maanantai 26. elokuuta 2013

Merkki päällä ysitien imuun - tokoleirille mars!

Neljän päivän tokoleiri? Mikä ettei, kunhan seura on hyvää. Aussieyhdistys järjesti 22. - 25.8. Oikarin tilalla Uuraisilla Jyväskylän kupeessa tokoleirin, jossa kouluttajana oli Hanna Helminen.

Kouluttaja tunsi myös pk-tottiksen, joten Viirulla ja minulla oli enemmänkin tottisleiri. Ja sitähän me kaivattiinkin. Koko kesänä emme ole tokoa/tottista treenanneet, ja nyt pääsimme taas treeninsyrjästä kiinni. Kahtena ensimmäisenä päivänä teimme BH-kokeen liikkeitä: seuraamista, käännöksiä, täyskäännöstä vasemmalle, rytminvaihdoksia, "jääviä" (eivät ole samalla tavoin oikeita jääviä kuin tokossa) ja luoksetuloa. Hanna neuvoi, miten opetellaan suoraan eteen luoksetuloa (palkka rullataan liivin sisään tai pudotetaan taakse jalkojen välistä).  Omaan liikkumiseen sain hyviä vinkkejä: normaalikäynti paljon reippaammin (hyvä!), hidas käynti lyhyemmin askelin ja juoksussa kädet ylemmäs. Toimii. Viipo on kuulemma taitava, ja Sirkku sai kiitosta hyvästä perusteiden opetuksesta. Lisäksi Hanna sanoi, että koska seuraamista on paljon ja pitkissä pätkissä, koiran pitää tosiaan tykätä siitä ja seurata samanlaisella ilmeellä kuin Viiru tekee :)

Hanna muistutti, että minun pitää opetella BH-kaavio niin, että osaan sen unissanikin. Ehkä treeni Topin kanssa koiraa perässä houkutellen ei ole se oikea tapa. Lisäksi kannattaa katsella, miten tuomari haluaa liikkeet suoritettaviksi, esim, jäävät.

Kahtena jälkimmäisenä päivänä harva enää kaipasi tavallista yksilöopetusta minuuttiaikataululla. Lauantaiaamuna tehtiin ryhmäliikkeitä ja harjoiteltiin sietämään häiriötä. Pitkätkin seuraamiset menivät hyvässä vireessä, kun käännöksiä ja rytminvaihdoksia oli piristeenä. Paikallaoloja ja tokon jääviä teimme häiriössä. Hyvin Viiru kesti. Kerran lähti paikallaolosta, kun viereistä pentua heleän iloisesti kutsuttiin.

Lauantaina tehtiin myös noutoa. Totesimme, että toistot eivät kannata, vaan väliin kannattaa tehdä muita liikkeitä. Luovutuksen opettelussa voi käyttää treenilivin helman alle rullattua vetolelua. Nouto ei suju sataprosenttisen hyvin - kaikkea muuta. Minusta se ei ole ongelma, vaan opettelun vähyyttä. Kuten kriittinen kriitikko huomautti, olemme opetelleet oikeastaan vasta pitämistä matalassa vireessä. Nostoa ja reipasta palautusvauhtiakin pitää harjoitella luovutuksen lisäksi.Vauhtinoutoja!

Sunnuntain temppuradoilla emme jääneetkään räpeltämään noutojen kanssa. Radat teimme soveltaen, koska ne sisälsivät enimmäkseen VOI- ja EVL-liikkeitä. Viirulla alkoi aamuyöllä ripuli, mutta koska Viipo vaikutti terveeltä eivätkä muut sulkeneet meitä karanteeniin, en raaskinut jäädä temppuradoilta pois.  Radat mentiin huumorimielellä (tai kuka meni, kuka ei).
  • merkille lähetys, ohjattu nouto (tosin ei koira eikä ohjaaja noutanut), ruutu, puun kierto+hyppy, ruutuun, hyppy+puunkierto (Viirulla olemattoman) kapulan kanssa
  • ruutuun lähetys, ruudussa "kaukoja", hyppy, tunnari, kapulan palautus hypyn yli (Viirun omana kapulana oli Susun punottu hakurulla, ettei tarvinnut ruveta oikean kapulan kanssa äkseeraamaan, kun tarkoitus oli pitää hauskaa :)

Toiset harjoittelivat vielä siirtyvää ruutua, mutta meille riitti "BH-kokeen ilmoittautuminen" ja raikuvat aplodit. 

Sää suosi, loppukesän aurinko paistoi. Yöt olivat pimeitä ja viileitä. Yhdeksi yöksi luvattiin hallaa. Onneksi ehtoisa emäntämme sai neuvojen jälkeen väännettyä jonkin sähkövipstaakin niin, että patterit lämpenivät. Viipo sai uusia lenkkikavereita: Saimi-, Ulpu- ja Conan-aussien sekä Dita-tollerin. Kuulaassa säässä patikoitiin lintutornille.

Blue merle maastoutuu ennen kuin alkaa kavuta tikkaita. Parempia kuvia tulossa myöhemmin.

Jossain välissä ehdittiin tallata myös esineruutu ihan älyttömään louhikkoiseen ryteikköön. Viiru toi uskomattoman hienosti bling-bling-kukkaron takakulmasta. Yhdessä haettiin vielä nahkariekale sivurajalta. Ai miten niin ei kannata ahnehtia?

Kotimatkalla sunnuntaina piti pysähtyä useamman kerran Viirun ripulin vuoksi. Aina pitää ihmetellä, miten muualla on niin paljon ihmisiä ja autoja, ja täällä idässä niin vähän. Vaajakosken ABC:lla oli ihan tavattomasti porukkaa, ysitiellä ajettiin pitkässä jonossa. Pieksämäelle päin kun käännyttiin, saatiin taas melkein ihan omalla tiellä ajella.

Maanantaina mentiin Viipon vatsaa parantelemaan työpaikan lettukesteille. Ajatus oli, etti Viirun tarvitse sisällä pidätellä, mutta vaiva taitaa olla paranemaan päin. Tai saa nähdä, mitä lukuisat letut saavat aikaan. Kukapa pystyy vastustamaan Viirun kerjäystuijotusta... Ei ainakaan kukaan koiraton.

******

Sitten vielä viime keskiviikon treenirata. Ja kyllä, alun leijeröinti onnistui, putki paljon helpommin kuin kepit. Kun jäin puomin vasemmalle puolen, ei saatu yhtään täydellistä onnistumista, mutta kylläkin monta hyvää yritystä :) Vaikeaa oli taas välistäveto hypyillä 6 ja 7. Esteinä 18 ja 19 oli vielä putki ja okseri. Kiva rata taas kerran.
Rata: Tuomas Haverila

tiistai 20. elokuuta 2013

Haku päällä

Taas oltiin maanantain hakutreeneissä jännässä maastossa, oli avointa kangasta, ryteikköä ja pusikkoa, kaikenlaista rinnettä, ylämäkeä - ja kerrankin alamäkeä niin että keskilinjalta rinne vietti alaspäin. Sää oli leppeä, ei lainkaan liian lämmin, eikä sadellutkaan rankasti. Niinpä ajattelin tehdä pikkuisen vaikeamman (eli ei siis superhelpon) treenin tasontarkastustyyliin. Oli sekä etsimistä että ilmaisua.

Ukkoja oli neljä, joista kolme ensimmäistä pimeinä ja viimeinen haamu. Eka vasemmassa etukulmassa, toinen oikealla melko keskellä ja kaksi viimeistä takakulmissa. Tai siis piti olla, mutta ykkönen ei ehtinyt siirtyä kolmosena kulmaan asti vaan joutui kesken takarajalla rämpimisen heittäytymään pressun alle. 

Kaikki ukot löytyivät hyvin ekasta lähetyksestä, pistot olivat suoria ja vauhdikkaita. Haukkua oli usean kymmenen louskauksen sarjat, vain viimeisellä riitti pelkkä haukun aloitus.

Upea treeni. Useinhan treeni on hyvä, koska se on opettavainen. Tämä harjoitus ei ollut upea uuden opin vuoksi, vaan siksi että kaikki sujui kuin elokuvissa, ja lisäksi luontevasti ja vaivattomasti (kuin Topin jäljestys).

Ensi kerralla uskaltaudun jo menemään ukon luokse, kun Viiru haukkuu. Nyt Viipo ei enää ole kytännyt minun tekemisiäni vaan keskittynyt kokonaan ukkoon. Saa nähdä miten käy. Ja uskaltaisikohan tehdä syksyllä ihan kokeenomaisenkin treenin?

Metrin este -projektiin on tullut vasta toinen askel. Esteen takana oli pallo, mutta ylenmääräisestä houkuttelusta luovuttiin. Lisäksi yritin muistaa kutsua Viipon myös takaisin hypyn yli. Korkeutta oli n. 85 cm. Lopuksi, kun Sirkun kanssa juttelimme esteen vieressä, Viiru leiskautti hypyn yli ilman vauhtia. Ehkä korkeus ei siis ole ongelma, ainakaan ilman jättikapulaa. Kokeiltiin ekaa kertaa loivaa ja oikeaa A-estettä ilman noutoa. Sehän oli Viirusta kivaa.

lauantai 17. elokuuta 2013

Putki päällä

Tämän viikon harkat ovat sujuneet Viirun kanssa aivan harvinaisen hyvin. Ja makkaransyöntikisassa alkanut voittoputki jatkuu. Oman agilityryhmän kisanomaisessa treenissä Viipo palkittiin kummaltakin radalta ;)

Keskiviikkona kokoonnuttiin Josepan esineruutuiltamiin. Tallattiin kaksi kisakokoista ruutua, näin jokainen koira pääsi ruutuun, jossa emäntä ei ollut rymynnyt. Viiru meni viimeisenä "nartturuutuun". Odotukseni ylittäen Viiru haki kaikki kolme esinettä, viimeisen tosin melko läheltä lähettäen. Esineet olivat Viirun pehmeitä lemppareita, tumppuja ja sukkia. Sitten vielä kiiruhdettiin hallille sovittamaan treenitaskua ja juoksemaan lyhyenlyhyttä radanpätkää.

Agilityssä torstaina Sansku piti siis meille kisanomaiset treenit. Rata oli mukailtu Lukkarisen Jarilta (ei ihan samanlainen kuin kuvassa). Treenin teema oli rytminvaihdoksia ja linjauksia, mutta ne jäivät meiltä tekemättä. Varsinkin ekassa yrityksessä, joka päättyi (vasta) esteen 17 riman putoamiseen, kaarrokset olivat ulkoavaruudesta.

Tollerien hakuharkkoihin osallistui perjantaina niin monta ihmistä, että saatiin tehtyä Viirulle risteilytreeni. Kumpuileva, jopa mäkinen maasto ei ollut paras mahdollinen, mutta suunniteltu mikä suunniteltu. Ja olipa huippuhauskaa :) Haukku piti vain aloittaa.

Topilla ukkoja oli kaksi, ja palkat olivat suorat. Ja ukkeli itse tyytyväinen:) Topsukalla oli ohjelmaa myös torstai-iltana, kun 10 vuotta täyttävän Nuuskun kanssa sai mennä lenkille. Mikäs Topin oli kävellessa neljän juoksuisen ja yhden juoksuttoman nartun perässä. Onnea, Nuusku!

Topi Jaamankankaalla elokuun alussa

Hyvää Höytiäisen vettä
Vedestä nousi keppi

Viiru on kunnostautunut pk-lajeissa tällä viikolla. Lauantainakin hakuiltiin, nyt kaukaisten vieraiden Even, Taran, Astan ja Niken kanssa. Harjoiteltiin haukkumista, ja tarkoitus oli vääntää nupit kaakkoon. Ukot pakenivat avoimessa maastossa, haukuttivat pitkän tai lyhyesti ja palkkasivat. Lenkilläkin käytiin. Leppoisaa elokuun iltapäivää varjosti irtokoira ja piittaamattomat ihmiset. Karusellissa pyöri pentu, jota irtokoira jahtasi, kaksi ihmistä jotka yrittivät ottaa irtokoiraa kiinni, huutava nainen, joka piteli kahta narttukoiraa, joista toisella oli juoksu ja toinen ei siedä lähellä ketään - sekä irtokoiran omstajat, joista toinen keskittyi omaan juoksulenkkiinsä ja toinen läpsyttelemään varvastossuissa. Hyvä ettei Topi ollut mukana.

Muuten hieno viikko!

tiistai 13. elokuuta 2013

Haasteellisessa maastossa

Maanantaina Josepan hakuharkat pidettiin harvinaisen haasteellisessa maastossa Selkiellä. Varsinkin oikealla rinne kohosi erittäin jyrkästi, eivätkä risut ja kivikot helpottaneet mäen kapuamista. Onneksi vain yksi maalimies lähetettiin oikeaan takakulmaan, joka oli työläimmän kiipeämisen takana. Ja tietysti sinne meni ukoksi nuorin ja puolustuskyvyttömin hakuilija.

Koska maasto oli niin vaikea, päätin lennosta, että nyt tehdäänkin etsintää, ja pitkästä aikaa jätetäänkin haukut vähemmälle huomiolle. Viirun pimeät ukot olivat vasemmassa etukulmassa, oikealla keskellä ja vasemmassa takakulmassa. Haukun aloituksesta Viipo sai lelun ja leikkihetken, viimeisellä maalinaisella myös lihapullia. Sitten Viiru sai lelun kanssa palata keskilinjalle.

Kolmonen ei ollut kuin oppikirjasta (kaksi ekaa oli lähes täydellisiä). Viiru sai vainun jo keskilinjalla ennen lähetystä (mutta minä en tiennyt missä ukko on). Ajatus oli suora pisto ja sen jälkeen pitkä kaarros eteenpäin ukolle. Vaikka pyrin huolelliseen lähetykseen, Viiru piti päänsä: ensin kaarros, sitten suoraan. En nyt jaksa soimata itseäni siitä, etten kutsunut Viipoa takaisin. Oli se vain muuten niin hienoa!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Yksinkertaista mutta totta

Viirun torstain aksat

Kouluttajamme ei ollut paikalla, mutta Jaanapa tekaisi meille yksinkertaiset ja kivat mölliradat. Välistävetoja oli kaksi peräkkäin, ja niitä hioimme pitkään - vaikeaa. Pitää uskaltaa mennä tarpeeksi lähelle hyppyjä. Keppien hakeminen sujui hienosti kovasta vauhdista ja suljetusta kulmasta. Kriittinen kriitikko tarkkaili ja neuvoi tekemään keppejä jonkin verran avoinaisella kujalla, jotta Viirun asento saataisiin matalammaksi ja sitä myöten vauhtia lisää.

Painiskelin myös peruskäännösten suurten kaarrosten vs. kieltojen = onnettomasti ajoitetun ohjauksen kanssa. Päätin ruveta tekemmän myös pyörähdyskääntöjä.

Terveysasiaa: Topi lääkärissä ja juoksuoivallus

Perjantaina menimme Topin kanssa Martinalle yleistsekkaukseen ja saamaan neuvoja tulehtuneen suun hoitoon. Lisäksi piti uusia resepti - mutta sen sitten unohdin. "Rupatteluhetki"oli jälleen ilmainen, ja lopputulemana oli: ei tehdä mitään. Hoitona herkkuja ja hemmottelua. Martina antoi Topille namusia ja totesi, että mihinkäs se hampaita tarvitsee, kun se nielee kaiken purematta. Ruoka maittaa ja katse on iloinen. Sain siis vahvistusta omalle ajatukselleni siitä, ettei tehdä mitään isompia hoitoja. Nyt kun oma sormeni alkaa parantua, voin taas yrittää desinfioida Topsukan suuta suuvedellä. Topi ei yhtään tykkää siitä :(


Löysin netistä vahingossa selityksen Viirun oudoilta tuntuviin juoksuihin: sekä tänä että viime vuonna kesäkuussa minijuoksu, sitten elo-syyskuussa varsinainen juoksu:
Jakautunut kiima 1. ns. split estrus esiintyy ajoittain varsinkin nuorilla nartuilla. Narttu tulee kiimaan normaalisti, mutta kiiman merkit häipyvät vähitellen n. 1-2 viikon aikana. Uusi kiima ilmenee n. 1-2 kuukauden kuluessa ja yleensä kiima on normaali - - http://www.ajokoirajarjesto.fi/ajokoirista/kantavan_nartun_ja_pikkupentujen_hoito/

 Viiru Sari Vähäniityn koulutuksessa


Nytpä sitten vaihdoin peruskäännökset erilaisiin pyörahdyksiin (koiraan päin ja poispäin, puolenvaihdolla ja ilman).  Mutta yksi minulta puuttuu - ja sen mukana kaikki: oikea ajoitus ;)  Neloshypylle, seiskalle, ysille, A:n jälkeiselle hypylle 15 sekä pituudelle 20 sai tehdä erilaiset pyörähdykset: vastakäännöt, jaakotukset tai jotkin muut. Hypylle 27 en tehnytkään valssia, vaan Sarin neuvosta vain otin koiraa haltuun. Viiru kyllä menee kuuliaisesti ja vauhdilla, kun vain ohjaa. Viiru ei karkaa neloshypyltä putkeen eikä jatka 5-putkesta seuraavaan, kunhan muistaa ohjata. Persjätön tarpeeksi aikaisesta aloittamisesta tuli taas muistutusta hyppyjen 23 ja 24 välissä. Se toimii oivallisesti, kunhan vaihtaa käden tarpeeksi ajoissa.

Koska Viirulla oli juoksu, teimme viimeisinä ja yhtenä settinä. Viirukin alkoi hiostavassa ilmassa hyytyä. Osa hidastumisesta johtui kyllä vääristä ajoituksistani.  Harvoin, jos koskaan, on käynyt näin - ja täytyy varoa ettei käykään.

Sarin koulutus oli taas ihan huippu, sekä opettavainen että kannustava :) Paras viikonlopun aloitus.

Tyttöjen ilta - Pami ja Jatsi 10 v!

Viikonloppu jatkui hyvissä merkeissä. Lauantaiaamuna käytiin mökillä ihmettelemässä homehtuneita vattuja (koirat kyllä taisivat syödäkin niitä) ja poimimassa herukoita. Varsinkin Viiru kävisi jostain lampaasta tai lehmästä: jatkuva ruohon ja marjojen mässytys. Koiratko muka lihansyöjiä!

Lauantai huipentui tyttöjen iltaan, ei kaupungilla, vaan Viinijärven maaseudulla. Patchcoat P-pentue täytti 10 vuotta, ja Hannan luona juhlittiin Pamin ja Jatsin synttäreitä. Hanna on elävään tyyliin kuvannut juhlia Jatsin ja Hipan blogissa.

Lenkin jälkeen käytiin jännittävä makkaransyöntikilpailu alkulohkoineen, välierineen ja finaaleineen.

Alkuerä, lohko C (kuva Hanna Paakkunainen)


Finaali (kuva Wilhelmiina Virolainen)
Koirat saivat makkaran lisäksi muitakin herkkuja. Ihimisille Hanna oli loihtinut taivaallisen suussasulavat herkut. Aivan kuin mozzarella-tomaattipiiraassa basilikakastikkeen kera ei olisi ollut kylliksi, synttärikakkuna oli raikas vadelmainen kinuskiunelma.
Kakku ja kuva Hanna Paakkunainen

Jossain vaiheessa ennen kuin vierimme autoihimme, Hanna otti juhlakansasta yhteispotretin. Hieno kuva hienoista koirista!
Unelma-isomummo, Kiri-emä, Pami-mummo, Viia-sisko, Valo-sisko, Viiru, Hippa-pikkuserkku(?), Jatsi-isotäti(?)


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Ihana viikonloppu

Mitähän tapahtui viikko sitten hakuharkoissa... Teemana oli taas innokas haukku. Ajatuksena oli lähettää Viiru ukolle, ja hyvän lähdön jälkeen ukko pinkaisisi karkuun. Eka ukko oli vieras mies, ja se onnistui täydellisesti. Kaksi muuta meni vähän sinnepäin :)

Kännykän noutotreenit edistyvät huonosti, mutta muut esineet nousevat paremmin.

Keskiviikkona aksattiin Soilin treeniä, joka oli taas ihan huippuvinkeä. Rata meni tosi hyvin, joten kyllä harmitti, kun aiemmin olimme havainneet Vipstaakilla alkaneen juoksun emmekä pääsekään korkkaamaan virallista kisauraa PoKS:n seuraavan viikonlopun kisoihin. Alkukesän minijuoksu taisikin olla väärä hälytys.
 
Torstain ohjatussa treenissä alku oli lainattu Ojansivun Katjan treenistä (ja piirros taas on linkitetty Heidin blogista). Meillä este 10 oli putki ja sen jälkeen viimeisenä kepit. Hauskaa pyöritystä ja leijeröintiä.
Kun ei päästy kisoihin, painuttiin vattuun. Olikin vallan ihana mökkiviikonloppu leppoisine säineen, marjastuksineen ja uimisineen. Topi ui innokkaasti, kun koko porukka oli vedessä. Viiru ui pitkät matkat pelastustehtävissään.
Kalju-Kankkunen tuumailee saunan kuistilla.

Topi lepäilee mökin kuistilla.

Vesi-ihmis-agilitya
Susu ja Viiru ovat kesäisen lempilajinsa parissa: otetaan kunnollinen pitkä ja tukeva keppi. Kumpikin aussiesiiveke nappaa rimasta tukevan otteen. Sitten juostaankin takaapäin pahaa-aavistamattoman uimarin tai muun ihmispolon kummaltakin puolelta. Hyppääkö?