Viirun viikonloppu sisälsi agilitya, hakua ja tokoa. Mikään ei mennyt niin kuin elokuvissa, mutta ehkä osittain juuri siksi treeneistä jäi hyvä ja rento mieli. Alamme edistyä: asiat menevät huonommiksi yhä nopeammin.
Lauantaina osallistuimme Elina Jänesniemen koulutukseen. Koulutus oli tarkoitettu kisaaville, mutta pääsimme mukaan jämäpaikalle. Tutustuin koko rataan, ja kuivaharjoittelin ekaa kertaa twistiä ja flippiä (menivätköhän termit oikein?). Viirun kanssa teimme kuitenkin vain pakkovalssia ja pimeään putkeen menoa ja sieltä kääntymistä. Ymmärsin viimein, miksi merkataan. Vaikka teimme vain muutamaa estettä, oli koulutus kokonaisuudessaan erittäin opettavainen ja kiinnostava: Elinan ohjausfilosofia, selitykset ja perustelut.
Sunnuntaina karautimme hakuryhmien yhteiseen tapaamiseen. Josepalaisia ilmaantui minun lisäkseni paikalle vain yksi, mutta onneksi Pelastuskoirat pelastivat. Lea ja Sari tulivat meidän porukkaamme (tai me heidän). Varsinaista järjestelmällisesti tallattua aluetta ei ollut. Viirulla oli neljä ukkoa (kaksi siirtyvää), joista yksi oli lähemmäs sadan metrin päässä, ja muutkin kaukana. Ensimmäinen ja viimeinen olivat haamuja, ensimmäinen suoran piston varmistamiseksi ja viimeinen osittain siksi että se oli niin kaukana. Ekalla oli myös pressu, ajattelin, että haamu+pressu yhdistelmä tekisi pressu-ukon helpommaksi käsittää.
Toinen maalihenkilöistä (kakkonen ja nelonen) oli Virsulille ennestään aivan vieras, Päivin (ykkönen ja kolmonen) Viiru on aiemmin tavannut. Eka meni suoraan, ja Viiru haukkui nameilla välillä palkattuna kunnes saavuin paikalle - jä vähän sen jälkeenkin. Kakkonen seisoi puun takana. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru ei tainnut löytää ukkoa, tokalla kävi ukolla mutta palasi takaisin. Kolmannella vasta alkoi haukkua. Tämä oli siis se ennestään vieras henkilö. Kolmas meni taas hyvin. Tässä vaiheessa Viiru oli jo haukkunut enemmän kuin aiempina kuukausina yhteensä, ja viimeiselle ei enää vaadittu niin paljoa. Viiru kiisi hienosti kaukana kaukana kuusen takana odottavan ukon luo. Lopuksi leikittiin lussupallolla. Hieno treeni!
Illan tokon teemana oli häiriö, ja häiriötä tuli jo paikasta, joka oli hevosenkakkainen maneesi. Vain yhden annoksen Viiru nautti. Ryhmäpaikkamakuusta Viiru teki tällä kertaa kaksi luoksetuloa. Toisen kovalla vauhdilla. Ilmeisesti Vipstaaki päätteli, että vauhti oli vikana ensimmäisellä kerralla, koska palkkaa ei tullut. Toisen kerran jälkeen laitoin Viirun hihnaan. Tarkoitukseni oli alun perin jättää takapalkka, mutta en hitaana ehtinyt. Toiseen settiin jätin takapalkan, ja se toimi taas.
Tehtiin myös pieni seuraamiskuvio, jonka tein imuttamalla (tai jotain sinne päin). Liikkeestä maahanmenon ensimmäinen kerta meni hienosti, toinen vaati kaksi käskyä. Tässä ongelma oli edeltävässä huonossa seuraamisessa luullakseni. Hypyssä Viiru kävi tällä kertaa istumaan. Neuvot olivat aivan erilaisia kuin viime kerralla. Mutta ei tässä isompaa ongelmaa ole, kunhan opettelemme seisomisen.
Lopuksi tehtiin luoksetuloa häiriössä. Ensimmäisessä Viiru laskeutui huonoon perusasentoon - kun ei viimeksikään tullut palkkaa;) Toisella kerralla häiriönä oli esimerkiksi muovitörppö hieman sivussa Viirun reitiltä. Yllätyin, kun Viiru reagoi siihen katsahtamalla ja hieman väistämällä.
Jotenkin rentouttavaa, että tulee virheitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti