sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Älä antaudu angstin valtaan

Josepan hakuharkat siirtyivät sunnuntaipäivälle. Ryhmien yhteiseen tapaamiseen ei tullut meidän ryhmästämme ketään, ja saimme tuoreita maalimiehiä ja uusi näkemyksiä. Mietin, haukkuisiko Viiru ennestään ei-niin-tutuille ukoille. Ihan tuntematon ei ollut kukaan, ja olihan mukana myös Kiri-emon ja Valo-siskon emäntä.

Kummallakin puolella keskilinjaa maasto nousi, vasemmalla jyrkästikin. Viirulla oli neljä ukkioa, joilla oli vaihdellen lelu- tai namipalkka. Viimeisellä oli namit ja lussupallo.  Kaksi ekaa oli pimeitä ja kaksi vikaa haamuja. Ensimmäinen ukko oli makuulla pressun alla, ja siihen tarvittiin kaksi lähetystä. Seuraavalla kerralla ensimmäinen olkoon haamu, jospa saadaan nuo lämmittelylenkit pois. Viiru ihmetteli pressun alla makaavaa Arjaa aikansa ennen kuin alkoi haukkua. Viiru haukkui kaikille hyvin.

Palautteena tuli mm. muistutus siitä, että koira pitää lähettää niin, että se ei kaarra takaisin päin. Osa porukasta oli ollut hakuleirillä viikonloppuna, ja sieltä tuli neuvoa lähetysasentoon. Lisäksi tulisi siirtyä siihen, että Viiru pysyisi maalimiehellä niin kauan että tulen paikalle ja vapautan koiran. Tähän saakka Viiru on saanut haukkujen jälkeen palkkansa ja kiitänyt lelun kanssa minne mielii. Ukot sanoivat myös, että haukku tuli innokkaammin namupalkalla.

Mielenvirkistystreenit kuulaassa aurinkoisessa pakkassäässä hyvässä porukassa. Treenin jälkeen lenkkeilimme Susun ja Viirun kanssa.

Illalla Viirun tokotreenissä pääteemana oli liikkeestä seisominen. Viiru osaa seisahtua mutta seisomista pitää vielä opetella. Tehtiin namilla pysäyttäen ja lelutakapalkalla. Muina liikkeinä oli lyhyt paikkamakuu (parkkihalli oli hyytävän kylmä; olin ottanut Vipstaakille viltin alustaksi), useita luoksetuloja (joista viimeinen vauhdilla), seuraamista pujotellen muiden koirakoiden välissä. Tämän teimme ilman imutusta, ja väljäähän se oli. Mutta kouluttajan mielestä hyvä. No, ei auta kuin jatkaa harjoituksia, eteenpäin kuin sotilas. Kontakti oli minunkin mielestäni hyvä, eikä Viipo piittaa ulkoisesta häiriöstä.

Lauantaina olivat Joan hallin avajaiset. Lopulta emme osallistuneetkaan mihinkään, emme mölliagilityyn emmekä mätsäriin. Aika kauan kuitenkin Viirun kanssa hengailimme tässä suuressa urheilujuhlassa. Arpajaisista sentään voitimme joka arvalla: namipussin, kynttilälyhdyn ja rantapallon :) On mielenkiintoista tarkkailla, miten Viiru suhtautuu eri-ikäisiin, erikokoisiin ja eri sukupuolta oleviin lajitovereihin. Vanhojen rauhallisten narttushelttien edessä kunnioitus on niin suurta, että Viiru heittäytyy selälleen, kun taas tunkeilevat nuoret kookkaat pojat saavat kyytiä tuossa tuokiossa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tällaista "normaalia" käyttäytymistä en ole ennen päässyt tarkkailemaan. 

Personal trainerille soitin terapiapuhelun kontaktien opettelusta. Viisas lapsi muistutti siitä, että kisaamme monen monituista vuotta, ja silloin on mukava, kun ei tarvitse jännittää, osaako koira esteet vai ei. 



perjantai 26. lokakuuta 2012

En anna takuita, nyt riskillä vaan

Topi nauttii nukkumisesta ilman tötteröä. Olo on jo paljon parempi.

Tänään käytiin pikkulenkillä Nuuskun ja Rapsun sekä Zorron ja Elenan kanssa. Topi köpötteli huomaamattomana takavasemmalla. Mörkö yritti hönkiä kuumaa ilmaa ja pullanmuruja uteliaan Elenan päälle, mutta Elena ei juurikaan piitannut epäseksikkääseen likaisenoranssiin jumpperiin pukeutuneen pikkumiehen pöhinästä. Mörkö maastoutui autosta loikattuaan kulkupelin alle mutta unohti pelkonsa nopeasti havaittuaan tutun ja ihanan aikuisen naisseuran. Mukava viikonlopun aloitus :) Vanhat rakkaudet niiltä ajoilta, joilloin Mauri oli nuori ja terve, eivät ruostu. Mörkö on myös lähilenkeillä tavannut ikätoveriaan Bambi-welshiä.

Viirun kanssa on käyty kahdet agilitytreenit, Topin ja omat. Ne ovat sujuneet hyvin, mutta minulla olisi kova hinku päästä tekemään kokonaista rataa. Tunnen kuitenkin itseni aivan kädettömäksi kontaktien ja hieman myös keppien opettelussa. Harmittaa! Onneksi Heidi antoi taas hyvän neuvon.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Terveet ja sairaat

Viirun tokotreenissä tehtiin luoksetuloa. Ensin kerran tavallinen, ja sitten haettiin lisää vauhtia. Viiru vapautettiin kesken luoksetulon lussupallon perään. Jee, se oli kivaa! Kokeiltiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Lopuksi oli ryhmäpaikkamakuu ja vielä lopummaksi lähdettiin lenkille Sannan ja Edyn kanssa.

Mörkö ja Topi kävivät kumpikin lääkärissä, Mörkö Sirkun kanssa Kivuttomalla ja Topi minun kanssani Martinan luona. Mörkö ei ollut tullut huonommaksi, pikemminkin paremmaksi. Dieetistä on ollut hyötyä. Tämä oli hyvä uutinen. Topin uutiset eivät olleet hyviä, tai eivät ne olleet uutisia vaan vanhasia. Johan sen tiedettiin. Martina oli sitä mieltä, että Topi saa olla koko loppuelämänsä kortisonikuurilla. Aluksi annos on 20 mg Prednisolonia aamuin illoin sekä antibiootti kerran vuorokaudessa. Pesua ja Betadinea sekä huolellista kuivausta.

Topin pylly on nyt kipeä, kipeämpi kuin aikaisemmin. Jälkiviisaasti voi sanoa, että olisi pitänyt pyytää kipulääkettäkin. Onneksi löysin vanhan kaulurin pengottuani koko vaatehuoneen. Topi yrittää nuolla ja järsiä peräpäätään. Jospa lääkkeet vaikuttavat nopeasti, yleensähän niin tapahtuu.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Viikonlopun kuvia ja tarinoita

Edellisen Kolvananuuro-postauksen kuvat ovat Satu Sälpäkiven ottamia. Kuten tämäkin, jossa on juuri ylitetty puro. Muut kuvat ovat Jarin.

Hetken kuluttua Topi yrittää lähteä lipettiin samaisen puron yli. Ilmeisesti Topsukka kyllästyi liukastelemaan märillä kivillä ja aikoi livistää helppokulkuiselle metsäpolulle.
Tähän päästäksemme olimme ryömineet uuron pohjalla louhikossa.
Tässä menee polku.
Ketterälle Viirulle kulkeminen "polulla" oli helppoa.
Mutta Topille hankalaa.  En tajunnut, että reitti oikeasti oli näin vaikeakulkuinen.


Koska mennään kotiin?
Viiru kävi pulahtamassa ennen kuin aloimme nousta rotkosta.
Aussiet ovat luontaisia uimareita ja pulahtavat veteen heti tilaisuuden koittaessa.
Huh! Kapuamisen jälkeen Topi sai tasaista maata tassujen alle.
Selvisin!
Työläs mutta upea reitti lähenee loppuaan.

Sunnuntain patikointi muuttui hallitakoissa avustelemiseksi ja typistyi Pärnävaaralla kävelyksi. Vaaran "takaa" löysimme kauniin lammen ja metsäpolkuja.

Illalla Viirun tokossa oli taas uusi liike pilattavaksi: estehyppy. Viiru osasi hypätä ja jäädä seisomaan hypyn taakse. Minä en osannut mennä Viirun viereen niin, että se ei olisi liikkunut. Mutta liike sujui siis hienosti, varmaan koska emme ole sitä vielä harjoitelleet. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa sekä paikkamakuuta. Maahanmeno sujui hyvin, kunhan käyttäydyin oikein. Paikkamakuussa Viiru pysyi vaikka ympärillä oli jos jonkinlaista häiriötä.

Viimeisenä oli luoksetulo, jonka teimme sivulta sivulle. Jo se on ihmeellistä, että minulla on koira, joka tosiaan pysyy luotettavasti paikallaan. Ei tarvitse olla silmiä selässä eikä pelätä että se lähtisi muille koirille rähisemään. Tähänkin saa tietysti ongelman, joka oli Topin kanssa tuttu: pk-tottiksessa koiran pitäisi tulla suoraan eteen ja siitä sivulle. Ei siis vinosti eteen.

Tällä kertaa Viiru saattoi näyttää toisille koirille esimerkkiä ritiläportaiden kävelyssä :)

Huomenna tiistaina on sekä Mörköllä että Topilla läkäri. Hyvän suunnittelun tuloksena hieman eri aikaan ja eri paikassa. 





lauantai 20. lokakuuta 2012

Vaellusreittiopas jatkuu jälleen

Patikoimme Kolvananuurossa, paikoitellen konttasimme.

Alkumatkasta oli vielä pitkospuita.

Ruuhkaa kehätiellä!
Kuvaukset reitin vativuudesta eivät olleet liioittelua, varsinkin kun kivet olivat märkiä ja maa lillua. Välillä hirvitti, miten Topi selviää.

Viiru mietiskelee uuron pohjalla.
Etukäteen mietimme, kestääkö patikointi toisten oppaiden kertoman kolme tuntia vai toisten 5 - 6 tuntia. Eli pitääkö siis ottaa kuinka paljon eväitä? Ilmeisesti nelivedolla mentiin turhankin nopeasti, koska aikaa kului vain kaksi ja puoli tuntia. Nyt ei ollut kukkasiakaan ihailtavaksi. Upea paikka.

torstai 18. lokakuuta 2012

Hyvin, huonosti ja hyvin huonosti

Topin agilityn talvikausi käynnistyi keskiviikkona omalla treenipaikalla. Vettä satoi koko iltapäivän ja illan kaatamalla. Niinpä tuppasin koirat BOT-mantteleihin, jotta pysyisivät edes jonkin verran kuivina. Viiru-Houdini löytyi kyllä autosta alastomana. Treenimme käynnistyivät kunnon töpeksinnällä: Pudotin Topin puomilta kaivamalla taskua, kun Topi oli puomin tasaisella osalla. Kuurous tekee sen, että se katsoo minua aina kun on tilaisuus - ja reagoi. Onneksi vanhus ei tuntunut loukkaantuneen mitenkään. Ehkä jätämme kontaktiesteet vähemmälle tulevissa treeneissä. Eikä putoaminen vielä riittänyt, vaan itse kaaduin tasamaalla tehdessäni jotain puolivalssin tapaista, jotta sain Topsukan oikeaan pähän putkea. Minäkään en loukkaantunut, mutta seuraavana päivänä oli koko oikea kylki arkana.

Viiru oli mukana Topin treeneissä ja teki maksirengasta ja puomin alastuloa.Tajusin, että minä onneton tunari en ole opettanut Viirulle, että alastulolta lähdetään vasta vapautuskäskystä. Olen palkannut vain alustan koskettamisesta ja sitten on saanut heti lähteä. Viiru juoksi kerran koko puomin ja se oli Viponaattorin mielestä tosi siistiä.

Torstaina oli Viirun omat ohjatut treenit.  Ekalla radalla oli paljon takaakiertoja. Se meni oikeastaan tosi hyvin. Toisella radalla oli välistäveto-valssikohta, jossa en omasta mielestäni millään ehtinyt valssaamaan oikeaan kohtaan. Namin avulla onnistui. Kokeiltiin myös poispäinkääntöä, joka olisi hitaalle minulle natsannut paremmin. Mutta poispäinkääntö täytyy vielä harjoitella erikseen.

Itsenäisesti teimme vielä puomin alastuloa ja maksirengasta. Nyt rengas alkoi taas sujua - ei siis saa pitää pitkiä taukoja sen harjoittelussa. Puomilla yritimme harjoitella paikallaan pysymistä alastulopaikassa kaksi tassua maassa ja kaksi kontaktilla. Onnistui vain, kun Viiru lähti melko alhaalta. Ylhäältä tullessa saati koko puomin juostuaan Viiru kyllä kosketti alustaa mutta ei saanut pysähdyttyä. Eli vähitellen on noustava. Ostin uuden hienon naksunkin. Samanlaisen kuin Annelilla ;)

Viirun kanssa on hauska treenata kaikkea, mutta kaikkein hauskinta on, kun se on niin kotonaan kaikkialla ja kaikkien kanssa. Uusi halli ei aiheuttanut Viipossa mitään suurempia tunteita. Lämmittelylenkillä kelpie Kaistan ja schapendoes Oikun kanssa se hyväksyi pojat muitta mutkitta seuraan. Viiru myös kulki muiden koirien perässä Pärnän ritiläportaita.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pimeää ja loistetta

Maanantai-iltana käytiin ostamassa Viirulle uusi heijastinliivi. Sirkun mielestä Susulta peritty oli käynyt liian pieneksi. Samalla mukaan tarttui valopanta. Jospa se olisi näppärä, niin ei aina tarvitsisi kiinnitellä lamppuja pantaan tai muualle. Siinä on hirveä vaiva ;) Vielä pitäisi hankkia jälkivaljaat. Entä oma toppamantteli?

Tiistaina oli Niinan toko, jossa harjoiteltiin liikkeestä seisomista. Aloitettiin alkeista: pysähtymistä takapalkalla (lelu). Tehtiin niin, että lelu jätettiin taakse tai heitin sen taakse. Niina sanoi, että myös namilla pysäyttämistä voi kokeilla. Niin Topi on opetettu. Viiru varmaankin osasi ennestäänkin liikkeestä seisomisen, mutta en osannut käskyttää oikein. Koira hallitsee itsensä mutta minä en (kumpaakaan?).

Tehtiin myös ryhmäpaikkamakuu. Viiru pysyi hyvin, mutta en mennyt vielä kovin kauas. Luppoaikana teimme imuttamalla seuraamista ja paikalla käännöksiä sekä pitämistä rukkasella (ei kovin hyvä idea). Kokeilimme myös luoksetuloa sivulle. Treenin jälkeen kävimme lenkillä Edyn ja Hetan kanssa. Heijastinliivi tuli jo tarpeeseen.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Överiksi?

Susu juhlisti JoAn hallin ensimmäisiä kisoja nappaamalla kauan tuloillaan olleen sertin ja siirron kolmosluokaan. Onnea, Sirkku ja Susu! Viirulla oli mukavaa, kun "isosisko" tuli käymään, ja juoksemaan ja leikkimään. 


Koko viikon treenit vedettiin sitten yhtenä päivänä: sunnuntain ohjelmassa oli 2 x haku, esine, 2 x toko.  Aloitettiin puoliltapäivin tollerien hakuharkoilla Nuuskun ja Rapsun sekä Zorron ja Elenan kanssa. Viirulla oli kaksi puolipakoa ja haukkumista. Topilla oli kaksi pimeää ukkoa (anteeksi, Heidi ja Riitta) ja normaalit irtorullat. Ei moitittavaa!

Viiru demosi esineruudun alkeita eli esinejanaa. Vipstaaki haki viemäni käsineen vauhdilla. Koskahan pitämisen voi siirtää kodinhoitohuoneessa istumisesta muuallekin? Topin esineinä olivat pesukukkanen (ennen kuin Rapsu tuhosi sen) ja pieni muovinen laastarirasia. Rasia tuli perille ehjänä, ihme ja kumma. Muutenkin Topskukkanen toimi kummallisen järkevästi.

Ehdimme vielä kiertää pienen lenkin Nuuskun ja Rapsun kanssa ennen kuin lähdimme treenaamaan josepalaisten kanssa. Miimi oli merkinnyt kivan alueen kauniiseen metsään, jossa oli vielä jäljellä puolukoita ja mustikoitakin.  Viirulle laitettiin tännekin vain kaksi ukkoa. Ensimmäinen oli vasemmassa etukulmassa, ja sinne Viiru sinkosi suoraan. Haukku kuului hyvin. Toisen ukon sijaintia ei kukaan ollut huomannut panna merkille. Tähän vaadittiin kaksi lähetystä ja yksi terävä Ei!, kun Viiru meinasi harhautua ajotielle. Hienosti jatkoi etsimistä suoraan kiellon jälkeen. Haukku raikasi hyvin.

Päivällisen jälkeen suihkaistiin JoVen tokokursille parkkihalliin. Aiheena oli maahanmeno ja liikkeestä maahanmeno. Viiru osasi tämänkin, säpäkästi, ainakin vielä. Kuten aluksi pelkäsinkin, minä pilaan liikkeet eli treenaaminen huonontaa niitä.  Pitää palata ihan alkeisiin. Opetella yhdessä. Sirkku neuvoi seuraamista imuttamalla ja käännöksiä paikallaan. Tämä Sirkun tokokoulu oli se päivän toinen tokotreeni, ja varsin opettavainen. 

Jännintä parkkihallin tokotreenissä oli ihan tokoon liittymätön juttu. Viiru vältteli kuraritilän päällä kulkemista, mutta namilla tuli metalliritilälle. Ritiläportaat olivatkin vaikeampi pala. Tarvittiin nami, lelu ja Riki-kultsun esimerkki. Mutta portaatkin mentiin lopuksi useampaan kertaan :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Kyllä kelpaa!

Joan halli on treenikunnossa, ja lauantaina siellä on ensimmäiset kisat. Talvikauden ryhmät alkoivat pyöriä. Topillakin on oma treenipaikka. Eilen Topsukka luovutti paikkansa Viirulle, ettei Viipottimen treenitauosta tulisi ihan kohtuuttoman pitkä. Torstain harkkoihin emme tällä viikolla pääse.

Topin ryhmässä ei ole kouluttajaa, ja koirakot ovat kolmosluokkalaisia. Eilen kuitenkin sekoitimme ryhmät niin, että me möllit olimme omalla kentänpuoliskollamme. Halliin mahtuu siis kaksi ryhmää treenaamaan yhtaikaa. Meitä oli vain kolme, joten aikaa riitti jokaiselleyllin kyllin.

Viirun kanssa vedettiin hyppy-putkivauhtirallia sen minkä kerkesin. Vähän takaakiertoja, valsseja ja saksalainen. Renkaassa palattiin taas taaksepäin siihen, että lelua piti näyttää renkaan läpi. Viiru selvästikin tietää tai ainakin aavistelee vahvasti: se ei enää tullut renkaan ali vaan pari kertaa pysähtyi juuri renkaan eteen. Ehkä edistystä on sekin, että ViipoVaapo tietää, mitä ei pidä tehdä. Kaisa ja Anneli totesivat, että Viirusta tulee hieno koira - tai se on hieno koira.

Hieno oli hallikin. Mukava oli kuunnella sateen ropinaa sisällä valoisassa hallissa. Kyllä nyt kelpaa!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Viiru puuhaa

 Linkolan Riitan ottamia kuvia sunnuntain hakuharkoista:

Viiru haukkuu maalimiehelle.

Ja haukkuu.
Jee, sillä on lelu!

Tuijotan sut kumoon ja voitan lelun!
Ja vielä namujakin tarjolla.
Tänään tiistaina alkoi Niinan ALO/AVO-tokokurssi. Aiheena oli seuraaminen. Nyt tehtiin hieman pidempää kuin parin askeleen seuraamista. Omaa liikettä ja käännöksiä pitää opetella (tosin niistäkin tuli yllättävän vähän kielteistä palautetta). Viirun asennossa ei ole mitään vikaa. Kokeiltiin erilaisia palkkoja: lelulla innostaminen ja lelulla palkkaaminen (siis nämä yhdessä) ei toiminut vaan Viiru alkoi lelun toivossa touhottaa lähistöllä. Tehtiin myös ryhmäpaikkamakuuta. Ja luppoaikana harjoittelimme Viirun kanssa puomin ja a-esteen alastulokontaktia.

Porukka oli pieni ja mukava. Treenin jälkeen Viiru sai juoksennella Heta-labbiksen ja Edy-kääpiöpinserin kanssa. Tai olisi saanut juoksennella, lähinnä se telkkusi Edyn kanssa ja söi puolukoita.  Viime lauantaina Viiru oli lenkillä tollereiden Zorron ja Elenan kanssa. Loppuajasta koirat virittelivät keppi+takaa-ajoleikkiä, muuten touhusivat aika paljon omiaan. Zorro ja Viiru taisivat pulahtaa uimaan yhdessä;)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syntynyt louskuttamaan

Sunnuntaina pitkästä aikaa oikeasti treenattiin. Päättyvällä viikolla Etelä-Suomen matkalla Viiru kyllä harjoitteli mummolassa köllöttelyä, kerrostalossa hiljaaolemista, hissillä ajelua, kerrostalon verkkokellarissa käyntiä, suurkaupungin laitamilla kuljeskelua. Hautajaispäivänä Topi ja Viiru jäivät pitkäksi aikaa mummolaan, ja sen jälkeen Viiru piti hyvin tarkkaan lukua siitä, missä minä olin.

Kotipihalla on tehty hieman, vain hieman, agilitya. Ohjatuista agitreeneistä Viirulla on pitkä tauko juoksujen ja minun työmatkojeni vuoksi. Pitäminen on edistynyt. Tänään kokeilimme noutokapulaa, ja nyt Viiru piti sitä suussaan silppuamatta.

Sunnuntaina tarjolla oli kahdet hakutreenit, joista valitsin ne enemmän Viirulle suunnatut, josepalaisen porukan harkat. Toisella puolen avoin kangas, johon oli hyvä näkyvyys, toisella puolen rinne. Ja melkein heti alkoi sataa. Sade loppui yhtaikaa treenin kanssa. Viiru harjoitteli jälleen ilmaisua, joten ukot olivat helppoja, vaikkakin pimeitä. Ukkoja oli neljä - tai ehkä kuusi. Ykkösellä ja kolmosella oli nimittäin kaksi ukkoa: Miimi, jota piti haukkua ja jolla oli palkka, sekä Riitta, joka otti Josepa-lehteen kuvia. Hieman taisi Viiru ihmetellä kahta ukkoa, mutta haukkui kuitenkin.  Palkkana oli ykkösellä narulelu, kakkosella ja kolmosella kissanruokaa ja viimeisellä sekä syötävää että pehmolelu. Haukku sujui oikein hyvin. Pitkään ei Viiru osaa vielä haukkua ihmettelemättä eikö tule palkkaa. Ihmekös tuo, kun ei ole harjoiteltu.

Topsukalle oli aktivointina damien hakua metsästä, ja olipa siellä yksi kissanruokarasiakin.

Illalla oli vielä Kohti alokasluokkaa -tokokurssi. Aiheina oli perusasento, paikkamakuu, seuraaminen (pari askelta). Viiru tosiaan osasi vaikka mitä. Perusasennossa se usein pyrki liian eteen, mikä oli varmaan minun syyni. Itsellähän siinä on eniten opeteltavaa, onneksi Sirkkukin tulee viikonloppuna kotona käymään. Ekalla kerralla menin paikkamakuussakin liian kauas. En vielä löytänyt piilevää tokogeeniäni. Ehkä se löytyy tiistaina Niinan tokokurssilla. Viiru kyllä löysi omansa. Aluksi se kokeili haukkuilmaisua mutta laantui sitten. Kurssi oli tyhjässä parkkihallissa, mutta Viiru ei vierastanut ympäristöä. Vipstaaki keskittyy aina täysillä siihen, mitä se tekee.

Nyt Viirua kerrankin väsyttää.

torstai 4. lokakuuta 2012

Täysi kymppi

Topi täyttää kymmenen vuotta 4.10.2012. Onnea, pikku ukko!

Topi lempipaikallaan mökin kasvi- ja leikkimaalla.

Tollerilla valkoiset merkit lisääntyvät iän myötä.