lauantai 31. joulukuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen

Nyt on helppo tehdä tavoitepäivitys. Ei tarvitse kuin kopioida viimevuotinen ja vaihtaa kutonen seiskaksi.

Mitä vuonna 2016?

Vuonna 2016 ei tapahtunut koerintamalla oikein mitään. Viirun suhteen syytämme työkuvioitani, muita ihmisten kuvioita ja Viirun juoksu- ja tiineysaikataulua. Sopivan hakukokeen aikaikkuna jäi liian pieneksi, ja juutuimme karmeihin. Tokoa ei treenattu oikein eikä riittävästi voittajaluokkaa ajatellen. Agilitytavoitteista saavutettiin ainakin se, että ei tehty yliaikanollia. SM-nollat jäivät tuplaa vaille. Hauskin aksatapahtuma oli Agirotu, johon saimme kun saimmekin Toimii kuin Unelma -joukkueen kasaan. Ja toimimme kuin unelma :)

Purin turhautumisen haku- ja mejä-kokeeseen mahtumattomuudesta ilmoittamalla kummankin koiran lähihallin rally-tokokokeeseen lähes kylmiltään, ja siellä liikuttava luottopakki seuraili ihan kelvon tuloksen. 

Viiru synnytti kahdeksan pentua 23.10., ja siitä meni moneen perheeseen mieluinen joululahja. Maailma tarvitsee enemmän viiruja!

Pikin kyynärä kuvattiin uudelleen, ja ykkösenähän se pysyi. Lääkärien kommentteihin ja omaan harkintaani nojautuen aloitimme kuitenkin agilityn uudelleen. Ja Piksu-aksa on maailman parasta! Pk-lajit hylkäsin, ja ajoimme verijälkeä. Yksi sopiva mejä-koe löytyi syksyllä, mutta siihen emme mahtuneet. Tokoa ei Pikinkään kanssa treenattu oikein eikä riittävästi. Vepen alkeita kokeiltiin, mutta siihen lajiin Piksu on liian pidättyväinen. Paimentamassa Piki kävi muutaman kerran. Sijoitussopimus purettiin.  

Mitä vuonna 2017?

Voimme asettaa samanlaisia tavoitteita kuin vuosi sitten. Edistymme edelleenkin hitaasti mutta epävarmasti.

Viirun tavoitteet:
  • agility: mahdollisimman sujuva yhdessä juoksentelu, Viirun kääntymisen parantaminen, ei yliaikanollia!
  • toko: VOI1 
  • pk-haku: HK2, tottiksesta vähintään 85 pistettä

Pikin tavoitteet:
  • toko: ALO1 ja AVO1
  • jäljestys: kahdessa mejä-kokeessa käynti
  • agilityssa kisaamisen aloitus; tätä koiraa en opeta hitaaksi!

Palataanpa todellisuuteen. Emännällä on erilainen työ, joka vaatii matkustamista. Susu asustelee meillä helmikuusta kesäkuuhun. Pikin kisahermoista ei ole minkäänlaista käsitystä... Jospa toivottaisiin terveyttä ja sopua sekä sitä, että ehdittäisiin ulkoilla riittävästi ja hieman puuhaillakin.  
Joka vuosi sanon lopuksi samat sanat. Tämä on jo viisivuotinen perinne.
  •     tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

  •     tehdään yhdessä

  •     sitä saa mitä tilaa

  •     on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.
Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille. 

Hyvää synttäriä ja uutta vuotta!

Susun synttäri ja vuoden viimeinen päivä vietettiin mökillä. Keväinen sää: plusasteita ja aurinkoa. Ulkoiltiin kunnolla niin, että loppuvuosi voidaan viettää sisällä. Susulle on varuilta Sileota. Susun massu on vielä sekaisin, mutta toivotaan, ettei kovin montaa kertaa tarvitse käydä pihalla.





Onnea, Susu 8 v!

Paljon onneea vaaan!

torstai 29. joulukuuta 2016

Käytiin vähän treenaamassa jotain pientä

Kun nyt kerran auton joutuu kaivamaan lumesta ja lämmittämään, niin samalla voisi käydä hallilla vähän treenaamassa ihan issekseen jotain pientä. Kun lomalaisen idealamppu syttyi, kello oli viisitoista yli yksitoista. Tuumasta toimeen...

Puoli kahdeltatoista aloin haalia treenitarpeita ja -namuja kasaan. Ennen kahtatoista lähdettiin rautatieaseman kautta hallille. Lämppälenkki, vessassakäynti, kenkien ym. vaihto, esteiden roudaus, ohjurit keppeihin, puomin pala pöydän päälle. Hallissa oli melkein Pikin edellisillan treenien rata, ja sitähän piti kokeilla kummankin kanssa. Olihan se Viirun kanssa hieman helpompi ;)

Kumpikin koira teki kaksi settiä. Viiru: rataa, hidastusta ja kokoamista hypylle, kääntymistä, tunnaria, peruuttamista, kaukoja. Piki: rataa, hidastamista ja kokoamista hypylle, kääntymistä, keppejä, puomin ylös- ja alasmenoa.

Iloinen treenaaja
Jäähkälenkki, kotimatka, tavaroiden roudaus takaisin sisään ja paikoilleen, koirien ja lelujen pesu. Ja kello oli 15.15.

Se oli eilen, ja tänään sama uudelleen hieman eri ohjelmalla ja hyvässä seurassa. Yllätyksenä ja lisäbonuksena olivat Arran, Petjan ja Luxin pentutreffit, jonne pääsin hetkeksi kuokkimaan. Pikin kanssa treenatessa avustaja on tosi hyödyllinen, ja erityisesti Anneli, jonka pelkästä olemassaolosta Piki palkkautuu. Kepeillä oli niin hieno aloitusten hakeminen ja vauhti, että keppejä voisi lisätä kuudesta ja/tai ohjureita alkaa häivyttää.

Ollaan me muinakin päivinä treenattu, mutta eilinen oli kyllä huvittavin "pikku treeni".

Susukin on täällä joulun ajan vietossa, ja tyttösten yhteiselo on sujunut sopuisasti. Nyt Susu potee hammastaan, ja muutenkin taitaa olla paha olo kipulääkkeestä. Toivottavasti helpottaa pian. Hampaan poisto on maanantaina.

Aatonaattona Viirulla kävi mieluisia vieraita, Miimi ja Petja-poika. Viiru alkoi heti opettaa jälkikasvua hyville tavoille ja kertoi mitä keittiössä tehdään... Aatonaattona keittiössä tehtiin rosollia, mutta kyllä sitäkin kannattaa kerjätä.



Pieni kyläilijä


Oisko täällä vielä syötävää?

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulutervehdys

Kaukaa viisaina ja läheltä kauniina otimme joulukuvat jo mökillä viikonloppuna. Kaunis luminen joulusää muuttui plusasteisiin ja sateeseen.


Hirvivaara



Huomaa kuusen joulupallot!

Joulurauhaa kaikille, toivovat tontut "Tyyne" ja "Hilja".


lauantai 17. joulukuuta 2016

Tunnaritunarien ihanat treenit

Mikäs se parempaa, kun ihmiskaveri sanoo treenin jälkeen: Ihana treeni! Niin olikin, ja parhaassa seurassa. Ihanassa säässä. Lämppä- ja jäähkälenkillä oli niin leutoa, että Viirukin sai olla ilman pomppaa. Maisema on lumessa ja kuurassa, kaunista.

Tehtiin kaikkea kivaa ja tarpeellista. Viiru aloitti agilityyn virittäytymisen hyppysuoralla, jossa rimat olivat matalalla, sekä kepeillä. Tunnari tehtiin ensin samoin kuin viime päivinä: kahdella kapulalla niin, että oma on piilossa, ja vieras näkyvillä. Sitten kokeiltiin niin, että omakin on näkyvillä ja muita kapuloita on paljon ja ne ovat aluksi kauempana. Ehkä itse olen kumminkin piilottamisen kannalla. Tai sitten pitäisi tehdä pohjatyöt kunnolla hajuerottelun kautta. Viirun kanssa tilanne on se, että Viiru osaa etsiä kapulan nenällään vaikka toisen koiran leluröykkiöstä, mutta jos tunnarikapuloita on useampi näkyvillä, niistä voi tuoda minkä vain, hajusta riippumatta.

Pikin ohjelmassa oli samainen hyppysuora 50 sentin rimoilla - kivaa! Kuusi keppiä yksillä ohjureilla meni hienosti. Puomin palikka nojasi maksipöytään yläpäästään. Ylösmenossa ei Pikillä ollut mitään ongelmaa viimekertaisesta puomilla horjahtamisesta huolimatta. Alasmenoon ja kosketusalustaan pitää sen sijaan sekä Pikin, minun että palkkaajan keskittyä. Pikin kanssa pitää muistaa välillä rauhoittaa sekä koira että itsensä, muuten menee päättömäksi hillumiseksi. Hyvin meni, kun rytmi löytyi ;)

Käytiin vielä Utun kanssa lenkillä sinisessä hämärässä. Ihana treeni. Mukavaa on huomata sekin, että varsinkin näin viikonloppuna hallilla on runsaasti käyttöä. Samaan aikaan meidän kanssamme oli toisella kentällä kolmen koiran porukka, ja heti perään seuraava treenaaja. Kun olimme lähdössä, saapui tuttu kahden koiran kanssa. Ja illalla oli taas maksullinen varaus.

Pennuista on päivitetty kuvat: http://patchcoat.kotisivukone.com/z-pentue. Osa on jo muuttanut uusiin koteihinsa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tunnaritunarit

Sen verran on ollut pakkasta, että sain aikaiseksi Viirulle tissinlämmittimen ja sille on ollut käyttöä. Mitähän tästä askartelubuumista vielä seuraa ennen joulua? Ensin kynttilät, sitten lämmitin.


Piki kävi agilityssa treenaamassa radanpätkiä ja puomia. Piki etäohjautuu lähdöissä aivan huippuhienosti - mutta sekään ei riitä, kun en ehdi jatkossa mukaan. En kuitenkaan lähde vielä siihen, että edestäohjausyrityksillä ja rääkymisagilityllä hidastaisin koiraa. Piki juoksi puomin ylösmenoa ja alasmenoa (pysäytys kosketusalustalle) sekä kaksi kertaa koko puomin. Eka kerta oli hieno, toisella Piki meinasi pudota, mutta ei kerinnyt säikähtää (kai) ja loppuun saatiin kunnon bileet.




Tokoiltu on hieman lähes joka päivä, joko hallissa tai kotona. Olemme jopa keskittyneet samoihin liikkeisiin useampana iltana: tunnariin ja peruuttamisen. Jo on kumma, kun hyvälle nenälle saa tunnarin opettamisesta tehtyä jotenkin vaikeaa. Kun taas Piki on sellainen supertaikanenä ja nenällä eläjä, että jopa tällaisen tunarin on vaikea munata Pikin tunnaria. Nyt pitäisi uskaltaa vielä keskittyä kaukoihinkin. Siinä on minulle samanlainen kynnys kuin Viirun seuruuttamisessa aikanaan. Pikin seuraamisessa riittäisi tässä vaiheessa sekin, että Pikseli jossain lähistöllä seilaisi.


Viiru n. 8-viikkoisena (kuva: Sirkku Kouki)

Viirun pennuista kaksi on jo muuttanut uuteen kotiin. Äiti ja lapsi ovat melkoiset kaksoisolennot, katsetta myöten.

Tytär samassa iässä (kuva: Jani Hiltunen)

lauantai 10. joulukuuta 2016

Lassiet palaavat kotiin

Internetin ihmemaa kertoo, että lassie on suomeksi typykkä, pikkutyttö, tyttönen. Tällä viikolla kaksi tyttöstä palasi kotiin, kumpikin omalla tavallaan.

Maanantaina alkoivat hakuryhmämme tottistreenit Kontiorantaan avatussa lämpimässä koirahallissa. Lämmintä tosiaan riitti, hiki virtasi. Ensi kerralla sortsit ja t-paita. Uudessa paikassa Piki toimi kuin unelma, vaikka olin varautunut tekemään "joitain ihan pientä ja helppoa".

Itsenäisyyspäivän iltana oltiin pentuvahdissa - ja olin kyllä kiitollinen siitä, että meille ei tule pentua nyt - vaikkakin päätös on tehty olosuhteiden pakosta ja vaikka pennut ovat mahdottoman ihania. Ja vaikka tämä on niin hyvä yhdistelmä. Nyt ja keväällä ei ole oikea aika pentuajasta nauttimiseen eikä aikaa ole kolmen tai neljän koiran viihdyttämiseen. Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki pennut olivat terveitä, mutta merle-pojilla oli iris coloboma, jonka ei pitäisi haitata elämää ja harrastuksia mitenkään.

Viiru palasi kotiin. Aluksi Viiru (ja samalla me muut, joskin vähäisemmin) kärsi ripulista, joka johtui todennäköisesti matolääkkeestä. Pikkuäiti oli kuitenkin terveen oloinen ja tuntui kuin se ei olisi ollutkaan poissa. Toisella tyttösellä meni kolme päivää vapautumiseen. Sitten Piki solahti entiseen pikkusiskon rooliinsa (hyvä vai ei?). Olin varautunut neuvotteluihin, mutta niitä ei tarvittu.

Tokoperjantaihin mentiin pitkästä aikaa täydellä joukkueella. Viiru muisti osaamansa. Pikin seuraamisen ja noudon kanssa mieleni olisi ehkä valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Nyt koekalenteri esiin, että päästään kunnolla edistymään!


SYÖMÄÄN!

Viiru on pelkkää luuta, nahkaa, korvia ja tissiä. Tänään käytiin tissien tyhjennyksellä pentujen luona. Ihanat pennut <3. Ilma on kylmenemään päin, ja pengoin huonolla menestyksellä omat sekä Mustin ja Mirrin vaatevarastot toiveena löytää villaa tai fleeceä tissien lisäsuojaksi. Jätetään siis huominen mökkireissu väliin. Onneksi normiulkoilussa Pomppa suojaa massuakin pitkälle. Taas lisäpisteitä Pompalle!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Saako päivittää?

Vaikka ei olisi sattunut mitään elämää suurempaa. Tässä iässä ei kovin todennäköisesti synny lapsia, mene naimisiin, kirjoita ylioppilaaksi, valmistu ammattiin; näillä taidoilla koirat eivät voita kisoja eivätkä ainakaan valioidu. Hyvä jos joskus päästäisiin kokeisiin... Toinen sai sentään jälkikasvua.

Tätä olen siis miettinyt, kun välillä tuntuu, että somessa voi olla olemassa vain tietyin kriteerein. Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä.

Agilityn viikkotreeneissä naurettiin hokemalle "veto ei toimi". Sehän toimi, ja hyvä niin, koska Pikin kanssa en ole vielä kertaakaan ehtinyt tehdä kahta valssia/sokkaria peräkkäin.  Ajattelin, että pussi on sen verran riskieste ja pakkastakin on, että jätetään se välistä. Piki oli toista mieltä ja juoksenteli pussiin itsekseen. Maksirenkaassa radalla ei ollut ongelmaa. Radan alussa opeteltiin hidastamista hypylle. Piki oppi taas kahdesta kerrasta - mutta kotiläksyjen listalle tämäkin. Piki kokeili kokonaista puomia. Tästä jatketaan yhdellä, pöytään nojaavalla pätkällä.

Tokossa tyydyttiin pihatreeneihin, ja kokonaisuutena Pikillä oli tylsä viikko. Torstaina Piksu pääsi juoksemaan Viian ja Viirun kanssa Liperin lumisille pelloille, ja lauantaina nautittiin metsän kauneudesta naapurin Vinjan kanssa. Pitkästä aikaa tyttöset saivat rallia aikaiseksi.

Perjantaina oli minulla työpaikan pikkujouluretki Lustoon ja hotelli Punkaharjuun. Molempia voi suositella lämpimästi (paitsi että esteettömyydessä oli hotellissa haasteita). Pääsin jopa ylittämään rajani ja loikkaamaan pois mukavuusalueelta Luston kynttiläpajassa. Ekat askartelut yli 20 vuoteen.

Ihan ite tein!
Reitti Imatrankoskelta Punkaharjun kautta Kolille ansaitsisi herätyksen. Kappale kauneinta Suomea ihan lähellä.

Ehkä päivittämisen arvoinen uutinen on se, että Piki on nyt vain minun koirani. 

Kuva: Sirkku Kouki