tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tukalaa hellettä

"Tukalaa hellettä" on tämä kesäkuun viimeinen viikko. En oikein keksinyt, mistä läheltä löytyisi rauhallinen, vanhusystävällinen ja puhdas ranta, jossa koiratkin voisivat uida. Huomenna mennään Kaunislahteen vepetreeneihin kuokkimaan. Se onkin maailma ihanimpia paikkoja.

Eilisissä Josepan hakutreeneissäkin oli jo hiostavaa ja tuuletonta, vaikkakin viileämpää kuin tänään. Kuumuuden vuoksi suunnittelin lyhyen ja helpon treenin, mutta teemana oli taas Kuinkas sitten kävikään. Viirulla oli kaksi pimeää ukkoa. Ensimmäinen oli rinteen päällä vasemmassa etukulmassa kääriytyneenä pressuun. Varsinkin vasen raja kulki lähellä metsäautotietä, johon olimme pysäköineet autot. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru ei irronnut tarpeeksi kauas. Viiru kuunteli ja katseli tiellä olevia ihmisiä (Sirkku ja myöhässä tullut treenikaveri) - ovatkohan nuo ukkoja? Toisella tai kolmannella lähetyksellä Viiru kävi melkein tarkastamassakin. Ukon löytyminen vaati siis usean lähetyksen - mutta isona plussana Viiru lähti aina yhtä innokkaasti ja lopulta ukko löytyikin. Siinä vaiheessa olin jo pannut häiriköt kuriin ;) Viiru haukkui, kunnes tulin paikalle, mutta ei yhtenäistä sarjaa.

Toinen maalimies oli oikealla keskellä. Eturajalla lähellä keskilinjaa oli tyhjä kevythäkki. Se oli siis häiriö tällä kertaa... Lisäksi ukko oli piilossansa eri paikassa kuin olin (epäselvästi) ohjeistanut, joten lähetin väärästä paikasta, ja löytö vaati pikemminkin takaperin kaartamista. Ja pitihän se tyhjä häkkikin käydä tarkastamassa ;) Plussaa tässäkin: Viiru totteli taas hyvin luoksetulokutsua. Kun kuitenkin avoimessa maastossa näin sen saaneen hajun, annoin sille luvan jatkaa. Ja olisi varmaan jatkanut muutenkin. Tämäkin maalinainen oli kuopassa, ja Viiru sai haukkua vielä hetken sen jälkeen, kun olin tullut ukolle.

Meillä on monilla treeneissä tapana hieman jäljitellä koetilannetta tuomareineen ja esittäytymisineen, ja nyt kokeiltiin Viirun kanssa kävellä sievästi tuomarin luo. Edes sivu-kehotukset eivät auttaneet kuin hetkeksi, koska eihän toko kuulu metsään... Ehkä täytyy ottaa ihan uusi käsky tähän sivu- ja yhdessä-käskyjen lisäksi. Yhdessä-käskyllä saa olla lähellä kummalla puolella huvittaa.

Aivan kuin ei tämäkään hikisähellys olisi vielä riittänyt, niin tallattiin Sirkun ja Mikan kanssa esinesuikale, johon siroteltiin kolme Mikan esinettä.  Viirun etsimisessä ei taaskaan ollut mitään vikaa, ja erinäisten viritysten jälkeen Viiru toi lasten sormikkaan.

Olen alkanut tilata Palveluskoirat-lehteä, ja siitä on aina monenlaista hupia. Nyt numerossa 5/2013 on Mia Skogsterin kirjoitus tunnetilasta. Itsestään selvältä tuntuvaa asiaa, joka näyttää kuitenkin joskus unohtuvan. Ohjaajan suhtautuminen koiraan vaikuttaa koiran itseluottamukseen. Jos meistä koiramme on älykäs, ihanan oppivainen, rohkea, sillä on loputon halu työskennellä, se on sitkeä ja yrittää aina parjaansa, koirammekin alkaa uskoa siihen, että se on harvinaisen hyvä koira. Kun menestyneiltä ohjaajilta kysyy syitä menestykseen, he mainitsevat usein tärkeimpänä tekijänä hyvän suhteen koiransa kanssa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannusaattoaamu geriatrian poliklinikalla ja muita tarinoita

Blingbling-kukkaro

Keskiviikkona harjoittelimme epämiellyttävien omien tavaroiden hakemista suurella menestyksellä. Viiru näki, kun vein tavaran kerrallaan, ja palautti ne kaikki. Jopa otsalampun, joka heiluessaan hakkasi sitä naamaan.

Naisen logiikkaa

Keskiviikon agilitytreenissä mentiin tietysti SM-sikermää kisoista palanneiden johdolla. Viiru ja minä menimme hyvin lyhyissä pätkissä, joista monet sujuivat kivasti. Suht alussa oli A, jonka alla kiemursi U-putki. Ja A:lle piti mennä, mikä vaati muutaman yrityksen. Loppupuolella rataa pitikin sitten mennä A:n alla olevaan putkeen. Viiru sujahti putken oikeaan päähän (kuten pitikin), mutta kääntyi heti takaisin. Mistä putkikammo, onko putkessa jotain sisällä? Toiseen päähän Viiru meni normaalisti. Lopulta kaikki kolme konttasimme: Soili suoristi putkea, Tuomas lähetti Viirun, minä ahtauduin pallon kanssa putkeen kutsumaan.

Vasta autossa ymmärsin naisen logiikan: Viiru käväisi putkessa ja kääntyi heti takaisin, koska niin oli juuri opetettu. Radan alussa, jolloin piti mennä A:lle, Viiru saattoi mennä putkeen ja kääntyä takaisin kun huomasi, ettei epäselvä ohjaukseni tarkoittanutkaan sitä. Palkinnoksi tuli nami (ei sentään palloa), koska itsekin ymmärsin ohjanneeni väärin. 

Geriatrian poliklinikalla

Juhannusaaton aamuna monet veteraanikoirat olivat kokoontuneet Kivuttomalle. Kenellä tutkittiin näköä, kenellä keuhkoja tai sydäntä.

Topilla ei ole ollut apua kilpirauhaslääkkeestä - vauhti ei ole lisääntynyt ja takapään heikkous on edelleen suurin ongelma.

Topilla sydämen ausk normaali (oik hiukan vaimeammat sydänäänet), rytmi tasainen pulssi n 90. 
UÄ:  sydämen yleiskuva normaali - oik/vas puoli suhde normaali, sydänpussi normaali, vas kammio/eteissuhde normaali.
vas kammio/eteis eli mitraaliläpässä hieman paksunnosta, mutta ei vuotoa vielä
mittaukset normaalit _ La/A0 suhde 1,4 eli normaali, supistuvuus normaali - tulokset UÄ-kuvissa, keuhkovaltimon virtaus (PW) normaali

eli sydämessä ei Topilla ongelmaa

puretaan kilpirauhaslääkettä pois eli 1/2 tabl kerran vrk 3 vko sitten pois jos vointi normaali

aloitetaan jatkuva B-vitamiinilisä
suosittelen fysioterapiaa + uintia lihaskunnon ylläpitämiseksi

kortisoni + fuciderm jatkuu normaalisti perianaalifisteleihin

Että nyt näin. Ostettiin Topille myös suuvettä ienten ja hampaiden hoitoon sekä kaikille punkkipannat (kokeillaan nyt niitäkin).

Vesi- ja tuoksuterapiaa

Juhannus vietettiin tosi lokoisasti ihan parhaassa säässä. Veneeseen jaksoimme raahautua, siinä suurin aktiviteetti.






Lääkärin ohjeiden mukaan Topsukkaa uitettiin, ja kuivattiin ja betadinoitiin pylly sen jälkeen.


Onneksi Topi kuitenkin ymmärsi olla hyppäämättä laiturilla,
Juhannusruusun nuput avautuivat sunnuntaina.

Mökkitiellä tuoksuvat kesän kukat. Etualalla saattaa erottaa niittynätkelmiä, joita lapsena kusuttiin keltaisiksi hiirenherneiksi.

Hikihakua

Tuntui, että sunnuntaina vain lämpeni iltaa kohti. Iltaseiskalta pidettiin Riitan, Zorron ja Elenan kanssa pienet ukkojenetsijäiset Tukholmanlammilla. Topilla oli kolme helppoa ukkoa. Ekalla oli haukkuilmaisu! Topi jaksoi pihistä kerran Vuh!. Muilla oli suorapalkka. Viirulla oli kaksi haamua, jotka haamuttamisen siirtyivät takarajaa pitkin 10 metriä. Ohjeistin taas epäselvästi, mutta oikein hyvä treeni kuitenkin :) Ekalla ukolla oli 10 haukkua, tokalla Viiru haukkui kunnes saavuin.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

6H: Haussa helppoa, hauskaa, haamuja, haukkua, heppa

Maanantain hakutreeni meni ihan suunnitelman mukaan (kerrankin): helppoa, hauskaa, haamuja, haukkua. Kaksi piiloutuvaa ja yksi pakeneva haamu, kaikilla Viirua haukutettiin niin, että ehdin kiertää ainakin kerran Viirun ja ukon ympäri. Ja lopuksi hurvittelua pehmohepan kanssa.

Esineruudussa oli valmiina kolme esinettä, joista kaksi oli meidän: nahkalärpäke ja blingbling-kukkaro. Viiru haki nahansuikaleen. Tämän jälkeenkin Viiru etsi nenä auki risteillen ruudun perälle asti. Minusta se selvästi löysi kukkaromme sekä kolmannen esineen, lasten crocsin, mutta emme ole vielä sytyttäneet sellaista valoa, että vieraat ja/tai epämiellyttävämmänkin tuntuiset esineet noukitaan ja tuodaan. Paloa kyllä oli, mutta ei päätöntä säntäilyä eikä kohkaamista. Arja kävi näyttämässä crocsin. Viiru etsi esineen mutta ei tuonut. Arja vei Viirun nähdän vieraan rukkasen samoille paikoille. Se kelpasi. Ilahtunut ylenmääräinen kiekumiseni sai kuitenkin Vipstaakin pudottamaan tumpun matkalle, mutta Viiru haki sen sitten. Nytpä treenaamaan erilaisilla ja vierailla esineillä. Hyvä tulee!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Eliittikisat

Kun agilityn Suomen mestaruuksista kisattiin toisaalla, meillä oli omat varjokisat. Lajina oli myös toko, koska emme Susun vepe-kokeen vuoksi pääse niihinkään mestaruusmittelöihin. Meidän eliittikisamme oli rajattu pienelle joukolle, ja jokainen voitti jotain. Mukana olivat Susun, Topin ja Viirun lisäksi Nuusku, Rapsu ja Sisu.

Jos Nuusku voitti aivot narikkaan -kisan yleisen luokan, niin Topi oli aivan ylivoimainen ikämiesten sarjassa. Suoritus oli tasainen kaikissa lajeissa: BH-kaaviossa, noudossa, tunnarissa ja siiveke-putki-agilityssa. Kilpailun ulkopuolella esineruudussa urheilijan ote lipsui ja se todella palautti ruudusta esineitä. Mainittakoon kuitenkin, että Topi tyylilleen uskollisesti palautti esineet kenelle sattui. Topi ansaitsee myös pitkäjänteisimmän kilpailijan palkinnon: monta tuntia kestäneen kisan aikana se jaksoi jatkuvasti kytätä Heidin lihapullia.

Kilpailun arvovaltainen jury myönsi Topille myös kunniamaininnan sitkeydestä, tämäkin tosin tuli kilpailun ulkopuolelta. Loppulenkillä koirat kävivät uimassa lammessa, johon johti jyrkkä rinne. Paluunousu oli Topille melkein liikaa. Takajalat eivät jaksaneet ponnistaa eivätkä oikein kantaneetkaan. Mentiin sitten siksakkia, välillä levättiin, Heidi lihapullineen johti joukkoa, minä tyrkin Topia perästä tai kannattelin mahan alta. Voi kuulostaa kamalalta, mutta luulen kuitenkin, että Topi vietti paljon mieluummin tällaisen puuhapäivän tyttöjen kanssa kun loikoilupäivän kotona.

Viirun mitalit tulivat lyhennetystä BH-kokeesta (eka kerta!) ja agilityssa kepeiltä. Huh, on siinä BH-kokeessa pitkät seuraamiset ja pitkä paikallaolo. Koe menisi varmaan joten kuten läpi nykyisillä taidoillakin - mutta pitäisikö pikkuisen treenata?

Kiimingin hassut kepit
 Ja koko kuusikko oli aivan mestareita esineruudussa. Selvästikin vain lahjattomat harjoittelevat ;) Topi veteli tollerivolinaa autossa odottaessaan vuoroaan. Jotta Topi hoksaisi mistä lajista olikaan kyse, Sirkku vei pari esinettä Topin nähden. Topsukka palautti yhden näytetyn ja yhden pimeän esineen. Hienoa! Viirulle ei näytetty esineiden vientiä lainkaan. Vipstaaki on parista edellisestä kerrasta näemmä alkanut oppia, mitä Esine! tarkoittaa. Viiru risteili ruudussa nenä auki, etsi ja palautti lempparitavarat: rukkasen ja siitä irroneen nahkalärpäkkeen.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Virkapuvut

Paluu arkeen: Maanantaina oli Josepan hakuryhmämme treenit. Ei mennyt kuten elokuvissa eli suunnitelman mukaan. Itse asiassa suunnitelmakin saattoi olla liian rankka leirin jatkoksi. Viirulle oli neljä ukkoa. Oikeassa etukulmassa oli häkki, mutta ukkopa ei ollut siellä vaan oli edennyt runsaat kymmenen metriä takarajaa pitkin. Ekalla lähetyksellä Viiru tsekkasi häkin, mutta ohitti ukon etsiessään. Kutsuin, ja Mikan neuvosta lähetin kakkoselle. Vasemmassa etukulmassa oli ukko häkissä, ja Viiru haukkui hyvin. Lähetin sitten uudelleen ykköselle, nyt suoraan sinne missä ukko makoili. Viiru katsoi ukolla minua ja kysyi: "Tätäkö minun pitää nyt haukkua, sitäkö haluat?" Siinä Viirun kysellessä kolmosukko lähti keskilinjalta juoksemaan piilolleen viitta hulmuten. Ja Viiru tietysti perään. Viipo tuli kuitenkin luokse, kun kutsuin... Ja vielä kerran ykköselle haukkumaan.

Kolmas ja neljäskin ukko olivat pimeinä, ja ne löytyivät hyvin. Haukkumisesta olin yrittänyt antaa ohjeita: eri ukoilla eri lukumäärä, mutten tiedä toimiko tämä hyvin. Ensi kerralla vahvistellaan taas haukkua helpoilla ja supermotivoivilla ukoilla.

Tiistaina ajeltiin Viirun kanssa Kuttukuuhun lampaille. Paimentaminen Sannilla oli Viipon mielestä hauskempaa. Lisäksi Kuttukuussa sattui tällä kertaa paimennettavaksi useampikin kärttyinen lammas, joita Viiru vähän säikähti. Pitkästä aikaa Viiru söi kakkaa, varmaankin sijaistoimintona. Hommia teki kuitenkin. Ihan onnistunut treeni, luulisin. Torstaina päivällä Viiru kävi Sirkun ja Miimin kanssa Kiteellä Pia Hjerpen luona paimentamassa. 

Tiistaina myös havaittiin Viirulla alkaneen juoksun. Keskiviikkona avustin Sirkkua ja Susua vepessä, joten emme ehtineet agilityyn. Torstaina pääsimme pöksyaksaan, ja Viiru oli kyllä aivan huippu! Aiheena oli putki-kontakti-erottelu. A-este, jossa oli putken päät kahden puolen, vaati jämäkkää haltuunottoa, mutta muuten sujui kuin tanssi - varsinkin jälkimmäisellä radalla keppejä ja viskileikkausta myöten. 

Olin varustautunut lähinnä harjoittelemaan sitä, että Viiru olisi unohtanut jalassa olevat pöksyt. Mutta eivät juoksuhousut häirinneet Viipoa lainkaan. Viiru varmaan tuumi, että hakumetsässä on virkapuku edessä, agilityssa takana.

Topin vointi on ennallaan, pylly on oikein hyvässä kunnossa. Keskiviikkona Topsukka oli mukana muistelemassa epämenestyksekästä mutta innokasta vepe-menneisyyttään Höytiäisessä kahlaillen.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä

Patchcoat-leiri oli tänä vuonna Kiimingissä Runtin Sannin (Koirakoulu Vietti) luona. Lajeina olivat paimennus ja agility. 

Paimennuksessa tehtiin paljon uusia juttuja: otettiin lampaita häkistä ja vietiin niitä sinne, kuljetettiin häkin ja laitumen väliä, mentiin JHD-kisarata (tai jokin semmoinen), harjoiteltiin  sellaista, että Viiru lähetettiin kauempaa hakemaan lampaat (hakukaari?). Viiru oli hyvin innoissaan ja vauhtia taisi olla välillä liikaa. Mutta toisaalta vauhti ja into ovat kuulemma hyvästä.



Minä opin ja ymmärsin monta asiaa, mm. miten pelkkä koiran läsnäolo vaikuttaa lampaisiin. Ihan kiinnostavinta olikin avustaa muita koirakoita vaikkapa lampaiden kuljettamisessa tai pysäyttämisessä.


Agility oli paljon tutumpaa, ja esteetkin pysyivät paikallaan. Kummassakin valmennuksessa teimme ykkösluokan tasoista rataa (tai ehkä hiemän vaikeampaa). Opettelin hidastamista rytminvaihdoksella. Kylläpä sunnuntaina omat jalat olivat painavaa tönkköhyytelöä.

Lisää Sirkun ottamia kuvia täällä. Kannattaa katsoa!

Tätäpä puuhattiin eli leirin ohjelma:

To 6.6. 
klo 16 alkaen suunnitellaan paimennustreenit  ja paimennetaan torstaina klo 20 asti, jonka jälkeen siirrymme majoittumaan ja syömään.

Pe 7.6. 
Klo 9 aloitellaan aamiaisella.  Aloitellaan paimennukset klo 10 aikoihin. Jos on kuumia päiviä voidaan jakaa aikoja milloin kukanenkin on vuorossa paimentaa.
13.30-14.30 aikaan lounas
14.30 aikaan siirtyminen takaisin pelloille ja paimennellaan iltaan koirien jaksamisen mukaan
Illallinen klo 18 aikoihin


La 8.6.
klo 9 aamupala
klo 10 agikentälle: Anna Kilpiän agivalmennus

Haasteena, ja suurena sellaisena, väärät putken päät


13.30-14.30 lounas
klo 15  alkaen paimennusta
klo 18 illallinen

Su 9.6.
klo 9 aamupala
klo 10 agikentälle; Anna Kilpiän agivalmennus


Jaksaa jaksaa
Videolta näkyy, miten liikkuvat (tai ovat liikkumatta) 50-vuotiaan naisen jalat - ja miten kaksivuotiaan työkoiran ;) Kiitos kuvaamisesta Sannille.



Unski-isomummin jalat eivät paina:



Klo 13.30-14.30 aikaan lounas ja kakkukahvit.

Kyllä olikin ihanat kakkukahvit, niin kuin kaikki muukin leirillä. Kiitos, Sanni ja Miimi!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesäilta Ahvenisella

Metsässä (harmaaleppä- ja haapavaltainen lehto, käenkaali-mustikkatyypin kangas, erittäin rehevä ruohovaltainen kasvillisuus) tuoksui ihanasti kielo, mutta juoksijoille tuli hiki.





Onneksi Pielinen läikehti ihan rannassa.

Kuka eka?

Tietysti Aktiivi-Antero!
Taklaan sut omppupyllyllä.
Ahvenisen aurinko
Tytöt poissa tönimästä

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Helteinen päiväleiri

Miimi kutsui hakuilemaan sunnuntaiksi. Lämmintä oli, lähemmäs kolmekymmentä astetta. Aloitimme uinnilla. Vesi oli lämmintä, voi kun olisi tullut itsellekin uikkari mukaan.
Unelma Uimari (kuva Wilhemiina Virolainen)

Koska meitä oli aluksi leireilemässä vain Miimi ja minä koirinemme (Viiru mukana), tallasimme pienen esineruudun. Ripottelimme alueelle kuusi esinettä. Käytiin Viirun kanssa ihmettelemässä niitä. Viipo ei kuitenkaan hoksannut, että esineitä olisi pitänyt lähteä hakemaan. Niinpä vein Viirun nähden lempirukkasen takakulmaan sekä näytin toisenkin rukkasen paikan. Viiru haki vuorotellen kummankin. Seuraavassa vuorossa Viiru haki kolme kivantuntuista esinettä (sukan, käsineen ja rukkasen). Hienoa edistystä! Pitäisi vain treenata esineruutua itseksemmekin.

Hieno kuva Camping-tuolista. Taustalla häämöttää esineruutumme.

Keskipäivän helteessä huilattiin ja evästeltiin.


Tehtäis jo jotain!
Kun Anna, Lysti ja Hupi saapuivat, päästiin hakuilemaan. Uutta kokeiltiin: Viirun elämän ensimmäinen (tarkoituksellinen) tyhjä pisto. Maalimies oli käynyt kävelemässä vasempaan etukulmaan hajuvanan, mutta tullut pois. Oikein hyvä pisto myötätuuleen - kunhan Viiru malttoi lopettaa etsimisen ja palata keskilinjalle. Saman tien lennosta lähetys vastatuuleen oikeaan etukulmaan, jossa ukko odotteli ison kiven takana namujen kanssa. Haukku tuli ekalle ukolle hyvin. Seuraaville ei paljon haukkua vaadittukaan - ei kaikkea kerralla helteessä, pitkässä treenipäivässä. Vaikka kyllä kai koepäiväkin voi olla pitkä ja helteinen... Tulipahan jo vähän esimakua.

Seuraavan ukon olisi luullut olleen helppo, mutta löytäminen vaatikin kaksi lähetystä. Jottei tyhjiä pistoja tulisi liikaa, pyysin ukolta ääniavun toiseen lähetykseen. Viimeinen olikin ennalta sovitusti puolipako. Viipo oli niin väsynyt ja kuumissaan, ettei oikein jaksanut leluhepankaan kanssa riehua. Näin siis sisupussi väsytetään!

Olipa kiva päivä, kiitos Miimi!