Hyviä asioita

Tänään Topi ei pissanut sisään. Lumi suli, ja pääsee polkupyörällä turvallisemmin ja nopeammin käymään kotona kesken työpäivän. Koti ja työpaikka ovat onneksi lähellä toisiaan.  Topi on oppinut taas pissaamaan myös omalle pihalle, joten ei aina tarvitse lähteä lenkille.

Kuivausrumpu pyörii, ja siellä saa kuivaksi ja takaisin käyttöön osan tekstiileistä. Matot, täkit, patjat ja päiväpeitot ovat erikseen. Onneksi on sauna.

Töttteröä ei tarvitse pitää koko ajan, ainakaan silloin kun pylly on juuri pesty ja puhdas. Juokseva ja lämmin vesi ovat myös hyviä asioita. Ei tarvitse miettiä, lähdettäisiinkö mökille.

Mörkö ei ole enää perheen ainoa kortisonin muovaama ahne möllöttäjä. (Jos se on hyvä asia.)

Mörkö ei kiipeä pöydille eikä hypi niiltä alas koko ajan eikä myöskään tämän vuoksi onnu jatkuvasti.

Ei tarvitse kävellä pitkiä lenkkejä märässä ja pimeässä, koska Topi haluaa nopeasti kotiin ja Mörkö usein ontuu. 

Topin kortisoniannos puolitetaan tänään ja taas uudelleen 10 päivän kuluttua.

Topin vaiva on tullut paremmaksi. Odottamaani nopeaa ihmeparantumista ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Ei tarvitse miettiä, ketkä lähtevät harrastuksiin mukaan, koska vastaus on aina: Viiru! ja Viip on aina valmis. Ehkä Viirun agilitytaidot alkavat kehittyä, kun se saa nyt treenata ainakin kaksi kertaa viiikossa - omalla ja Topin vuorolla. Ja ehkä yhteistyömmekin kehittyy.

Hyviä asioita ovat siis myös Viirun treenit. Tosin minun on edelleen vaikea löytää tokosta hyviä asioita. En vain osaa!

Tiistain Niinan tokossa tarkoitus oli harjoitella liikkestä maahanmenoa. Totesimme, että Viiru osaa hienosti mennä liikkeestä maahan. Sanoin, että seuraaminen on ongelma, ja harjoittelimme sitä. En kuitenkaan ole vieläkään saanut valaistusta ;) Ryhmäpaikkamakuussa Viiru tulkitsi jonkin ajan kuluttua, että kyse on luoksetulosta. Varmaankin ilmeettömyyteeni tuli jonkin särö. Upea, vauhdikas luoksetulo! Toisessa yrityksessä Viirulle jätettiin takapalkka, mikä toimi. Oikeasti Viirulla ei ole vaikeuksia pysyä paikallaan, Virsulilla vain nuorena tyyppinä menivät liikkeet sekaisin. JoVen viime treeneisssä tehtiin useampi luoksetulo.   

Agilityssä on tehty niistoa, hidastamista, hyppysuoraa, pussia, kujakeppejä ja puomin alastuloa. Hidastamista pitää taas palauttaa mieliin, pussi menee jo ilman kohotteluja reippaasti. Ehkä se puomin kontakitikin joskus opitaan... Torstaina olimme Suskin ja Jytinän kanssa kaksistaan, joten aikaa riitti erinomaisiin treeneihin. Hyppysuoralla Viiru irtoili 50 cm rimoilla Suskin ja minun väliä ilman ajatustakaan siivekkeiden kiertämisestä.

Kaikki on siis olosuhteisiin nähden vallan mainiosti, eikä olosuhteissakaan ole mitään vikaa. Mikäs on ollessa lämpimässä ja kuivassa, suojassa sateelta ja viimalta. Topikin tyytyväisenä kuorsailee jaloissani.

Heidin ja Riitan haasteessa (johon vielä vastaan), kysyttiin, mikä on lempikuva koiristasi. Topista ja Mörköstä se on kuvasarja, josta tämä kuva on osa. Sarjaan kuuluu muitakin Sirkun ja Jarin äitienpäivänä 2006 tai 2007 Höytiäisellä ottamia hienoja kuvia.