tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vapun vaikeusasteet

  • Miten kertoa Viirulle, ettei pidä kaataa koiraporttia, kun tulen kotiin? Siitä tulee Susulle mietittävää turhan pitkäksi aikaa, vaikkei Viipo itse piittaisikaan.
  • Mistä löytää metsälämpäre tai kenttä, jota eivät ole vallanneet kevään huumaannuttamat pk-harrastajat?
  • Miten saada Topsukka pysymään etupenkin jalkatilassa, kun se arvelee jotain tapahtuvan? Tai miten saa penkinsuojat pysymään paikoillaan, kun ukkeli teutaroi ohjaamossa? Tai miten penkit saa puhtaaksi? 
  • Miten malttaa olla lisäämättä liian montaa ja liikaa vaikeusasteita Viirun paikkamakuuseen, kun aikaa tuntuu olevan vain vähän? Aika, paikka, häiriö, välimatka...
  • Miten saa Susun olemaan pöhisemättä kaikille asioille? Kielto ei auta kunnolla eikä ole kiva koko ajan vain kieltää... yrittää kertoa oikea käyttäytyminen ja palkata siitä?
Vappuriehaamme kuului lenkki Lykynlammella, Viirun tokoilu ja Topin  temppuilu urheilukentällä sekä pieni kaupunkikävely, johon sisältyi poseeraus rakenteilla olevan Ylisoutajan sillan edessä.

Hauskaa vappua!
 

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mennään metsään

Hakuharkat alkoivat lauantaina. Selkiellä oli jo ihan kuivaa, mutta me lampsimme kumppareissa. Mistäs sen olisi tiennyt ;) Ryhmämme on iso, ja metsässä kului näin ekalla kerralla neljä tuntia Onneksi aurinko paistoi.

Ensin Mika haukutti Viiru keskilinjalla. Ukkoja oli kolme: vasemmassa etukulmassa haamu, joka piiloutui pressuun, oikealla haamu, joka kömpi kevythäkkiin ja viimeisenä pakeneva haamu, joka kerkesi vielä käydä maate pressun alle. Ensimmäinen ukko oli vieras mies, kaksi muuta tuttuja, kokeneita maalinaisia. Viiru haukkui tarpeeksi hyvin. Vipstaaki muisti, mitä metsässä tehdään. Se olikin treenin tarkoitus: täällä etsitään ukkoja, niille haukutaan, se on kivaa, ja olen helvetin hyvä! Viiru pysyi myös hyvin hallinnassa, vaikka kuljimme ilman liinaa.

Loppukesälle onkin paljon harjoiteltavaa: risteily, haukun vahvistaminen, maalimiehen kanssa leikkiminen, oma lähetysasento ja muu käyttäytyminen, hallinta - ja vaikka mitä. Kivaa!

Vaikka oli kiire toisaalle, ukkoilimme vielä Utulle ja Topille. Anneli ja Sirkku menivät Topille "piiloon", Topi sai hakea irtorullat ja imuroida herkut.

Sitten pitikin jo huristaa Viirun kanssa Miimille sukulaisia tapaamaan ja rotua esittelemään. Kiersimme kivan lenkin Unskin, Pamin, Viian, Jatsin, Hipan, Kirin ja Valon kanssa. Kun ihmiset kahvittelivat ja söivät Miimin herkullista rahkapiirakkaa, koirat odottivat pihalla. Kun tulin ulos, Viiru piti visusti huolen, että se pääsi takakonttiin.

Sunnuntainakin riitti touhua aamusta iltaan. Juna-asema, lentoasema, metsälenkki omalla porukalla Topin, Susun ja Viirun kanssa. Kun olin saanut kotona tartuttua imuriin pitkän tsemppauksen jälkeen, kilahti kännykkään kysymys Oisitteko mehtään lähteny? Hmm, vaikea kysymys, imurointi vai aurinkoisessa metsässä kävely hyvässä seurassa...Topi ja Viiru autoon ja menoksi.

Topikin jaksoi hymy naamalla köpöttää Jaamankankaalla Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Topsukka oli vapaana, ei harhaillut eikä sanonut Sisulle pahasti. Sisu kuuluu Topin mielestä porukkaan. Ilahduttavaa!

Vielä illan pikkulenkin päätteeksi (kun olin sulkenut Susun ja Topin omalle pihalle) Viiru meni kylän koirien kokoontumiseen tutustumaan kadun uuteen tulokkaaseen, pienen pieneen bordercollieen.

Tulipa taas puuhailtua :)

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kumppani

Keskiviikon agility: Ansoja

Soilin radalla oli ansoja, varsinkin kun hyppyesteiden paikkaa vaihdettiin piirrokseen verrattuna. Esteenä 5 oli hyppy, 12 oli A:n jatkona, 13 oli pituus ja 18 oli muuri. Ninni neuvoi merkkaamisessa, tutummilla termeillä keilaamisessa tai heittämisessä - ja niin ehtii ihmeen paljon. Schapendoes Oikun kanssa käytiin kunnon jäähdyttelylenkillä.

Torstain agility: Kisaamaan!

Ensimmäinen kisanomainen treeni: ykkösluokan rata. Ekalta yritykseltä joutui jäähylle ensimmäisestä virheestä. Meille se tuli jo viidennellä esteellä: Viiru kielsi pussin. Vika oli joko oman vauhtini hidastumisessa tai - minkä kekkasin jälkikäteen: Edellinen este oli A, ja ensimmäistä kertaa Viiru ei saanut palkkaa alasmenokontaktilla. Voi olla että Viipo aikoi pitää tupo-neuvottelut. Hölmistys oli koiralle suuri, kun jouduimme ulos radalta ;) Pian pääsimme takaisin, ja nyt saimme tehdä radan kuin kisoissa loppuun asti, mutta palkata kontakteille. Kepeiltä olisimme saaneet vitosen tai ehkä kympin pikemminkin. Keinulle tein takaaleikkauksen. Se oli Viirun ensimmäinen, joten Viipo meinasi kääntyä takaisin, mutta meni kuitenkin keinun loppuun asti.  

Treenattavaa: oman vauhdin ja ohjauksen rytmitys, takaaleikkaukset kontakteille (koska niitä on pakko joskus tehdä), keppien aloitus. Nämähän jo tiedettiin. Huippuhauskaa!

Topi nautti mukana hengailusta. 

Perjantai: This land is my land

Viiru lähti mukaan, kun suuntasin autolla Vantaalle hoitamaan asioita ja hakemaan junassa ahdistuvaa Valkan giltsiä. Päivässä kun ajaa eestaas Syrjästä Ruuhkaan ja takaisin, ei voi kuin ihmetellä: onpa paljon ihmisiä ja autoja - onpa hiljaista, mutta kiva että meille on rakennettu ihan oma tie.

Ehkäpä maamme yhteiskunta ja kansa on koiramyönteisempi kuin kuvittelinkaan. En halunnut jättää Viirua autoon, vaan kävelimme yhdessä kauppakeskukseen, asianajotoimistoon ja isännöitsijätoimistoon. Missään ei kuulunut pahaa sanaa, vain hyviä. "Tottakai saa tulla. Nuorena olin vetohiihdon suomenmestari." "Onpa kaunis koira. Ai, australianpaimenkoiria on ruskeitakin." "Toinen vaihtoehto on novaskotti. Niillä on ihana ruskea nenä." Viipo oli joka paikassa oma myönteinen ja tarvittaessa rauhallinen itsensä. Se kävi maate, jos ei ollut mitään erityistä puuhaa.

Vain räksät nostivat ulkona kierroksia. Luopumisen harjoittelua? Torstaiaamuna Viiru kävi niin pitkässä jänisjahdissa, että olimme jo Topin kanssa lähdössä jäljestämään, mille tielle tai vesistölle jäljet päättyisivät.

Kotona kodinhoitohuoneessa rätit päässä voi levätä.
Autossa Viiru ei käy maate - ei tänäänkään, vaikka matkasimme tuhat kilometriä. Miksi ei? Onko paha olo? Se tulee todella mielellään autoon. Se ei näytä hermostuneelta tai muutenkaan kärsivältä. Mutta ei nuku, ainakaan makuullaan.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Riittää

Nuuskujen tokon kevätkausi on lopuillaan. Kahden viikon kuluttua on vielä möllit. Itselläkin alkaa olla sellainen olo, että nyt riittää. Kuka näitä enää jaksaa ;)

Tänään olikin möllimöllit eli teimme kaikki alokasluokan liikkeet, ilman estehyppyä emmekä yksi koirakko kerrallaan. Kaikki liikkeet menivät hyvin. Seuraamisissa oli ainakin paikoitellen parannettavaa (Viiru kiinnostui huutavista lokeista hetkeksi, lisäksi maassa oli kaiken maailman törppöä ja vilttiä), samoin perusasennoissa. Who cares. Paikkamakuussa Viiru oli kaksi minuuttia, mutta en ollut täyden matkan päässä. Pysyi. Enkö voisi jo mennä kokeeseen?

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Katson autiota hiekkarantaa

Lämmin ja aurinkoinen sunnuntai houkutti hakeutumaan vilvoittavien vetten äärelle ja pihatöihin. Iltapäivän lenkillä Topi välttämättä halusi uimarannalle (siinä vaiheessa ei tullut mieleen että pitää jaksaa kävellä takaisinkin...)

Pyhäselän jäälakeus
Ei ollut noutajan nenä väärässä taaskaan. Uimarannalla oli sulaa vettä.
Hiki on, kohta päästään uimaan.
Pihalla on enää vähän lunta. Topi ja Viiru avasivat piha-aksan kesäkauden keinulla, kepeillä ja siivekkeillä.  Topi oli huomattavasti helpompi kuvattava.   
Nykyään Topi kävelee kepit, silloin harvoin kun niitä tehdään.
Keppimannekiini poseeraa.
 Tässä Topsukka kyllä ihan seisten demoaa sitä, että kujakeppien ensimmäinen/viimeinen väli on jonkin verran auki, vaikka kepit muuten ovat ihan suorina. Hoksasin, että Viipo ehkä näin oppisi sisäänmenot helpoiten. Tulee paljon oikeita suorituksia, joista pääsee palkkaamaan. Tuosta vain kaventamaan ykkösväliä.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Topin ja kaikkien hyvä päivä

Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni fysioterapiassa. Lauantaina en sitten ollutkaan kovin köyhä enkä juurikaan kipeä. Lauantaina oli muutenkin hieno päivä. Keskipäivällä paistoi aurinko, ja lenkkeilimme Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa Lykynlammella. Välillä kahlasimme polvea myöten sohjossa mutta myös pitkiä pälvipätkiä löysimme.

Topi tallusti Heidin polvitaipeessa ja nautti lenkkeilystä täysin haukkauksin. Heidillä oli kuulemma oltermanni-savujuusto-maksa-mixiä. Ennen lenkkiä Topsukka hieman tokoili: seurasi, pysähtyi maahan tai seisomaan ja noudatti kaukokäskyjä. Kyllä se muistaa, suht sinnepäin ;)

Iltapäiväksi sää huononi ja tuuli niin että meinasi pipo/tukka lähteä lentoon. Lähdimme kuitenkin hallille keskiviikon ryhmäläisten kanssa. Hallin liepeillä Topskukkanen lenkkeili yllättävän innokkaasti ja hallissa köpötteli putkia ja siivekkeitä kahdessa setissä. Joka kerta piti hypätä minua vasten ja koettaa, josko namirasiasta putoaisi jotain ennen aikojaan. Kotona oli vielä tarjolla pitsasta ylijääneet juustopalaset. Kyllä oli hyvä päivä!

Olihan mukana myös Vipstaaki. Puoliltapäivin Nuusku asettui Viirun kanssa ensimmäiseen paikkamakuuseen. Olin melko lähellä Viirua, ja kävin kerran välipalkkaamassa.  Kun Viiru oli paikallaan toisen kerran, Nuusku teki kaukokäskyjä. Viiru ei noussut kummassakaan setissä. Toinen treenattava oli se, että itse kävelisin luonnollisesti. Kävi ilmi, että se ei olekaan hyvä idea, koska mätkisin Viirua päähän ja se joutuisi väistämään kauemmas. Eli puoliluonnollisesti pitäisi ehkä kävellä. Perusasento on usein liian edessä (kyllä, Sirkku on sanonut aiemmin useasti). Lenkillä Viirulla oli niin paljon tutkittavaa, ettei se ehtinyt juurikaan kurmottaa pentua. Olin iloinen, että Viiru sai olla irti ja että omasta kurkusta lähti vielä ääntä lenkin jälkeen, ihan helpostikin. Sisu on ihana pusuttelija!

Hallilla Viiru pujotteli keppejä (harjoiteltiin lähettämistä ja aloituksen hakemista) sekä juoksi kontakteja kosketusalustan ja odottavan lussupallon kera. Piristykseksi oli hyppy-putki-pyöritystä. Kerran Viiru ohjautui ympyrältä putken sijasta puomille. Miksi? Huonon ohjauksen vuoksi. Sen sijaan että olisi palkannut hyvästä esteiden hakemisesta ja vahvistanut puomin oikeaa suoritusta, jäin kököttämään paikalleni, Viiru palasi puomilta takaisin ja loikkasi puolestä välistä alastuloa. Hyvä minä! Mutta muuten oli hyvä päivä :D


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Pyöritystä

Keskiviikkona pyöri koira, torstaina minä.

Keskiviikkona Soilin radalla pääsin taas nauttimaan siitä, miten Viiru pyörii vauhdilla. Se on ihanaa. En tehnyt mitään kommervenkkejä välille 1 - 6. Pätkälle 16 - 20 rupesin ennen 19 hyppyä vääntämään jotain puolivalssin tapaista, minkä seurauksena en meinannut ehtiä hypyn 20 takaakiertoon. Parempi olisi vain ollut pyörittää riittävän kaukana ja huolellisesti.  Kepit 12 - 13 teimme erikseen. Samassa linjassa olevien hyppyjen sarja tehtiin välistävetona (9 - 10), slalomina (14 - 16) tai takaakiertoina (20 - 22). Vipstaaki on jo aika epeli.

Torstain Sanskun suunnitteleman radan kuvasi Suski. Aiheena oli vastakääntö, joka tehtiin hypyille 9 ja 16. Nehän sujuivat, paitsi että lopussa menin pyörälle päästäni, kun ensin oli takaakierto hypylle 13, sitten pakkovalssi hypylle 15 ja lopuksi vastakääntö 16-hypylle. 

Rallirata olikin sitten vain huimaa posotusta A:n kontaktille pysähtymistä lukuunottamatta. Viiruhan taas pyöri. Viimeisenä esteenä teimme hypyn 3 (ei 11). 

Hyvätunnelmaisen treenin kruunasi pimeässä kaatosateessa riekuttu "jäähdyttely"lenkki Mimo- ja Savu-shelttien (sheltti tuntuu olevan Viirun lempirotu) ja Solo-käppänän kanssa. 

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Narttudominanssia

Monesti olen ajatellut "Ihan kuin meiltä", kun olen katsellut Facebookissa jaettuja  Off the Leash -sarjakuvia. Aivan. Rapsuta mua!

Narttudominanssia. Kumpi on kumpi?
Käytiin myös Nuuskujen tokossa. Paikkamakuussa jäin lähelle Viirua, mutta olin saman ajan kuin muutkin. Jälkimmäisellä kerralla Viiru pomppasi sivulle, kun "liikkeenohjaaja" sanoi Käsky. Silleen on kyllä mennyt hyvin, että nousemattomuusprojektin aloittamisen jälkeen Viiru ei ole tosiaan noussut kesken kaiken kertaakaan. Koska voidaan ilmoittautua kokeeseen? Vaikka eihän ole hauskaa muille koirakoille, jos kokelaiden joukossa on vieteriakka. Mutta Viiruhan ei kuitenkaan toisten koirien luokse menisi - siitä olen aivan varma.

Eniten harjoiteltiin kontaktia ja seuraamista eri mittaisina lyhyinä pätkinä, kävellen ja juosten. Oli kivaa, ja sujui oikein hyvin. Luoksetulossa  oli törppöjä ja muita koiria lähellä häriönä. Vipstaaki ei tullut kunnolla perusasentoon, piti antaa toinen käsky. Tämä vielä korjattiin. Kiva treeni!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Olipa kerran

Topi 10 v
Topi 1 v




















Täytyi lenkillä ottaa kevätkuva eilisen hukkuneen tilalle. Tänään ei kylläkään satanut, mutta sää oli harmaa. Latu oli pehmennyt entisestään.

Topin ja Viirun taustalla oksiaan roikuttavat Joensuun puupuiston surukuuset. Paikka on lähes historiallinen, sillä juuri näillä main kuusipuistossa päätimme 11 vuotta sitten, että sittenkin otamme koiran. Muistan myös kuusten vahvan tuoksun, joten taisi olla lämpimämpi sää. Syksyllä 2002 Topi sitten muutti meille. Yksivuotiaan Topin kuva on otettu koirankoulutuskentällä, joka oli silloisen kotimme vieressa. Aiemmin syksyllä lasinsiru oli rikkonut anturan, siksi tossu.

Kun Topi oli noin neljävuotias, kirjoitin Tolleri-lehteen 4/2006 jutun Elämää hullerin kanssa. Se kertoi vaikeista vuosista ja omasta kädettömyydestä. Sen jälkeen hullerista alkoi muotoutua tolleri. Sen tarinan aika saattaisi olla pian.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

60 cm

On siis kevät, kuljen Pärnavaaran reunaa, tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa... Kerrankin Pärnällä ei tuullut, mutta satoi sitäkin enemmän. Otin Topsukasta ja Viirusta kuvankin, kun ne kahlaavat pehmenneellä latupohjalla back-on-trackit sateensuojina, mutta onnistuin hävittämään kuvan "riemuitsevista" koirista. Tai oikeasti Viiru kyllä tykkäsi, kun leveillä tasaisilla prospekteilla sai kiitää k-o-v-a-a.

Viirun kanssa harjoiteltiin hieman paikkamakuuta ja seuraamista sekä parit toistot kepeille.
Tuomaan radasta Viiru teki kivat pätkät: 1 - 6 ja jatkoi suoraan loppusuoralla 16 - 20 (tai varmaan muutkin pätkät olivat tosi kivoja). Takaperinketjutin alun, ettei tulisi ohituksia kuten keskiviikkona, eikä tullutkaan. Viiru hyppeli kaikki hyppyesteet. Rimat olivat 60 cm:ssa, ja Viirun elämän ensimmäinen kuusikymppinen putosi. Ehkä myös viimeinen, ainakin treenin aikana muut rimat pysyivät kannattimillaan. Vitoshypyn ohjasin ihan tyhmästi pyörittämällä, siihen en yhtään keskittynyt, vaan loppusuoraan. Se menikin hienosti :) Hyppyjen 18 ja 19 väliin tein lentävän persjätön.

Topi kipitteli suunnilleen samat pätkät kuin Vipstaaki, ja lisäksi 8 - 9.

Onkohan tällä viikolla tullut treenattua vähän liikaa? Mikä lasketaan treenaamiseksi? Kuulemma treenikertojen määrän viikossa pitää vastata eläimen ikää vuosina. Viiru vielä menisi, mutta kuka jaksaa tohelon kanssa harjoitella kymmenen kertaa viikossa?

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kesä tulee - oletko valmis?

Keskiviikon agilitytreenissä Ninni toi radan. Ihan uutta meille oli putki-kontakti-erottelu. Opettelin radan vain puomille 13 saakka (jonka jälkeen vielä putki 5 toiseen päähän ja hyppy 15), koska olin varma, että kontakteille kiipeämisen sijaan Viiru pörrää putkissa.
Ensi yrityksellä Viiru näki vaivaa kiertääkseen kaksi ensimmäistä estettä ja syöksyi suoraan putkeen 3. Yhdellä takaperinketjutuksella Viip ymmärsi, mitä tarkoitan. Outoa, mutta Viiru meni joka kerta A:lle 9 eikä viereiseen putkeen. Ilmeisesti edeltävä valssi jotenkin töksähti jatkon kannalta oikeaan paikkaan. Puomille 13 Viiru päätyi aluksi niin, että Ninni ja Tuomas tukkivat U-putken suut. Pian  tukkeita ei tarvittu - Viiru oppi. Topsukkahan olisi kerta toisensa jälkeen tunkenut Tuomaksenkin ohi.

Torstain agilityssä kouluttajamme oli reissussa, ja treenikaverit olivat rakentaneet "kryptisten esteiden ympyrän", kun saavuin Josepan maastoillan vuoksi myöhässä. Keskelle vietiin vielä "kryptiset" kepit. Vauhdilla vedettiin keinu-putki-hyppy-rengas-putki-pussi-keinu-rundia (Viiru tuntee nuo esteet hyvin). Sehän oli kivaa! Taas oli melkoisen uusi juttu: keppien yhdistäminen putkeen. Omassa lähetyspaikassani oli hakemista. Hmm, vire liittyy keppienkin vauhtiin ;)

Meillä ei ollut pitsaperjantai (meillä on aina pitsalauantai), vaan puuhasteluperjantai. Tai olikohan se edes puuhastelua  - vai pöljäilyä, ainakin sopiva aloitus viikonlopulle. Heidin, Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa  tavattiin hallilla. Kaikki posottivat Sisun pentutreeniä (piirros omittu Heidiltä).

Topista olisi liioittelua sanoa, että se olisi liekeissä, mutta huippuinnoissaan se oli. Lyhyet pätkät, ja putken päässä odotti namirasia joka kerta! Putkien väli ohjattiin vuoroin valssilla, persjätöllä tai perusohjauksella. Viime mainittua  en ollutkaan koskaan tehnyt: putken 3 vieressä, jalat kohti palkkaa, hieman kääntyneenä vedettiin vastakkaisella kädellä - hyvä oli tuollaistakin perusohjausta nyt kokeilla ;)

Viiru juoksenteli saman setin, mutta en kutsu sitä treenaamiseksi. Naksuteltiin ruutua, mutta siinä ei tullut suurta edistystä. Heidi rakensi meille tokohypyn, ja Viipo teki yhden hyvän toiston ja toisen lähes täydellisen.

Topsukka (ja tietysti myös Viiru) pääsi alku- ja loppulenkille tyttöjen kanssa. Ilma oli niin lämmin ja kostea ja latupohjat niin pehmenneet, että uskaltauduimme ex-laduille kävelemään. Ihan huippua! Ainoa miinus oli taas se, miten rajusti Viiru kurmotti pentua. Välillä piti huutaa kurkku suorana, kun ei Topin kanssa oikein pääse fyysisestikään puuttumaan.

Eilisen Josepan maastoillan jälkeen heräsi kaipuu hakumetsään. Toivottavasti saadaan aikaan ilmaisutreenejä ennen sitä. Mikä olisi parempaa kuin kurassa konttaaminen ja haukkurään pyyhkiminen kasvoilta? Ilmoittauduin taas yhdelle toko/tottiskurssille, nimittäin BH-kursille. Jos joskus saadaan jokin tottelevaisuustulos, tulee sille hyvin hintaa. Ja paimennuksen peruutuspaikallekin päästiin toukokuulle. Miten ehditään kaikki? Jee, kesä tulee!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Ei se mennyt niin

Nuuskujen tokossa aiheena oli estehyppy. Hyvä, sitä voi niin harvoin harjoitella. Pitäisikö ostaa tai rakennella oma hyppy? Ensin tehtiin seuraamista käskytettynä ryhmässä, varmaan pisin pätkä mitä olemme koskaan tehneet. Käännöksiä ja pysähtymisiäkin oli useita. Huh! Selvästikin viikonlopun vire kantoi tänne asti. Hauskanpito kannattaa :) Viiru jaksoi koko ajan keskittyä. Iloitsin siitä enkä murehtinut tekniikkaa. Toisaalta ei Viipo kovin kaukana huidellut. Yritin myös leikkiä paljon koko treenin ajan.

Lopuksi oli luoksetulo, se meni oikein hyvin, mutta ei lisävauhti varmaan olisi pahaksi. Pariin superhelppoon paikkamakuuseen lisävaikeutta toi Pami-mummi, joka leikki pallolla lähellä.

Ensimmäinen estehyppy meni täydellisesti, Viiru jopa jähmettyi seisomaan hypyn taakse. Paitsi, että Viipo lähti, kun sanoin valmis. En palkannut. Viiru päätteli, että ei se mennyt niin. Pitää tehdä jotain eri tavalla - kuin Anna Eriksson, joka päätti toteuttaa itseään. Seuraavilla kolmella kerralla Viiru hyppäsi käskystä ja alkoi sen jälkeen nuuskia maata (siellä saattoi olla edellisen koirakoiden houkuttelunameja tai sitten ei). Muistuttelin top-käskyn uudelleen, ja sitten sujui vakiintuneiden sääntöjen mukaan. Toisella kerralla vahvistelin seisomassa pysymistä vielä syöttelemällä ja kehumalla.

Toisessa setissä hyppy sujui niin kuin pitikin. Lähtö oli hieman hidas eli Viiru vieläkin epäröi hieman: tätäkö haluat? Kun ei kerran ihkaensimmäinen hieno suoritus kelvannut!

On siis kevät, onpa mukava treenata illalla valoisassa. Eivätkä sormetkaan irtoa jäätymisen vuoksi.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

What a feeling

Sunnuntaina jatkui aussieyhdistyksen tokokoulutus. Valitsin aiheeksemme vireen ja seuraamisen. Vire ei ole ollut ongelma, en vain ole ajatellut koko virettä. Topin kanssa oli varsinkin kisoissa semmoista säätämistä, että olen tuudittautunut helpon Viirun kanssa siihen, että otan sen autosta ja ruvetaan hommiin. Vasta viime aikoina olen ruvenut pohtimaan, että ehkä esimerkiksi seuraaminen paranisi, jos leikkisimme hieman ennen perusasentoon poksahtamista. Ja Katja-kouluttajan puheet ja muiden koirakoiden harjoitukset edellisenä päivänä vahvistivat tätä ajatusta.

Ja seuraaminenhan on ongelma minulle, ei tosin niin suuri kuin syksyllä - mutta ongelma kuitenkin, koska treenaaminen on vastenmielistä ja sen vuoksi vähäistä. Ajan mieluummin erikseen hallille tekemään muutaman toiston kepeillä ja sitten kotiin, kun teen hieman seuraamista omalla kotipihalla.

Pieni hetsaus ennen seuraamista nosti mukavasti Viirun virettä, ja ensimmäinen sivulletulo- ja lyhyt seuraamissatsi oli erittäin onnistunut. Viipo suorastaan pamahti sivulle ja seurasi tiiviisti. Sellaista kun se olisi aina.  Teimme vain lyhyttä pätkää emmekä lainkaan käännöksiä.

Aluksi, kun treenataan virettä, saa antaa tekniikassa hieman anteeksi. Taidan olla liian ankara itselleni ja ennen kaikkea Viirulle. Vähempikin riittäisi. Jos suoritus on teknisesti liian huono, pitää vaatia koiraa korjaamaan (ei vihaisesti ettei vire laske).

Toisessa setissä mietin, mitä tekisimme - mutta päätin jatkaa vireellä ja seuraamisella, se kun on se vaikea. Ehdottelin jo noutamista, kun monet muut koirakot treenasivat sitä, mutta Katja kysyi, onko siinä jokin juttu. No, eihän siinä ole (kai). Sitten keskityttiinkin ihan hauskanpitoon. Katja piti kiinni Viirusta, hetsasin lelulla ja kävelin poispäin, sitten kutsuin seuraamiseen. Lähetin Viipon kiertämään esteen, lähdin kävelemään ja kutsuin seuraamiseen. Paikassa oli hakemista, joten tehtiin pari toistoa niin, että kädessä oli nami. Tämän jälkeen paikka korjaantui.

Keskittyminen Viirun vireeseen ja hauskanpitoon (tekniikan sijaan) nosti omaa virettäni, mikä oli ehkä koulutuksen paras anti. Viirun vireessä ei oikeastaan ollut mitään vikaa. Hauskaa oli :) Eräs osallistujista sanoi, että Viiru näyttää siltä, että sillä on hauskaa joka paikassa. Niinhän sillä taitaa olla, mutta ei sekään ole itsestään selvää.

Hilkka oli tuonut paikalle hypyn, ja saimme tehdä sen kerran. Ja oltaisiin varmaan saatu toinenkin kerta, ja olisi ehkä pitänytkin. Se ainoa kerta meni kuitenkin oikein hyvin, lähinnä halusin muistutella Viipolle, että hypyn taakse jäädään seisomaan. Toisella toistolla olisi voinut seisottaa pitempään. Nyt kiirehdin Viirun viereen palkkaamaan ja vapauttamaan.

Viirusta oli ihanaa nähdä Kiri-äiti.

Viirun pallohyppynouto viime kesän leiriltä

Kotona piti vielä tutkiskella, onko noutokapula Viirusta niin inhottava kuin se näytti monesta muusta koirasta olevan.  Pieni noutokapula on tosi kiva. Iso kapula on paljon vähemmän kiva mutta ei kuitenkaan kauhea. Yritin kehua sen nostamisesta ja pitämisestä erityisen ilahtuneesti ja palkata ruhtinaallisesti. Enemmän iloa noutohommiin!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hei, minä sheippaan!

... En sentään agilityssä. Keskiviikon treeneihin olin liian kipeä. Torstain ohjatussa treenissä oli kiva 20 esteen rata. Nyt on tärkeimpänä asiana selkäni parantuminen, joten otin hyvin rauhallisesti - näin selittelen ponnetonta ohjaustani.  Radalla valssailtiin paljon. Yhden valssin yritin korvata peruskäännöksellä, mutta kyllähän siinä ennakoiva valssi pelitti paljon paremmin. Toisessa kohti kokeilin korvata kaksi valssia vekkaavalla sylkkärillä. Oli tosi kiinnostava kokeilu, mutta kyllä siinäkin valssit olivat paremmat ;)

Keppejä tehtiin lähettämällä tai lähtemällä yhdessä, ja palkkana oli pallo keppien päässä. Piti käydä vielä viikonloppua aloittelemassa perjantaina hallilla keppien ja keinun parissa. Kyllä sujui hyvin :) Alan vaikeuttaa keppien kulmaa.

Lauantaina ei harrasteltu agilitya muuten kuin Sanskun ohjaaman ryhmämme treenipalaverissa ilman koiria. Toiveita, tavoitteita, haasteita... Yhdessä koutsin kanssa totesimme suurimmaksi haasteeksi yhteisen rytmityksen löytämisen nopean Viirun ja hitaan minun välille Viirua hidastamatta; tähän liittyvät tietysti irtoamisen vahvistaminen ja estevarmuuden lisääminen. Toivoin myös kisanomaisia treenejä ja paineensietoharjoituksia, jotta pääsisin irti ohjauksen vetelyydestä. Vaikka sehän on omasta päästä kiinni. Pyysin myös kiinnittämään huomiota siihen, miten palkkaan: huomaan, että usein virheen tehdessäni palkkaan kyllä Viirun - mutta vain namilla, joka ei Viirun mielestä ole palkka eikä mikään.

Lauantaina Aussieyhdistys järjesti Joensuussa tokokoulutuksen. Kouluttajana oli Katja Ojansivu (kennel Kauhee), ks. myös blogi Opitusti avuton. Ajattelin tehdä jotain uutta, jotain vanhaa. Uusi olikin upouutta: sheipattiin ruutua. Ihmeiden aika ei siis olekaan ohi, minä sheippaamassa. Sheippaaminen, ja varsinkin muiden koirien työskentelyn, ajattelemisen ja oivaltamisen katsominen, oli kiehtovaa ja varsin opettavaista. Viiru tarjosi ainakin ruutunauhan koskemista, kulmatörppöjen nokkimista ja haukkuilmaisua, mutta myös ruutuun menemistä. Palkka heitettin ruudun taakse. Seuraavaksi pitää kutsua pois nauhan koskettamisesta ja torua haukkumisesta, palkata vasta syvemmältä ruudusta, siirtyä itse kauemmaksi, vaihtaa heitettävään lelupalkkaan.

Ehdittiin tehdä vielä ryhmäpaikkamakuu, jossa tosin olivat vain siskot Viia ja Valo. Katjan mielestä pitää käydä välipalkkaamassa, mutta tehdä tämä koiran sivulla ja muistaa myös antaa uusi maa-käsky. Hyvin meni, kävin kaksi kertaa palkkaamassa välillä Katjan ohjeiden mukaan. Lopuksi teimme vielä Viirun kanssa parin askeleen seuraamisen, jotta päästiin leikkimään kunnolla. Treenien lomassa käytiin aurinkoisella kävelyllä Miimin ja Viian kanssa.

Huomenna koulutus jatkuu, ja sitten treenataan jotain vanhaa.

Topin antibioottikuuri on päättynyt, valitettavasti samoin kissanpäivät, kun kotona on vain perusporukka. Muutama ilta piti haukuskella, josko joku olisi tulossa.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Topi ottaa aurinkoa

Sirkun kuvia Pärnältä Leinosenlammen jäältä toisena pääsiäispäivänä, joka oli myös aprillipäivä.

Topi teki jäällä muutakin kuin kerjäsi haukkumalla ja kurkistelemalla.

Sirkku heitti koirille rukkasensa että saisi vauhdikkaampia kuvia.


Miksi Viiru ei opi, ettei rukkasia ja sukkia saa anastaa ja natustaa?

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko on jo kääntynyt pääsiäisviikoksi.

Piinaviikko ei ollut kovin hiljainen eikä jokainen päivä kovin piinallinenkaan.  Palmusunnuntaina havaitsin, että flunssan parantelu lepäilemällä ei tee hyvää oirelevalle selälle. Onneksi Heidi, Nuusku, Rapsu ja Sisu lähtivät lenkille. Tikkutiistaina olimme Viirun kanssa Nuuskujen tokossa, ja kaikki muu paitsi seuraaminen sujui erinomaisesti. Seuraamiseen pitäisi muistaa Viirua viritellä - kun sen muistaisi. Paikkamakuussa Viiru pysyi kummallakin kerralla. Kotona on päästy jo melkein pariin minuuttiin. Yhtään takapakkia ei ole tullut. Kotona on silloin tällöin harjoiteltu myös eteen istumista (ei ole vessapaperisäkkiä vielä kokonaan häivytetty) ja isomman kapulan pitelemistä ja noutamista.

Eläinlääkäristä tuli tekstari: Topin antibiootti pitää vaihtaa. Vaikka Topi olikin parantunut, lääke oli väärä. Ostin myös vatsan suojaksi Inupekt Fortea. C-vitaminoitu juomavesi ei ole kelvannut kenellekään.

Topi haukkuu Leinosenlammen jäällä
Kellokeskiviikkona "kisoihin valmistautuva" SiSu Team tuurasi meitä agilityharkoissa.  Kiirastorstaina Noora piti meille harkat ja opetti sivuttaisirtoamista. Hienosti näkyy irtoaminen ja esteiden hakeminen Nooran kisadebyyttivideolla C-radan alussa (täällä). Viiruhan osaa jotenkin irtoamisen, mutta ei kuitenkaan tuolla oikealla estehahakuisuus-filosofialla. Loppuilta laiteltiinkin kisoja.


Pitkänäperjantaina ja lankalauantaina käytiin meidän mittakaavassamme melko jättimäiset kisat, yhteensä lähes 800 starttia. Perjantaina, 440 startin päivänä, olin vastaava koetoimitsija ja lauantaina apuna ja varanaisena. Perjantai oli melkoisen pitkä, olin hallilla aamukuudesta iltakymmeneen. Kävelin lähemmäs 30 000 askelta 16 tunnin aikana, mikä sai selän voimaan hyvin. Jatkuva kevyt liike, voisiko sellaista elämää viettää? Seuraavana päivänä askelia tuli vain 20 000 - se ei riittänyt selän hyvinvointiin, lisäksi oli tosin istumista ja nostelua. Viiru oli osan aikaa mukana turistina, otti ilmoittautumisia vastaan  Airan kanssa, harjoitteli A:n kontaktia, kävi Susun kanssa keräämässä pois kakkasaavit.

Toisenä pääsiäispäivänä matkasimme hallille Soinnun, Sirkun, Topin, Susun ja Viirun kanssa. Sointu ja minä juoksentelimme radanpätkää Topin ja Viirun kanssa. Viiru harjoitteli myös keppejä (jotka eivät nyt menneet kovin hyvin) sekä A:ta. Kävelimme Leinosenlammen jäällä keväisessä lämpimässä auringonpaisteessa.
Ärsyttävä tapa
Topilla on ärsyttävä tapa kerjätä työntämällä pää ihmisen jalkojen välistä. Topilla on ollut kissanpäivät, kun koko perhe on ollut koossa. Lisäksi Sirkku muistutti minua siitä, miten tärkeää on, että Topsukalla on kotona pikku puuhaa, kuten lähetin hommia. Viiru ei olekaan vielä ihan valmis lehdenhakija, mutta Topi on edelleen sisä- ja pihalähettinä kovan luokan ammattilainen.