tiistai 31. toukokuuta 2016

Plussia ja miinuksia

Kisattiin Viirun kanssa neljä hyllyä PoKS:n kisoissa hellesunnuntaina.

Moitimme:
  • Vetelää, puolitajutonta, tavoitteetonta, unohtelevaista ohjaajaa
  • Kummallisten ohjausten kokeilua (Tälle radalle en tee yhtään valssia!)
  • Ohjauksen hajoamista ensimmäiseen virheeseen
  • Koiraa, joka katsoo A:n harjalta ja näyttää hihkuvan: Katso kun mä loikkaan täältä! Mä lennän!
  • Ohjaajaa, joka vain katsoo hölmönä vieressä ja jatkaa rataa. 
  • Ensimmäisenä lähtemistä - ei päästy kuin yhteen valokuvaan. 
  • Väärien putkenpäiden opettelemattomuutta - alla on kuva seuraavasta treenistämme - eikä yhtään valssia tai rääkäisyä sallittu!
  • Ekaa kertaa kokeiltua pakkovalssia kepeille
  • Koiran huonoa hyppytekniikkaa
  • Kuumaa säätä


Osa Martti Salosen radasta


Kiitämme:
  • Ohjaajaa, joka säilytti iloisen mielen koko pitkän päivän, nautti hyvästä seurasta, sai raitista ilmaa, aurinkoa ja liikuntaa
  • Rohkeutta kokeilla ja keksiä uusia ohjauksia myös kisoissa: Voiskohan tän ohjata kokonaan takaaleikkauksilla? (No ei voi.) Huh, unohdin tehdä persjätön - no onneksi työkalupakissa on poispäinkääntö-viskileikkaus.
  • Nopeinta aikaa, koska koira irtosi radan puolivälistä maaliin
  • Koiraa, joka teki keinut kunnolla, eikä ole koskaan pelännyt keinua.
  • Ohjaajaa, joka antoi koiran suorittaa keinun rauhassa.
  • Ensimmäisenä lähtemistä - hyvä harjoitella sitäkin, ettei oikein ehdi kerrata ohjauksia mielessään.  Koiraa, jonka voi vain kaivaa häkistä.
  • Vääristä putkenpäistä kisatilanteessa en keksi mitään kiittämistä.
  • Koiran pysymistä lähdössä, vaikka menin neljännelle esteelle kutsumaan.
  • Yleisön edustajia, jotka huomasivat koiran huonon hyppäämisen, ja tarjoutuivat auttamaan.
  • Viileää hallia, jossa koira ja ohjaaja saivat chillailla.
  • Nuusku ja Rapsua siitä, että ne ovat olemassa.

Mä olen niin pienoinen. Ja aurinko paistaa silmiin. (Kuva: Roosa Tykkyläinen)


lauantai 28. toukokuuta 2016

Kyynäränkuvausreissu

Viikon varrelta: Susu tuli, Viiru aksasi, Viiru ja Susu hakuilivat, Piki, Viiru ja Susu tokoilivat, Susu ja Piki reissasivat.

 
Paimenten yhteinen harrastus

Viirun agilityn itsenäisessä treenissä Tuomas opasti alkuun. Rata oli Eyewitness-kasvattileiriltä. Alussa mentiin töröttämään kolmoshypyn tuntumaan ja kolmonen ohjattiin pakkovalssilla. A:n jälkeen persjättö ja koiran heitto hypylle 5 - mutta ei kepeille :) Kutoselle saksalainen. Hyppy 13 ohjattiin yläsiivekkeen kautta, mikä olikin luontevaa. Pituus oli vaihdettu keinuun ja 18 ohjattiin viskillä tms. Puomilta piti ottaa etumatkaa, jotta ehti 22:n takaakiertoon+valssiin. Kiva rata!

Rata: Tuomas Haverila

Haussa vahvistettiin edelleen uutta lähetystapaa ja suoraa lähtemistä. Nyt oli tyhjäkin. Hyvin lähti:) Ensi kerralla enemmän tyhjiä ja ehkä palkaton ukko. Kohta kokeeseen! Mutta ampumista pitää taas treenata. Viiru nousi ja liikkui paikkamakuussa, seuraamisessa ei juuri vaikutusta.



Tokokentällä oli paljon häiriötä, mutta saatiin Pikselin kanssa treenattua seuraamista ja noutamista - tai näytettyä Sirkulle. Kapulan kanniskelussa pitää minun muistaa pysähdellä, aluksi ihan nanosekunniksi.



Perjantaina lähdettiin pitkään suunnitellulle reissulle, joka ei sitten mennyt lainkaan kuten oli suunniteltu. Yhtä epäonnisesti kävi vuosia sitten, kun Mörkön kanssa lähdettiin etelän tietäjiä tapaamaan (eli Aistiin syringomyeliaepäilyllä).



Facebookin kuvateksti perjantai-iltapäivältä: Pikseli vetää sikeitä eläinsairaalan parkkipaikalla Vantaalla. Aamuseiskalta lähdettiin Kouvolaan otattamaan tietokonetomografiakuvaa Pikin kyynäristä. Imatralle kun ehdittiin tuli soitto, että Kouvolassa laite ei toimi. Selvittävät. Vajaan tunnin päästä selvisi, että ei saa tänään korjattua, mutta uudessa paikassa Vantaalla on laite. Jos meette äkkiä, lääkäri on paikalla. Tähän mennessä Sirkku oli soitellut muut paikat: ei pääse. Ei kun kiireellä Tammistoon. Laite oli, mutta ei osaamista, vanhentuneet ohjeet vuodelta 2011. Onneksi oli tuo melkein ELK mukana :) Nyt on kuvat otettu ja lähetetty lausuttaviksi. Saa nähdä, mitä tulee. Nyt pitäis vielä selvitä kotiin. Onneks lapset auttaa siinäkin. Ja onneksi ei ollut mitään akuuttia!


Älä ressaa! Kaikki on ihan hyvin.

Tietysti voi kysyä, miksi emme kääntyneet Imatralta takaisin. Kaikenlaista järjestelyä oli tehty, vapaapäivä otettu, pitkä matka ajettu, tukihenkilö järkätty mukaan - - eikä puhelimessa lainkaan annettu ymmärtää, että Vantaalla ei ole asiantuntevaa lääkäriä paikalla. Kennelliiton vanhentuneen ohjeen mukaan ottivat röntgenkuvatkin... Niistä ei tarvinnut sentään lopulta maksaa. Toivottavasti ensi viikolla selviää kyynärän tilanne.

Piki piilossa puskassa

Ihanat säät. Yhtenä päivänä männyn siitepöly lenteli isoina pilvinä. 




Kuivan kevään orava

Olen koonnut joukkuetta Agirotuun, kun viime vuonna jäi pääsemättä sinne. Yksi koirakko vielä puuttuisi. Samalla voisi osallistua seniorien avoimeen SM-kisaan, mikäli olen ymmärtänyt säännöt oikein.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vetinen viikoloppu

Poutaisen ja kuivan kevään katkaisi vuorokauden kestänyt rankka sade. Lauantai-iltapäivän zombeilin kurapuku yllä pk-tottiksen henkilöryhmässä. Sade varmaan vaikutti koirakoiden suorituksiin (ties kuinka mones vaatekerta kilpailijoilla oli jo käytössä), ja läheskään kaikki tottikset tuskin aiheuttivat  rimakauhua katsojissa.

Olin ymmärtänyt, että tottis on aamusta, mutta se päättyikin vasta neljältä iltapäivällä. Kiireesti kotiin, Piki itärajan traktorin kyytiin ja porhallus Kittteelle. Kivaa oli Pikselin juoksennella Seena-emän, Noola-siskon ja Laku-veljen kanssa vihreillä märillä pelloilla.

Yksikään kuva ei onnistunut, ja jokaisessa koirat näyttävät lähinnä piestyiltä.


Juokseminen oli kivempaa

Sunnuntaina sateessa seisominen vaihtui auringossa istuskeluksi, mutta kastuimme kuitenkin. Olimme harjoituskoirakoina JoVen koulutusohjaaja- ja koetoimitsijakurssilaisille. Takaisin bisnekseen monen vuoden tauon jälkeen. Hyvä, että oli lämmin; en esimerkiksi muistanut ottaa loimia mukaan, pyyhkeitä sentään. Enkä namirasioita, joilla aikanaan Topia palkattiin. Onneksi Katja lainasi.

Ajattelin, että Piki ja Viiru ovat antoisia harjoituskappaleita. Kumpikaan ei osaa vepeä, mutta ovat luonteiltaan erilaisia uudessa tilanteessa ja uusien ihmisten kanssa. Monelle opiskelijoista oli selvästikin uutta pidättyväisen koiran kanssa toimiminen.

Piki edistyi taas nopeasti. Alun kouluttajalle haukkumisesta edettiin vaiheittain siihen, että Piki oli kahden kouluttajan kanssa veneessä uimasyvyydessä, hyppäsi sieltä ja ui luokseni. Siinähän se on, SOVEn ja ALOn veneestä hyppy. Täytyy tunnustaa, että lounastauolla salaa hieman harjoiteltiin tutuimman kouluttajan kanssa. Jatkosuositukset: lisää varmuutta saman mukavan tyypin avustaessa. Nyt ei sitten Tanjan tarvitse miettiä kesäsuunnitelmiaan ;)

Piki sai myös samalla suoritettua vepen alkeiskurssin uimataidon testauksen, joten nyt kurssille pääsy on varmaa.


Viiru ajeli veneellä usean kymmenen (?) metrin päähän ja ui sieltä rantaan. Jatkosuositus: hetsaamalla lisää vauhtia (oli vauhti nytkin hyvä). Toisessa setissä ajattelin ottaa veneen haun alkeita. Suunnitelma A oli, että Viiru hakee veneestä köydenpätkän, ja plan B:ssa haettava olisikin namirasia. A-versio onnistui yli odotusten. Tauon hurvittelusssa Viirulle oli vähän  haasteellista hakea uimasyvyyteen viskattu wubba, mutta kun oikein ruvetaan hommiin, voi ihan hyvin polskia veneelle hakemaan köyden. Viiru jopa veti veneen maihin alle metrin matkalta. Ehkä se köydenpätkä oli spesiaali, tavoiteltava arvoesine. Jatkosuositukset: ei enää köyden heittoa vaan pelkkä haku, vastuksen lisääminen.

Palautteena koirista tuli, että Viirulla on taistelutahtoa ja Piki on hyvin hallinnassa... Hmm...

Tosi mukava vepenostalgiapäivä, mutta en vieläkään tiedä, haluanko taas harrastaa vepeä. Eiköhän se Pikin alkeiskurssilla selviä.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kuvia ja piirroksia agilitykisoista

Hukka-Putken kisoista oli ilahduttavasti netissä valokuvia ja kaikki radatkin. Kopsasin tähän Seppo Savikon radat, kun ne vieläkin nostattavat hymyn huulille. Eniten kyllä huvittaa tuo meidän rengaskuva. Vaikka keppikuvassakin menen norsumarssia.


Kuva: Juha Saastamoinen

Munauksia C-radalla: en vetänyt hypyn 5 yli, en ohjannut tarpeeksi pitkälle hypylle 8, kepit onnistuin jotenkin peittämään niin, että Viiru ei havainnut niitä kolmannellakaan yrittämällä, en vetänyt kunnolla myöskään hypyn 17 yli.



Renkaalla tosissaan, ja myös vakavissaan. Ja seuraavaksi ei löydetä keppejä.

Kuva: Juha Saastamoinen


Munauksia A-radalla: rääkäisin ihan turhan kovaa putkelle 4, minkä seurauksena Viiru tuli myös hypyn 5 ohi. En ohjannut kepeille, joten Viiru sujahti putkeen.



Hakutreeneissä jatkoin yksinkertaisemman lähetystavan opettelua. Nyt tuli jo monta hyvää lähetystä - mutta saa nähdä, miten sujuu tyhjälle meno. Kotona tehtiin sen verran pohjatyötä, että alettiin opetella viereen-käskyä: tule seisomaan sivulle. Lopputulos treeneissä oli kuitenkin se, että Viiru seisoi melkein koiran mitan edessäni. Ei varmaan lopullisesti hyvä, mutta tässä vaiheessa näen mukavasti sen eleet. Heikko ihminen luopui ukoille menosta, mutta sovimme, että maalihenkilöt näyttävät selkeästi, milloin palkkaaminen loppuu ja Viirun sopisi lähteä kohti keskilinjaa. Yöksi taas viileni, ja loppulenkillä mustien kanssa meinasi tulla vilu.

Pienempi mustien joukko treffasi maanantaina, kun lenkkeiltiin Pikin Laku-veljen kanssa. Laku oli niin kohteliasta poikaa, että se ei voinut Heidin kutsuessa tulla lähelle luokse, koska siellä herkkujen toivossa kökötti jo Team Ahmatin seniorimpi partneri.

Kimppatokoihin ei tällä viikolla ehditty, mutta viikon ainoassa kotipihasetissä tuntui, että tulisi edistystä. Vai harhaako vain? Piki osasi Einin antaman kotiläksyn eli tulla sivulle yhden askeleen päästä; Piki toi myös useamman kerran kapulan käteeni sekä muutenkin kanniskeli sitä lähelläni tosi pitkään.  Viiru peruutti edessäni, siirtyi edestä sivulle,  tuli viereen seisomaan. Yllättävän nopeasti Viiru myös hoksasi käsitargetin, jonka Minna neuvoi opettamaan.


Jotta menestys ei jäisi sapuskasta tai välineistä kiinni, kävin ostamassa Tintin Lemmikistä lihapötköä, josta pitäisi olla helppo leikata palkkanameja. Fiksua ostaa Belgiassa kalliilla prosessoitua lihaa? Ja mukaan tarttuu aina muutakin: Viirulle alennuksesta hakumetsään valjaat ja koottava tokon kiertotötterö - taitaa yksi tokokaveri tämän tunnistaa :)

Perjantai kului oudosti ilman koiraharrastuksia, mutta lauantaina ja sunnuntaina otetaan vahinko takaisin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Talismaani ja tunari Savonmualla

Tämä Kuopion kisareissu ei ollut niin katastrofaalinen kuin Kurkimäen keikka huhtikuussa, vaikka nytkin saaliina oli vain hyllyjä. Jotain hyötyä meistäkin: Viiru oli matkaseuralaiselle onnea tuova talismaani. Talismaanin omat radat törttöili jälleen kerran oma tunaroiva ohjaaja. 

Pokka sai SERT-A:n
Ekan agilityradan tuomaroi Henri Luomala, ja loput (hypäri ja agilityrata) Seppo Savikko. Radat olivat vallan mukavia, ohjausta ja vauhtia (ja sitten se ohjaus unohtui). Lisäksi varsinkin jälkimmäinen tuomari oli niin ystävällinen ja hymyileväinen, että omat törttöilytkin huvittivat vain entistä enemmän. Suurin osa virheistä johtui keskittymisen herpaantumisesta - koko ajan olisi pitänyt ohjata, pyh! Ja loppuun asti.

Huomioita:
  • Radat olivat jotenkin opettavaisia, paljon oli kohtia, joista sai tuumata: jännää, en ole tämmöistä ennen nähnyt.
  • Pehmeähkö hiekkapohja ja 60 sentin rimat tuottivat monille koirille vaikeuksia. Viiru haparoi yhden hypyn, ja itsellekin piti vaihtaa jalkaan kesäkisakengät, kun tuntui hiekka niin upottavan.
  • Yllätyksekseni Viiru oli niin kuuliainen, että sen kutsumiseen suoralta reitiltä putkesta putkeen ei tarvitse karjua keuhkojen perältä.
  • Saksalaisessa ja samanlaisessa takaakiertojutussa, jossa ei tehdä puolenvaihtoa, yleensä kannattaa vetää koira riman yli (tämähän nähtiin jo edellisissä ohjatuissa treeneissä). 
  • Kahdelta viimeiseltä radalta tuli keppien aloitusvirhe - pitää miettiä tarkemmin, miksi. Kulmat eivät olleet vaikeita. Ihan kuin Viiru ei olisi havainnut koko keppejä. Olin edessä?
  • Ainakin kaksi hypyn ohitusta tuli puuttuvan ohjauksen vuoksi. 
  • Kontaktit olivat ok.
  • Jokaisen radoista voi aloittaa pakkovalssilla, ja näin myös teimme. Ja jokainen kerta onnistui.
  • Viiru ja Pokka ovat mainiot vähäeleiset matkakumppanit. Rentouttavaa.

Lopuksi syötiin mustikkapiirakat ja aussiet kävivät uimassa. Kiva reissu, vaikka kovasti väsyttikin. Onneksi Kuopiossa oli satanut yöllä, niin pölyä ei ollut niin paljon. 

perjantai 13. toukokuuta 2016

Puuhasteluraportti

Tiistaina oli Viirun agilityssa itsenäiset treenit, mutta onneksi Tuomaksen ryhmä oli rakentanut radan valmiiksi. Yliyrittämisellä putkeen 5 saikin koiran kääntymään putkeen 6. Ja vähän samanlaiset seuraukset oli, jos liikaa käänsi muurin jälkeen, silloin Viiru meni viimeiseen putkeen kauimmaisesta päästä. Siivekkeen ympäri pyöritykset onnistuivat - sitä piti kokeilla piirroksen mukaisesti "päärynällä" myös hypylle 10, vaikka oikeastihan siihen sopi saksalaisentapainen.

Rata: Tuomas Haverila

Keskiviikkona Piki lähti aamusta paimentamaan Miimin kanssa ja löysi taas sisäisen paimenensa. Viime kesän ohjaajan jaloissa piippaminen oli muisto vain. Piki oli kuulemma aktiivinen ja oma-aloitteinen, vauhdikas ja dominoiva. Piki alkoi myös hakea tasapainoa ihan pikku vinkkien avulla ja totella hyvin ohjausta kädellä. Muutenkin Piksulla oli varmaan kiva päivä Pamin ja Viian kanssa, ja illalla vielä hakuradan tallausta ja jäähdyttelylenkki muiden mustien kanssa.

Viirun kanssa harjoittelin uutta lähetystapaa kahdeksan suoran ukon verran. Ei kyllä hermoni kestäneet käyttää lyhyttä liinaa lähetyksessä. Etenkin yksi pisto onnistui hienosti;) Haukkua ja namujakin oli paljon. Pidän nyt semmoisen kuurin, että menen aina ukolle.

Torstaina käytiin ihmettelemässä Varaslampea ja lintuja Penttilässä. Aurinkoista kevätsäätä on riittänyt lähes joka päivälle.

Perjantaina oli perinteiset tokot, nyt Koivuniemen kentällä kaupungin keskustan liepeillä. Häiriössä Piki pystyi menemään ruutuun ja etsimään oman kapulan, perusasento ja seuraaminen ilman imutusta oli jo vaikeampaa. Yhä ilmeisempää on, että ongelmani on liian hidas eteneminen - varsinkin peilaten viime viikonlopun hakukouluttajan sanoihin siitä, että harva koira oppii noin nopeasti. Tunnari piti etsiä Grimmin ja Rundin treenikamojen ja lelujen joukosta. Pikkuperunoita Pikin mielestä. Kotiläksyksi saimme: Piki sivulle, jätetään istumaan, itse yksi askel eteenpäin, Piki sivulle.

Viirunkin tunnarissa oma piti etsiä poikien treenikamojen joukosta, ja Viirun hoksottimet joutuivat kovalle koetukselle. Välillä piti lähteä katsomaan ruudun suuntaan, olisiko oma kapula siellä. Oma löytyi kuitenkin lelun alta. Viimeisellä toistolla Eini sijoitteli joukkoon myös vieraita kapuloita, ei kasana vaan ihan yksitellen. Vastustin jo, että ei ole ikinä tehty, nyt on liian vaikeaa. Ei ollut. Ja taas peili käteen.

Mitään kokeita ei kyllä jaksa ajatella (paitsi agilitykisoja); töissä on ollut sen verran työlästä, että vapaa-aikana kaipaa kevyttä puuhastelua.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

"Harvoin näkee koiran oppivan noin nopeasti" - Tarja Väyrysen hakukoulutuksessa, osa 2

Tänään äitienpäivänä hakuleireili kumpikin koira. Otin Pikin mukaan peruutuspaikalle. Meidän sessut olivat iltapäivän viimeisiä, mutta täytyy kehua, miten kouluttaja ja koirat kuumuudessa jaksoivat. Tarja Väyrynen paneutui yhtä syvällisesti päivän viimeisiin radalla olijoihin kuin aamun ensimmäisiin. Siitä iso kiitos hänelle.

Viirun kanssa opettelin uutta vähäeleisempää lähettämistapaa: suunta ohjaajan rintamasuunnalla ja lähtölupa suullisesti. Aluksi Viiru oli lähetyksessä valjaissa ja lyhyessä liinassa, joka liu'utettiin irti. Itselle paljon helpompaa; Viiru ei mennyt ainakaan sen vinompaan kuin sohimislähetyksissä ;) Tämä käyttöön. Viirulla oli kaksi ukkoa lähellä keskilinjaa, ja siinä ei Viirulla kyllä ollut nenä auki - maalinaiset löytyivät vasta paluumatkalla.

Olisiko vielä eksyneitä äitejä tai tyttäriä?

Pikin kanssa tämä uusi tapa tuntui heti luontevalta. Kerroin, että Piki on pidättyväinen, ja se sai tulla mukaan tallaamaan. Tarja myös kertoi, että pidättyväiselle koiralle on usein hyvä opettaa ilmaisu ensin; näin koiralla on selvät rutiinit ja sävelet radalla. Vaikka ihmiset olivat vieraita, tilanne oli niin tuttu, nenänkäyttö ja juokseminen niin kivaa ja nälkä niin kova, että varautuneisuus näkyi vain jonkin verran vain yhdessä tilanteessa. Pikillä oli ensin totutteluna kaksi puolipakoa, sitten kaksi haamua, jotka piiloutuivat. Viimeisenä oli yksi ukko pimeänä, ilman apuja. Piki lähti ja meni perille saakka! Pikseli söi namut takajalat vähän pitkinä, leikkimään ei ruvennut, ja kun namit loppuivat, Piki lähti jäljestämään maalimiehen tulojälkeä. Sen verran jänskätti - mutta ihan itse löysi ja meni :)

Kouluttaja sanoikin Pikistä, että harvoin näkee koiran oppivan noin nopeasti. Ja että kyllähän Pikistä hakukoira tulisi.

Hienot on koirat, olivatpa haku-, jälki-, toko- vepe-, paimen-, agility- tai superkoiria. Molemmat ovat ainakin omasta mielestä kivan oloisia ja nopeita oppimaan.

lauantai 7. toukokuuta 2016

"Tosi kivan oloinen koira" - Tarja Värysen hakukoulutuksessa, osa 1

Takaisin metsään! Saimme kutsun kuokkimaan Tarja Väyrysen hakukoulutukseen. Alkupalaverissa allergialääkepöllyssä kerroin, että "ongelmia" on vain vähän: työskentely, ilmaisu ja ohjaajan toiminta. Työskentelyssä tarkemmin suorat pistot, ilmaisussa maalimiehen jätöt ja ohjaajalla erityisesti radanlukutaidon puute.

Jännittyneinä odotimme, miten treeni menee pitkän talvitauon jälkeen. Ilmaisut sujuivat hyvin. Pistot eivät olleet suoria, mutta Viiru kyllä upposi syvälle. Viiru lähti vinoon; nyt oli vähemmän niitä, että koira lähti aluksi oikeaan suuntaan, mutta kaarsi liian aikaisin. Tyhjiä taidettiin tehdä vain kaksi.

Palautteena tuli, että koira on tosi kivan oloinen. Motivaatio on kohdillaan, ja liikkuminen hyvää, kevyttä ja nopeaa. Hallinta on kunnossa. Hypoteesiksi tuli, että Viiru lähtee vinoon, koska sille on epäselvää, mihin suuntaan haluan sen säntäävän.

Kuulostaako "epäselvä ohjaus" tutulta muista lajeista? Ainahan hokee itselleen, että syy löytyy hihnan toisesta päästä ja peilistä, mutta nyt kun on edetty Viirun kanssa vähän pidemmälle, omat virheet tuskallisesti todella konkretisoituvat. Eikä niinkään, että Viiru "ei anna virheitä anteeksi" - kyllä se antaa.  Mutta Viirua ei voi syyttää mistään:  ei voi tehdä, kun koira on semmoinen tai tämmöinen.

Kouluttaja oli myös sitä mieltä, että Viiru kevyesti jaksaa voittajaluokan radan. (Ja pitkää rataahan on yleensä ajettukin.) Sää oli paahteinen ja vuodenaikaan nähden kuuma, mutta ei haitannut.

Huomenna sitten lähetykset uusiksi. Voisi treenata vaikka ilman koiraa?

perjantai 6. toukokuuta 2016

Pyöritystä, helatorstain heleyttä ja pehmeä lasku maastokauteen

Maanantaina Viiru kävi pehmittelemässä pienet jumit fyssarilla. Tiistaina oli notkea aksata. Rata olikin (kuin) meille tehty: siivekkeen ympäri pyöritystä ja vääriä putkenpäitä. Noissa pyörityksissä olennaiselta alkaa tuntua rytmitys, joka saa Viirun hidastamaan paremmin kuin suhinat - ainakin jos tehdään rataa pätkissä. Aika paljon pitäisi minun noita harjoitella ;) Mutta: kaikki onnistui.

Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee

Kepeillä piti ottaa sivuttaisetäisyyttä, jotta ehti tyrkkäämään saksalaiseen - kun muuten ei voinut ennakoida, muuten jäivät kepit kesken. Saksalainen onnistui paremmin ja pääsin paremmin pois alta niin, että vedin Viirun riman yli. Alku oli meille vaikea: etäpakkovalssi kakkoselle niin, että ohjaaja oli okserin luona. Pari kertaa Viiru hyppäsi kakkosen väärältä puolelta. Kun vain kutsuin luokse ohjaamatta lainkaan, Viiru hyppäsi kakkosen oikein :)

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Helatorstai vietettiin mökillä. Aamuisella veneretkellä tyynellä Herajärvellä ihasteltiin vesilintuja. Voiko tämän paremmin rentoutua?


Ihan tyyntä.


Vakavana ja rauhallisena veneessä.

Viiru hypähtelee veneessä laidalta toiselle, kokasta perään. Kerran se on pudonnut mutta ei ollut moksiskaan kylmästä kylvystä. Piki sen sijaan makoilee tai istuskelee rauhassa. Hyvä Piki!

Kohta Viiru taas putoaa veteen. Pikin venekäytös on moitteetonta.

Tänään meinasin aiheuttaa koirien välille riidan. Viirusta lähtee tukkoina karvaa, ja perskarvatkin ovat alkaneet takkuntua. Kun kampasin ja leikkelin niitä, vetäisin takusta liian kovaa, ja Viiru äännähti ja käännähti kättäni kohti. Piki syöksyi paikalle suojelemaan minua ja huomauttamaan Viirulle. Piki yritti muristen ja tunkien työntää Viirun pois luotani. Viiru väisti (taas kerran kiitän tuon koiran luonnetta). Luulen, että lopuksi sain vakuutettua, että olemme kaikki oikein hyviä kavereita - joista minä tietysti olen paras. 

Tuolla mökillä haukkuu koira.

Tokotreenit peruuntuivat taas, mutta onneksi oli parempaa tarjolla: pehmeä lasku (vai nousu?) maastokauteen. Huomenna ja ylihuomenna mennään lähes kylmiltään hakukoulutukseen, joten oli hyvä muistella, missä ne maastovermeet olivatkaan.

Viiru kokeili tarkkuusruutua ensimmäistä kertaa elämässään, tosin isommalla esineellä. Aika nopeasti Viiru hoksasi juonen ja piilotettu pikku rukkanen löytyi. Pikille Mari tallasi lyhyen suoran jäljen, jossa alussa oli namuja. Siinähän se on, elämän tarkoitus. Lopuksi vähän tottista: Viirun seuraaminen on korjaantunut ennalleen, ja nyt sitä voi parantaa. Mari auttoi noutojen vauhdin harjoittelussa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappulelut

Tänä vappuna ei paleltu eikä pelätty räntäsadetta!



Paistaa niin että häikäisee! Kaikkea se emäntä keksii, että pääsisi haravoimasta tai leikkaamasta pensaita.





Hauskaa vappua! Kunhan pääsemme leikkimään palloilla :)

Höh! Joko ne ilmapallot katoavat pamahduksena ilmaan tai lähtevät seilaamaan järvelle.




Lopulta emäntä joutui kuitenkin hommiin. Leikkeli meille isot kasat maukkaita keppejä silputtaviksi.


Kasvamme äitienpäiväksi.