maanantai 23. huhtikuuta 2018

Gamblers

Sunnuntaina tutustuttiin toiseenkin agilitypeliin. Snookeria jo kerran treenattiin, nyt kokeltiin gambleria seurakaverin World Agility Open -kisamatkan tukemiseksi.

Radan alku suunniteltiin itse, viimeiset viisi estettä mentiin tuomarin määräämässä järjestyksessä. Sporttrakki-sivustolla on esittely. Tällä radalla eniten pisteitä sai alussa kerättyä juoksemalla puomin, A:n ja kepit kaikki kahteen kertaan. Loppuradan haaste oli ohjaaminen hyvinkin etää.

Viiru pääsi sen verran kisamoodiin, että A:n loikkaaminen oli houkutteleva vaihtoehto. Puomi ja kepit olivat hienoja.  Pikin kanssa ekassa setissä tehtiin noita erikoisesteitä radalla ekaa kertaa, ja tokalla kierroksella minimoitiin mahdollisia vaurioita. Loppuradan irtoamisosuudessa Piki oli hypyillä ällistyttävän ilmiömäinen irtoaja. Viiru vaati enemmän apupalkkausta, mutta vanhemman eukkosen vahvuus oli keinun itsenäinen (joskin hitaahko) suorittaminen.

Oli taas huisin hauskaa, vaikkei omatoiminen ratasuunnittelu olekaan vahvuuksiani. Pitäisiköhön kokeilla pelaamista Agiråkissa?


Talven pimeys on synkkä muisto vain, kun iltalenkkeilemme auringossa. 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Rikkinäiset asennot

Tokossa oli tänään, paitsi treenikavereita, myös kouluttaja. Kivaa! Saatiin aiheellista satikutia siitä, ettei kumpikaan koira osaa luopua palkasta - vieläkään, vaikka luopuminen on ollut kotiläksynä kerrasta (ja vuodesta) toiseen. Pikin kanssa on kyllä treenattu, mutta ei tarpeeksi. Ei osata luopua, vaan rikotaan asento. 

Varsinaisena aiheena oli hyppääminen esteen yli ja ilmankin estettä. Meillä iso osa treenistä meni kuitenkin luopumisen haasteisiin ja asennon rikkoontumiseen muista syistä (tai liittyyhän muukin luopumiseen). Ei päästy heti hyppäämään, kun eukkoset liikuttelivat jalkojaan tai koko kehoaan, kun kävelin poispäin. Kun ehdittiin hyppyyn saakka, myös vinohypyt onnistuivat, jopa sellaiset, joissa koiran ja minun välillä oli suora linja ja hyppy sivussa.

Toisena aiheena oli hypähtäminen asennon vaihdoissa: istu-maahan-istu ja kurresta seisomaan. Paras tähän olisi käsikosketus, mutta aluksi tehtiin namilla. Lopuksi vielä asennon säilyttämistä, vaikka koiraa tönitään.

Pikin kanssa vielä muutamat keppien avokulmat, ensin ohjurilla. Niissä oli keskiviikon viikkotreeneissäkin hankaluutta, mutta onneksi ei nyt. Keskiviikkona pidettiin kontakti- ja keppitreeniä kummallekin. Viriteltiin keinu matalalle, ja Piki jatkoi tutustumista huippupalkoilla huippuinnostuneena. Luulenpa, että kohta Piki voisi tehdä kokonaisen keinun ihan itsekseen. Kunhan erottaa kiikun puomista.

Eukalyptuksen nuuskuttelussa kotona ja kotipihalla ei ollut minkäänlaista epäröintiä tai motivaation puutetta, joten en vaivu epätoivoon. 



Lenkille ei tiedä, pukisiko lenkkarit, sandaalit, nastakengät vai kumpparit.  Keskellä lumista metsäpolkua hanki kantaa, muttta sivussa humpsahtaa syvälle lumeen. Kuivilta kaduilta harjataan hiekkaa pois. Kevät.



lauantai 14. huhtikuuta 2018

Urheilupäivä

Lisää humputtelutreeniä. Pikille lisättiin suora hyppy puomin jälkeen, samoin keppien jälkeen. Avokulma kepeille oli taas paljon vaikeampi eli sitä treeniin enemmän. Ohjurit piti taas ottaa esille. 











Näiden lisäksi vielä Viirun keppejä ja Pikin keinua sekä Viirun kanssa ruutua: oikeaa paikkaa pitkältä matkalta. Ruudussa alkoi vauhti hieman hiipua, kun piti mennä ihan oikeaan paikkaan ja avustajan sijainti vaihteli.

Ja aurinko paistoi.


Koiraurheilun  jälkeen jatkettiin penkkiurheilulla, sitä ei usein tapahdu. Joensuussa pidettiin junioreiden TeamGym Nordics 2018. Huikeaa vauhtia, voimaa ja taitoa!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kaikenlaista virettä

Taas oli tosi kiva rata agilityn viikkotreneissä.  Viirulla oli A:lla ponnari. Viirulle käskyt ja ohjaus tulevat liian myöhään, se joutuu kyselemään (yllätys). Pikille keppien hakeminen radalla oli vielä vaikeaa. Samoin palkasta luopuminen oli harvinaisen hankalaa, ja Pikselin konseptit menivät ihan sekaisin. Katri kehotti jatkamaan, kun menee edes suht sinnepäin, muuten Pikin epävarmuus vain kasvaa. Hyvä neuvo! Annoin koirille liikaakin tilaa.

Eukkosten konseptit ihan lentelivät tuulessa ja kaivautuivat lumen alta paljastuneeseen törkyiseen maahan torstain nose workissa. Nenäpajan treenit olivat ensimmäistä kertaa ulkona, kaupan parkkipaikalla. Eka tehtävä oli kolmen purkin hajuerottelu. Viiru keskittyi minun komentamiseeni ja Pikin Miimin kaipaamiseen. Jotenkin päästiin kuitenkin palkkaamaan. Turhautuneina jatkoimme toiseen tehtävään (mutta kuitenkin jatkoimme): tyhjillään olevan koulun porrasmonttuun oli kätketty hajulappu. Kun Pikille alkoi valjeta, että rakas ihminen ei piilotelekaan kellarin oven takana, hajui lopulta löytyi. Kun Viirukin malttoi minun tuijottamiseni sijaan hetken nuuskutella, haju löytyi. Aika paljon merkityksellisemmäksi pitää eukalyptuksen haju harjoitella ennen seuraavaa Nenäpajan yhteistreeniä.


Aussieagilityssa 3.3. Kuva: Marjut Köylijärvi

Perjantaina olikin sitten kunnon humputtelutreeni. Tokoryhmässä ei ollut muita, ja treenailimme sekaisin kaikenmoista. Minun vireessäni ei ehkä ollut kehumista, mutta seuralaisilla se oli optimaalinen. Viirun ruudussa ei ollut epävarmuudesta tietoakaan, vaan oikea paikka löytyi empimättä ja hiekka pöllysi, kun Viiru varasti ruutuun. Samoin noudon vauhti kumpaankin suuntaan oli suorastaan hämmentävä. Piki löysi ruutuun oikeaan paikkaan ilman apuja pitkältäkin matkalta. Piki ei pudotellut kapulaa eikä seilannut seuraamisessa.

Pikin kanssa tehtiin keinua niin, että Piki juoksi päähän ja laskin sitten keinun alas. Yhtään emme pelänneet.

Ja aurinko paistaa.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

A

Kevät hiipii. Kohta ehkä valloitetaan ladut. Pk-tyypit kaivautuvat koloistaan ja hullaantuvat kuraisista kentistä ja sohjoisista metsistä (hmm.. metrisen hangen sohjoutuminen ehkä kestää). Ehkä vähän haikeaa?



Kevät Pohjois-Karjalassa

Joalla pyörähtivät kesäryhmät käyntiin. Me (lähes kaikki) tokoryhmäläiset suuntasimme samaan aikaan pidettyyn Agiråkki-talkooinfoon, ja Viiru, Piki ja minä kävimme infon jälkeen naapurin kanssa lenkillä. Agilityn viikkoryhmä käynnistettiin koko ryhmän voimin. Vaikuttaa tosi kivalta ja toimivalta porukalta. Agilityperhe on rotukirjoltaan paljon monimuotoisempi kuin kolmosten kisojen tulosluettelon perusteella voisi luulla  - tämä näkyy ryhmässämme ja näkyi myös pääsiäisen agilitykisoissa.

Treenirata oli kuin eukkosille tehty. Vaikea paikka oli toiseksi viimeisellä esteellä kummallakin (Piki tosin skippasi matkalla kontaktit). Tai oikeastaan vaikeus oli ohjaajalla: miten yhdistää ensin kauas putkeen irrotus ja sitten putkijarru, jotta koira ei putken jälkeen syöksyisi vauhdilla ihan väärälle esteelle. Viirun loikka-A:t olivat aika hilkulla.

Perjantain sumu ja tihku kirkastuivat lauantain aurinkoon ja tuuleen. Aamusta käytiin malamuuttien kanssa kontakti- ja keppitreenissä. Pikin kanssa pitäisi kääntymisiä opetella, nyt se tosin kääntyi välillä issekseen kun palkka oli putken jälkeen sivussa. Puomi sinänsä taitaa olla melko hyvin hallussa, mutta nyt ehkä pitää yhä enemmän ottaa muuta ympärille, kuten tänään aloiteltiin. Erillisiä kääntymistreenejä ei ole tehty pitkän aikaan. Kepeillä tuli pikku taantuminen, jota korjailtiin ohjurilla.

Piki myös kokeili A:ta ensimmäistä kertaa, kahdesti.  Sehän oli kivvaa! Tämän päivän ehkä taas muistan, kun katson taaksepäin virheitä etsien. Haluan kuitenkin edetä tai ainakin liikkua johonkin suuntaan.

Viiru teki A:ta ja keppejä, mutta niissä ei liikahdettu juurikaan kumpaankaan suuntaan. Eläinkokeet jatkuvat. Ehkä pidämme välillä A:lla ponnaria treeneissä. Lopuksi treenattiin Viirun kanssa ruutua, erityisesti paikkaa. Vauhtia haettiin putken kautta (mikä ei ehkä ollut kovin fiksua). Ja sekin oli kivvaa!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Piksu-aksakuvia

Kerrankin on Pikistä harrastuskuvia! Marjut Köylijärvi kuvasi aussieyhdistyksen agilitypäivässä Kuopiossa 3.3.


Mä tuun!






Rimaa hipoen


Missä ohjaus?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hyvää piraattipääsiäistä!

Mä tykkään susta niin et sä halkeet, tuumaili Piki, kun kiirastorstaina, lomapäivän aamuna rauhassa heräilin pääsiäisen viettoon. Auts!, silmääni tuli osuma Pikin "pikkuisesta" tassusta. Ei sentään haljennut, mutta kun iltapäivällä hankkiuduin lääkäriin, sain kuulla että sarveiskalvossa on haavauma. Antibioottivoidetta, merirosvolappu, sairauslomaa. Silmät ovat sen verran kallisarvoiset härpäkkeet, että peruin agilitystartit, koetoimitsijan hommat ja tokokokeen nollakoirakon pestin pölyisessä hallissa. Ihanat seurakaverit tuurasivat, kiitos!



Noitaa ei vainota, syyllinen on kukkaismerirosvo.

Talkoohommat ovat sujuneet viime aikoina huonosti. Syksyllä puretin käteni. Nyt maaliskuun alussa, kun meidän piti mennä näytöstelemään talviriehaan, venäytin reiden. Ja nyt tämä silmäänisku; se oli kyllä vain huonojen sattumusten summa. Kaikenlaista pikkuvaivaa.

Pääsiäinen on ollut aurinkoinen; ihan paras kevättalven sää. Kisailu, talkoilu, ulkoilu vaihtui kotoiluun. Mutta mikäs siinä :)