perjantai 24. maaliskuuta 2017

JSP SM -muistot ja muutakin tärinää

Muistoksi kopioin Jari Suomalaisen mainiosti suunnittelemat radat.
En lainkaan tajunnut, että Viiru voisi mennä kepeiltä hypylle 14 kulkematta putken 13 kautta. Radanlukutaidossa ja ohjauksen ylläpidossa siis edelleenkin puutteita. Varminta olisi ollut vaihtaa puolta ennen keppejä tai ohjata koko ajan. "Voittajana" kuitenkin maaliin :) Oikein ostokuvat (kuvaaja Iita Sillanpää).



Agilityradalla hyllytin jo esteelle kaksi: selän takaa putken väärään päähän. Vaikka poikien kanssa etukäteen puhuttiin vaaran paikasta. Keppikulma tuntui vaikeammalta kuin kuvan perusteella voisi päätellä: ahtaammat paikat, tiukempi kulma.
 
Keskiviikkona Lukkarisen Marin treeneissä oli mukailtuna radan alkua. Mitä vaikeaa alussa muka oli?  3-4-väliä opeteltiin tekemään pyörittämällä (kisoissa tein niiston). Marin kanssa harjoiteltiin monia muitakin ohjauksia kummankin kanssa, mm. ikuisuusasioita: älä peitä siivekettä, käännä rannetta.



Tiistaina Pikin kanssa treenattiin muunnelmaa junnujen radasta - se olikin sennurataa vaikeampi: piti ehtiä ohjaamaan tiukkoihin paikkoihin. Viirun treenissä oli hyvää seuraa, juostiin oikein kunnolla (Pirisen Katri oli suunnitellut vallan vinkeän radan edelliselle ryhmälle), ja meillä oli oivallusten ilta. Kummallakin ohjaajalla oli väärien putkenpäiden kammo, ja hämmästelimme miten hyvin koiran sai kovassakin vauhdissa ohjattua ja linjattua oikeaan putkeen pikkuisen olkapäätä kääntämällä.

Tänään kepeä perjantaiolo vaihtui levottomaan tärinään. Iltalenkillä lähikadulla pihasta kuului haukkua ja kohta luoksemme syöksyi berninpaimenkoira (voiko niin raskas koira syöksyä?). Minimaalisen hetken pidin tilannetta harmittomana, koska bernin kaltaiset jättikoirathan ovat kivoja ja leppoisia. Tämä kuitenkin suhtautui meihin vihaisesti. Yritin saada omia koiria selän taakse, häätää berniä pois, huusin apua ensimmäistä kertaa elämässäni. Apua ei kuulunut, talosta ei tullut ketään, ja olin kauhuissani, koska ihan kohta vieras iso koira olisi purrut. Sitten vasta hoksasin lähteä kävelemään eri suuntaan kuin olin ollut alunperin menossa. Berni ei lähtenyt seuraamaan pidemmälle. Ei nyt ihan heti tee mieli lähteä tuolle kadulle. Onneksi löysin yhteisen tuttavan, joka kertoo tapahtumasta omistajille.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Onks pakko jos ei haluu?

Oltiin reissussa, ja koiratkin pääsivät maistamaan city-elämää, tai ainakin elämää Ruuhka-Suomessa. Naistenpäivänä pakattiin jokaiselle oma Pikku Myy -kassi ja suunnatiin itärajan traktorin nokka kohti etelää.


Susu on taas riemuissaan päästessään muiden kanssa kuvaan.

Kyläpaikoissa oli luksusoltavat. Ei tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin, ja rapsutuksia sai useita tunteja päivässä. Ja sai nukkua sängyssä. Lisäksi kotiinpalatessa Pikin tassuissa ei ollut enää harottavia karvoja, kun taas Viirulle oli viimein alkanut kasvaa turkki takaisin. Varsin voimaannuttava matka siis.


Rintakarvatkin alkavat rehottaa.



Juoma-automaatti sveitsiläiseen tyyliin Sihlwaldin luonnonpuiston ydinalueella (oranssi teksti puussa)

Perään tehtiin lähireissu Kuopioon agilityn seniorien SM-kisoihin. Kisaajien määrä tuli järjestäjille yllätyksenä, ja niinpä maksien agilityradan rataantustumiseen jälkimmäinen ryhmä pääsi iltayhdeltätoista. Paljon kovatasoisia kisaajia saapunut kaukaa etelästäkin. Ensin oli helppo hypäri, jonka jälkeen jännättiin haastavampaa agilityrataa. Meidän osaltamme ei tosin tarvinnut jännittää, koska hommasin hylyt ärsyttävän helpoissa kohdissa; muuten kumpikin rata oli ilahduttavan sujuva, ja varsinkin agilityradan hankalampi keppikulman ja keppien jälkeisen sokkarin onnistuminen ilahduttivat. Keppien treenaaminen siis kannatti jälleen.

Minusta Jari Suomalaisen ratasuunnittelu meni nappiin myös ratojen luonteen osalta: sennujen ei tarvinnut ehtiä tiukkoihin paikkoihin ohjaamaan, vaan irtoavan ja osaavan koiran kanssa pärjäsi huonomminkin liikkuva. Mutta kyllä suuri osa kisaajista oli itsekin varsin nopsajalkaisia. Kiva reissu!

Liechtensteinin Vaduzin linna ja kuulas Alppi-sää

Etukäteen alkoi vähän huolestuttaa hallin pohja, mutta loukkaantumisilta vältyimme. Epäluuloni mattopohjia lisääntyy koko ajan, vaikken niistä mitään ymmärräkään. Muutenkin on syvempiäkin motivaatio-ongelmia koiraharrastuksen suhteen, tai oikeastaan kisaamisen ja viikkotreenien suhteen. Koirien kanssa oleilu ja puuhastelu on edelleenkin mukavaa.

Rauha, Tyyne ja Hilja puuhastelevat maalla:





sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aurinkoa Herajärven jäällä

Täkäläinen hiihtolomaviikko alkoi aurinkoisessa säässä. Kevät lähestyy. Jäällä on tilaa juosta. Riemua ei rajoita kuin poseeraus ja lumen paakkuuntuminen anturoiden väliin.













lauantai 4. maaliskuuta 2017

Harrastelua

Tänään aamukahvin juominen meni ihan aamupäivän puolelle. Susukin oli kotona, vaikka yleensä se on vetäytynyt osaksi viikonloppua mökille retriittiin. Kaikki ovat saaneet tällöin rentoilla, niin koirat kuin ihmisetkin. Tänään ulkoiltiin kahdessa erässä; Susu sai ihan omat lenkit.


Neighborhood watch "aamu"kahvilla


Eikö täällä saa kahviakaan nauttia rauhassa ilman että tuo piipittäjä tunkee joka väliin.

Viirun ja Pikin kanssa tehtiin pitkän arpomisen jälkeen hallireissu. Miksi ihmeessä ei voisi tokoilla tai tehdä jotain agilityn perusjuttuja ihan omalla pihallakin? Oma vire on hallilla parempi :) Yritin ottaa Pikistä treenikuvan, jossa se on iloinen ja reipas. Tämä kuva on sarjan paras. Oma käsi on vielä ihan ehjä.




Arja onnistui kuvaamisessa paremmin Kontiorannan koirahallilla. Tässä pelataankin Pikin kanssa ihan omalla tasollamme.


Kuva: Arja Kettunen

Maanantain lämpimien tokotreenien (josta Arjan kuvat ovat) lisäksi puuhailtiin tiistain agilityssa, keskiviikon ja perjantain tokossa sekä tänään ikiomassa sekapuuhastelijoiden combossa. Tiistaina Pikin kanssa syveni havainto ohjauksen epäselvyydestä varsinkin takaakierrossa. Suunta on väärä, ja koiranpuoleinen jalkani ei liiku, vaikka niin luulenkin (tämän kertoi myös Lukkarisen Mari). Piki rupesi myös kieltämään tavallista hyppyä, vaikka ohjaus oli ihan ok - Elisa sanoi, että pitää vain vaatia. Piki teki ensimmäiset sujuvat takaaleikkaukset. Viirun kanssa olimme taas isseksemme ryhmässämme ja humputtelimme jotain (keppikulmia, irtoamista, A:ta).

Kuva: Arja Kettunen
Keskiviikon havaintoja olivat, että Viiru ei osaakaan ruutua ollenkaan ja ohjatussa noudossa se lähtee etsimään namikippoa pysäytyspaikan tasolta (kuten on viimeksi opetettu). Paikkamakuussa ei ollut taaskaan mitään ongelmia. Vinjan triplanollakakku oli syntisen hyvää (juhlat jatkuvat).

Perjantaina olimme Viirun kanssa oikein tokokoulutuksessa Poksin hallilla. Kiitos, Eini ja Mari!
  • Ruutu: palkka ruudun taakse
  • Seuraaminen: Rytminvaihdoksissa kontakti putoaa: heti palkka kontaktista. (Itseni pitäisi muistaa kumpaan suuntaan haluan tehdä täyskäännöksen: helppoon tokotyyliin oikealle vai vaikeaan pk-tyyliin vasemmalle). Peruuttaminen: askel kerrallaan hitaasti edeten, liioitellut omat askeleet. 
  • Tunnari: Viiru ei nyt taida osata erottaa hajullisia kapuloita minun hajuisestani, koska yleensä ei-omat ovat olleet hajustamattomia tai pitkään tuulettuneita. Eli tarvitaan aina apulainen asettelemaan vieraat kapulat.
Apulainen tarvittaisiin Pikin keppeihinkin - mutta vieläkin vain nautin yksinäisyyden ylellisyydestä.  Pikin kepit huutavat mieluisan palkkaajan innoittamaa vauhtia. Tehtiin keppejä myös yhden hypyn kautta.




Kaikenlaista muuta: Pikille A:n kontaktia, keinun paukuttelua ja päähän juoksemista, takaaleikkausta hypyillä. Viirulle tunnaria omilla kapuloilla (en sitten iljennyt käydä pyytämässä, että viereisen kentän treenaja olisi hiplannut kapuloita), A:n kontaktia niin että vaihdan puolta tai päällejuoksen esteen edessä, esteiden sanallista erottelua. Vierekkäin olivat kepit, putki ja puomi. Viiru tunsi sanat, jos en antanut mitään muuta vihjettä, mutta jos rintamasuunta oli vähänkään esteelle, sinnehän se sujahti. Käskyt ovat myös äänteellisesti turhan samanlaiset. Matkaa on siis radalla osaamiseen. Mutta on se taitava :)

maanantai 27. helmikuuta 2017

Yhtä juhlaa

Pitkään kisapäivään mahtui neljä erilaista rataa: Sujuva rata, jossa Viiru hyppäsi renkaan ja kehikon välistä (olisi pitänyt ohjata edes vähän). Nollarata, jossa aikaa kului ihmettelyyni (hei, keppikulmien harjoittelusta on ollut hyötyä). Testirata, jossa en tehnyt yhtään valssia tai persjättöä; takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt eivät toimineet lainkaan, ei yksikään. Neljäs rata iltaseitsemän jälkeen oli ihan hervoton hypäri - oikein suoritetut esteet voi laskea yhden käden sormilla. Tosiaan annoin koiran mennä ja annettiin mennä. Rata oli niin sujuva, että Viiru oli varmasti tosi tyytyväinen.

Matkaseura ja seura paikan päällä kisoissa oli ihan mahdottoman hyvää, ja oli meillä autokuskikin :) Kyytiläinen Vinja teki triplanollan. Ausseja oli kisaamassa paljon, mukana myös Viirun pentujen isä. Pikku-Arra oli turistina. Reipas ja rauhallinen pentu oli kaikkien suosikki. Viiru pitää (turhan) kovaa kuria, mutta hyvin mahtuivat äiti ja tytär samaan häkkiin.

Perhepotretissa Pubi, Arra ja Viiru

Tavoitteet (flow agility, anna mennä mutta ei saa varastaa lähdöstä eikä kontakteilta) saavutimme kutakuinkin, ja vielä nollankin saimme bonuksena. Vinjalla ja Viirulla oli pitkään kaksoisjohto (mutta lopulta Viirun sijoitus oli 9./60...)

Maanantain tokotreenikin oli yhtä juhlaa: Ziggyn 10-vuotissynttäreillä oli koirille tarjolla kuivattua kanafilettä, ihmisille kahvia, itse tehtyä rocky roadia, pullaa ja poppareita. Tällaisesta tokosta me tykätään. Kyllä vähän treenasimmekin: Viiru tunnaria, metallinoutoa (mitä kaikkea voi keksiä etti tarvitsisi ottaa metallikapulaa suuhun) ja kaukoja, Piki seuraamista ja puukapulan noutoa.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Muistelua

Viikon treenit pelkistyivät Marin agilitytreeneihin keskiviikkona, muun ajan podin flunssaa. JoAn SM-valmennusryhmän ekat harjoitukset jäivät välistä. Keskiviikon aiheina olivat A ja keinu. Ilman kosketusalustaa Viiru intoutui huimaan loikkaan A:lta päällejuoksussa. On nuo kontaktit suht surkeat, vaikka itse sanonkin. Radalla oli myös lähetyksiä vaikeaan keppikulmaan. Treeneistä on ollut hyötyä, mutta jäykkäselältä toiseen väliin taipuminen vaatii kovaa (aivo)työtä. Kosketusalustan ja keskittymisen avulla Viiru pystyi myös putki-keppi-erotteluun keppien eduksi. Piki teki hieman A:n kontaktia. Nopeasti pitäisi saada mylly pyörimään: ylös-kontaktille-vapautus. Voisikohan tuota tehdä kotiportailla? Pikin kanssa tehtiin myös pientä radanpätkää: rytmitysta, vastakääntöä ym.



Kuvassa ovat apulaismekaanikot työssään: miksi koirabussia täristää? Vanteissa on jäätä. Onneksi suurmekaanikko sai suurimman osan jäästä poistettua, niin huominen kisamatka ei vaarannu. Huomenna katsotaan, miten käy pikkuäidiltä rokkenroll. Toivotaan, että johtolankana on flow eikä flunssa. Kisataukoa on puoli vuotta, mutta aika tuntuu pitemmältä. Huominen päivä vasta pitkältä tuntuu - ratoja on neljä ja koirakoita kullakin kuutisenkymmentä. Ei voi perua, kun tulee kyytiläisiä...

Tuomareina ovat Johanna Nyberg ja Mika Moilanen. Jälkimmäinen on jäänyt mieleen Topin kolmosiinnousuradasta, Nyberg taas tuomaroi Viirun ekan kakkosten radan hyvän aikaa sitten. Siihen itsenäisyyspäivän tienooseen 2013 mahtui kyllä ihmeellisempiäkin asioita. Joka tapauksessa tuomari sanoi mukavasti: Viiru on taitava koira, joka tarjoaa oikeita ratkaisuja. Anna sen mennä! Otetaanpa siis tavoitteeksi flow agility ja annetaan koiran mennä :) Mutta lähdöstä ja kontakteilta ei saa varastaa. Se on toinen tavoite.

Epäilyttävä kaira

Topinkin kolmosiin nousua 2011 seurasi heti perään vieläkin ihmeellisempi asia: Viirumaija tuli taloon. Viisas kasvattini oivalsi jo silloin olennaisen: Viirusta tulee todennäköisesti aika erilainen kuin Sususta – tasaisempi, itsenäisempi ja avoimempi. Vai ei pennuista tiedä... sielunsiskoni tuli taloomme.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan?


Uikkarijengi Rykiniemessä

Yllättävän vaikeaa tuonkin mestariotoksen kuvaaminen. Kahlaa lumessa, kiipeä nelinkontin kukkulalle, jossa ohuen lumihunnun alla on peilijää. Pane omat koirat istumaan ja ala huhuilla äijäilevää aikuista naiskoiraa, joka vain paimentaa isäntää eikä ota kutsuja kuuleviin korviinsa. Ei tottele yhtään - en voi käsittää. Rumien sanojen jälkeen kaikki kolme kököttävät kuvattavina lumipyryssä. Katseet seuraavat huolehtien loittonevaa isäntää.

Viikon aikana tokossa Viiru on treenannut tunnaria, m-s-m-kaukoja ja metallikapulan pitoa ja noutamista, vähän ruutuakin. Piki edistyi ruudussa, kapulan pidossa ja noutamisessa (mutta ei seuraamisessa). Nyt ehkä osaamme tokon ALOn kapulan pidon. Ei mennyt kovin montaa vuotta.

Kahluuvaijereilla

Agilityn viikkotreenissä Pikille oli vaikeaa palkasta luopuminen. Maksimuurin ylitykseen tarvittiin aluksi palkka, joka sitten oli vaikea unohtaa ja keskittyä muuhun. Rengaskaan ei ole radalla lainkaan varma. Viirun viikkoryhmässä olikin tällä kertaa seuraa: Mari koirineen. Tehtiin valmiina hallissa ollutta Katrin numeroimaa rataa, jossa koira sai irtoilla hypyille, keinulle ja putkeen. Rimat olivat medeillä, ja Viiru irtoili kuin unelma. Pitkästä aikaa flow-agilitya :)

Lauantai-iltapäivän tavaksi näyttää tulevan pikkuiset hallitreenit. Pikillä kokeilin ensin 12 keppiä niin, että ohjureita oli vain alussa ja lopussa. Liian vaikeaa. 10 kepillä päästiin siihen, että alkupäässä oli kaksi ohjuria ja lopussa yksi. Kokeiltiin myös kepeille menoa hypyn kautta, ja yhden kerran jälkeen Pikseli hoksasi. Viirukin kokeili suljettua kulmaa hypyn kautta, ja heti oli paljon vaikeampaa ja piti ottaa keppien alkuun aluksi apulappu käyttöön.

Aloitettiin myös Harrin neuvomat esteiden erottelut sanallisesta käskystä. Hei, Viiruhan puhuu samaa kieltä kuin minä! Viiru selvästikin tiesi, mitä esteitä läpi ja kiipee tarkoittavat. Tai minkä tyyppisiä: läpi on ollut putki tai pussi ja kiipee kontaktiesteet. Kun Viiru malttoi kuunnella ja minä maltoin olla antamatta muita vihjeitä, Viiru valitsi oikein, joko puomin tai sen alla olevan putken. Aika jännää.

Nyt on ilmoittauduttu ensi viikonlopulle ACEn kisoihin ja 18.3. seniorien SM-kisoihin sekä nyrjäytetty oma nilkka. Pitääkö olla huolissaan?

Lopuksi kuvia mökkipuuhista. Sääli, että viime sunnuntain lumikenkähanhenmarssi jäi kuvaamatta pakkasessa hyytyneen akun vuoksi.




Pitääkö olla huolissaan? Näiden kuvien myötä puran taas ihmetystäni siitä, miksi kaksi asiaa maailmassa saa muuten hillityltä ja hallitulta Viirulta kupin nurin: pulkkamäki ja uiminen. Hyvä, että on vielä rillit ja rukkaset ehjinä.