perjantai 23. kesäkuuta 2017

Epätavallinen juhannusaatto

Juhannusaatto kotona pikkukaupungissa yksin kolmen koiran kanssa kuulosti aluksi lannistavalta. Aina on oltu mökillä. Susulla on edelleen haavantapainen toisessa etukintussa, ja viimeksi kun olimme mökillä se paheni. Ei nyt oteta riskiä.

Aamupäivälenkeillä oli hiljaista. Mukavasti aika kuluu, kun ulkoiluttelee koiria erikseen. Rosa Liksom käytti Hesarin(?) pakinassa(?) sanaa "guljailee" (joka tulee venäjästä) - olisiko se käveleskelyä tai kuljeskelua tai joskus ulkoiluttelua?


 

Ja sää on mitä parhain, ennusteista huolimatta.  Käveleskelimme Viirun ja Pikin kanssa Botanian viereiseen rododendronmetsään ottamaan kukkeaa juhannuskuvaa, mutta kukkaloisto olikin vasta puhkeamaisillaan. Ensi viikolla kannattaa mennä katsomaan.




Ihmisiä ja koiria oli ihan ruuhkaksi asti. Läheisellä seurakunnan huvilalla oli juhannusjuhla. Grilli tuoksui kauas. Kaupungissa on muitakin kuin me.


Mä hyppäsin tosta, ihan tosta vaan!

Kotipihalla vielä hypeltiin set pointia ja pk-estettä. Viiru hyppäsi metrin esteen mielellään - eläköön naksuttelu ja lihapullat! Tarjoilut ovat muuten kuitenkin vaatimattomat, eivät lainkaan suhteessaa odotuksiin.  Hyvää juhannusta!

Tarjoilija! Ottaisin makkaraa ja kaikkea muutakin!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Este, hidaste, haaste?

Harvinaisen pitkä kirjoitustauko johtuu, paitsi tapahtumien vähyydestä, myös siitä, että oman puuhastelun tapahtumat tuntuvat niin pieniltä sen rinnalla, että joalaiset käväisivät kahmimassa hopeamitaleita agilityn SM-kisoissa: maksijoukkueelle hopeaa ja Soilille medien yksilökisassa hopeaa. Hoppee ei todellakaan ole häppee, vaan ihan päinvastoin. Ylpeetä olla joalainen (vaikkei itsellä olekaan mitään osuutta taitoihin ja menestykseen)!

Viirun tähtihetki SM-kisajoukkueessa 2015

Meidän harrastuselämämme on pyörinyt esteiden ympärillä. Vai ovatko vain hidasteita tai haasteita? En ole taaskaan/vieläkään tehnyt tietoista päätöstä pk-esteiden treenaamisesta; olen vain hieman vaivihkaa, itseltänikin salaa, aloittanut harjoittelun. Tässä hienossa kuvassa on Linnunlahden kentällä säädettävä pressuhyppyeste, säädettävä puinen hyppyeste, kiinteä puinen hyppyeste, matala A-este, korkea A-este.



Hyppyä on tehty naksutellen kentällä ja pihalla kolme kertaa. Hypyn itse hakeminen sopii herkälle sielulleni, koska koiraa ei painosteta hyppäämään. Mutta ei ole metri mennyt, haamuraja tulee 90 cm:n jälkeen. Ollaan myös tehty hyppytekniikan set point -harjoitusta, jossa koira kuuden jalanmitan päästä lähtemällä hyppää okserin, jonka korkeutta pikku hiljaa nostetaan ja sitten lasketaan. Pikin kanssa on tehty samoja harjoitteita.

Mustikat Nero ja Piki hakutreeneissä tallaamisen tauolla

Kokeen jälkeen on käyty parit hakutreenit, joista kumpikaan ei ollut kovin onnistunut. Eilen teimme "penturisteilyä". Toinen puoli oli ojitettua suota. 10 pistoa väsytti Viirua jo kovin.

Agilitytreenit on sullottu melkoisen pieneen tilan hallimme remontin vuoksi. Eilen piti päästä kokeilemaan maksien finaaliradan paria kohtaa, alkua ja kepeille vientiä. En osaa/uskalla kopioida ratapiirrosta tähän, mutta se löytyy esim. Heidin blogista. Helppohan se on treeneissä niitä yksittäisiä kohtia tehdä :) Toisaalta halliremontti voi olla koirille kiva: tehdään yksittäisiä lyhyitä pätkiä ja palkkaa tulee usein. Pikin kepit menivät hienosti, vain yhdet ohjurit alussa ja lopussa.

Samikset
Piki kävi tänään paimentamassa vuoden tauon jälkeen. En ollut itse mukana, mutta kuulemma hyvin ja innokkaasti sujui. Nähtiin taas Petjaa ja Arraa, kun kävivät Pikin hakemassa ja palauttamassa. Mainiot tyypit, joilla myös lampailla on lähtenyt hyvin käyntiin.
 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Miss Märkä Froteepyyhe Maaningalla

Riitta heitti Facebookissa mustavalkokuvahaasteen. Mustavalkoiset kuvat tuntuvat paljon syvällisemmiltä ja onnistuneemmilta... Haasteen aihe on Pysähdy hetkeksi.

Pysähdy hetkeksi!

Viime syksynä kiukustuin, kun emme päässeet haku- emmekä mejäkokeeseen. Nyt koepaikkoja sen sijaan saa. Mietin viime viikolla jopa monta iltaa, peruisinko lauantain hakukoepaikan Maaningalla, kun Viiru ei hypännyt metrin estettä eikä ylittänyt A-estettä Josepan kokeessa sunnuntaina. Maanantaina kävimme fyssarilla: ei jumeja, ei fyysistä vikaa. Torstaina juoksutimme Minnan kanssa Viirua hypyn ja A-esteen yli. Lisäksi Viiru teki yhden melko epäonnistuneen eteenmenon. Lähdettiin kokeeseen kokeilemaan. (Jos joku muu käyttäytyisi tällä tavalla, pitäisin häntä ihan pimeenä. Osaamattomana kokeeseen. Mutta tuntuu, että tämä harrastus ei muuten edisty. Enkä halunnut perua paikkaa ilman kunnon syytä.)



Startattiin Maaningalle aamupuolikuudelta. Kuuma päivä tulossa. Auton ilmastoinnin sain onneksi korjautettua edellisenä päivänä. Auto täyteen kylmiä vesipulloja. Kylmäkallet kadonneet (=annettu lapsille). Froteeloimi ja -pyyhkeitä kasteltaviksi koirille. Matkavesipullo - jospa Viiru kerrankin joisi maastossa. Piki kyytiin.  Uudet lelut ja namit mukaan.


Hyvää palvelua?

Epätasainen ja pieni nurmitottiskenttä oli jo aamulla kuuma. Viiru ei hypännyt. A:n meni toiseen suuntaan "painostavan käskyn" jälkeen. Eteenmenoa ei osannut vieraalla kentällä ja piti varmimpana mennä maahan, kun viimeksikin lopuksi tehtiin niin. En odottanut tuomarin lupaa kapulan heittoon. Seuraamisessa ei ollut tarpeeksi kestoa. Olin huolimaton ja annoin kaikenlaisia turhia vartalo- ym. apuja. Pisteitä saimme 61 p. Nyt vain pitäisi päättää, treenatako tottista, treenatako hyppyä vai lopettaa haku. Aamun jälkeen olin lopettamisen kannalla.

Mutta kun on tänne saakka tultu, ollaan loppuun asti. Autoja ei saanut varjoon. Istuskeltiin muiden kisaajien ja koirien kanssa harvoissa varjopaikoissa. Oli taas niin hyvää seuraa!

Viiru jaksoi helteessä ja paahteessa, mutta tiukkaa teki. Esineruudusta vein koiralta pari pistettä. Hakurata oli tuomarin sanoin tuossa säässä raskas. Viiru säästeli itseään, ei lähtenyt vastatuuleen toiselle puolelle. Työskentely olikin "alahyvää" ;) Mutta alue tuli tutkittua, kaikki ukot löytyivät ja tulivat erittäin hyvin ilmaistuksi. Pisteitä saimme 161/170 p. Mutta hiki tuli. Viiru jopa joi hieman - ekaa kertaa. Pistolta palatessa se heittäytyi maahaan: on niin hiki!

Ihan mahtavaa seurata koiran työskentelyä. Pitäisikö kuitenkin jatkaa?


Sateinen aamu




Sunnuntaina levättiin.


Vuodenaikakuva
Agilitytreeneissä tiistaina tehtiin Petteri Kermisen kuvioita. Piki myös treenasi keppejä. Nyt emme päässeet etenemään.



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Arvaa harmittaako!

En tiedä itsekään. Muuta kuin sen, että olen niin kiitollinen, että saan elää ja puuhastella Viirun kanssa.



Tänäinen hakukoe aiheutti nämä sekavat tunnelmat. Ekaa kertaa olin kokeessa kuin kotonani, jopa hakuradalla. Ehkä kahden kokeen kokemuksesta on siis hyötyä. Viiru liikkui henkilöetsinnässä hyvin, ja ilmaisut olivat varmat ja vahvat. Miinusta tuli siitä, että se ilman lupaa meni tutustumaan ukkoon tämän noustua. Ja pitkä miinus tietysti siitä, että yksi ukko jäi paikallistamatta ja ilmaisematta. Löytymätön ukko oli ilmeisesti soisella, suopursuisella alueella. Samantapaisessa paikassa kuin viime kokeessa maalimies, jota Viiru ei löytänyt. Enemmän suopursutreeniä? Vielä kolmas lähetys suht samaan kohtaan? Olin huonosta tuloksesta huolimatta tosi tyytyväinen Viiruun ja itseeni. Esineruudusta Viiru löysi nopeasti kaksi esinettä, ja tuomari kannustavasti kehui Viirun työskentelyä ja motivaatiota sekä henkilö- että esine-etsinnässä.

Harjoituksen vuoksi jatkettiin tottikseenkin, jossa saimme pariksemme varman tuntuisen voittajaluokan koiran. Ei tarvinnut sitä hermoilla :) Minusta Viiru teki liikkeet hyvin, ja pisteitäkin olisi tullut yli 90, jos Viiru olisi tehnyt hyppy- ja A-estenoudon. Jos jos. Nyt Viiru ei kummassakaan ylittänyt estettä kumpaankaan suuntaan. Olin myös heittänyt kapulan vahingossa vinoon, mutta en korjannut, koska pelkäsin, että näin voisi käydä joka tapauksessa. Viiru myös pani noudot niin pahakseen, että se ei tullut edestä sivulle, toljotti vain kuin ihan pölöjää. Eteenmenossa voi kuitenkin taas ihan normaalisti tulla sivulle ja lähteä siitä. Karjaisin niin kovaa MAAHAN, että jopa Viiru taisi vähän säikähtää. Ei ole pysähtymistä harjoiteltu lainkaan, joten ajattelin ottaa varman päälle.

Saatiin 62 pistettä. Tuloksen raja on 70, joten jos mielii tuloksen, vaikka sössisi estenoudot tai osan niistä, pitää muun tekemisen olla lähes täydellistä. Nyt muut liikkeet olivat hyvästä erinomaiseen. Valmisteleviin osiin pitää kiinnittää huomiota, samoin jäävien nopeuteen, ja siihen seuraamisen kestoon.

Mikä parasta: ampuminen ei väräyttänyt Viirun viiksikarvaakaan. Viirun voi myös tuoda hakuryhmäläisen taaperon rapsuteltavasi ilman, että tarvitsee pelätä, että Viiru kaataa lapsen tai näykkäisee lapsosta nenusta. Viiru on niin mainio kumppani, tulipa noutoja tai tulosta tai ei.

Oltiin me siellä (kuva: Arja Kettunen)

Edeltävällä viikolla tein monta hyvin palkattua pikkutreeniä, mutta osasta saattoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt kuitenkin ekaksi mennään fyssarille tarkastamaan, ettei hyppyjumi ole mysö henkistä laatua.

Tiistai-iltana Piki treenasi keppejä ja pieniä radanpätkiä (saksalainen, putkijarru, viski/flippi/tms.). Kepit menivät taas loistavasti, 12 keppiä, 1 ohjuri alussa ja 1 lopussa. Keskiviikkona hakutreenin päätteeksi oltiin pitkästä aikaa Utun ja Anin kanssa lenkillä, ja Piki sai myös juosta kunnolla ajaessaan Nero-velipuolta takaa. Nero-rukka(?) Nero ja Piki ovat kuin kaksi mustikkaa.

Mejäleirireissun sijaan piti Pikille olla viikonlopun alkajaisiksi tarjolla sitä itseään eli oma oikea jälki. Vaarallisen kova tuuli, räntäsade ja parin asteen lämpötila tulivat suunnitelman tielle. Odotellaan kesäkelejä.