru oli juossut ruutuun. Kapulan noutoon haettiin lisää iloisuutta. Utun kanssa yhdessä tehtiin jälleen seuraamista ja luoksetuloa häiriössä. Kyllä me edistytään (eikä vain niin, että huononnumme yhä hitaammin... )

Jossain Reijolan taajaman liepeillä vähän soisessa maastossa kävelimme lenkin. Siinä tuli jo hiki, ja pakkanenkin alkoi lauhtua.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu

Pyryttää sakeasti ja pitkään. Hakuharkat peruuntuivat. Voi olla, että Viiru haukkuu ukkoja maastossa seuraavan kerran vasta ensi keväänä. Kun ei ollut hakua, päätin lähteä agilitymölleihin. Keli oli kamala. Puolessa välissä matkaa tulin järkiini/sisu meni kaulaan/mukavuudenhalu voitti ja käännyin takaisin.

Pysäköitiin auto mukavasti omalle kotipihalle, ja lähdettin lähimetsiin ja Pyhäselän rannalle nauttimaan tuiskusta ja tuulesta.
 Rannalla meinasi pipo lentää päästä. Sama paikka, Honkaniemen uimaranta, eri vuodenaikoina ja eri koirakokoonpanoilla. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, viikon kuluttua Viirulla on taas seuraa ihan omassa laumassa.

Tänään



Huhtikuussa


Rannalle oli unohtunut talveksi penkki.

Viiru käy aina istumaan, kun se huomaa minun kaivavan kännykkäkameran esille.


 Sunnuntai-iltapäivän herkuksi Viiru kaluaa hirven luuta. Viiru pysyy kuuliaisesti pyyhkeiden päällä.