sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

On vain kaksi tapaa, osa 2

Eilen lauantaina Viiru ja Topi olivat turisteina Hammaslahden hallilla, kun Susu osallistui
Jari Suomalaisen agilitykoulutukseen. Otimme muutaman kuvan hallin ympäristöstä, jotta emme ikävöisi sinne, kun kesällä muutamme omaan uuteen halliimme. Topsukka myös hyppeli muutamia miniesteitä.
Päästäkää meidät vapauteen!

Rumuuden estetiikkaa?
Jee meillä on kivaa! Voitaisko päästä takaisin sinne häkkiin?

Kapteeni katsoi horisonttiin

Päivällä Viiru kävi leikkimässä Birk-pennun kanssa. Leikki sujui kuulemma niin, että Birk makasi selällään ja Birkin pää oli Viirun valtavassa kidassa. Ja samalla Viiru piti sitä todella "pelottavaa" murinaansa. Seuraavana päivänä Viiru kävi treenien lämmittelylenkin Watti-kelpien kanssa, ja treenin jälkeen V ja Kukkis-schapendoes ottivat pienet painit.

Sunnuntaina sain taas vahvistusta mustavalkoiselle käsitykselleni siitä, että elämässä, koirankoulutuksessa ja agilityssä on vain kaksi tapaa: oikea ja väärä. Nyt vain pitäisi tietää, mikä on se oikea. Ensimmäinen osa "vain kaksi tapaa" -sarjasta on Sirkun blogissa.

Sunnuntaina oli Viirun vuoro osallistua Jari Suomalaisen koulutuksen mölliryhmään. Hieman arvelutti koko juttu, koska emme osaa mitään. Toivoin kuitenkin, että Viiru tottuu vieraaseen kouluttajaan ja siihen että radan reunalla seisoskelee kookas jäyhä mieshahmo. Eipä siinä tainnut olla mitään tottumista. Ennen kaikkea toivoin, että saisin täydennystä ohjaus- ja opetusnäkemykseeni ja vinkkejä siihen, miten edetä. Sitähän tuli! Itse olen pitänyt tärkeänä vauhtia, irtoamista ja esteiden itsenäistä suorittamista. Ilmeisesti Viirun vauhti oli OK. Estehakuisuutta (vs. minussa roikkumista) saa lisättyä siten, että palkkaa koiran, kun se oma-aloitteisesti ja itsenäisesti suorittaa esteen tai esteitä. Miksi Viiru hakee hyvin putkia ja irtoaa niihin? Koska se on pienstä pitäen hallissa juoksennellessaan sujahdellut putkiin ja saanut siitä namun. Tätä voi soveltaa muihinkin esteisiin, paitsi kontakteihin. Vauhtia, esteiden hakemista ja esteiden osaamista - kaikki ohjauskuviot ja etenkin hifistelyt vasta sen jälkeen. Just niin.

Marin ja Kidan blogissa on ansiokkaasti selostettu  möllikoulutuksen antia.

Koulutuksessa tehtiin simppeliä rataa, jossa oli muutamia puolenvaihtoja.


Kuva on JoAn foorumilta, Lukkarisen Jarin kännykkäkameralla ottama.

Simppeli ei tarkoita sitä, että rata olisi ollut meille helppo. Viirun kanssa teimme suurimman osan radasta muttä pätkissä. Sain valssit jotenkuten onnistumaan, kun hyödynsin lenkeillä muutaman kerran harjoittelemaamme "tässä"-käskyä, jolla koira tulee käteen. Näin Viipotin ei sujahtanut selän taakse. Radalla oli myös pituus, muuri ja rengas, ja saimme tehtyä ne osana rataa - jopa renkaan.

On vain kaksi tapaa. Valssejakin on kahdenlaisia, on ennakoiva valssi ja on paska valssi.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Pyörät alle

Nyt kun lumi sulaa, Topin tassuista voisi irrottaa jalakset ja vaihtaa tilalle kesärenkaat. Ei siitä kyllä Ferraria enää tule. Tai mistäs sen tietää, kun päästään hakumetsään, verijäljelle, veperannoille tai agilitykentille. Mutta nyt, varsinkin Viirun kanssa lenkillä Topia pitää vetää perässä. Ilman Viirua ongelmaa ei ole, joten jumittaminen tuskin johtuu sairaudesta. Ehkä sen vain pitäisi antaa haistella omaan verkkaiseen tahtiinsa, niin kuin se saa jätkäporukassa tehdäkin. Irti en Topia uskalla pitää kuin syvällä metsässä ja kun on tyttöjä mukana paimentamassa. Viiru on alkanut oppia hakemaan Topin. Maanantaina, kun olimme Lykynlammella, Topsukka kuljeskeli itsekseen ihan tyytyväisenä. Kuuro-Topia ja Jäniksenpapananmetsästäjä-Viirua eivät haitanneet ampumaradalta kantautuneet paukut. Mörkö sen sijaan on alkanut pelätä paukkuja, kuten viime kesänä epäilin.

Pyörät alle tarvitsisin myös minä Viirun kanssa agilityssa. Eilen tehtiin treeneissä Viirun lemppareita eli putkihässäkkää. Ehdittiin kaksi putkikierrosta. Niissä ei ollut mitään erityisiä kiemuroita, vain joitain puolenvaihtoja tai linjauksia, ja mielestäni ne onnistuivat. Lisäksi tehtiin minikorkeuksilla hyppyesteitä - rengasta, pituutta ja muuria - sekä keppejä. Viiru kuulemma hyppää oikein hyvin. Maksirengasta ei vielä yritetty. Kujakeppejä tehtiin kuja avoimena. Kohta on kotipiha niin sula, että sinne voi pystyttää kujakepit, keinun ja kolme hyppyä! Kouluttajallamme Sannalla on erinomainen tapa pitää lyhyt treenipalaveri heti harkkavuoron päätteeksi. Miten meni, mitä opit, mitä seuraavaksi...

Jäähdyttelylenkki käytiin Solo-käppänä ja Mimo-sheltin kanssa. Tosin vapaana ollessaan Viiru ei jäähdyttele vaan pikemminkin kiihdyttelee, ja innosti muutkin kiitämään kanssaan tien vieren metsiköissä.

Susu on tullut vapuksi kotiin, joten Viirulla on nopsajalkaista seuraa:)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Mutapainin ystävät

Lauantaina jatkettiin raviradan parkkiksella ilmaisutreeneissä edellisiltaiseen tyyliin. Viirulla oli sama setti: "rullan" (köysilelun tai patukan) hakeminen kolmelta maalimieheltä minulle ja sitten leikkiä "rullalla". Taas meni mainiosti. Viipukka lähti vauhdilla ukolle, otti lelun ja riensi kohti minua - ja tuli ihan perille asti. Minna keksi kierrättää lelun ja Viirun itsensä ympäri. Tästä tuli hyvä vauhti eikä muuta hetsausta tarvittu.  Toivottavasti vielä järjestetään ilmaisun kimppatreenejä ennen maastoon menoa. Seuraavilla kerroilla voisi "apuja" häivyttää pois: pitäisi siirtyä hyppelehtivästä pelleilystä kohti jäyhää pk-suolapatsasmoodia. Vielä en ehkä tee koko ketjua, vaan vahvistan rullan hakua.

Kokeneemmille koirille oli piiloksi kevythäkki, johon minä sullouduin ukoksi. Eipä tarvinnut olla lenkkeilijoiden ihmettelevien ja säälivien katseiden kohteena kuralammikossa kököttämässä kädessä ihme oranssi pötkylä. Viirukin kävi häkkiä ihmettelemässä. Ylipuhuin Minnan (mikä oli helppoa) kömpimään häkkiin Topin löydettäväksi ja ilmaistavaksi. Topi tärkeänä hoiti homman. Vein myös Topille haettavaksi namirasian kentän toiseen reunaan. Siinä oli eläkeläisen vireydenylläpitotuokio.

Ennen kotiinlähtöä mutapainin ystävät Kiri, Valo ja Viiru heittivät pienet rallit kuraisella parkkipaikalla Topin katsellessa vierestä.

Iltalenkille lähti Mörkökin ekaa kertaa viikkoon. Ukkelit ovat kyllä välillä raivostuttavia perässävedettäviä. Lisäksi Topin pitää joka kulmassa ilmoittaa, että EI AINAKAAN SINNE! Samaan paikkaan päätyi koko joukkue lopulta kuitenkin.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Viirun viihdytysjoukot

Viirun viihdytysjoukot ovat onnistuneet tehtävässään: pikkuaussie nukkuu sohvannurkassa Voice of Finlandin häiritsemättä. Viirun bestis Susu muutti pois kotoa viime sunnuntaina, ja eroahdistuksen hälventämiseksi sekä yksinäisten päivien korvaamiseksi olen yrittänyt keksiä Viirulle tekemistä joka illaksi. Vähintään yhtä iso syy kikkakakkoseksi ryhtymisessä on tosin se, että Viiru rekrytoi Mörkön viihdytysjoukkoihinsa Mörköltä kysymättä. Vaikea sanoa, yrittääkö Viiru leikkiä Mörkön kanssa vai Mörköllä, mutta selvää on,  että aina pikku ruhtinas ei ole mielissään Viirun huomiosta.

Sunnuntaina käväisimme turisteina JoAn mätsärissä. Maanantaina isomummo+mummo+sisko lähtivät lenkkeilemään ja riekkumaan kuraiselle mutta aina ihanalle Liperin maaseudulle. Tiistaina olimme vain kotipiirissä mutta vanhojen tapojeni vastaisesti treenasimme sisällä: Kosketusalustan koskettamisessa vaikeinta on minun oppia painamaan naksua oikeaan aikaan. Naksahdus tulee "hyvä!"-huudahduksen ja naminheiton jälkeen. Harjoittelimme myös rullailmaisua niin, että nojatuolissaan istuva ukko piteli lelua, Viiru haki lelun minulle, leikimme,  ja sitten V meni näytölle ja sai palkan. Vaikeaa oli ottaa ekalla kerralla lelu eikä vielä namipalkkaa.

Keskiviikkona Nuusku ja Rapsu lähtivät tarpomaan kanssamme Lykynlammen pehmenneille latupohjille. Viiru pinkoi kerran kauas kauas jonkin perään, mutta kun huomasin karkurin ja kutsuin sitä, se tuli takaisin pää viidentenä jalkana. Torstaina agilityn viikkotreenien aiheena oli takaaleikkaus. Kun lelu oli odottamassa, Viiru irtosi hyvin mutta seurasi kuitenkin ohjausta niin, että ei suoraan rynninyt vinosti jätetylle lelulle hypyn ohi. Ilman lelua eikä radan osana ei onnistunutkaan enää niin hyvin. Ehdimme vielä kolmannenkin kierroksen, ja vedimme toivomaani rallia. Viiru on ihan huppumenijä. En jaksa masentua siitä, että ainoassa ohjausta vaativassa kohdassa en kunnolla ehtinyt valssaamaan ja ottamaan koiraa haltuun. On aikaa vielä opetella, nyt ihan mahtavaa tykitystä! Jäähdyttelylenkille lähtivät Reino, Jytinä, Nelli ja Ronja.

Perjantaina ilmaisuissa mentiin rullaatirullaa. Mietin takaperinketjutuksen seuraavaa lenkkiä, mutta epäilevistä kommenteista huolimatta päädyin kuitenkin rullan noutamiseen: Viiru hakee lelun ukolta ja tuo sen minulle, ja minä palkkaan vetoleikillä ja höpsöttelemällä. Viipottaja ei siis mennyt enää näytölle saamaan namipalkkaa. No sehän meni taitoihimme nähden ihan huipusti! Tätä tehdään seuraavat kerrat, ja sitten otetaan näytölle meno+palkka mukaan.  Ennen treeniä Viia-sisko riekkui Vipsukan kanssa ja treenin jälkeen Valo-sisko. Kiri-emo oli myös mukana. Topi jaksaa rauhallisesti seurata Viirun kummankin siskon telkkuamista, eikä ukkelilla oli mitään aikuisia naisiakaan vastaan - päinvastoin.

Jottei Topin tulisi paha mieli, se sai vielä kaikkien muiden lähdettyä tehdä eteenmenon/hakea namirasian matkan päästä... Miten voi olla näin mainiot koirat!

Mörkö on ollut kotijoukona, koska sillä on kynsi kipeänä. Toivottavasti pikku keisari pian toipuu tästä vaivasta ja pääsee voimiensa mukaan puuhailemaan:)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Perjantai-illan OPM

Miten voi itseään paremmin ilmaista perjantai-iltana kuin kahlaamalla kurassa  ilmaisutreeneissä? No, ei mitenkään. Ja Oma Piilo Mukana!

Kun kysyin Riikalta, saako Josepan ilmaisuhässäkkään tulla aivan aloittelija, jolla nouto on hakusessa, Riikka vastasi, että pitää miettiä, opettaako ilmaisun kokonaisuutena vai takaperin ketjuttaen. Tästä huomasin, että olin päätynyt rullailmaisuun. Ja päätin samalla takaperinketjuttaa.

Viiru ensimmäisessä treenissään teki siis rullailmaisun viimeistä ketjua eli meni näytölle syömään herkkuja. Mikäs sen hauskempaa! Maalimiehiä oli kolme. Täytyy treenata noutoa ennen seuraavaa yhteisharjoitusta, johon menemme viikon kuluttua. Olisiko seuraava palikka rullan tuominen ukolta minulle? Ja sitten näytölle.

Topsukainen on opetellut ilmaisun kokonaisuutena, vähän sinne päin, epäsystemaattisesti, ilman suunnitelmaa jne. Mutta kyllä se osaa! Lopuksi hyväntahtoiset ihmiset Mari ja Essi ukkoilivat Topille, joka yllätti rauhallisella mutta innokkaalla oppikirjasuorituksella. Sitten kaikki syottelivät kuurolle leppoisalle vanhukselle kourakaupalla nakkeja ja muita herkkuja. 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Valse triste

Viirun agilityn torstaitreeneissä aiheena oli valssaaminen - ihan tavallinen valssaaminen. Miten voin olla näin monen vuoden jälkeen näin surkea valssaaja - vielä surkeampi kuin ajattelin? Ei ollut edes Topsukkaa pelastamassa. En myöskään tajunnut noudattaa viimekertaista hyvää muistutusta: käännä rauhassa, hana auki vasta kääntymisen jälkeen. Ja käskyt myöhässä... mihin niitä käskyjä tarvitaan, juuri kun olen opetellut pitämään turpani kiinni?

Jos ajoitus menee oikein, Viiru kääntyy hyvin. Saimme myös korjattua aiemman tyypillisen virheen, että Viiru tulee selän takaa. Nyt saimme oikeasti vaihdettua puolta.

Aluksi teimme valssia kolmella hypyllä, sen jälkeen toisella kierroksella osana pientä rataa. Tosin radankin teimme Viipottajan kanssa pätkissä. Kolmannella kierroksella jokaisella oli minuutti aikaa, ja hauskaksi lopuksi teimme hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-rallia. Viiru irtoaa hyvin suorilla pätkillä.

Oikeasti en ole yhtään surullinen. Viiru on mainio. Ja ihan mahtavaa, kun on kouluttaja, ja sama joka kerta!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Itsenäistymisen kynnyksellä

Nyt on aika itsenäistyä koiraharrastajana, myös treeniblogin pitäjänä. Tässä blogissa kerrotaan Topin touhuista, Viirun viipotuksista - ja ehkä myös Mörkön metkuista. Koirien esittelyt ovat vielä luettavissa "emoblogissa" http://blog.hulleri.net/.

Itsenäistyminen oli helpointa aloittaa blogista. Vaikeammat asiat ovat vielä edessä: kynsien leikkuu, harjaaminen, raakaruokinta, toko ja naksutinkoulutus.

Tänään ilmoitin Viirun ja Topin moniin kevään ja kesän treeneihin ja koiratapahtumiin. Topilla tosin on usein varauksena ikä ja kuurous, Virulla ikä ja opetellut (tai vielä opettelemattomat) taidot. Katsotaan, mihin päädytään:)

Muita säännöllisiä treenejä kuin agility ei koirilla tässä vaiheessa kevättä olekaan, tai Topilla ei mitään. Agilityssä on alkanut "kesäkausi". Viirulla on torstaisin uusi  treeniryhmä, jossa on mukavien treenikavereiden lisäksi kaksi muutakin luksusominaisuutta: kaikki ovat möllejä, ja meillä on kouluttaja! Topin kanssa käymme treenaamasa itsenäisesti - tai pitäisikö sittenkin hakea treenipaikkaa...

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Alkuvuosi 2012

Tammikuun yksinäiset viikot

Pari ensimmäistä viikkoa olin yksin (tai viisistään) koirien kanssa, kun muut olivat Intiassa. Dramaattisimmat tapahtumat yksinhuoltajuuden ajalla olivat:
  • Ajoin ulos Palokankaantieltä. Pahinta oli Mörkön ja Susun möykkä.
  • Kotipihan aidan sisäpuolelle oli livahtanut jänis, jota en huomannut ennen kuin päästin koirat autosta. Pupurukka tarttui päästään aidan silmään. Onneksi sain sen irti silminnähden vahingoittumattomana. 
  • Toiseksi viimeisenä päivänä - kun ajattelin kaiken menneen hienosti - Susu ja Mörkö aloittivat tappelun pallosta. En millään meinannut saada niitä lopullisesti erilleen, ja ajattelin jo, että nyt Mörkölle käy huonosti. Lopulta sain pitävän otteen kummankin niskanahasta niin, että ne eivät enää ylettyneet toisiinsa.

Topsukainen sairastaa ja toipuu

Tammikuussa Topi sairastui. Se pääsi välillä makuulta ylös vain vaikeasti. Ensimmäinen hoito ei tepsinyt. Jonkin ajan päästä ymmärsin, että myös kakkaaminen oli vaikeaa. Tällöin saatiin hoidoksi kortisoni, kipulääke, suihkuttelu ja pyllyrasva sekä lepo. Tämä hoito auttoi, mutta en vieläkään tiedä, mikä oli syy, mikä seuraus - mikä olisi lopullinen diagnoosi. Tämän jälkeen Topi on ollut terveenä, mutta liikkuminen ja treenaaminen on ollut melko vähäistä. Nyt Topi hyppii agitreeneissä minihyppyjä ja muutenkin harjoittelee hyvin varovasti... Mutta suurella tolleri-innolla.

Topsukainen relaa vällyjen välissä aamuviileässä mökissä

Topin kanssa olimme tolleriporukassa Niinan tokokoulutuksessa. Harjoittelimme luoksetulon pysäytystä - mikä oli kuurolle tuplasti vaikeampaa - sekä hyppynoutoa - joka oli hauska lopetus treenille. Ensi kerralla enemmän totista asennetta. Toko lienee sopiva harrastus vanhenevalle koiralle.

Viirun treenejä

Viiru on treenannut agilitya Marjon kouluttamassa ryhmässä. Viiru on nopea, innokas ja rakastaa leikkipalkkaa. Kontaktit ja kepit ovat vielä opettelematta, joten paljon on tekemistä.  

Toissa viikonloppuna olimme Viirun kanssa koulutusmateriaalina Nuuskujen kouluttajien noutokoulutuksessa. Edistyimme yhden päivän aikana huimasti, kun aloin ymmärtää ja muistaa, miten nostamista, kantamista, pitämistä, palauttamista opetetaan.