tiistai 21. heinäkuuta 2015

Pikin leirillä

Pikin leiri pidettiin 16.- 19.7. Särkisaaressa  Jämsässä. Mukana oli kuusi sisarusta ja Seena-äiti. Hakua koulutti perjantaina Niina Savela, jolla oli itsellään kaksi tolleriherraa, Nemo ja Nova. Niina kysyi, olinko minä se Satu, joka oli kirjoittanut Tolleri-lehden Topi-jutut.

Metsässä oltiin koko päivä, ja Piki ehti tehdä kahteen kertaan tuuliharjoituksia. Pikseli oli myös tallaamassa, eikä se juurikaan sitten vierastanut maalimiehiä. Pikin nenä toimi, mutta joissain tapauksissa tarkka paikallistaminen vaatii vielä harjoittelua.


Leirillä harjoiteltiin myös tokoa (tunnari ja nouto), näyttelyesiintymistä, agilitya, esineruutua. Lisäksi Piki ja Laku-veikka jäljestivät nurmikolla vähän esittelymielessä - Piki toimi kuin unelma. Esineruudun Piki osaisi, jos se osaisi noutaa ;) Näyttelyytreenissä Piki antoi vieraampienkin leiriläisten hiplata. Liikkeiden esittely sujui hyvin.

Kana-areenalla oli kaunis kesäpäivä kauniilla maaseudulla
Lauantaina oli melkein helle, kun ajelimme Kana-areenalle Längelmäelle.  Pikin kanssa tehtiin pari amatöörien hienoa settiä - olisi se huima aksakoirakin.


Sää suosi, hakumetsässä ja viimeisenä päivänä sateli. Mutta kun ajettiin kotiin, taivas aukeni. Jämsän ja Jyväskylän välillä satoi niin, että moottoritiellä jono mateli kuuttakymppiä ja Pikin piti tarttua airoihin. Kuvia leiristä seuraa toivottavasti myöhemmin. 

Kotona rentouduttiin mustikassa maanantaiaamupäivä. Sain varastetttua vapaapäivän.




Voiko tämän paremmin rentoutuakaan? Illalla alkoikin jo Pikin tokokurssi (Sporttirekku). Kotiläksyä: Perusasennossa namista luopuminen, seuraamisessa voi ja pitä tehdä pidempää pätkää, samoin paikkamakuussa voi kasvattaa etäisyyttä. Kurssin jälkeen Viiru teki jääviä, noutoa ja eteenmenon. Taitavat tyttöset! Tiistaina kumpikin teki agilitya Viirun vuorolla. Sitten uitiin :)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Matkoilla

Etelä-Suomen reissusta tuli otettua harmillisen vähän kuvia.


Piki ja lapsen uusi pyörä turkulaisen kaupan pihalla.


Matkustaminen väsyttää.


Iltalenkillä raikas tuulahdus 80-luvulta.



Hyvinkäällä, entisessä kotikaupungissa, löydettiin ihan uusi paikka.

Viimeisenä reissupäivänä kun mummolassa kasattiin tavaroita autoon vietäviksi, Viiru kävi maate kasan keskelle. Tästä ette minnuu ainakaan unohda! Turuuskin mut jätettiin opiskelija-asuntolaan kaksi kertaa ja hotelliin kaksi kertaa. Kaksi kertaa! Hotellissa ihmiset vielä rakensivat esteitä oven eteen, etten saanut painettua kahvaa ja työnnettyä ovea auki. Ihan tahallista! Ja sitten mun vielä piti vahtia pikkisiskoa... Tai mikä melkein vielä pahempaa, mäyräpäärynä Susua!


torstai 9. heinäkuuta 2015

Viiru kokeilee

Runon ja suven päivänä oli aika viileää.


Mutta nautitaan kesästä!

Nam! Kohta saa mökkimakkaraa!

Ja vaikka viileää olikin, välillä tuli niin hiki, että mentiin uimaan. Ainakin Piki.





Keskiviikkoiltana Viiru hakuili. Minna ehdotti kokeenomaista treeniä, ja mikä siinä. Ukkoja oli kolme vajaan 200 metrin radalla, enkä tiennyt, missä ukot luurasivat. Treenin jälkeen tuntui, että melkoisen poskelleen meni, mutta nyt olen jo toisissa ajatuksissa. Pistot olivat suoria. Viiru lähti ja etsi innokkaasti. Ensimmäinen ukko (kolmoskrepillä) jäi ilmeisesti löytymättä, koska kutsuin Viirun liian aikaisin pois. Piilo oli vaikea, enkä antanut koiran tarkistella tarpeeksi. Se oli ehkä tämän treenin suurin opetus: anna koiran etsiä rauhassa! Ja ehkä pitäisi taas harjoitella sitä etsimistäkin...

Melkoisen hämmästyttävää oli, että Viiru ei kolmoskrepin luoksetulokutsun jälkeen totellut. Se vissiin tuumasi, että ei noissa kutsuissa ole mitään järkeä, kun en saa etsiä, vaikka olen just löytämässä.

Koska etsimistä oli lopulta niin paljon, ei otettu yhtään kokeenomaista ilmaisua. Kokeeseen on nyt parisen kuukautta aikaa... Niin paljon treenattavaa, niin vähän aikaa. Mökillä tehtiin kaksi esineruutua, joista toinen meni hyvin ja toinen hyvin huonosti.

Ilmoitin Pikin Elo-Kareliaan kummallekin päivälle. Pikin tokokurssi alkaa puolentoista viikon päästä. 


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Viiru pistelee

Lämmin päivä oli tulossa tänäänkin, joten koirat kävivät pulahtamassa Tukholminlammessa (onkohan niillä myös yksilölliset nimet?) ennen hakuharkkoja. Tykkään kovasti, että uiskentelevat ilman mitään kepin tai lelun heittoa.

Viiru treenasi suoria pistoja avuilla. Näköavut tehtiin yliheittoina, äänet pysäyttämällä ja lähettämällä. Voi kun muistaisin lähettää Viirun silloin kun koiran fokus on ukossa eikä vasta sitten, kun se kysyy lupaa lähteä. Ojien ylitys onnistui. Viimeisille ukoille haukkumisen aloittaminen oli hankalaa - läähätytti niin kovin.

Loppulenkillä kuumissaan olevat koirat livahtivat vielä ojaan rypemään. Vain Anin tassut säilyivät puhtaina.

Neloisvalio Ani osaa poseeramisenkin taidon.



Utu pohtii mahtuisiko vielä kolmaskin kepin pitelijä.


Pikku lehmä ja Utu
Sitten nautittiin iltapäivän raukeudesta pihakeinussa ja sen alla.


 



perjantai 3. heinäkuuta 2015

Piki risteilee

Kesän ensimmäinen hellepäivä. Loma alkaa hyvän sään aikaan eikä seurassakaan ole moittimista. Seuralaiset saattaisivat moittia säätä liiasta kuumuudesta. En minäkään pane pahakseni, että huomiseksi ennustetaan jo viilenevän hieman.



Tänään tokoiltiin lyhyesti helteessä kuumalla hiekkakentällä. Hienoa, että ryhmätreenit saatiin hyvällä porukalla taas käyntiin! Viirun kanssa tehtiin pientä kivaa. Kukaan ei ampunut eikä heittänyt pallolla päähän. Fiilis oli kuitenkin yhtä hyvä kuin yleensä! Piki seurasi - oikeastaan ihan kivasti, kun lopetin hiipimisen. Hyvät neuvot ovat usein yksinkertaisia (varsinkin jos kohde on yksinkertainen): kävele nopeammin. Tehtiin myös pari luoksetuloa sekä paikkamakuu, taisi olla Pikin ensimminen tai toinen ryhmäpaikkis. On se vaan hieno - pitäisi treenata paljon enemmän.

Piki oli hieno myös Viirun tuuraajana keskiviikon hakutreeneissä. Pikseli teki penturisteilyä, ja risteilylamppu syttyi jo toisella ukolla. Kerran maalimiehen sijoitus epäonnistui ja reitille sattui iso kivi, jonka Piki joutui kiertämään. Siinä samassa syttyi toinenkin lamppu: kuononi päässä on kirsu. Piki sieppasi hajun ilmasta ja säntäsi ukolle. Pikin menoa oli sykähdyttävää katsoa.

Torstai-iltana käväistiin Viirun tekniikkatreeneissä, ja oli tämäkin emäntä eri kätevä. Harjoiteltiin erilaisia päällejuoksuja. Voi että kun uskaltaisin lähteä ajoissa. Taas nähtiin, että Viiru osaa, vaikka lähtisin paljon aiemmin kuin ikinä uskallan kuvitellakaan. Viiru lähtee takaakiertoon todella hyvin, kun ohjaan selkeästi ja "volyymilla" (taas uusi sana ohjaustermistöön). Toisena harjoiteltavana ohjauksena olivat vastakääntö ja jaakotus, joista ehdimme tehdä ensimmäisen. Vastakäännössä pitäisi liikkua enemmän (eikä jäädä ihmettelemään, käännyinkö oikein päin ja missä koira on).