lauantai 15. joulukuuta 2018

Piki puuhaa, Viiru toipuu

Oikeastaan Viiru toipui saman tien, mutta itse noudatan 10 - 14 vuorokauden toipumisaikaa: vain remmilenkkejä, ei saa nuolla haavaa, ei saa riehua. Nyt alkaa olla kymmenen päivää kulunut. Isommassa haavassa on tikit jäljellä, vaikka itse haavaa ei enää ole. Unohdin soittaa ajan tikkien poistoon. Ollaan pidellty huilitaukoa; Viirulla ei olekaan ollut treenitaukoa vuosiin. Kohta pitää alkaa harjoitella tokopikkujoulujen nakkihaastetta.

Viirulla ei koko aikana ole ollut mielestäni kipuja, ja se oli seuraavana päivänä entisensä. Ainoa mikä sitä vaivasi oli tötterön pitäminen. Ei voinut liikkua yhtään, kun kauluri oli niin painava (se onkin Topin vanha, eli se on iso). Mutta kyllä on Viiru ollut ikänsä terveenä, kun melkein 8-vuotiaana joutuu ekan kerran tötteröpääksi. Suuren osan toipilasajasta Viiru viettikin JumppaPompassa, koska siinä oli riittävän pitkä mahakappale suojaamaan reiät. Eikä jumpperi haitannut Viirun oloa. Jäljitelmissä on lyhyemmät mahakappaleet (mikä voi tietysti poikakoirille olla hyvä). Tuli näitäkin vertailtua :)

Piki on harrastanut Viirunkin edestä. Sunnuntaina Piki sijaisti Viirua tokovalmennuksessa, ja otimme aiheeksi saman kuin Viirullakin olisi ollut: kaukot. Mutta voi kauhistus, en muista siitä mitään. Ehkäpä keskustelimme käsi- ja takapalkasta luopumisesta... Hyvin on sen sijaan jäänyt mieleen se, mistä Piki ja minä innostuimme. Piki innostui oikealla seuraamisesta, kun se sai juosta käsikosketukseen ja sitten heti tai jonkin ajan päästä palkan. Sitten uusi käsikosketus ja palkka. Kun kaarsin oikealle, Piki joutui keskittymään paikkaan. Muistan myös Einin tuomat "pahat" leivokset. Söin kaksi. Nämä treenit ovat kivoja, kun aina on tarjolla kuumaa juomaa ja herkkuja.

Agilitya oli Pikin ohjelmassa peräti kolme kertaa, ja joka kerta hyvällä mielellä. Ehkä minun pitäisi taas alkaa tsempata Pikin kanssa eikä ajatella, että ei tästä mitään tule. Tänään olimme PoKSin ison kentän treenissä, aiheena medien MM-rata. Olipa hauskaa, kun oli itse myönteinen! Myös porukka oli parhaasta päästä, ja olosuhteet. Hallissa on uusi joustava korkkitäytteinen matto.  Sininen rengas tuotti taas suuria vaikeuksia. Keppien loppuun panin suosiolla ohjurit, enkä myöskään aloittanut niitä radan osana. Ohjata pitäisi, Piki kyllä kuuntelee.

Rallyakin on mahtunut runsaaseen viikkoon pari kertaa. Eilen ohjatussa treenissä tehtiin puolen vaihtoja takana ja jalkojen välistä, pyörähdyksiä seuratessa, saksalainen täyskäännös.

Pikin saapumisesta tuli viikko sitten viisi vuotta.  Viisi vuotta tulta ja tappuraa, kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, ääntä ja vimmaa, uhmaa ja nöyryyttä, rajoja ja suurta rakkautta.

torstai 6. joulukuuta 2018

Terveydenhuoltoa

Maanantain agilityryhmässämme olimme taas kahden ihmisen voimin,  onneksi on yhteensä viisi koiraa tarvittaessa. Pikin keppitaito oli palautunut, simsalabim! Puomin loppuun pantiin putki lähelle, ja puomitaitokin palautui. A:lla vedätys kovassa vauhdissa johti melkein-loikkaan. Viiru humputteli hömppää, mm. luoksetulon stoppia hyppyjen ja putken kautta.

Tiistaitokossa oli oman aiheen kerta: mentiin kerrankin epämukavuusalueelle. Kaukoja ihmishäiriöllä, lähellä liikkuri, tuomari, namikipon haltija, yleisö. Seisomaan nousussa Viiru tuli toisinaan kohti. Käsiliikkeenikin suuntautuu koirasta poispäin - entä jos menisikin vain ylöspäin tai vaikka jopa vähän koiraan päin? Aina pitäisi muistaa appareita hyödyntää - vaikka vain seisoskelijoina - kun niitä on tarjolla. Peruutus pilkottiin viime tokovalmennuksessa päreiksi, ja alkutekijöissä se oli vieläkin. Seuraamisen osana Viiru ei osannut yhtään. Lopussa yhteispuuhailun aikana alkoi Viirulle muistua takaperinkävely mieleen. Etupalkka on hyvä.

Keskiviikkona Viiru kävi sterilisaatiossa. Joensuussa tähystysleikkauksia tekee vain Jussi Hyvönen, joten kävimme tuossa melkein naapurissa - kävellen mentiin, autolla toki palattiin. Minulla oli huono omatunto, kun jouduin viemään Viirun jo tuntia ennen toimenpidettä työasian vuoksi. Mutta kaikki sujui hyvin.



Viiru heräili hitaasti, myös kotona. Mutta ihmeesti koira punkeaa pystyyn ja yrittää horjua tutun ihmisen luo, vaikka jalat eivät kantaisikaan. Onneksi Viiru ei tuntunut juurikaan kivuliaalta, yöllä muutaman kerran pyörähti ahdistuneena, mutta rauhoittui viereen. Aamulla annoin kipulääkkeen ja ruokaakin. Aamulla vasta joi ja kävi pissalla. Tötteröön on vaikea tottua, mutta JumppaPomppa päällä on mukavaa. Harmi vain, että pienemmässä, halpisversiossa on suhteellisesti vielä lyhyempi mahakappale - tai sitten vain kuvittelen, mutta "reikiä" suojaamaan se on liian lyhyt. 

Mukavaa, kun saa laiskotella hyvästä syystä. Itsekin kävin olkapään takia lääkärissä ja sain lähetteen röntgeniin ja ortopedille.


Itsenäisyyspäivänä sentään käytiin sinivalkoisessa Sisukkaan dobossa Pikin kanssa. Piki on vikkelä ja ketterä, toisin kuin kuin ohjaaja. Pikkuisen Piki ahdistui minun jännittämisestäni ja lapinkoirapennun tutustumisyrityksestä, mutta eiköhän sijaisella ollut tosi kivaa :)

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kehonhuoltoa

Sirkku ja Susu olivat täällä, joten peruimme treenejä. Viirun kehoa huollettiin kuitenkin, ja itse kerkisin paremmin jumppiin. Tiistaina oli Viirun toinen fyssarikerta, eikä nyt tarvita useampia. Joulun jälkeen sitten taas kummankin kanssa. Torstaina dobossa treenattiin etujalkoja, kun viimeksi keskityttiin takajalkojen löytymiseen. Viiru tykkää dobosta kuin ahne koira nakeista, ja mietinkin pitäisikö keväällä jatkaa. Sitten pitäisi ehkä luopua Pikin agilityn viikkoryhmästä.

Pari viikkoa sitten Patvinsuolla

Keskiviikkona Sisukkaan agilitytreenissä oli hyppyrata, jossa Piki sai irtoilla putkiin. Pitkästä aikaa onnistumisia.

Joulukuun aurinko

Tänään huollettiin kehoa ja mieltä. Ihmiset olivat harjoittelukappaleina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Kävimme metsälenkillä valoisassa - suorastaan auringossa. Etenkin ylemmästä kuvasta näkyy, miten porukassa kuljetaan, jos ei riehuta. Viiru kaukana edellä, Susu puolivälissä ja Piki lähellä ihmisiä, yleensä suorastaan polvitaipeessa. Nyt houkuteltiin se kuvaan.


Kohta hämärtää.
Eilen tuli jäätävää sadetta, ja tänään ohuen lumen päällä oli rapea mutta terävä jääkuori. Tuntuivat koirien tassut kestävän.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tokosunnuntai

Sunnuntai-iltana oli tokotakki aika tyhjä ja harrastusvälinekin ihan reporankana. Aamupäivällä oli tokovalmennuksen lähipäivä. Viirun koko puolituntinen kului peruuttamiseen, tarkemmin siihen että Viiru ei lähtisi peruuttamaan ja peruuttaisi itsekseen vaan jäisi ensin vain seisomaan ja sitten seuraisi minua peruuttamisessa. Etupalkkaa voisi kokeilla. Yritän ensi viikolla saada kuvattua videon kuukauden haasteesta eli kaukoista, onhan kuukautta vielä jäljellä.

Iltapäivällä Joan hallilla treenattiin jotain ihan muuta eli tokoa: hyppykiertohässäkkää. Viiru voi jo ohittaa hypyt mutta kapulat edes kaukana hallissa ovat liikaa. Tehtiin myös niin, että vein Viirun stoppikohtaan ja kutsuin sieltä. Sekin auttoi kapulakuumeeseen. Pikin oli vaikeaa irrota tötterölle kauas, ehkä 10 metriä meni. Viirulla rojutunnari onnistui taas, tosin Viiru koski yhtä väärää kapulaa. Piki seurasi etäpalkalla niin, että pidin käsiäni oudoissa asennoissa.

Sunnuntain lopuksi käytiin vielä lenkillä Vinjan kanssa.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Joulunavaus

Sää vaihtui pakkaselle alkuviikosta ja lauantaina satoi vähän lunta, hetkittän pyrytti sakeasti. Kaikki kuvat ovat lauantailta.

Viikon varrelta:

Maanantai
Agilityn viikkotreenissä oli taas osallistuminen niukkaa, ja teimme edellisen ryhmän rataa. Pikillä oli aluksi kepeillä pari ohjuria, ja sitten kepit menivät ilmankin hyvin. Keinu oli hyvä (palkka lopussa). Toisissa paikoissa irtoaminen helppoa, toisissa vaikeaa. Puomille meno oli mahdottoman vaikeaa, kun alla oli putki. Mutta puomi oli hyvä, kun sinne asti päästiin.
Viiru juoksi lopuksi saman radan - helppoa ja hidasta :) Tokona metallikapulan kantoa, peruuttamista, palauttamista sivulle (pituuden palikka esteenä).

Muistin viimein soittaa loputkin tiedot Viirun veriarvoista:  kaikki normaalit. Turhaan olivat muut tytöt huolissaan kilpparin toiminnasta.

Koristelimme tokoesteet jouluisiksi ;)

Tiistaina
Tokon viikkotreenissa oli Viirulla kiertämistä. Kapuloita ei voi olla noutamatta, vaikka hypyn voi ehkä jättää hyppäämättä. Kapuloiden läsnäoloa voi harjoitella myös ihan läheltä, neuvoi Jenni, kuuntelutreeninä: kierrä vai hae. Pitkältä matkalta oman sijoittumisen vaihtelu.
Tokosta kiiruhdettiin kesken kaiken fyssarille, jossa oli Pikin eka täysimittainen käsittely: onnistui, Heli on taitava koirien kanssa. Pikilla ei ollut juurikaan jumeja, ja nekin vähät selästä pehmenivät. Viirulle otettiin vielä toinen aika, selässä oli taas jumeja.  Eivät siis johdu tiheästä aksaamisesta tai pk-lajeista - mutta eivät varmaan tokostakaan, koska puolieroja ei ollut.

Kierrosta ruutuun

Torstaina
Viirun kanssa doboiltiin. Viirulle tarvitaan takapään treeniä, ja sitä olikin tällä kertaa. Peruuttamista tyynylle tai kahdelle puolipallolle (tai pakasterasialle) pitäisi treenata. Ja syvien lihasten treeniä, helposti pallon päällä putoaa Viirun pylly pallolle. Itsestäni en nyt puhu mitään, paitsi: Pimeässä marraskuussa ihmiselle tarvitaan sisäjumppia valossa, kauniita ihmisiä (tai koiria) ja värikkäitä vaatteita. 

Eukalyptuksen hajuinen joulupallo


Perjantaina
Rally-tokossa Piki teki alokasluokan kisaradan - onpa vaikeaa ilman aineellista palkkaa. Itse pitää kiinnittää huomiota tehtävien paikkaan suhteessa kyltteihin. Toisessa setissä tuurasi Viiru, piti vielä harjoitella huomista näytöstä varten rojutunnaria.

Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!


Lauantaina
"Rojurunnari" lumella oli liian vaikea: oma kapula löytyi vasta kolmannella yrittämällä joulupallojen ja vieraiden tikkujen joukosta. Nyt on joulu jo avattu! Sopivasti satoi lunta, kun olimme esiintymäsä Viinijärven joulunavauksessa. Tokon "edustusjoukkueemme" teki ryhmäseuraamista, luoksetuloja, noutoja, kiertoa, ruutua. Täpinä-vahvistus nuuskutteli nose workia. Susanna oli tehnyt hienoja paketteja, hajustanut joulupalloja ja ommellut koirille kaulukset. Olipa vekkulia! Osa liikkeistä meni Viirulla suht sinnepäin, mutta erityisesti ilahdutti suhtautuminen lapsiin. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, kannattaako antaa Viirua silitellä, mutta eukkonen suhtautui avoimesti ja tyynesti jopa taaperoihin, jotka michelin-ukkoina toppavaatteissaan taapersivat kohti kädet ojossa koholla ja sitten "silittivät" pään päältä.
Menin siis maaseutukoululle lumipyryyn palelemaan ja esittämään leikkitokoa sen sijaan, että olisimme osallistuneet virallisiin agilitykilpaluihin parin kilometrin päässä lämpimässä hallissa upouudella matolla. Tähän on tultu.
Kävin kuitenkin kisapaikalla syömässä kanttiinissa ja kokoontumassa Viirun äidin ja kahden pojan kanssa. Tuisku kisasi kakkosissa. Käytiin lenkillä, olipa mukavaa. Kiri, Tuisku ja Petja olivat kuin kolme marjaa, Viiru erottui pienuudella ja heijastinliivillä.

Edustusjoukkueemme

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Palautumista Patvinsuolla

Lisäsin vielä edelliseen postaukseen unohtuneen ruututreenin: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.

Vieläkin saadaan varastettua aikaa talvelta. Guljailtiin Patvinsuolla. Lämpötila oli plussan puolella, mutta tuuli kovaa. Metsä suojasi, avoimilla paikoilla oli hyytävää. Evästelypaikka oli Koitereen rannalla Majaniemessä - ei kovin kummoinen, ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Koitereen helmet ihmettelevät, miten isäntä on jättänyt syömisen kesken - voittaako lintujen tiirailu muka leipien mutustelun?


 Kylläpä vanhanaikainen hasselpähkinäsuklaa oli hyvää.

Jokivaarasta Majaniemeen oli paikoin vanhaa mäntymetsää, kaatuneita puita, välillä suota, välillä nuorempaa metsää.



lauantai 17. marraskuuta 2018

Hiipiviä oivalluksia

Tällä viikolla on treenattu varmaan ylikuntoon saakka. Agilitya, tokoa, agilitya, doboa, tokoa, rally-tokoa, tokoa, hakua, agilitya.

Viiru meni keskiviikkona Sisukkaan muutaman kerran dobo-kurssille. Aloitettiin rauhallisesti, ja tykkäsimme molemmat paljon - Viirun tunne näkyy kuvassa.




Viikon varrella Pikillä oli ratatreeniä Sisukkaassa, kiersimme kepit ja puomin kaukaa. Ekassa setissä Piki oli vähän hukassa, kun viereisen kentän innokas ja äänekäs treeni häiritsi. Muutamaan kertaan on muissa yhteyksissä keppitraumaani ja Pikin kymmenennen keppivälin syndroomaa tökkäisty, ilman suurempaa edistystä.

Rally-tokossa Piki suorastaan loisti, kun tehtiin putki-kierto-erottelua. Luulin ettei Piki pysty siihen lainkaan, koska putken imu on niin vahva. Mutta Pikilläpä oli korvat höröllään ja jopa pelkistä sanallisista vihjeistä se valitsi oikean tehtävän. Hyvä Piki!

Perjantaina pidettiin ekstratokotreenit, jossa Viirun, Polan ja Hakin kanssa harjoittelimme koreografiaa ensi lauantain joulunavauksen tokonäytökseen ja totutimme nelijalkaisia ohjaajien tonttulakkeihin ja esteiden joulukoristeisiin. Koirille olisi myös luvassa joulukaulukset. Pitäisi vielä keksiä jouluinen noutoesine ja kiertotötterö.

Aurinko!

Viikon kruunasi lauantain auringonpaiste, kelpitoko ja tollerihaku. Ihana oli nähdä Nuuskua, Rapsua, Zorroa ja Elenaa. Ja aikuiset olivat ihan liekeissä hakuradalla, eikä kenellekään koirista ollut epäselvää, mitä täällä tehdään. Wannabetkin olivat hyvin kartalla. Viirulla ainoa kysymys oli, miksi jo lopetettiin. Mahottoman kiva tapa viettää aurinkoinen marraskuun iltapäivä :)

Taustalla hakualue, keskilinjana polku

Kelpitokossa koulutti Eeva Ylinen. Hiipivien oivallusten treeni. Johdonmukaisuutta omaan käyttäytymiseen ja varsinkin vihjesanoihin ja palkkaamiseen. Pikin kanssa jatkettiinkin palkkaamisen miettimistä, tai minähän sitä olen viime ajat miettinyt. Luopumiseen ei ole poppakonstia, kärsivällisyyttä vain. Pienien haasteiden joukosta löysimme ison aarteen: Pikin "luontaisen" sosiaalisen palkkautuvuuden. Palkkana voi olla riemastuminen ja riekkuminen, ehkä hellä töniminen. Mutta ei päällekumartuminen ja plätkyttely. Pitäisikö opettaa, että saa hyppiä vasten? Mutta tässä ei saa käyttää palkkasanaa, josta yleensä lentää lelu tai tipahtaa nami! Leikin lopuksi voi ottaa leluleikin, tai voi tehdä pienen tehtävän, jonka jälkeen palkkavihjesana ja aineellinen palkka (lelu tai nami). Se pitää miettiä, tuleeko lelusta liikaa kierroksia.

Viirulle on hyvä opettaa tekemisen jatkamisesta kertova nostattava vihjesana, joka kertoo myös että palkka on tulossa - vihjeen vihje. Jos normimeininki on jes-palkka, opetetaan odotusta lisäävä vau-jes-palkka. Kun on tarpeeksi harjoiteltu, joskus treeneissä ja varsinkin kokeessa riittää hyvään fiilikseen jo pelkkä vau!

Viiru harjoitteli myös tekemisen meininkiä. Tässä niin näen meidät kuusi vuotta sitten Jakokosken koulun kentällä Mari Connellin BH-kurssilla. Käytä lelua, toimi napakasti, älä vaihda lelua namiin, irrota ja nappaa se koiralta, jatka treeniä. Ihan eri ilme kuin irrotusneuvotteluiden tai naminvaihdon jälkeen. Eli Viirulle, kohta 8 v, opetetaan lelusta irrottaminen. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, palautus sivulle (tänään sivulle palauttaminen oli vaikeaa), kapulan heitto lähelle, jes heti kun koira nostaa kapulan, lelulle, irrotus, kapulalle, nosto, jes, lelu jne. mietin, että tätä voisi metalliinkin kokeilla - mutta ehkä pienen pitämisen jälkeen?

Viiru onnittelee kolmosluokkalaista Arraa!
Lisäys 18.11.: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.