lauantai 13. lokakuuta 2018

Suppilovahveroita ja -koira

Otin syyslomaennakkoa pitkänä viikonloppuna. Säästä ennustettiin lämmintä, mutta takakesä taisi jäädä etelään. Eilen patikoitiin pieni pätkä Herjärven kierrosta. Ruska on parhaimmillaan. Illalla Piki aloitti rally-tokon. Heti ruvettiin opettelemaan myös oikealla puolella oloa.

Herajärven kierroksella Rykiniemestä Suopeltoon

Tänään treenattiin aamupäivällä tokoa, ja Sirkku kuvasi videolle tokovalmennuksen lokakuun tavoitteemme (noudon palautus sivulle) alkutilan. Metallin tuonti sivulle oli noudon osana eukkoselle liikaa. Viiru myös juoksi kosketuslaustalle, pysäytin seisomaan ja siihen rakensimme kohta ruudun ympärille. Voihan siellä ruudussakin pysytellä seisomassa (tiistain treenissä ei kyllä voinut). Viirun piti myös olla sivulla perusasennossa, mennä maahan, nousta sivulle jne. häiriössä. Appari nyppäili sitä tunnaripihdeillä, kävi viereen maahan makamaan - ja mitä nyt kaikkea muuta keksi.



Taikurin hattu päätyi tokoilijan kutreille vasta myöhemmin. Mutta ei varmaan tällaisella treenamisella saa aikaan kuin kokeessa nollarivin. Miikka Nousiainen (Pitääkö olla huolissaan - tv-ohjelma) kiteytti moton hyvin kuulemma äitinsä opeista, ja sitä voi mukailla: Miten sama koirakko voi olla paska niin monessa asiassa. 

Tokosta suihkaistiin Sipriin etsimään suppiksia - ja löydettiin! Ihana päivä, iltapäivällä vielä ulkoilutettiin Viirun kanssa naapurin koiraa. Suppilokuva valehtelee - oikeasti sieniä on paljon.

Suppilot
Alkuviikosta Piki treenasi agilitya omatoimiryhmässä ("erikoisesteitä" radan osana) ja Viiru tokoa viikkoryhmässä. Aiheena olivat jäävät; keskityimme seisomisen kestoon.


Leuhkat eväät Suopellon laavulla

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Viirun tokotreenilista

Eilisen tokokokeen liikkeet, virheet ja korjaukset:

Paikalla makaaminen 2 minuuttia - 8 p - Viiru meni maahan vasta toisella käskyllä. Nyt kun ajattelen, tällaista on käynyt treeneissäkin. Korjaantuisiko sanomalla Viirumaa?

Seuraaminen - 8,5 p - Kerran Viiru lähti liikkeelle liikkurin käskystä, omat täyskäännökset liian laajoja. Kontakti taisi pudota jossain? Peruuttamisesta tuomari ei tainnut sanoa erikseen(?) Seuraamistakin pitäisi treenata.

Seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seur. yht. - 8 p - seisova Viiru liikutti takajalkojaan, kun ohitin sen. Seisomisen kesto.

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan - 7,5 p. Viiru pysähtyi liian hitaasti, pysähdyksen jälkeinen vauhti oli liian hidas. Tässä liikkeessä olin pöhkö: pysäytysmerkki oli liian lähellä minua (niin lähellä että siihen lähelleni Viiru olisi pysähtynyt hyvin) ja sanoin siitä.  Matkan kasvatus vähitellen, yllätyksellinen palkka.

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo - 0 p. Tämän nollasin minä: Viiru suuntasi reippaasti ensin ruudun oikeaan reunaan. En antanut sen siirtyä oikeaan paikkaan, vaan pysäytyin. (Viiru istui.) Kun käskin Viirun maahan, eukkonen oli osittain ruudun ulkopuolella. Eli suoraan ruutuun eikä ohjaaja sössi ensi kerralla. Kiva kun liikkeet saa tehdä loppuun, vaikka pisteet on jo menetetty :) Suoraan ruutuun = ruudun paikka. Seisomisen kesto.

Ohjattu noutaminen - 7,5 p - luovutus kaukana edessä vinossa istuen, sen jälkeen puolimatkalle perusasentoon. Ja vielä itse liikuin huomaamattani auttaakseni koiraa. Huoh! Palautus suoraan sivulle.

Tunnistusnouto - 8,5 p - samanlainen sekamallin luovutusasento. Mutta taisinpa itse pysyä paikallani. Palautus suoraan sivulle.

Kauko-ohjaus - 0 p - näitä Viiru ei koematkalla osannut ollenkaan. Lisäksi tuomari seisoi ihan koiran vieressä. Viiru ei kuitenkaan lopullisesti pahoittanut mieltään (enkä minäkään). Näitä vain pitää treenata paljon, jumppaa ja etäisyyttä. Omat käsimerkit ja käskyt päätettävä selkeämmiksi.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten - 0 p. Olin edelliseen iltaan asti siinä luulossa, että saa olla oma kapula. Sitten kertasin säännöt. Kaikissa tarjolla olleissa kapuloissa oli paksu keskiosa. Kiva, että tämänkin närkästyneen tuhahtelun säestämän noudon sai tehdä valmiiksi :) Erilaisilla kapuloilla treenaaminen.

Kokonaisvaikutus - 8.


Piki Lykynlammella

Kokeessa oli tosi kivaa kummallakin, eikä mikään tehdyistä virheistä tunnu ylivoimaiselta vaan hyvinkin treenattavalta. Tästä kyllä jatketaan! Voisikohan seuraavaan kokeeseen mennä kolmen kuukauden kuluttua? Tokovalmennuksessa asetetaan kuukausitavoitteet. Ensimmäiseksi lokakuun tavoitteena korjataan noudon palautusasento.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Rinkeleitä ja hyvää fiilistä

Saavuttaakseen korkean arvosanan koiran ja ohjaajan tulee työskennellä yhdessä (tiiminä), näyttää siltä, että he pitävät yhteisestä työskentelystä ja osoittaa hyvää urheiluhenkeä. Näin sanotaan tokosäännöissä VOI-luokan kokonaisvaikutuskohdassa. Se oli meidän tavoitteemme, ja siinä onnistuimme mielestäni aika hyvin: vaikka kokeesta emme saaneet tulosta, kokonaivaikutukseksi kirjattiin kuitenkin 8. 

 
Muuten saimme piiiitkän treenilistan, jonka päivitän erikseen. Samalla pitää suunnitella  tokovalmennuksen tavoitteet. Viiru oli neljän ja puolen vuoden tokokoetauon jälkeen entisellään: sillä oli hyvä fiilis, se teki parhaansa ja kaiken mitä osasi. Vanha kisakettu tiesi, että palkkaa saa kehän ulkopuolella, ja niinpä Viiru oli rynnimässä namipussille heti, kun se tulkitsi tehtävien päättyneen. Lisäksi ahmatilla oli kiire autolle: siellähän pk-kokeessa sai aina nauttia seessaria. Pitääpä varata ensi tokokokeeseen. 




Tuomari oli ystävällinen ja katsojat lempeitä: taputtivat meille joka liikkeen jälkeen, jopa metallikapulan noudon esteen yli hypäten, kapulaa potkiskellen ja närkästyneesti äännellen.

Kokeen jälkeen käytiin Lykynlammella eksymässä (perinteisesti) ja frisbeeitä väistelemässä. Ihana sää ja ruskaakin.


Pikillä alkoivat Sisukasjengin treenit. Kotiläksyksi saatiin puomia ja keppejä - viimeinen väli jää pujottelematta. Treenattavien listalla on myös takaakiertoihin lähteminen ja jääminen. Rally-tokokausi alkoi treenipaltsulla. Tänään alkoi Pikillä juoksu.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pikin, 5 v, synttäri ja Viirun, 7 v, hops

Piki täytti 5 vuotta perjantaina 28.9. Onnea, Piki ja sisarukset! Olin reissussa, joten juhlinta jäi vaatimattomaksi. Edellisenä viikonloppuna päätin, että Piki siirtyy tokosta rally-tokoon. Kun en ole ensimmäisenä viitenä vuotena onnistunut opettamaan Pikille seuraamista, tuskin osaan seuraavienkaan viiden vuoden aikana. Tänään kylläkin, kun humputtelimme tokoa Viirun valmennuksen tauolla isseksemme ilman mitään häiriötä, harmittelin, miten upea tokokoira Pikistä olisikaan tullut, jos osaisin kouluttaa tuollaista koiraa ja jos ja jos...



Rally-toko on perjantaisin. Koirilla on nyt talvikaudella harrastukset eri päivinä - aiemmin strategiani on ollut täysin päinvastainen - saa nähdä, miten jaksan.

Viikko meni työmatkalla ja heti perään viikonloppu Viirun tokovalmennuksessa Kittteellä. Kotoilu onkin ihan yliarvostettua. Valmennuksessa on lähipäivä(t) kerran kuussa. Nyt treenattiin oikein urakalla ja tehtiin koiralle henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Viirun suunnitelman hion, kunhan on käyty ensi lauantain koe. Treeniaikaa oli niin paljon, että Viiru ehti tehdä kaikki voittajaluokan liikkeet; seuraamista peruuttamisineen emme tehneet. Rehevä, pitkähkö nurmi hämäsi Viirua aika paljon, varsinkin tunnarissa. Viirua hämäsi myös niin monien liikkeiden tekeminen - sillä menivät liikkeet ja niiden osat sekaisin. Pitempiä treenejä, enemmän treenejä, kokonaisia liikkeitä!

Piki ihmettelee Viirun hopsia ja omia aikojaan matkannutta matkalaukkuani (mitenhän myöhään laukku olisi laskeutunut ilman rush-tarraa?

Ruutu: Muista viritellä ja katsoa koiraa ennen kuin lähetät. Viiru meni yleensä hyvin ruutuun, kävi suoraan maate (pk-eteenmeno), tai seisomisesta istumaan (viimeksi treenatut kaukot). Seisomista siis pitää vahvistaa, kuten monessa muussakin liikkeessä. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Tunnari: Varma suosikkiliike oli haisevassa ruohossa ihan mahdoton, mutta hiekalla onnistui heti. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Ohjattu nouto: Viiru jäi hyvin seisomaan, mutta käskyllä vain jatkoi möllöttämistä. Kun se seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla saatiin liikkeelle, nouto oli hyvä. Terävä käden ja pään liike (ei koko ylävartalon).  Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Kaukot: i-s-i-kaukoja tehtiin sisällä kynnyksellä. Saatiin hyvin etäisyyttä. Istumisessa käsimerkki vain sotkee. Näitä pitää tehdä joka päivä.

Paikkamakuu: Normiongelmat - hitaasti ja vinoon alas. Lisäksi tällä kertaa maatessaan läsötti.

L: Tämä on hyvä, jos maltan kävellä tarpeeksi hitaasti ja suoraan - ei siis kohti tötteröitä.

Luoksetulo stoppeineen: Käsimerkillä Viiru pysähtyi paremmin, mutta valui kuitenkin. Käsky annetaan merkin kohdalla. En kyllä tiedä, miten eukkonen pysähtyy, kun se tietää, ettei takapalkkaa ole. Lähtövauhti oli hyvä :)

Metallinouto tehtiin ihan itseksemme ilman hyppyä. Viiru on tainnut luovuttaa: se tuo kapulan joka kerta ilman potkiskeluja ja ääniefektejä. Tämä pitää vielä tehdä hypyn kautta hallissa. Noutojen  palautusasentoa pitää hioa - mikä se sitten onkaan.

Kaikkinensa koetta varten tuli ohjeeksi keskittyä ja auttaa koiraa. Joka tapauksessa saamme treenilistan valmennusta varten.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Viirun yliaikanolla ja Pikin treenilistaa

Pikille jäi lauantain kisoista aika pitkä treenilista. On vaikea tehdä kokonaista rataa, kun jännitykseltään ei osaa tehdä kuin hyppyjä, pituuden ja tietysti putkia. Pitää siis jatkaa "erikoisesteisiin" totuttelemista radan osana, kokonaisen radan tekemistä ja kisaamiseen totuttelemista. Eri sukua, eri maata - Pikin kanssa on varmaan keppejä, rengasta ja puomia treenattu enemmän kuin Viirun ja Topin kanssa yhteensä koko niiden ikänä.

Siinä mielessä kisapäivä oli oikein onnistunut, että Pikillä oli varmasti kivaa, vaikka ympäristö, vieraat ihmiset ja koirat jännittivätkin. Oli myös tuttuja kilttejä ihmisiä, leikkiä ja herkkuja. Ja onhan agilitykin sinänsä kivaa :) Ihan samalla tavalla Piki käyttäytyi omassa hallissa ison kentän treenissä, joten sinänsä jäätyminen ei johtunut kisoista.


Kuva: Roosa Tykkyläinen


Kuva: Roosa Tykkyläinen

Sunnuntain kisakaveri osasi sentään esteet (jopa kontaktit), mutta teki sitten niitä omia ratkaisujaan kunnon ohjauksen puutteessa. Laura Mätön radat olivat jälleen kivoja: vaikka varsinkin hyppyrata näytti kiemuraiselta, se olikin hyvin looginen juosta: esteet vain olivat oikeilla paikoilla. Ensimmäisellä radalla ohjasin niin huonosti kepeille, että Viiru meni hypylle, tokalla radalla en putkijarruttanut (miksi olisi pitänyt)... Huomasinkin jo, että vain hyvällä tuurilla päästään ihanneaikaan. Hyppyradalla ei sitten hyvää tuuria ollut, vaan yliaikaa tuli 0,98 s. Rata oli melkein nappisuoritus loppuun asti - ja ilman lopun säätämistä oltaisiin ehkä oltu sekunti nopeampia. Mutta mitäs niillä nollilla. Sertiin oli enemmän matkaa. Ja jos serti tulisi, pitäisi vielä jatkaa kisaamista :) Viirulle en enää ottanut agilitytreenipaikkaa talveksi.


Kuva: Roosa Tykkyläinen

Vuosi sitten Roosa otti kuvan, kun Viiru hyppää 60-senttistä hyppyä. Mä olen niin pienoinen. On pikkumaksit hyvä juttu. Renkaan hyppääminen vaatii ylimääräistä keskittymistä ainakin Viirulta (Pikihän juoksi alta). Ykkösillä rimat olivat 40 sentissä.

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Päivän puheenaihe näkyy tässä. Mitä Viirulle on tapahtunut? Onko se sairas, onko tutkittu veriarvot... Ainakin on tapahtunut laiska omistaja ja fiskarssit.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Pikin ekat agilitykisat

Piki oli tänään ekaa kertaa agilitykisoissa. Vähän Pikiä jänskätti, mutta oli se reipas! Etukäteen olin päättänyt, etten korjaa mitään ja olen vain iloinen. Jokainen tehty este on plussaa. Kaikki esteet kyllä tehtiin jotenkuten, mutta osasta Piki ei ihan muistanut, miten ne oikeasti tehtiinkään. Yritin vakuuttaa, että kyllä osaat. Mutta kun en osaa! Kummallakin radalla Piksu hyppäsi renkaan ja kehikon välistä; ja mustat kepit olivat ihan mahdottomat pujotella. 



Hyviä pätkiä oli, kuten kaverit lohduttivat. Kaikkinensa meni niin iloisella fiiliksellä, että ehkä mennään toistekin lähikisoihin :) Facebook heittää seinälle muistoja: Tasan viisi vuotta sitten Viiru tuplanollaili Pieksämäellä. Viirun poika Tuisku sai tänään toisen LUVAnsa Joensuun kisoissa. Onnea! Ja kiitos Riitalle ja Sirkulle avusta Pikin kanssa!

Eilisessä tokossa Viiru alkoi harjoitella kisoja varten: liikkuroituna L, ruutu ja stoppi. Luoksetulossa pysäytin liian myöhään ja Viiru valuikin vähän; jäävät olivat hyvät, paitsi että höpöttelyni vuoksi seisominen hajosi. Ruutuun ei voi lähteä ilman katsekontaktia. Lisäksi Viiru kävi ruudussa istumaan. Kyllä se taas tänään kotona osasi. Eniten vielä levällään ovat kaukojen s-i, peruuttaminen ja stoppi. Pitää kyllä ehtiä muutkin liikkeet tarkastaa, Ensi viikonloppuna onkin valmennus. Jännää!

Viiru on haissut jo pitkään pahalle, vaikka pesinkin sen. Eilen saippuoitiin haisuli uudelleen, ja nyt tuntuu löyhkä hiipuneen. Ilkeämme mennä kisoihin. 

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Sieniretkiä

NOMmien toinen päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Haussa voiton vei jo edellispäivänä ihastuttanut 9-v labbisrouva, nyt suoritus oli vieläkin täydellisempi. Kumpikin tuomari antoi 10/10. On se vähän eri laji kuin se mitä me harrastelimme... Vaikka taisi joku sanoa hieman epäonnisemmasta suoristuksesta, että sama kuin olisi lähettänyt Viirun radalle...

Viikolla syksy tuli, ihan samana päivänä kuin viime vuonna. Otsalamput, heijastinliivit, sadetakit.


Ilmoittauduin tokokokeeseen. Metallinoudot ja ruudut ovat menneet viime aikoina hyvin. Entäs peruuttaminen ja kaukot?

Agilityssa oli Pikillä Sisukkaan treeni ja viikkotreeni. Edellisessä oli ehtimistä - mutta en ehtinyt - Pikiä pitäisi ohjata paljon aikaisemmin kuin Viirua. Putki-kontakti-erottelua pitää alkaa treenata, nyt putki on ainoa harkinnanarvoinen vaihtoehto.




Pitkänä viikonloppuna oli sieniminiloma. Parhaalta torvisieniapajalta myöhästyimme 15 minuuttia, mutta onneksi osa sienistä oli piiloutunut lehtien alle meitä varten.


Uidakin tarkeni vielä, kun pukeutui kauan sitten Rodokselta ostettuihin uimakenkiin.






Sunnuntaina oli täydellinen patikointisää, siihen nähden oli yllättävän rauhallista. Mutta kyllä joka syksy ainakin yksi suomenpystykorva karkaa riiuulle eukkosten luo. Eivät kyllä yhtään arvosta.


Minne se pystykorvainen ahdistelija meni?


Ilokalliolta Herajärvelle päin