sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tokosunnuntai

Sunnuntai-iltana oli tokotakki aika tyhjä ja harrastusvälinekin ihan reporankana. Aamupäivällä oli tokovalmennuksen lähipäivä. Viirun koko puolituntinen kului peruuttamiseen, tarkemmin siihen että Viiru ei lähtisi peruuttamaan ja peruuttaisi itsekseen vaan jäisi ensin vain seisomaan ja sitten seuraisi minua peruuttamisessa. Etupalkkaa voisi kokeilla. Yritän ensi viikolla saada kuvattua videon kuukauden haasteesta eli kaukoista, onhan kuukautta vielä jäljellä.

Iltapäivällä Joan hallilla treenattiin jotain ihan muuta eli tokoa: hyppykiertohässäkkää. Viiru voi jo ohittaa hypyt mutta kapulat edes kaukana hallissa ovat liikaa. Tehtiin myös niin, että vein Viirun stoppikohtaan ja kutsuin sieltä. Sekin auttoi kapulakuumeeseen. Pikin oli vaikeaa irrota tötterölle kauas, ehkä 10 metriä meni. Viirulla rojutunnari onnistui taas, tosin Viiru koski yhtä väärää kapulaa. Piki seurasi etäpalkalla niin, että pidin käsiäni oudoissa asennoissa.

Sunnuntain lopuksi käytiin vielä lenkillä Vinjan kanssa.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Joulunavaus

Sää vaihtui pakkaselle alkuviikosta ja lauantaina satoi vähän lunta, hetkittän pyrytti sakeasti. Kaikki kuvat ovat lauantailta.

Viikon varrelta:

Maanantai
Agilityn viikkotreenissä oli taas osallistuminen niukkaa, ja teimme edellisen ryhmän rataa. Pikillä oli aluksi kepeillä pari ohjuria, ja sitten kepit menivät ilmankin hyvin. Keinu oli hyvä (palkka lopussa). Toisissa paikoissa irtoaminen helppoa, toisissa vaikeaa. Puomille meno oli mahdottoman vaikeaa, kun alla oli putki. Mutta puomi oli hyvä, kun sinne asti päästiin.
Viiru juoksi lopuksi saman radan - helppoa ja hidasta :) Tokona metallikapulan kantoa, peruuttamista, palauttamista sivulle (pituuden palikka esteenä).

Muistin viimein soittaa loputkin tiedot Viirun veriarvoista:  kaikki normaalit. Turhaan olivat muut tytöt huolissaan kilpparin toiminnasta.

Koristelimme tokoesteet jouluisiksi ;)

Tiistaina
Tokon viikkotreenissa oli Viirulla kiertämistä. Kapuloita ei voi olla noutamatta, vaikka hypyn voi ehkä jättää hyppäämättä. Kapuloiden läsnäoloa voi harjoitella myös ihan läheltä, neuvoi Jenni, kuuntelutreeninä: kierrä vai hae. Pitkältä matkalta oman sijoittumisen vaihtelu.
Tokosta kiiruhdettiin kesken kaiken fyssarille, jossa oli Pikin eka täysimittainen käsittely: onnistui, Heli on taitava koirien kanssa. Pikilla ei ollut juurikaan jumeja, ja nekin vähät selästä pehmenivät. Viirulle otettiin vielä toinen aika, selässä oli taas jumeja.  Eivät siis johdu tiheästä aksaamisesta tai pk-lajeista - mutta eivät varmaan tokostakaan, koska puolieroja ei ollut.

Kierrosta ruutuun

Torstaina
Viirun kanssa doboiltiin. Viirulle tarvitaan takapään treeniä, ja sitä olikin tällä kertaa. Peruuttamista tyynylle tai kahdelle puolipallolle (tai pakasterasialle) pitäisi treenata. Ja syvien lihasten treeniä, helposti pallon päällä putoaa Viirun pylly pallolle. Itsestäni en nyt puhu mitään, paitsi: Pimeässä marraskuussa ihmiselle tarvitaan sisäjumppia valossa, kauniita ihmisiä (tai koiria) ja värikkäitä vaatteita. 

Eukalyptuksen hajuinen joulupallo


Perjantaina
Rally-tokossa Piki teki alokasluokan kisaradan - onpa vaikeaa ilman aineellista palkkaa. Itse pitää kiinnittää huomiota tehtävien paikkaan suhteessa kyltteihin. Toisessa setissä tuurasi Viiru, piti vielä harjoitella huomista näytöstä varten rojutunnaria.

Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!


Lauantaina
"Rojurunnari" lumella oli liian vaikea: oma kapula löytyi vasta kolmannella yrittämällä joulupallojen ja vieraiden tikkujen joukosta. Nyt on joulu jo avattu! Sopivasti satoi lunta, kun olimme esiintymäsä Viinijärven joulunavauksessa. Tokon "edustusjoukkueemme" teki ryhmäseuraamista, luoksetuloja, noutoja, kiertoa, ruutua. Täpinä-vahvistus nuuskutteli nose workia. Susanna oli tehnyt hienoja paketteja, hajustanut joulupalloja ja ommellut koirille kaulukset. Olipa vekkulia! Osa liikkeistä meni Viirulla suht sinnepäin, mutta erityisesti ilahdutti suhtautuminen lapsiin. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, kannattaako antaa Viirua silitellä, mutta eukkonen suhtautui avoimesti ja tyynesti jopa taaperoihin, jotka michelin-ukkoina toppavaatteissaan taapersivat kohti kädet ojossa koholla ja sitten "silittivät" pään päältä.
Menin siis maaseutukoululle lumipyryyn palelemaan ja esittämään leikkitokoa sen sijaan, että olisimme osallistuneet virallisiin agilitykilpaluihin parin kilometrin päässä lämpimässä hallissa upouudella matolla. Tähän on tultu.
Kävin kuitenkin kisapaikalla syömässä kanttiinissa ja kokoontumassa Viirun äidin ja kahden pojan kanssa. Tuisku kisasi kakkosissa. Käytiin lenkillä, olipa mukavaa. Kiri, Tuisku ja Petja olivat kuin kolme marjaa, Viiru erottui pienuudella ja heijastinliivillä.

Edustusjoukkueemme

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Palautumista Patvinsuolla

Lisäsin vielä edelliseen postaukseen unohtuneen ruututreenin: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.

Vieläkin saadaan varastettua aikaa talvelta. Guljailtiin Patvinsuolla. Lämpötila oli plussan puolella, mutta tuuli kovaa. Metsä suojasi, avoimilla paikoilla oli hyytävää. Evästelypaikka oli Koitereen rannalla Majaniemessä - ei kovin kummoinen, ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Koitereen helmet ihmettelevät, miten isäntä on jättänyt syömisen kesken - voittaako lintujen tiirailu muka leipien mutustelun?


 Kylläpä vanhanaikainen hasselpähkinäsuklaa oli hyvää.

Jokivaarasta Majaniemeen oli paikoin vanhaa mäntymetsää, kaatuneita puita, välillä suota, välillä nuorempaa metsää.



lauantai 17. marraskuuta 2018

Hiipiviä oivalluksia

Tällä viikolla on treenattu varmaan ylikuntoon saakka. Agilitya, tokoa, agilitya, doboa, tokoa, rally-tokoa, tokoa, hakua, agilitya.

Viiru meni keskiviikkona Sisukkaan muutaman kerran dobo-kurssille. Aloitettiin rauhallisesti, ja tykkäsimme molemmat paljon - Viirun tunne näkyy kuvassa.




Viikon varrella Pikillä oli ratatreeniä Sisukkaassa, kiersimme kepit ja puomin kaukaa. Ekassa setissä Piki oli vähän hukassa, kun viereisen kentän innokas ja äänekäs treeni häiritsi. Muutamaan kertaan on muissa yhteyksissä keppitraumaani ja Pikin kymmenennen keppivälin syndroomaa tökkäisty, ilman suurempaa edistystä.

Rally-tokossa Piki suorastaan loisti, kun tehtiin putki-kierto-erottelua. Luulin ettei Piki pysty siihen lainkaan, koska putken imu on niin vahva. Mutta Pikilläpä oli korvat höröllään ja jopa pelkistä sanallisista vihjeistä se valitsi oikean tehtävän. Hyvä Piki!

Perjantaina pidettiin ekstratokotreenit, jossa Viirun, Polan ja Hakin kanssa harjoittelimme koreografiaa ensi lauantain joulunavauksen tokonäytökseen ja totutimme nelijalkaisia ohjaajien tonttulakkeihin ja esteiden joulukoristeisiin. Koirille olisi myös luvassa joulukaulukset. Pitäisi vielä keksiä jouluinen noutoesine ja kiertotötterö.

Aurinko!

Viikon kruunasi lauantain auringonpaiste, kelpitoko ja tollerihaku. Ihana oli nähdä Nuuskua, Rapsua, Zorroa ja Elenaa. Ja aikuiset olivat ihan liekeissä hakuradalla, eikä kenellekään koirista ollut epäselvää, mitä täällä tehdään. Wannabetkin olivat hyvin kartalla. Viirulla ainoa kysymys oli, miksi jo lopetettiin. Mahottoman kiva tapa viettää aurinkoinen marraskuun iltapäivä :)

Taustalla hakualue, keskilinjana polku

Kelpitokossa koulutti Eeva Ylinen. Hiipivien oivallusten treeni. Johdonmukaisuutta omaan käyttäytymiseen ja varsinkin vihjesanoihin ja palkkaamiseen. Pikin kanssa jatkettiinkin palkkaamisen miettimistä, tai minähän sitä olen viime ajat miettinyt. Luopumiseen ei ole poppakonstia, kärsivällisyyttä vain. Pienien haasteiden joukosta löysimme ison aarteen: Pikin "luontaisen" sosiaalisen palkkautuvuuden. Palkkana voi olla riemastuminen ja riekkuminen, ehkä hellä töniminen. Mutta ei päällekumartuminen ja plätkyttely. Pitäisikö opettaa, että saa hyppiä vasten? Mutta tässä ei saa käyttää palkkasanaa, josta yleensä lentää lelu tai tipahtaa nami! Leikin lopuksi voi ottaa leluleikin, tai voi tehdä pienen tehtävän, jonka jälkeen palkkavihjesana ja aineellinen palkka (lelu tai nami). Se pitää miettiä, tuleeko lelusta liikaa kierroksia.

Viirulle on hyvä opettaa tekemisen jatkamisesta kertova nostattava vihjesana, joka kertoo myös että palkka on tulossa - vihjeen vihje. Jos normimeininki on jes-palkka, opetetaan odotusta lisäävä vau-jes-palkka. Kun on tarpeeksi harjoiteltu, joskus treeneissä ja varsinkin kokeessa riittää hyvään fiilikseen jo pelkkä vau!

Viiru harjoitteli myös tekemisen meininkiä. Tässä niin näen meidät kuusi vuotta sitten Jakokosken koulun kentällä Mari Connellin BH-kurssilla. Käytä lelua, toimi napakasti, älä vaihda lelua namiin, irrota ja nappaa se koiralta, jatka treeniä. Ihan eri ilme kuin irrotusneuvotteluiden tai naminvaihdon jälkeen. Eli Viirulle, kohta 8 v, opetetaan lelusta irrottaminen. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, palautus sivulle (tänään sivulle palauttaminen oli vaikeaa), kapulan heitto lähelle, jes heti kun koira nostaa kapulan, lelulle, irrotus, kapulalle, nosto, jes, lelu jne. mietin, että tätä voisi metalliinkin kokeilla - mutta ehkä pienen pitämisen jälkeen?

Viiru onnittelee kolmosluokkalaista Arraa!
Lisäys 18.11.: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isänpäivä Patvinsuolla

Isänpäivänä käveleskeltiin Patvinsuon kansallispuiston rajamailla Lahnasuolta Pirskanlammelle.


Polveileva Hiienjoki

Emme joutuneet hirvimiesten tähtäimeen. Mutta huomisesta alkaen täällä ei saa kävellä, rajavartiolaitos harjoittelee ampumista. Punaiset merkit puissa ovat ampuma-alueen raja, valkoiset muovipylväät kansallispuiston raja.


Evästeltiin Pirskanlammen nuotiopaikalla.


Vaiverot hehkuvat punaisina.



Lämpötila oli nollan vaiheilla, välillä sateli - lunta, räntää tai vettä.




Suo hehkuu, ei ole marraskuu vain harmaa.





lauantai 10. marraskuuta 2018

Ensimmäisen asteen yhteys

Tänään oltiin koko päivä menossa: Aamulla koulutti Tuulia Liuhto kotihallissamme. Oltiin siellä vähän täytemateriaalina, mutta kivaa oli. Ensin oli ohjaajan vaikea muistaa jo connect, saati sitten commit ja cue. Kun alkoi muistaa, oli niin väsynyt, ettei jaksanut. Ohjauksen periaatteena olisi pitänyt olla, että ohjaa koiraa eikä esteitä. Ja se, että miettii omat tekemisensä niin, että on oikeassa paikassa tukemassa koiraa silloin kun se sitä tarvitsee.

Vihdoin kotisohvalla koko päivän uutteran ahkeroinnin jälkeen.

Viirulla välistävedot ja muut vastaavat kohdat vaativat erityistä rintamasuunnan kääntämistä. Mutta mukavahan Viirun kanssa oli humputella :) Piki ei ole issekseen oppinut hakemaan vinohyppyjä eikä tulemaan takaakierrosta hypyn yli. Maanantain viikkotreenissä puuskahdin jo lopettavani agilityn: Pikin kepit huononevat huononemistaan. Tuulian mielestä minä palkkaan, ei keppien jälkeen, vaan seuraavan esteen jälkeen. Saatiinkin paranevia, joskin hitaita toistoja. Hänen mielestään oli ok myös oma alkuperäinen ajatukseni (jota en ole vielä kokeillut): palkka on valmiina suoraan usean esteen jälkeen.

Aksabaanalle!

Agilitykoulutuksen ja lukuisten lämppä- ja jäähkälenkkien jälkeen kiidettin toko- ja rally-tokotreeneihin. Tähän on tultu, palkitsen itseni agilitysta tokolla.

Viirun olisi pitänyt kuunnella, mennäkö kiertämään, noutamaan vai ruutuun. Korvat olivat koristeet, sääli vain että kierrä-käskyllä Viiru teki aivan huippuhienot ruudut ja noudot. Muuten - ahkerasta harjoittelusta huolimatta - palautus sivulle ei ole vieläkään varma. Ei vihjettä, sivu-käsky vain käsiapu? Olin luvannut itselleni harjoitella kaukoja julkisesti, mutta olin niin jäässä, että petin lupaukseni. Tokon viikkotreenissä tiistaina aiheena olivat kehääntulot ja liikkeiden välit. Hyvää treeniä: lähtöpaikalla pari kertaa sosiaalinen palkka ja sitten se Viirun mielestä oikea palkka.

Tänään Piki harjoitteli luopumista etäpalkasta (yllätys!) ja eri asentoja sivulla, myös oikealla. Viikkotreenissä tehtiin mm. sivulletuloja eri asennoista. Pitäisi itsekin katsoa, mitä kaikkia tehtäviä eri luokissa on ja alkaa niitä harjoitella.


Testasin, miten heijastimet näkyvät. Niin hyvin, että lamput ovat huomaamattomat. Pitää hommata kirkkaammat lamput :)

lauantai 3. marraskuuta 2018

Tytöt, me ollaan tähtiä!

Tytöt, me ollaan tähtiä! Siltäpä elämä tuntui perjantaina treenien jälkeen, hieman ehkä kieli poskessa. Viirun solukumilaippainen metallikapula saapui. Ja toden totta - nyt löytyi Viirulle mieluinen metallikapula, jota on miellyttävä kantaa. Viiru jopa palautti sen hienosti tiiviisti eteen - nyt kun on kuukausi ahkerasti harjoiteltu palauttamista suoraan sivulle. (Tämä oli aiheemme viikkotreenissäkin.)




Oikee! Pikin rally-tokossa pyydystin itseni toistamasta samoja virheitä, nyt eri puolella. Teemana oli  oikea puoli: kaikki seuraamiset ja muutkin temput tehtiin oikealla. Yhtä hyvää - jos ei parempaa - aivojumppaa kuin agility. Sanallisia vihjeitä pitää miettiä - mitäs se sivu ja oikee tarkoittavatkaan. Ryhmässämme on kouluttaja kaksi kertaa kuukaudessa, ja täytyy sanoa, että hän kyllä paneutuu harjoitusten suunnitteluun. Nytkin oli erinomaisesti rakennettu treeni. Ja itsenäisille kerroillekin hän antaa ohjeet :)

Rakastan noutamista sateessa.

Pikin Sisukkaan treenissä oli kontaktikerta: Pikin kanssa teimme kontakteja parin esteen kautta. A meni ihan hyvin - ja ekaa kertaa ikinä sain Pikin A:lle, jonka alla oli putki. Keinun kanssa edetään niin, että keinun lopussa on palkka/lautanen. Puomin Piksupoksu teki hyvin, jos palkka odotti lopussa, muuten ei. Edetään niin, että laitetaan puomin jälkeen lähelle putki ja palkka sen jälkeen. Sitten putkea loitonnetaan. Aloin uumoilla, että Piki on siis joka lajissa liian kiinni palkassa. Vaikkei se edes arvosta palkkaa sinänsä, kuten herkkuja, niin kuin Viiru.

Show me the money! Tollerihaku (kyllä!) peruuntui, ja pääsimme pyhäinpäivänä ison kentän agilitytreeniin. Mika Kankaalta omitut radat olivat tosi kivat, yhtä posotusta, varsinkin hypäri:


Viirukin oli humputtelemassa usean kuukauden tauon (?) jälkeen. Se kuulemma passaili hypylle, mutta jälkimmäisen radan videossa ei minusta näy poikkeavaa passailua. Pitää varata Viirulle fyssariaika, ehkä ei voi enää lykätä häveten sitä, että Viiru on niin pulska ja huonoturkkinen. Viirun kanssa ehdin pituudelle 11, Pikin kanssa en. Viiru ei irronnut alun putkeen 3, Piki ei lähtenyt niin hyvin hypylle 6.

Piki osasi renkaan, kontakteista en tiedä, mutta kepit olivat taas radalla ihan näkymättömät hänen silmilleen. Kunnes - tadaa! - Pikin oivallinen tekninen osaaminen palasi heti, kun Nina meni palkkaajaksi keppien päähän, tai edes hämypalkkaajaksi. Aiemmin oli agilitytreeneissä puhe, että Pikillä on kymmenennen keppivälin syndrooma. Tänään suomut putosivat silmiltäni, ja luulen, että Pikillä on palkalle tekemisen (vs. minulle tekemisen), liian suuren palkan odotuksen, palkkaan jumittumisen ja luopumisen puuttumisen oireyhtymä.

Viirun ja Pikin ero on minulle hämmentävä. Luonnetestituomari sanoi Viirusta, että se on todellinnen palveluskoira, se haluaa palvella. Tätä en ehkä usko, palkan vuoksi sekin tekee. Mutta vanhalla kehäketulla on pitkä pinna. Tokokokeessa ihmettelin, miksi se vetää niin kovin vuoromme jälkeen autolle. No koska siellä on palkka! Pikille palkan pitäisi olla etukäteen, tai ainakin heti. Minulle on paljon mietittävää. Ehkä olen opettanut Pikille palkan odotuksen. Tai ehkä sillä on erilaiset aivot :) Ja toisaalta Piki tykkää ihmisistä niin kovin, se on kiinnittynyt ihmisiin, ja useimmiten se suorastaan riemastuu sosiaalisesta palkasta.

Jos jollakulla on tähän ajatuksia, kommentteja, linkkivinkkejä, mitä vain, olisi kiva kuulla. 

Käytännössä keppejä saa korjattua varmaankin vaihtelemalla palkan paikkaa (appari, hämy, itse) ja lisäämällä esteitä.


Pyhäinpäivä on harvinaisen lämmin, +7. Ison kentän treenin  jälkeen nautittiin rauhallisesta lenkkeilystä.

Viiru "maastopyöräradalla". Tästä piti tulla eloisa kuva kummastakin koirasta.