sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Välipäivätokot ja muut

Jouluksi toivoimme kaunista ulkoilusäätä, ja sitä  myös saimme. Lunta satoi joulupäivänä reilusti, ja tapanina olikin sitten lumoavan kaunista. Ensimmäisenä arkipäivänä jäätäva tihku pakkaskelissä sokerihuurrutti kaiken, myös auton tuulilasin ajaessa.

Vuodenaikakuva tapaninkävelyllä

Käytiin hallilla. Viiru: ohjattu nouto (hidas palautus), tunnari (ekalla otti oman, pudotti, nuuski muut, otti oman), ruutu (meni lopulta joka kerta oikeaan paikkaan, vaikka appari oli sivulla häiriönä), kaukot (appari vieressä häiriönä). Täyskäännös oikealle vai vasemmalle? Piki: oikella tai vasemmalle hakeutumista ja keppejä. Aina ohjurit kuukauden ajan?

Ketterin kukkulan kuningatar
Pikin rally-tokoon pääsivät molemmat eukkoset. Mari toi AVO-luokan radan. Pikin kanssa pähkäilin taas palkkaamista; päätin palkata joka kyltin jälkeen - mutta jos ei ole palkkaa kädessä, se raahustaa liian takana. Väärä palkan suunta/paikka, sitten kun palkka tulee?

Tänään olimme Viirun kanssa kokeenomaisessa treenissä Joan hallilla - tai kuka nyt halusi miten tehdä. Jokaisella oli oma nimetty liikkuri/appari. Viirulle pyysin myös muita hengailemaan kentällä. Aikaa oli yllinkyllin, puoli tuntia. Ensi kerralla (jos se tulee), otan kaikki liikkeet. Nyt ajattelin tauon jälkeen vain fiiistellä ja miettiä omaa käyttäytymistä, esim. muistaa ottaa autossa odottavan herkkuruuan.

Seuraaminen: Pyrin palkkailemaan yllättävissä kohdissa. Joka liikkeessä palkkasin sivulletulosta, mutta silti Viiru välillä vastasi mollotuksella (tähän on ainakin kaksi hyvää vinkkiä, jotka vain pitäisi toteuttaa). Peruuttamista teimme ihan palkan kanssa.

Ruutuun Viiru meni kiemurrellen ja pysäytyksen jälkeen istuutui oma-aloitteisesti. Seuraavallakaan kerralla Viiru ei mennyt ideaaliseen paikkaan, mutta jäi sentään seisomaan. Ja taas vaadittiin katse ja sen jälkeen käsky, muuten Viiru ei lähtenyt tai himmaili.

Ohjattu noutaminen: Viiru meni kapulalle kiemurrellen, mutta löysi kuitenkin. Palautus sivulle alkaa sujua.

Tunnistusnouto: Viiru toi ensin väärän, vaikka näytti tutkiskelevan kapuloita nenä auki? Miksi? Lisää malttia? Virittelyä?

Nämä olin etukäteen suunnitellut. Aikaa oli vielä reilusti, joten otettiin bonustehtävinä:

L: Seiso ja istu - yhtään maahanmenoa ei tehty paljaalle massulle tai sänkipelolle. Tämä meni hyvin.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: Kas kummaa, Viiru nosti kapulan ilman kommentointia ja palautti sen hypyn yli.

Lopuksi tehtiin vielä mukailtu EVL:n paikkis ilman maahanmenovaihetta. Kyllä on kiva, kun joku viitsii tällaisia treenejä järkkäillä :) En lopuksi muistanutkaan herkkuruokaa ennen kuin vasta kotimatkalle jo startattuamme.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Tokopikkujoulu

Ainoat ja parhaat pikkujoulut vietettiin tokoillen. Glögiä, koirapipareita, nakki- ja muita haasteita.

Ohjelmassa koirille oli merkin kierto houkutuskujan läpi, nakin pito ja siitä luoksetulo herkku edelleen hampaiden välissä ja kolmantena haasteena mahdollisimman monen lelun nouto 45 sekunnissa. Kivasti eri koirat loistivat eri tehtävissä - ja kaikki nakin syönnissä :) Nyt alkaa treeni ensi vuoden pikkujouluhaasteisiin, hyvästi viralliset kisat!

Pikille haasteet olivat liian vaativia, mutta saipa PulleroPallero massunsa täyteen houkutuskissanruokia ja nakkeja. Piki yritti ottaa nakin vain huulten väliin hampaiden eteen - oli ihan käsittämätöntä ettei sitä hampaiden välissä olisi saanut puraista. Hampaiden välistä nakki vain alkoi väistämättömästi imeytyä keskeltä kohti ruokatorvea.

Merkin kierto onnistui Viirulta alun harhailun jälkeen, nakkiluoksetulo oli aika pro (ehkä saamme vielä videon). Lelujen noudossa aika loppui pian sen jälkeen, kun Viiru oli hoksannut, ettei tarvitsekaan etsiä mitään, pitää vain tuoda vieraita leluja. Kiinnostavaa oli seurata, miten eri koirat reagoivat, kun ne eivät ihan tienneet, mitä pitäisi tehdä. Rupeavatko vaikka häsläämään ja yrittämään kaikkea, sijaistoimimaan nuuskimalla vai passivoituvatko.

Itku pitkästä ilosta. Poseeraaminen hyytävässä hangessa kaiken hauskuuden jälkeen vetää naamat nutturalle. 

Kuva: Tiina Simpura

Ennen treeniä tavattiin Petja-poika. Sää on luminen ja jouluinen, 10 - 20 asteen pakkaseenkin alkaa tottua.  Koirien joulukuva otettiin tänään aatonaattona aamukävelyllä Alkukivillä lumisateessa.


Hyvää joulun aikaa!


Patsastelijat Alkukivillä.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Viiru toipuu edelleen

Sunnuntaina Viiru sai jo riekkua vapaana mökillä. Maanantaina Viiru kävi tikkien poistossa. Hyvin oli parantunut haava ja koira, mutta poistamisessa tuli pieni haava (lanka oli jäänyt pahasti). Ei kun vielä tötterö- ja Pomppa-kuuria. Nyt laitoin Vetramil-voidettakin. Ilmeisesti haisee koiran nenään sen verran vastenmieliseltä, ettei edes tee mieli nuolla.

Treenit aloitettiin varovaisesti torstaina dobolla, muuten treenaaminen on tällä viikolla jäänyt. En ole halunnut jättää ketään yksin pitkän työpäivän jälkeen. Dobo  on kivaa, jatkamme ensi vuonna. Uskon, että Viiru-kömpelykselle on siitä hyötyäkin (saati minulle).


Tuomaan päivä, vuoden lyhyin päivä. Pakkanen kiristyi 15 asteeseen. Patvinsuolla oli kymmenen astetta kylmempää, eikä aurinko jaksanut kovin korkealle nousta keskipäivälläkään. Onneksi emme olleet siellä :)

lauantai 15. joulukuuta 2018

Piki puuhaa, Viiru toipuu

Oikeastaan Viiru toipui saman tien, mutta itse noudatan 10 - 14 vuorokauden toipumisaikaa: vain remmilenkkejä, ei saa nuolla haavaa, ei saa riehua. Nyt alkaa olla kymmenen päivää kulunut. Isommassa haavassa on tikit jäljellä, vaikka itse haavaa ei enää ole. Unohdin soittaa ajan tikkien poistoon. Ollaan pidellty huilitaukoa; Viirulla ei olekaan ollut treenitaukoa vuosiin. Kohta pitää alkaa harjoitella tokopikkujoulujen nakkihaastetta.

Viirulla ei koko aikana ole ollut mielestäni kipuja, ja se oli seuraavana päivänä entisensä. Ainoa mikä sitä vaivasi oli tötterön pitäminen. Ei voinut liikkua yhtään, kun kauluri oli niin painava (se onkin Topin vanha, eli se on iso). Mutta kyllä on Viiru ollut ikänsä terveenä, kun melkein 8-vuotiaana joutuu ekan kerran tötteröpääksi. Suuren osan toipilasajasta Viiru viettikin JumppaPompassa, koska siinä oli riittävän pitkä mahakappale suojaamaan reiät. Eikä jumpperi haitannut Viirun oloa. Jäljitelmissä on lyhyemmät mahakappaleet (mikä voi tietysti poikakoirille olla hyvä). Tuli näitäkin vertailtua :)

Piki on harrastanut Viirunkin edestä. Sunnuntaina Piki sijaisti Viirua tokovalmennuksessa, ja otimme aiheeksi saman kuin Viirullakin olisi ollut: kaukot. Mutta voi kauhistus, en muista siitä mitään. Ehkäpä keskustelimme käsi- ja takapalkasta luopumisesta... Hyvin on sen sijaan jäänyt mieleen se, mistä Piki ja minä innostuimme. Piki innostui oikealla seuraamisesta, kun se sai juosta käsikosketukseen ja sitten heti tai jonkin ajan päästä palkan. Sitten uusi käsikosketus ja palkka. Kun kaarsin oikealle, Piki joutui keskittymään paikkaan. Muistan myös Einin tuomat "pahat" leivokset. Söin kaksi. Nämä treenit ovat kivoja, kun aina on tarjolla kuumaa juomaa ja herkkuja.

Agilitya oli Pikin ohjelmassa peräti kolme kertaa, ja joka kerta hyvällä mielellä. Ehkä minun pitäisi taas alkaa tsempata Pikin kanssa eikä ajatella, että ei tästä mitään tule. Tänään olimme PoKSin ison kentän treenissä, aiheena medien MM-rata. Olipa hauskaa, kun oli itse myönteinen! Myös porukka oli parhaasta päästä, ja olosuhteet. Hallissa on uusi joustava korkkitäytteinen matto.  Sininen rengas tuotti taas suuria vaikeuksia. Keppien loppuun panin suosiolla ohjurit, enkä myöskään aloittanut niitä radan osana. Ohjata pitäisi, Piki kyllä kuuntelee.

Rallyakin on mahtunut runsaaseen viikkoon pari kertaa. Eilen ohjatussa treenissä tehtiin puolen vaihtoja takana ja jalkojen välistä, pyörähdyksiä seuratessa, saksalainen täyskäännös.

Pikin saapumisesta tuli viikko sitten viisi vuotta.  Viisi vuotta tulta ja tappuraa, kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, ääntä ja vimmaa, uhmaa ja nöyryyttä, rajoja ja suurta rakkautta.

torstai 6. joulukuuta 2018

Terveydenhuoltoa

Maanantain agilityryhmässämme olimme taas kahden ihmisen voimin,  onneksi on yhteensä viisi koiraa tarvittaessa. Pikin keppitaito oli palautunut, simsalabim! Puomin loppuun pantiin putki lähelle, ja puomitaitokin palautui. A:lla vedätys kovassa vauhdissa johti melkein-loikkaan. Viiru humputteli hömppää, mm. luoksetulon stoppia hyppyjen ja putken kautta.

Tiistaitokossa oli oman aiheen kerta: mentiin kerrankin epämukavuusalueelle. Kaukoja ihmishäiriöllä, lähellä liikkuri, tuomari, namikipon haltija, yleisö. Seisomaan nousussa Viiru tuli toisinaan kohti. Käsiliikkeenikin suuntautuu koirasta poispäin - entä jos menisikin vain ylöspäin tai vaikka jopa vähän koiraan päin? Aina pitäisi muistaa appareita hyödyntää - vaikka vain seisoskelijoina - kun niitä on tarjolla. Peruutus pilkottiin viime tokovalmennuksessa päreiksi, ja alkutekijöissä se oli vieläkin. Seuraamisen osana Viiru ei osannut yhtään. Lopussa yhteispuuhailun aikana alkoi Viirulle muistua takaperinkävely mieleen. Etupalkka on hyvä.

Keskiviikkona Viiru kävi sterilisaatiossa. Joensuussa tähystysleikkauksia tekee vain Jussi Hyvönen, joten kävimme tuossa melkein naapurissa - kävellen mentiin, autolla toki palattiin. Minulla oli huono omatunto, kun jouduin viemään Viirun jo tuntia ennen toimenpidettä työasian vuoksi. Mutta kaikki sujui hyvin.



Viiru heräili hitaasti, myös kotona. Mutta ihmeesti koira punkeaa pystyyn ja yrittää horjua tutun ihmisen luo, vaikka jalat eivät kantaisikaan. Onneksi Viiru ei tuntunut juurikaan kivuliaalta, yöllä muutaman kerran pyörähti ahdistuneena, mutta rauhoittui viereen. Aamulla annoin kipulääkkeen ja ruokaakin. Aamulla vasta joi ja kävi pissalla. Tötteröön on vaikea tottua, mutta JumppaPomppa päällä on mukavaa. Harmi vain, että pienemmässä, halpisversiossa on suhteellisesti vielä lyhyempi mahakappale - tai sitten vain kuvittelen, mutta "reikiä" suojaamaan se on liian lyhyt. 

Mukavaa, kun saa laiskotella hyvästä syystä. Itsekin kävin olkapään takia lääkärissä ja sain lähetteen röntgeniin ja ortopedille.


Itsenäisyyspäivänä sentään käytiin sinivalkoisessa Sisukkaan dobossa Pikin kanssa. Piki on vikkelä ja ketterä, toisin kuin kuin ohjaaja. Pikkuisen Piki ahdistui minun jännittämisestäni ja lapinkoirapennun tutustumisyrityksestä, mutta eiköhän sijaisella ollut tosi kivaa :)

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kehonhuoltoa

Sirkku ja Susu olivat täällä, joten peruimme treenejä. Viirun kehoa huollettiin kuitenkin, ja itse kerkisin paremmin jumppiin. Tiistaina oli Viirun toinen fyssarikerta, eikä nyt tarvita useampia. Joulun jälkeen sitten taas kummankin kanssa. Torstaina dobossa treenattiin etujalkoja, kun viimeksi keskityttiin takajalkojen löytymiseen. Viiru tykkää dobosta kuin ahne koira nakeista, ja mietinkin pitäisikö keväällä jatkaa. Sitten pitäisi ehkä luopua Pikin agilityn viikkoryhmästä.

Pari viikkoa sitten Patvinsuolla

Keskiviikkona Sisukkaan agilitytreenissä oli hyppyrata, jossa Piki sai irtoilla putkiin. Pitkästä aikaa onnistumisia.

Joulukuun aurinko

Tänään huollettiin kehoa ja mieltä. Ihmiset olivat harjoittelukappaleina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Kävimme metsälenkillä valoisassa - suorastaan auringossa. Etenkin ylemmästä kuvasta näkyy, miten porukassa kuljetaan, jos ei riehuta. Viiru kaukana edellä, Susu puolivälissä ja Piki lähellä ihmisiä, yleensä suorastaan polvitaipeessa. Nyt houkuteltiin se kuvaan.


Kohta hämärtää.
Eilen tuli jäätävää sadetta, ja tänään ohuen lumen päällä oli rapea mutta terävä jääkuori. Tuntuivat koirien tassut kestävän.