lauantai 31. joulukuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen

Nyt on helppo tehdä tavoitepäivitys. Ei tarvitse kuin kopioida viimevuotinen ja vaihtaa kutonen seiskaksi.

Mitä vuonna 2016?

Vuonna 2016 ei tapahtunut koerintamalla oikein mitään. Viirun suhteen syytämme työkuvioitani, muita ihmisten kuvioita ja Viirun juoksu- ja tiineysaikataulua. Sopivan hakukokeen aikaikkuna jäi liian pieneksi, ja juutuimme karmeihin. Tokoa ei treenattu oikein eikä riittävästi voittajaluokkaa ajatellen. Agilitytavoitteista saavutettiin ainakin se, että ei tehty yliaikanollia. SM-nollat jäivät tuplaa vaille. Hauskin aksatapahtuma oli Agirotu, johon saimme kun saimmekin Toimii kuin Unelma -joukkueen kasaan. Ja toimimme kuin unelma :)

Purin turhautumisen haku- ja mejä-kokeeseen mahtumattomuudesta ilmoittamalla kummankin koiran lähihallin rally-tokokokeeseen lähes kylmiltään, ja siellä liikuttava luottopakki seuraili ihan kelvon tuloksen. 

Viiru synnytti kahdeksan pentua 23.10., ja siitä meni moneen perheeseen mieluinen joululahja. Maailma tarvitsee enemmän viiruja!

Pikin kyynärä kuvattiin uudelleen, ja ykkösenähän se pysyi. Lääkärien kommentteihin ja omaan harkintaani nojautuen aloitimme kuitenkin agilityn uudelleen. Ja Piksu-aksa on maailman parasta! Pk-lajit hylkäsin, ja ajoimme verijälkeä. Yksi sopiva mejä-koe löytyi syksyllä, mutta siihen emme mahtuneet. Tokoa ei Pikinkään kanssa treenattu oikein eikä riittävästi. Vepen alkeita kokeiltiin, mutta siihen lajiin Piksu on liian pidättyväinen. Paimentamassa Piki kävi muutaman kerran. Sijoitussopimus purettiin.  

Mitä vuonna 2017?

Voimme asettaa samanlaisia tavoitteita kuin vuosi sitten. Edistymme edelleenkin hitaasti mutta epävarmasti.

Viirun tavoitteet:
  • agility: mahdollisimman sujuva yhdessä juoksentelu, Viirun kääntymisen parantaminen, ei yliaikanollia!
  • toko: VOI1 
  • pk-haku: HK2, tottiksesta vähintään 85 pistettä

Pikin tavoitteet:
  • toko: ALO1 ja AVO1
  • jäljestys: kahdessa mejä-kokeessa käynti
  • agilityssa kisaamisen aloitus; tätä koiraa en opeta hitaaksi!

Palataanpa todellisuuteen. Emännällä on erilainen työ, joka vaatii matkustamista. Susu asustelee meillä helmikuusta kesäkuuhun. Pikin kisahermoista ei ole minkäänlaista käsitystä... Jospa toivottaisiin terveyttä ja sopua sekä sitä, että ehdittäisiin ulkoilla riittävästi ja hieman puuhaillakin.  
Joka vuosi sanon lopuksi samat sanat. Tämä on jo viisivuotinen perinne.
  •     tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

  •     tehdään yhdessä

  •     sitä saa mitä tilaa

  •     on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.
Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille. 

Hyvää synttäriä ja uutta vuotta!

Susun synttäri ja vuoden viimeinen päivä vietettiin mökillä. Keväinen sää: plusasteita ja aurinkoa. Ulkoiltiin kunnolla niin, että loppuvuosi voidaan viettää sisällä. Susulle on varuilta Sileota. Susun massu on vielä sekaisin, mutta toivotaan, ettei kovin montaa kertaa tarvitse käydä pihalla.





Onnea, Susu 8 v!

Paljon onneea vaaan!

torstai 29. joulukuuta 2016

Käytiin vähän treenaamassa jotain pientä

Kun nyt kerran auton joutuu kaivamaan lumesta ja lämmittämään, niin samalla voisi käydä hallilla vähän treenaamassa ihan issekseen jotain pientä. Kun lomalaisen idealamppu syttyi, kello oli viisitoista yli yksitoista. Tuumasta toimeen...

Puoli kahdeltatoista aloin haalia treenitarpeita ja -namuja kasaan. Ennen kahtatoista lähdettiin rautatieaseman kautta hallille. Lämppälenkki, vessassakäynti, kenkien ym. vaihto, esteiden roudaus, ohjurit keppeihin, puomin pala pöydän päälle. Hallissa oli melkein Pikin edellisillan treenien rata, ja sitähän piti kokeilla kummankin kanssa. Olihan se Viirun kanssa hieman helpompi ;)

Kumpikin koira teki kaksi settiä. Viiru: rataa, hidastusta ja kokoamista hypylle, kääntymistä, tunnaria, peruuttamista, kaukoja. Piki: rataa, hidastamista ja kokoamista hypylle, kääntymistä, keppejä, puomin ylös- ja alasmenoa.

Iloinen treenaaja
Jäähkälenkki, kotimatka, tavaroiden roudaus takaisin sisään ja paikoilleen, koirien ja lelujen pesu. Ja kello oli 15.15.

Se oli eilen, ja tänään sama uudelleen hieman eri ohjelmalla ja hyvässä seurassa. Yllätyksenä ja lisäbonuksena olivat Arran, Petjan ja Luxin pentutreffit, jonne pääsin hetkeksi kuokkimaan. Pikin kanssa treenatessa avustaja on tosi hyödyllinen, ja erityisesti Anneli, jonka pelkästä olemassaolosta Piki palkkautuu. Kepeillä oli niin hieno aloitusten hakeminen ja vauhti, että keppejä voisi lisätä kuudesta ja/tai ohjureita alkaa häivyttää.

Ollaan me muinakin päivinä treenattu, mutta eilinen oli kyllä huvittavin "pikku treeni".

Susukin on täällä joulun ajan vietossa, ja tyttösten yhteiselo on sujunut sopuisasti. Nyt Susu potee hammastaan, ja muutenkin taitaa olla paha olo kipulääkkeestä. Toivottavasti helpottaa pian. Hampaan poisto on maanantaina.

Aatonaattona Viirulla kävi mieluisia vieraita, Miimi ja Petja-poika. Viiru alkoi heti opettaa jälkikasvua hyville tavoille ja kertoi mitä keittiössä tehdään... Aatonaattona keittiössä tehtiin rosollia, mutta kyllä sitäkin kannattaa kerjätä.



Pieni kyläilijä


Oisko täällä vielä syötävää?

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulutervehdys

Kaukaa viisaina ja läheltä kauniina otimme joulukuvat jo mökillä viikonloppuna. Kaunis luminen joulusää muuttui plusasteisiin ja sateeseen.


Hirvivaara



Huomaa kuusen joulupallot!

Joulurauhaa kaikille, toivovat tontut "Tyyne" ja "Hilja".


lauantai 17. joulukuuta 2016

Tunnaritunarien ihanat treenit

Mikäs se parempaa, kun ihmiskaveri sanoo treenin jälkeen: Ihana treeni! Niin olikin, ja parhaassa seurassa. Ihanassa säässä. Lämppä- ja jäähkälenkillä oli niin leutoa, että Viirukin sai olla ilman pomppaa. Maisema on lumessa ja kuurassa, kaunista.

Tehtiin kaikkea kivaa ja tarpeellista. Viiru aloitti agilityyn virittäytymisen hyppysuoralla, jossa rimat olivat matalalla, sekä kepeillä. Tunnari tehtiin ensin samoin kuin viime päivinä: kahdella kapulalla niin, että oma on piilossa, ja vieras näkyvillä. Sitten kokeiltiin niin, että omakin on näkyvillä ja muita kapuloita on paljon ja ne ovat aluksi kauempana. Ehkä itse olen kumminkin piilottamisen kannalla. Tai sitten pitäisi tehdä pohjatyöt kunnolla hajuerottelun kautta. Viirun kanssa tilanne on se, että Viiru osaa etsiä kapulan nenällään vaikka toisen koiran leluröykkiöstä, mutta jos tunnarikapuloita on useampi näkyvillä, niistä voi tuoda minkä vain, hajusta riippumatta.

Pikin ohjelmassa oli samainen hyppysuora 50 sentin rimoilla - kivaa! Kuusi keppiä yksillä ohjureilla meni hienosti. Puomin palikka nojasi maksipöytään yläpäästään. Ylösmenossa ei Pikillä ollut mitään ongelmaa viimekertaisesta puomilla horjahtamisesta huolimatta. Alasmenoon ja kosketusalustaan pitää sen sijaan sekä Pikin, minun että palkkaajan keskittyä. Pikin kanssa pitää muistaa välillä rauhoittaa sekä koira että itsensä, muuten menee päättömäksi hillumiseksi. Hyvin meni, kun rytmi löytyi ;)

Käytiin vielä Utun kanssa lenkillä sinisessä hämärässä. Ihana treeni. Mukavaa on huomata sekin, että varsinkin näin viikonloppuna hallilla on runsaasti käyttöä. Samaan aikaan meidän kanssamme oli toisella kentällä kolmen koiran porukka, ja heti perään seuraava treenaaja. Kun olimme lähdössä, saapui tuttu kahden koiran kanssa. Ja illalla oli taas maksullinen varaus.

Pennuista on päivitetty kuvat: http://patchcoat.kotisivukone.com/z-pentue. Osa on jo muuttanut uusiin koteihinsa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tunnaritunarit

Sen verran on ollut pakkasta, että sain aikaiseksi Viirulle tissinlämmittimen ja sille on ollut käyttöä. Mitähän tästä askartelubuumista vielä seuraa ennen joulua? Ensin kynttilät, sitten lämmitin.


Piki kävi agilityssa treenaamassa radanpätkiä ja puomia. Piki etäohjautuu lähdöissä aivan huippuhienosti - mutta sekään ei riitä, kun en ehdi jatkossa mukaan. En kuitenkaan lähde vielä siihen, että edestäohjausyrityksillä ja rääkymisagilityllä hidastaisin koiraa. Piki juoksi puomin ylösmenoa ja alasmenoa (pysäytys kosketusalustalle) sekä kaksi kertaa koko puomin. Eka kerta oli hieno, toisella Piki meinasi pudota, mutta ei kerinnyt säikähtää (kai) ja loppuun saatiin kunnon bileet.




Tokoiltu on hieman lähes joka päivä, joko hallissa tai kotona. Olemme jopa keskittyneet samoihin liikkeisiin useampana iltana: tunnariin ja peruuttamisen. Jo on kumma, kun hyvälle nenälle saa tunnarin opettamisesta tehtyä jotenkin vaikeaa. Kun taas Piki on sellainen supertaikanenä ja nenällä eläjä, että jopa tällaisen tunarin on vaikea munata Pikin tunnaria. Nyt pitäisi uskaltaa vielä keskittyä kaukoihinkin. Siinä on minulle samanlainen kynnys kuin Viirun seuruuttamisessa aikanaan. Pikin seuraamisessa riittäisi tässä vaiheessa sekin, että Pikseli jossain lähistöllä seilaisi.


Viiru n. 8-viikkoisena (kuva: Sirkku Kouki)

Viirun pennuista kaksi on jo muuttanut uuteen kotiin. Äiti ja lapsi ovat melkoiset kaksoisolennot, katsetta myöten.

Tytär samassa iässä (kuva: Jani Hiltunen)

lauantai 10. joulukuuta 2016

Lassiet palaavat kotiin

Internetin ihmemaa kertoo, että lassie on suomeksi typykkä, pikkutyttö, tyttönen. Tällä viikolla kaksi tyttöstä palasi kotiin, kumpikin omalla tavallaan.

Maanantaina alkoivat hakuryhmämme tottistreenit Kontiorantaan avatussa lämpimässä koirahallissa. Lämmintä tosiaan riitti, hiki virtasi. Ensi kerralla sortsit ja t-paita. Uudessa paikassa Piki toimi kuin unelma, vaikka olin varautunut tekemään "joitain ihan pientä ja helppoa".

Itsenäisyyspäivän iltana oltiin pentuvahdissa - ja olin kyllä kiitollinen siitä, että meille ei tule pentua nyt - vaikkakin päätös on tehty olosuhteiden pakosta ja vaikka pennut ovat mahdottoman ihania. Ja vaikka tämä on niin hyvä yhdistelmä. Nyt ja keväällä ei ole oikea aika pentuajasta nauttimiseen eikä aikaa ole kolmen tai neljän koiran viihdyttämiseen. Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki pennut olivat terveitä, mutta merle-pojilla oli iris coloboma, jonka ei pitäisi haitata elämää ja harrastuksia mitenkään.

Viiru palasi kotiin. Aluksi Viiru (ja samalla me muut, joskin vähäisemmin) kärsi ripulista, joka johtui todennäköisesti matolääkkeestä. Pikkuäiti oli kuitenkin terveen oloinen ja tuntui kuin se ei olisi ollutkaan poissa. Toisella tyttösellä meni kolme päivää vapautumiseen. Sitten Piki solahti entiseen pikkusiskon rooliinsa (hyvä vai ei?). Olin varautunut neuvotteluihin, mutta niitä ei tarvittu.

Tokoperjantaihin mentiin pitkästä aikaa täydellä joukkueella. Viiru muisti osaamansa. Pikin seuraamisen ja noudon kanssa mieleni olisi ehkä valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Nyt koekalenteri esiin, että päästään kunnolla edistymään!


SYÖMÄÄN!

Viiru on pelkkää luuta, nahkaa, korvia ja tissiä. Tänään käytiin tissien tyhjennyksellä pentujen luona. Ihanat pennut <3. Ilma on kylmenemään päin, ja pengoin huonolla menestyksellä omat sekä Mustin ja Mirrin vaatevarastot toiveena löytää villaa tai fleeceä tissien lisäsuojaksi. Jätetään siis huominen mökkireissu väliin. Onneksi normiulkoilussa Pomppa suojaa massuakin pitkälle. Taas lisäpisteitä Pompalle!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Saako päivittää?

Vaikka ei olisi sattunut mitään elämää suurempaa. Tässä iässä ei kovin todennäköisesti synny lapsia, mene naimisiin, kirjoita ylioppilaaksi, valmistu ammattiin; näillä taidoilla koirat eivät voita kisoja eivätkä ainakaan valioidu. Hyvä jos joskus päästäisiin kokeisiin... Toinen sai sentään jälkikasvua.

Tätä olen siis miettinyt, kun välillä tuntuu, että somessa voi olla olemassa vain tietyin kriteerein. Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä.

Agilityn viikkotreeneissä naurettiin hokemalle "veto ei toimi". Sehän toimi, ja hyvä niin, koska Pikin kanssa en ole vielä kertaakaan ehtinyt tehdä kahta valssia/sokkaria peräkkäin.  Ajattelin, että pussi on sen verran riskieste ja pakkastakin on, että jätetään se välistä. Piki oli toista mieltä ja juoksenteli pussiin itsekseen. Maksirenkaassa radalla ei ollut ongelmaa. Radan alussa opeteltiin hidastamista hypylle. Piki oppi taas kahdesta kerrasta - mutta kotiläksyjen listalle tämäkin. Piki kokeili kokonaista puomia. Tästä jatketaan yhdellä, pöytään nojaavalla pätkällä.

Tokossa tyydyttiin pihatreeneihin, ja kokonaisuutena Pikillä oli tylsä viikko. Torstaina Piksu pääsi juoksemaan Viian ja Viirun kanssa Liperin lumisille pelloille, ja lauantaina nautittiin metsän kauneudesta naapurin Vinjan kanssa. Pitkästä aikaa tyttöset saivat rallia aikaiseksi.

Perjantaina oli minulla työpaikan pikkujouluretki Lustoon ja hotelli Punkaharjuun. Molempia voi suositella lämpimästi (paitsi että esteettömyydessä oli hotellissa haasteita). Pääsin jopa ylittämään rajani ja loikkaamaan pois mukavuusalueelta Luston kynttiläpajassa. Ekat askartelut yli 20 vuoteen.

Ihan ite tein!
Reitti Imatrankoskelta Punkaharjun kautta Kolille ansaitsisi herätyksen. Kappale kauneinta Suomea ihan lähellä.

Ehkä päivittämisen arvoinen uutinen on se, että Piki on nyt vain minun koirani. 

Kuva: Sirkku Kouki



lauantai 26. marraskuuta 2016

Mustasta valkoiseen

Suomessa on parissa vuodessa noussut black Friday -villitys. Ja miksei olisi nostatettu, uusia kulutuspäiviä ja lähtölaukaus joulumyynnille. Mustan viikon vei kuitenkin viikonloppuun white Friday. Alkuviikosta oli niin mustaa, että silmät meinasivat pullistua päästä, kun yritti säkkipimeässä nähdä edes jotain. Lunta saatiin viikolla, ja lauantaina pyrytti koko päivän sakeasti.

Viirun, Viian, Pikin ja Miimin kanssa käytiin torstaina lenkillä. Pennut ovat tosi herttaisessa iässä, ja niiden kanssa voi jo seurustella. Tyttöpentu on tullut varsinkin mummoonsa ja tätiinsä: heti katollaan, kun joku alkaa rapsuttaa.



Agilitytreenit jäivät välistä työkiireiden vuoksi, ja perjantaihin mennessä hapotti jo aika tavalla. En jaksa lähteä mihinkään... mutta treenien ja lenkin jälkeen elämä taas hymyilee ja asiat luistavat. Tokossa tulikin vallan paljon onnistumisia. Ehkä naksuttelu on paras tapa opettaa ruutu? Tai kisoissahan sen vasta näkee. Mari neuvoi seuraamisessa, ja taas päästiin vähän eteenpäin: luopuminen (uusi asia??) ja kääntyminen Pikin eteen palkkaamaan. Kapulan pito sujui, ja nouto palautui jo lähelle. Loppukevennyksen luoksetulo hypyn yli suoraan sivulle oli täydellinen. Ehkä unohdan kokonaan sen eteentulon?


Lauantaille järkkäsin itselleni minuuttiaikataulun aamujumppineen ja venyttelyineen. Sitten kaivettin Pikin kanssa auto lumesta ja kolattiin renkaille urat ja suihkaistiin Nessa-tollerin kanssa lenkille. Piki ei vieläkään ihan uskaltautunut hippasille, vaikka Nessa vaikuttaa huippukivalta leikkikaverilta. Tollerit on ihania! Minnan mimmit kokoontuivat Joan hallille monitoimitreeneihin. Pikin kanssa tehtiin vähän seuraamista, mutta enimmäkseen agilityesteitä: keinu kolahteli taas vähän lisää ja keppejä oli vahingossa seitsemän. Häiriötä enemmän kuin riittävästi: Utu teki vieressä EVL:n hässäkkää. Kun oli appari paikalla, korjattiin viime lauantain mokia eli tehtiin 50 cm:n rimoilla hyppysuoraa eestaas niin, että oli palkkaaja kummassakin päässä. Kyllä se irtoaa!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Parempia pentuvideoita ja -kuvia

Onneksi muut osaavat ottaa pennuista hyvää liikkuvaa ja pysähtynyttä kuvaa. Jani Hiltusen video maanantailta:



Hanna Paakkunainen on ottanut pennuista muotokuvat. Ne ja pentujen nimet näkyvät täältä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Pentuja ja agilitya

Keskiviikkona ja lauantaina kävin moikkaamassa Viirua ja pentuja. Kuvista ei tietenkään näe, mutta jo kolmessa päivässä pentuset kehittyvät huimasti. Kävely ei ole enää ihan  pelkkää vaappumista. Pennuista lähtee hurjia ääniä, jotka pelottavat ainakin äänen lähdettä itseään niin, että se tupsahtaa pyllylleen. Lauantaina iso merlepoika yritti jo kovasti pois pentulaatikosta. Kiinteän ruuan syöminen on aika sottaista puuhaa, kun suurin osa pennuista ryysii ruoka-astiaan (ei siis astialle).  Viiru on entistäkin ahneempi, ja pentujen ruoka pitää piilottaa pehmenemään kaapin ylähyllylle, ettei Viiru varasta sitä.

Keskiviikkona
Nyt kun ei tarvitse enää hermoilla, että synnytyksessä menee jotain pieleen, pentujen ihan ensimmäisinä viikkoina tapahtuu jotain kamalaa tai että kaikille ei löydy hyvää kotia, voi keskittyä Viirun ikävoimiseen. Toisaalta on kyllä ollut mukavaa, kun Viiru on ollut äitiyslomalla ja Piki osittaisella juoksulomalla - olen ottanut kahden kuukauden salikortin ja ehtinyt käydä kaikenmaailman jumpissa.


Lauantaina
Istuskelin pentulaatikon vieressä, ihmettelin pentuja ja join kahvia. Viiru kävi lattialle maate jalkoihini, pää pentulaatikon kulkuluiskalle.

Äiti on nyt vähän väsynyt.
 
Pikin agilityn viikkotreenissä oli helpohkoa radanpätkää. Opeteltiin myös pimeään putkeen lähetystä, putken "ulkosyrjältä" lähetystä ja sylkkäriä. Sunnuntaina Vinjan kanssa käydyn aamulenkin jälkeen mentiin kaksistamme hallille. Kepit edistyvät (enää tarvitaan yhdet ohjurit) ja Piki hoksaa oikeaa sisäänmenopaikkaa. Keinuun lisäsin pikkuisen kolinaa ja heiluntaa, ihan pikkuisen vain. Rengas meni hyvin. Juoksupöksyt olivat epämukavat.

Toiselle kierrokselle tein Pikille hauskan juoksuradan: hyppy-hyppy-hyppy-u-putki-suoraputki-hyppy. Kuvittelin, että Piki iloisena irtoilee putkiin ja palkalle. Mutta kaikki olikin tänään vaikeaa: kokeilemani 50 sentin rimat, musta u-putki, toisen kentän haukkuvat koirat. Tämä pitää ottaa uusiksi, mutta paremmin. Helpommin tietysti menisi, jos pyytäisi itseä fiksumman ja näppärämmän kaverin avuksi palkkaamaan. Ihan hyvä, ettei juoksujen takia päästy seuramestaruuskisojen mölliradalle!

Lauantaina paistoi aurinko.

Pihatoko ei ole kaikkina iltoina onnistunut liukkauden vuoksi. Mutta korvantaustatakut olen saanut leikattua ja kammattua :)

Vielä vähän pentulaatikon elämää:





sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivä

Isänpäivää vietettiin mökillä ja Pielisen rannalla. Sää oli lauha, mutta isolta selältä tuuli kylmästi.

Tänään

Eilisen kirjoituksen selittelyä:

Tarkoitus oli sanoa, että Viiru palaa kotiin 10.12., kun pennut ovat seitsenviikkoisia.

Tarkoitus ei ollut sanoa, että Piki on vihainen ja hankala. Piki on sympaattinen, vilpitön, älykäs, rakastavainen, sähäkkä ja varsin kuuliainen otus. Sekoitus itsepäisyyttä ja nöyryyttä, uhmaa ja alistumista. Arkitottelevaisuus on edelleen mennyt harppauksin eteenpäin. Piki tottelee yleensä heti (enää ei ole Viiru-viivettä), vapaana lenkillä se kyselee aika ajoin, onko näin hyvä. Oman kadun tyttökoira, johon Piki ei ole päässyt tutustumaan, meinaa kyllä vieläkin lennättää Pikin maata kiertävälle radalle. Mutta myös hienoja onnistumisia: Edellä kulkee pieni koira, samaan aikaan pyörätiellä ohittaa pienehkö Pikille räksyttävä koira. Piki katsoo räksyä, sanon Pikille Sivu! - ja Pikseli plätsähtää sivulle liki kinttua. Ja toinen, aika huvittava tapaus: ryhdyimme ennalta tuntemattoman vesikoirakoirakon kanssa spontaanisti tekemään pururadalla ohitusharjoituksia. Ja siinä Piki esitti sitä rauhallista koiraa :)


Noin vuosi sitten

lauantai 12. marraskuuta 2016

Viiru-kalenteri

Nyt on meillä molemmilla, Pikillä ja minulla joulukalenterit. Kun vielä viisi yötä nukumme, niin voimme alkaa avata luukkuja. Ja 24:ntenä päivänä Viiru tulee kotiin.


Piki on sen verran omistushaluinen, että siinä on sitten säätämistä. Aiemmin Piki murisi Viirulle, kun tultiin treeneistä kotiin, jos se sattui ainoana pääsemään mukaan. Nyt se murisee Viirulle, kun mennään Miimille ja Viipukka tulee rapsuteltavakseni. Piki murisi minullekin yhtenä iltana, kun aiheena oli korvakarvojen siistiminen. Kerran on saattanut nipistää, kun on takkuja siistitty - niinpä sakset ovat paholaisen keksintö ja niiden käyttäjä osallisena infernaalisessa Pikiä kohtaan suunnatussa salaliitossa.

JoAn hallin treeneissä on turattu juoksupöksyjen kanssa, ja tänään sitten kävi se, mitä kisoissa olen aina pelännyt: pissat housuun. Ehkä huomenna muistan käydä ostamassa toisetkin pökät. Agilityn viikkotreeneissä oli kuin Pikille tehtyjä luukutuspätkiä :) Tänään harjoiteltiin keinua ja keppejä jokaiselle jotain -treeneissä: Penni teki tokoa ja tottista, Ziggy rally-tokoa ja me agilityn lisäksi vähän tokoa. Piki tuntuu hienosti tietävän ruudun paikan, vaikka vaihtelin omaa sijaintiani. Seuraamisessa Minna ehdoti, että vaikka en pitäisi namia kädessä, palkkaisin kuitenkin vasemmasta kädestä. Muuten Piki menee melkoisen vinoon.

Tänään oli lenkkiseura kuin joulukalenterin kuvasta. Nessa olisi ollut mitä potentiaalisin leikkikaveri... mutta Pikseli ei kuitenkaan oikein tohtinut.

Torstaina kauheella lumipöllykelillä käytiin pikaisesti Viirua ja pentuja moikkaamassa. Pennuilla silmät aukeavat ja ne kävelevät huojuen ja vaappuen. Koiria niistä tulee :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Juoksua ja mörköjä hennon pakkaslumen hunnuttamassa metsässä

Aurinkoinen pakkaspäivä. Maassa on hento pakkaslumihuntu, ei mitään sohjoa, kuten "ensilumen" aikaan jokin aika sitten. Lumesta nautittiin jo eilen illalla, kun sen valkeus valaisi pimeän Pärnän jäähdyttelylenkillä Sisun kanssa.


Tänään peruin spinningin ja valitsin aurinkoisen -8-asteisen metsän. Hakutreeneissä ei ole oltu aikoihin, mutta enpä ole niitä kovin kaivannutkaan, varsinkin kun ykköstykki on äitiyslomalla. Ennen lähtöä huomasimme, että Pikillä on alkanut juoksu. Niinpä Piksu ei päässyt vakiohommaansa tallaamaan, koska treenaamassa oli myös kaksi urosta. Ja Pikin vuoro oli viimeisenä. Onneksi oltiin tänään ripeitä, ja myös koirien vaihdot sujuivat supsikkaasti.

Mutta minäpä kuitenkin hätäilin. Näin pilaat koirasi treenin: en selittänyt kunnolla suunnitelmaani, vaan odotin muiden lukevan ajatukseni. Erityisen tuhoisaa tämä tietysti oli, kun Piki ei ole mikään tuttu vakiotreenaaja eikä mikään joka ukon kaveri. Niinpä siellä oli ekana ukkona takarajan lähellä vieras ihminen pressun alla umpisukkelossa. Haukkuilmaisu tuli ihan tilaamatta. Toisenkin puolen ukko oli se ryhmän toinen Pikille entuudestaan tuntematon henkilö... Ajatukseni oli harjoitella risteilyä takarajalta takarajalle, niin että ukot olisivat kuljettaneet Pikiä jonkin matkaa ennen kuin olisivat vapauttaneet sen keskilinjalle. Käytössä olisivat olleet näkö- tai muut avut. Ja mikä olennaista, ukot olisivat olleet ne tutut ja turvalliset Arja ja Anneli. Tätä mitään en kuitenkaan kertonut kavereille.

Ihan hyvä treeni saatiin sitten inspiroitua Minnan viisauden ja kokemuksen sekä fiksujen maalihenkilöiden ansiosta. Pikille jäi varmasti hyvä mieli, vaikka kyllä se vielä treenin lopuksikin takajalat pitkällä hamusi vieraammilta namuja. Olisi aika homma vääntää Pikistä hakukoiraa, eikä kovin paljon järkeä, vaikka nenä ja jalat toimivatkin. Tämmöinen humputtelu on ihan ok, mutta kyllä sekin pitää suunnitella ja suunnitelma kommunikoida muillekin.

Vielä lenkki Utun kanssa, ja sitten jo marraskuun hämäränhyssy kietoutui ympärillemme.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Pikin puuhakas pyhäinpäivä

Viikolla jäivät puuhastelut taaskin vähiin, mutta viikonloppunahan ehtii vaikka mitä. Tai ehtisi, jos heräisi ajoissa.

Pikin tiistain viikkotreenissä aiheena olivat etäohjaus ja pimeät putken päät. Tänään lauantaina oli Nygrenin Henkan koulutus, jossa Piki oli taas huiman pätevä. Minä tapani mukaan seisoskelin tiellä ja ihastelin, miten Piki voi osata pakkovalssijaakotuksen, okserin, hypyille irtoamisen jne. Kovin Piki otti häiriötä toisella kentällä näkymättömissä haukkuvasta koirasta. Viikkotreeneissä häiriintyminen ei ole näkynyt näin selvästi - nyt keskittyminen herpaantui kokonaan. Itseä harmittaa omassa itsessä, kun aina treenin päätteeksi huomaa, että ccc on taas unohtunut.

Viirulla on mekko yllä puolukassa, etteivät tissit palellu.

Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna käytiin Viirun, Viian ja Pamin kanssa lenkillä ja sen jälkeen ihasteltiin mönkiviä pötkylöitä. Vaaran laella nautittiin puolukoita maasta tai kädestä.




Pennut kasvavat ja kehittyvät jo yhdessä yössä, möngertävät pirteästi. Viiru voi käydä pitemmilläkin lenkeillä. Kun aletaan avata joulukalenterista luukkuja 17.11., Viiru tulee kotiin, kun ehditään viimeiseen luukkuun. Nyt kun emme näe päivittäin, Viiru hymyilee, kun tulemme.



lauantai 29. lokakuuta 2016

Lopun alkua Patvinsuolla

Perässähiihtäjäpaimentyttösten kanssa patikoitiin räntäsateessa Patvinsuolla.  Susu ja Piki ovat hassuja polvitaipeessa töpsöttelijöitä; äitiyslomalainen avantgardisti olisi viipottanut vähintään 30 metriä edellä. Järjestys oli tarkka: isäntä, Susu, Sirkku, Piki, minä.



Tiaisia oli viittä sorttia: tali, hömö, lapin, pyrstö, työhtö.

Lapintiainen vaiveroissa




Ja se kuudes?






Teretin nuotiopaikalla poseerattiin, evästeltiin ja 2/5 retkueesta paleli kuumista juomista ja toppavaatteista huolimatta.





Ihana päivä huolimatta palelusta, liukkaista pitkospuista, polvien särystä ja muista pikku harmeista. Syksyn loppu alkaa. Nautitaan talvihorrokseen rauhoittumisesta, pysähtyneisyyden ajasta ja seesteisestä hiljaisuudesta. Voiko talvisyksysta ja syystalvesta opetella pitämään?

perjantai 28. lokakuuta 2016

Majakka ja perävaunu

Ensilumi (tai ensisohjo) tuli tiistaina ja meni perjantaina. Susu on ollut täällä koko viikon; maanantaina puolen hehtaarin metsässä oli vielä ihan syksyistä.



Piki on jonkin verran saanut Sususta juoksukaveria, mutta on Susu ehkä vähän pelottava. Sisällä vanhempaa tätiä on syytä väistellä. Ulkona Susu ja Piki  ovat välillä kuin Majakka ja Perävaunu, joskin samankokoiset: Piki kulkee Susun perässä ja matkii, samoin kuin se usein tekee Viirun kanssa. Vaikka Pikihän se Majakka (Blue-Beacon) on ;)  

Lenkkeilyn lisäksi lomapäivinä on hieman treenattu. Pikin agilityn tiistaitreeneissä valssattiin, muuta ei oikein ehdittykään, kun tultiin myöhässä. Keppejä on jo kuusi. Tokossa jatkettiin tunnaria, ruutua ja kiertämistä siitä, mihin kuukausia sitten jäätiin. Joskus jotain muutakin kuin seuraamista ja noutoa. Ei tästä mitään tule tällä treenitahdilla. Mutta kivaa oli, ja perjantain tokoryhmä vallan mukava :) Piki jaksoi keskittyä, vaikka kaksi muuta koiraa oli hallissa samaan aikaan.

Onko täällä häkissä muka mukavaa?

Yhden koiran kanssa on helppo kävellä hallille ja tyrkätä koira häkkiin odottamaan. Piki ei edes haukkunut, ja piippasikin aika hiljaa ja lopetti käskystä. On se huipputyyppi, kun saa näin kaksin puuhastella.

Torstaina oli Liperin pelloilla näin talvi:

Etualalla Viia (kuva: Artem Shahbazyan)


Kuva: Artem Shahbazyan


Kuva: Artem Shahbazyan
Viirua ja pentuja on käyty moikkaamassa kaksi kertaa. Pienimmätkin pennut ovat kasvaneet hyvin, ja suurin red merle -poika oli tänään jo yli 400 g (pikku-Pikselin syntymäpaino oli 490 g). Pienin poika taisi olla noin puolet siitä. Tosi nopeasti kasvavat, keskiviikon ja perjantain välillä oli ihan selvä ero, joka ei kyllä kuvissa näy.


Keskiviikkona 26.10.


Ateriointia keskiviikkona 26.10.

Viiru hoitaa ymmärtääkseni pentuja hyvin, mutta kyllä sitä kiinnostavat muutkin asiat. Rapsuta mua! on yhtä tomera komento kuin yleensä, ja ulos Viiru säntää heti, kun kutsu käy.


Penturöykkiö tänään 28.10.

Toivottavasti kaikille seitsemälle veljeksellekin löytyy hyvä koti. Jos pojat yhtään tulevat Pubi-isäänsä tai Vertti- ja Max-enoihinsa, niistä kasvaa kyllä harvinaisen kivoja aussie-uroksia. Olen ehkä jäävi arvioimaan, mutta kyllähän tämä on ihan huippupentue, kun emäkin on maailman täydellisin koira.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Seitsemän veljestä ja yksi sisko

Viiru synnytti aamuyöllä ja aamulla yhden tyttösen ja seitsemän veljestä. Pennut ovat pieniä mutta pontevia. Pennut ovat Patchcoat Z-pentue, ja siitä voi kysellä Miimiltä.

Kun kuusi pentua oli syntynyt, luulimme pentueen olevan siinä, ja Viiru kävi pisulla ja pesulla ja sai lihalientä. Minä lähdin kotiin. Kädetön apukätilö saapui myöhässä ja lähti ennen aikojaan. Kuvassa pentuset pilkottavat Viirun mahan alla. Red merle -pojat syntyivät vielä tämän jälkeen.

Ensimmäinen ateria äitinä

Tyttö on mustatrikki; poikia on kolmea väriä: musta, punainen ja red merle (kaikki valkoisin ja tan-merkein).


Kuva: Wilhelmiina Virolainen


Kuin korvaukseksi tylsästä viikosta Piki pääsi lauantaina kahdelle kimppalenkille. Kuvassa Piki jallittaa "miesystäviään", Ziggyä ja Puttea. Tai ovatkohan ystäviä, kun Piki sinnikkäine leikkiinkutsuineen oli ehkä lähinnä rasittava Ziggyn mielestä? Ei saa rauhassa keppiäkään kanniskella, kun pikkutyttö hyrrää jaloissa. Iltalenkin bortsukaveri taas ei lähtenyt rallaamaan, kun Pikin ääniefektit ovat arveluttavia... Nyt on Viirun paluu on yhtä askelta lähempänä.


Tapahtumarikkaaseen viikonloppuun sisältyi myös kaksi settiä huippua Piksu-aksaa, tosin vain estetreeniä, mutta kivaa on sekin. Lisättiin kepit viiteen, ja Piki alkaa kokea vauhdin hurmaa ja meloa. Renkaan alla ei tarvita enää juurikaan täytettä. Pussi ei ole yhtään hankala. Keinun päähän juoksu on kivaa (paitsi jos se kolahtaa yhtään). Aloitettiin myös loppuasennon harjoittelu. Sekin sujui, kun oli hyvä palkkaaja: kouluttaja-Elisa. Elisan pitämä esteiden tehokurssi päättyi tänään, ja se oli todella onnistunut. Päästiin hyvään alkuun ja vauhtiin harjoittelussa.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Mikä se on kun ei seura kelpaa?

Viiru pysyttelee synnytyskodissa. Susu tuli ja meni (ja palaa taas kohta ennemminkin kuin Piki arvaakaan). Kimppalenkkejä en ole työviikolla saanut aikaiseksi.

Agilityn viikkotreeneissä uutena harjoiteltiin poispäinkääntöä (se oli meille liian vaikeassa paikassa), viskiä tms. ja sylkkäriä. Nämä kaikki vaativat vielä ihan alkeistreeniä. Keppejä on tehty ahkerahkosti pihalla, samoin seuraamista. (Kyllä me vielä joskus opitaan.) Ja arkitottelevaisuutta koko ajan. Pikin pakka kuitenkin hajoaa vielä heti, kun tuttu koira on tarpeeksi lähellä. Lähes huomaamattomasta kumppanikoirasta kuoriutuu hetkessä tulta syöksevä velosiraptori.

Tämän illaan tokotreeneissä Zeta-rukka joutui taas häiriökoiraksi. Pikseli rauhoittuu nopeasti. Oudolla nurmialustalla ryhmäpaikkamakuussa ajan loppupuolella meni fiilikset: "mä en voi olla enää tässä".

Keskiviikkoiltana käytiin Viirua moikkaamassa ja lyhyellä lenkillä. Ei mitään uutta, Viiru on paksu, hyvinvoiva ja hyväntuulinen.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Yksi koira kotona

Välillä on vaikea keksiä blogitekstin otsikkoa; nyt on sen sijaan monta dramaattista mielessä. Kuten: Missä muruseni on? tai Ikävä, mulla on kauhea ikävä.


Viiru muutti keskiviikkona synnytyskotiin ja viettää siellä viikkokausia. Hyvä puoli tässä on se, että nyt voimme Pikin kanssa opetella taitoja, jotka olisi pitänyt omaksua jo aiemmin. Piki onkin kolmena päivänä oppinut enemmän kuin kolmena vuonna yhteensä (jos vähän liioittelee).





Yhden koiran kanssa eläminen on helppoa - mutta ehkä koiralle on kivempi kun laumassa on lajitoveri. Kun tulin lauantaina kisatalkoista kotiin, Piki kävi moneen kertaan tarkastamassa takakontin: onko Viirusta siellä vain hajun häivähdys eikä ollenkaan fyysistä ilmentymää?

Tänään käytiin lenkillä Viirun, Pamin ja Viian kanssa. Viiru oli edelleenkin reipas oma itsensä, vaikka nyt se todella muistutti käpylehmää tai tynnyriä, joka jolkottelee menemään ohuiden tikkujen varassa. Viiru olisi ollut selvästikin lähdössä kotiin, mutta hyvin se viihtyy syntymä- ja synnytyskodissaankin. 

Aika monet treenit skipattiin kuluneella viikolla, mutta pihalla tehtiin pientä. Poksin tokossa kontaktia Zeta-koiran vieressä ja kapulan pitoa, Joan estekurssilla keinuun tutustumista keinun päähän juoksemalla sekä neljää keppiä - Piki alkaa hoksata. Kivahan tuon kanssa on puuhailla :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Lisää kuulumisia

Nautittiin aurinkoisesta säästä mökillä. Poimittiin vähän karpaloita. Ne olivat turhan vaikeita syötäviä koirille, joten Viiru lähinnä makoili ja kieriskeli sammalmättäillä survoen pehmenneitä marjoja.



Karpalosurvimessa alkaa olla melkoisesti ylimääräistä massaa ja pinta-alaa.







Mahakuva taas, ja Piki linssiluteena. Viirun vauhti on jo hidastanut, mutta tänään se pitkästä aikaa leikki Pikin kanssa.






Pikillä oli estekurssia. Maksirenkaan alle piti vielä kasata rojua, ettei Piki pujahtanut ali. Pussi ei ole Piksulle vaikea este. Kepit edistyivät taas vähän: kolme keppiä, kahdet ohjurit, eikä kovin montaa yliloikkaa.

En jaksa raahata kotipihalle miljoonan kilon painoisia, nivelistä jäykistyneitä kujakeppejä. Ostin Puuilosta kahdellakympillä muoviset kepit. Huomenna kokeillaan, onko niistä mihinkään edes alkuopetuksessa. Jospa malttaisin naksutella. Agility Pikin kanssa on hauskaa ja palkitsevaa.

Olen tehnyt muutakin outoa: Ostin Pikille markettinappuloita. Nämä papanat sijoittuivat Kuluttaja-lehden testissä hyvin; testivoittaja Orijen on kuusi kertaa kalliimpaa. Arkipäivisin Piki syö lihaa ja vihanneksia, mutta viikonloppuisin kuivamuonaa. Aina aamuisin mitallinen Arthroflexia ja lohiöljyä. Ehkä ostan sitten seuraavaksi Orijenia tai jotain muuta eläinkaupan ruokaa - mutta tuskin Hillsiä, jota Piki on tähän saakka syönyt. (Hillsin nappulat tulivat testissä kolmanneksi viimeiselle sijalle.) Ja vielä koiriin liittymätöntä outoa: olen katsonut joka kerta Vain elämää -ohjelman, ja tällä kertaa kommentoin esityksiä Facebookissa. Kaikkeen sitä taipuu, kun ylittää rajojaan.

Pikille ei tule pentuja, eikä sitä viedä luonnetestiin. Minusta Pikseli näytti jo MH-kuvauksessa, mikä se on naisiaan.