sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ruututreeniä Outi Kaikkosen koulutuksessa

Outi Kaikkosen tokokoulutuksessa Poksilla demoefekti meni niin päin, että ruutuun menot (tai menemättömyydet) eivät olleet niin totaalisen kamalia kuin viikko sitten. Eiväthän Poksin hallissa tosin varmaan hiiret/päästäisetkään kipittele sisällä. Ensimmäisellä kerralla Viiru meni suoraan ruutuun ilman apua, mutta siellä tälläytyi oikeaan reunaan.

Ihan oikeilla jäljillä olemme kertaustreeneissä pääosin olleet. Mutta pitää muistaa, että oikean paikan opettaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska koiraa ei oikeastaan pysäytetä oikeaan paikkaan, vaan se hakeutuu siihen ja pysähtyy. (Muistui mieleen neuvo, jonka mukaan hiekalla voi käyttää ruudukkoa, jotta kriteeri on johdonmukainen.) Paikkaa opetetetaan kosketusalustalla ja ilman, kosketusalustaa käytetään vain harvoin. Muualla kuin ihan oikeassa paikassa ei pidä palkata. 

Koira ei saa tulla pois ruudusta, eikä sitä kutsuta pois vaikka menisi pieleen, vaan eukkosen pitää etsiytyä oikeaan paikkaan ja pysyä siellä... Pitää olla tarkkana, ettei opeta liikkeen menevän niin, että ensin mennään minne sattuu ja sitten korjataan.

Pyrytti lunta koko päivän ja illan.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Helpolla tavalla onnistuneet treenit

Olipas tänään onnistuneet treenit! Ei sillä tavalla onnistuneet, että opimme virheistä ja epäonnistumisista ja menemme eteenpäin, vaan sillä tavalla, että kaikki meni kerralla oikein. Joskus voi tuudittautua tyytyväisyyteen.

Piki teki neljä-viisi suoraa puomia, josta sai jatkaa mutkaputkeen. Ensimmäistä kertaa palkka ei tullut heti puomin jälkeen. Ekaa toistoa lukuunottamatta vauhti oli hyvä, samoin kontakti. Toisessa setissä Piki pujotteli keppejä ilman ohjureita. Uskalsin ottaa aloituksen putken kautta, ja Piki osasi hakeutua pujottelemaan vähän vaikeammastakin kulmasta. Ja mikä hämmentävintä: Piki sääteli itse vauhdin niin, että se taipui myös kakkosväliin (putki oli aika kaukana kepeistä).

Kuvituskuvana on perhepotretti aussieagilitysta Kuopiosta maaliskuun alusta. Ehkä saamme reissusta kuvia vielä lisääkin.

Viiru, Arra ja Pubi (kuva: Marjut Köylijärvi)

Viirun kanssa katsottiin, missä asennossa tähdet ja auringonpilkut ovat A:n suhteen tänään. Samassa kuin viimeksi: ponnarin kanssa voi vedättää, ilman ponnaria pitää hipsutella lähellä. Vedätysmatkaa pitäisi lisätä milli kerrallaan, sanoi Tiina. Viiru juoksi myös yhden täydellisen (meidän asteikollamme) pysäytyspuomin hyvin selkeälle kosketusaslustalle. Kyse ei ehkä olekaan kontaktien suhteen tähdistä eikä auringonpilkuista, vaan ihan maallisista kontrolloitavissa olevista jutuista.

Viirun toinen setti oli ruutuun fokusointia ja sinne  kilpajuoksua lelulle tai kosketusalustalle. Viiru voitti kyllä taas. Eilen treenikaveri kehotti minua lähtemään ruutuun Pikin kanssa samaan aikaan ja kirittämään Pikseliä rinnalla. En ihan ehtinyt.

Tänään oli samaan aikaan hallissa junnuagilitya, ja piti ihan kysyä, häiritseekö heitä, kun huudan, kailotan ja kehun niin kovaa. Ei kuulemma. Ja vielä iltalenkillä kaveri koirineenkin totteli, kun karjaisin viattomienkiusaaja-Viirulle.

Ensi viikolla onkin hiljainen viikko ja valmistaudumme pääsiäiseen ja perinteisiin mämmikarkeloihin.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Elämä on kai yksinkertaista niille jotka ei kulje umpihangessa

Lunta tulee vain lisää. Jotenkin pääsemme vielä talosta ja tontilta ulos, mutta kauaa ei enää kestetä.



Olkapään kipulääkkeestä tuli viikon mittaan lähes kaikki haittavaikutukset. Torstain talvikauden viimeinen agilitytreeni meni kipulääkekoomassa. Heidi yritti neuvoa välistävetoja ym. linjaan tulemisella, aluksi lomittain olevilla hypyillä.

Perjantaiolo lähtee tokosta. Viirulle ja Pikille haettiin iloa ja vauhtia ruutuun menoon. Kilpajuoksuksi ja leikkimiseksihän se meni. Hyvä, kun Riikka muistutti Pikille leikkimisen merkityksestä. Viiru juoksi stopeilla ja ilman putkesta. Pikin kanssa oltiin lopun häiriö- ja kimppaliikkeissä. 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kokeenomainen tokotreeni

Eukkoset osallistuivat Joan kokeenomaiseen tokoon. Hauskaa ja hyödyllistä! Tokotuomari Susanna Lappalainen antoi palautetta. Liikkuri harjoitteli aprillipäivän kisoja varten. Seija oli tehnyt oikein liikelistat, ja nehän ovat nyt meidän treenilistamme. Kokeeseen mennään sitten, kun takki auki voidaan sanoa: Hei, katsokaa miten hyvin me osataan! Ei ihan toivoton matka, mutta vielä pitkä.


Viirun treenilista

Viirulle itsevarmuutta irtoamisliikkeisiin ja minulta vartaloavut pois. "Hyvällä mallilla". Paljon oli valopilkkuja, joten emme masennu.


  • Paikalla makaaminen: ei tehty
  • Seuraaminen: 
    • Viiru osaa peruuttaa vain kotona.
    • Viiru seuraa liian edessä (se on niin opetettu) - korjaus: palkka oikealta takaa kiertäen
    • Oikealle käännökset leviävät, minun pitää tehdä täyskäännös paikallani.

  • Seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seur. yht. 
    • Asentoina olivat istuminen ja maahanmeno, eikä Viiru tehnyt kumpaakaan. Mitähän teen väärin, kun juuri ennen ja heti jälkeen Viiru osaa empimättä kaikki asennot? Äänensävy? Erilainen liikkumisrytmi?
  • Luoksetulo ja pysäytys seisomaan
    • Viiru valui paljon, vaikka käskyni oli hyvinkin voimakas ;). Mutta hyvällä vauhdilla lähti tulemaan.  Jatkettava harjoituksia, matkaa pidentäen, putken kautta.
  • Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo
    • Fokusointitreenistä on ollut hyötyä, mutta Viiru kuitenkin epäröi ruutuun irtoamista. Sitten mammantyttö meni, mutta ruudun tienoilla alkoi jäljestää hallihiirtä. Huoh! Uudestaan: Suski näytti ruudun paikkaa. Viiru meni kiertäen, pysähtyi käskystä, istahti suht samantien. Vauhtia, paikkaa, irtoamista, seisomisen kestoa - mutta ennen kaikkea selkeyttä ja varmuutta.  Loppuosa meni sentään ihan hyvin. 
  • Ohjattu noutaminen 
    • Tämä meni hyvin, vaikka liikkurin kanssa sekoiltiin. Avustin Viirun suoraan sivulle.
  • Tunnistusnouto  
    • Tunnari oli tosi hieno (paitsi palautus). 
  • Kauko-ohjaus  
    • Kaukoja ei pitänyt tehdä lainkaan, mutta yritettiin kuitenkin istu-maahan-vaihtoja voittajaluokan matkalta. Ei onnistunut ollenkaan. Kokeenomaisen osuuden päätyttyä saatiin takapalkan avulla istumaan nousu onnistumaan reippaasti pitkältäkin matkalta. Takapalkkatreeniä siis kaikkiin vaihtoihin. 
  • Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 
    • Viiru haki pienen puukapulan. Sehän oli Viirusta kivvaa!

Palleroisen treenilista
Pikin setti:

  1. Paikalla makaaminen
    Tehtiin lopuksi, kaikki yhdessä. Piki meni vinoon maahan. Olin lähellä, Piki ei piipittänyt. Sitä yritän varoa.

  2. Seuraaminen 
    Ei tehty, kun ei osata.

  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 
    Piti antaa kaksi käskyä, sitten Piki meni vinoon, mutta nopeasti. 

  4. Luoksetulo 
    Hidas. Taisi Pikseliä jännittää. 

  5. Noutoesineen pitäminen 
    Ihan ei Piki saanut pidettyä vaadittua aikaa. Mutta melkein :)
     
  6. Kauko-ohjaus: Tämä taisi olla oikein hyvä.
  7.  Estehyppy: Samoin tämä, mutta hidas Pikiksi.

    Liikkeiden välissä Piki kävi Minnan luona palkkaamassa itseään. Ihana Minna, ei oo pitkään aikaan nähty!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kiipee

Eilisestä unohtui päivitellä Pikin sosiaalista palkkautumista: kun Piki sai käydä kapulaa esittelemässä ihasteleville Heidille ja Kaisulle, kapulasta tuli wubbaa rakkaampi. On se niin herttainen otus.

Tänään treenattiin juoksareita Arran kanssa, Piki puomia ja Viiru A:ta. Kumpikin teki kaksi settiä. Pikille oli vaikea saada tasaista, kovaa vauhtia, kun jostain syystä putkesta oli vaikea hakeutua puomille. Vai häiritsivätkö muut lähellä olevat esteet? Useammin pitäisi treenata.

Tiina kuvasi ja editoi. Kiitos!



Pikille selitin autosta saakka, että mennään puomia tekemään. Keskellä kenttää oli keinu, jolle irtonainen Piki irtosi. Tuloksena oli Pikin ensimmäinen keinu ja ensimmäinen lentokeinu. Keinuun olemme tutustuneet joskus ammoin, mutta puomitreenin aikana sinne päin ei ole katsottukaan. Ajatukseni oli olla varovainen keinun kanssa, ettei herkkä Piki vain tule epävarmaksi ja -luuloiseksi. Mutta nytpä voimme kiittää Pikin sosiaalista palkkautuvuutta ja toimintakykyä :) Ei tuntunut missään.

Koe-eläin Viiru juoksi A:ta hieman kontaktipinnan yläpuolella olevan ponnarin avustuksella. Kontaktille osumiseen vaikuttaa vedätyksen aste ja ponnarin läsnäolo. Saatiin yksi onnistuminen ilman ponnaria ja ilman vedätystä, ja siihen lopetettiin. Toisen setin videossa näkyvät osumat paremmin.


Välillä käytiin Arran kanssa lenkillä Leinosenlammen jäällä, ja sitten vielä ehdittiin kolmistaan pikatreenit ennen seuraavia hallivarauksia.

Arra ihmettelee pöljäkkeitä. Mitä se tekee äitille?

Piki osaa kepit ilman ohjureita helpoissa olosuhteissa. Vauhti on videolla hidas, koska Palleroinen ihmettelee, miksi seison sivussa puhelin kädessä ja päästelen outoja ääniä. Kuvauksen jälkeen hetsasin niin, että Piki rynni kesken keppien palkalle, ja sitä sitten korjaltiin :)
 



Viiru harjoitteli ruutuun keskittymistä lelulla ja ilman. Juostiin ruutuun kilpaa. Viiru voitti.




perjantai 16. maaliskuuta 2018

Väsyneen viikon treenit

Arkiviikko oli lumituskaa ja olkapääkipua, väsymystä. 20 senttiä nuoskalunta ja sen jälkeen kiristyvää pakkasta. Kolaa tai itke ja kolaa. Mene viimeinkin lääkäriin. Torstaina kaivoin autoa paksun, kovettuneen lumen alta niin pitkään, että myöhästyimme treeneistä reilusti. Mutta onneksi menimme. Koirilla oli kaikkea muuta kuin väsymystä.

Piki pääsi kuokkimaan Tulevien tähtien treeniryhmän irtoamisradalle. Videolta huomasin, että Pikihän varastaa lähdössä. Sen tiesin, etten osaa lähteä ja ohjata ajoissa, mutta sitä en vain tajua, että käteni viuhtovat omaa elämäänsä. Pikikin irtoaa ihan liian kauas, kun kädelläni huiskaisen - sen sijaan että merkkaisin hypyn. Pelkällä jalalla tyrkkäisyllä tuli parempi tulos.

Viirun kanssa kokeiltiin A:lla ponnaria. Löytyi kiinnityssysteemi. Hyvin toimi, kun pelkkää A:ta tehtiin.

Perjantain ohjatussa tokossa tehtiin noutoa. Tavallista puukapulanoutoa Viiru ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Nyt kun pk-lajit on jätetty taakse, Viiruhan voi tulla suoraan sivulle! Ote oli kummallakin koiralla hyvä. Viirun paluuvauhtia harjoiteltiin hetsaamalla ensin lelulla ja heittämällä lelu taakse, sitten hetsaamalla kapulalla ja heittämällä se eteen. Kun Viiru nosti kapulan ja tuli hyvää vauhtia palauttamaan, se vapautettiin lelulle. Toimi. Perusasentoon minun pitää päättää kriteeri, se on koirallekin reilua.

Pikillä ei kokonainen noutoliike onnistunut ihan loppuun asti, kapula putosi kalkkiviivoilla. Pikinkin kanssa harjoiteltiin nostamista ja paluuvauhtia takapalkalla. Nyt aletaan treenata vauhtiakin. Pelkkä kapulan pito onnistui oikein hyvin hallissakin. Siinä pitää vielä kestoa harjoitella.

Lopun ryhmäliike, paikallaolon alkukuviot, olisi ollut parempi Pikille, mutta Viiru oli jo valmiina hallissa. Viirun kanssa pitää systemaattisemmin panostaa nopeaan ja suoraan maahanmenoon.

Muuta ei sitten perjantaina jaksettukaan.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Ruutu ja muita katastrofeja

Tokoa 

Ensi viikon sunnuntain kokeenomainen tokotreeni sai kokeilemaan, mitä osaamme. No, emme vieläkän oikein mitään. Mikä ihmeen ruutu, kysyi Viiru perjantaitreenissä, ja sama epävarma ihmettely jatkui lauantainakin. Takaisin alkuun, siis. Intoa, vauhtia, varmuutta. Täytyy varmaan uhrata eteenmenopossu ruudun harjoitteluun :) Ja kun lauantaina katsoin Jennan treeniä, tajusin viimeinkin alkaa palkata myös ruutuun (tai kiertotötteröön) fokusoinnista. Viiru herkästi vain tuijottaa minua - mutta kyllä se muutkin kohteet löytää. Pitää vain muistaa käyttää vihjeenä näytä eikä missä, joka avaa nenän ja aloittaa partioinnin.

Ruudussa näkyy se Viirun piirre, että minusta poispäin suuntautuvat liikkeet ovat hankalia mammantytölle, ja jos palkka vielä tulee väärästä suunnasta, on vaikea mennä ruutuun tarpeeksi syvälle.  

Lohdullista sentään, että tunnarin Viirun osasi vallan hyvin.

Pikin kanssa testailtiin, pysyykö kapula hampaissa, kun Piki istuu sivulla. Pysyy, mutta ei rennosti. Kestoa ja rentoutta lisää. Pikillä olisi hieno seuraamisesta maahanmeno, jos se osaisi seurata. Mutta on seuraaminen taas edistynyt. Pikille ruutuun ja kiertotötteröön fokusoiminen on helpompaa kuin Viirulle.

Agilitya

Perjantaina ehdittiin lyhyet agilityhumputtelut ennen tokoa. Piki teki kepit ilman ohjureita, virheettä ja jälkimmäiset hyvällä vauhdilla! Puomi juostiin myös pariin kertaan - ei kovin nopeasti, itse en vielä tohtinut juosta. Viirun kanssa kokeiltiin boksia maassa ja A:lla - miten sen saa pysymään kunnolla paikallaan? Ponnarin kiinnittämiseen ei ollut minkäänlaista mustekalaa, joten sitä en kokeillut. Aika epätoivoista eläinkokeilua kaikkinensa. Virheitä ei tietenkään tullut, kun vahtasin boksin paikallaanpysymistä esteen vieressä.

Nose workia

Nenätyöskentelyä oli viimeinen kerta, mutta onneksi kouluttajamme jatkaa nenätyöpajoilla. On tämä siistiä ja vaivatonta sisätyötä, jos vertaa vaikka hakuun tai jäljestykseen. Ensin oli hajun muistuttelu, sitten koirat saivat etsiä ja ilmaista hallissa nenänsä korkeudella teesiivilässä olevan hajun. Viimeisessä treenissä haju oli ihan näkymätön: pieni huopapala kiinnitettynä seinäke-elementtiin. Piki etsi ja löysi. Viiru etsi ja löysi.



Sitten Pikille olikin haastetta. Hajupalanen oli siirretty, mutta tietysti haju tuoksui vielä vahvasti edellisessäkin paikassa. Piki ei masentunut, vaikka vahvimman hajun paikallistamiseen meni aikaa, vaan jaksoi etsiä häntä heiluen. Tärkeää on, ettei ohjaaja aina tiedä, missä hajun lähde on. Älkää kuunnelko, miten Viirun videolla väitän vastaan kouluttajalle. Pikiä kuulemma ohjaan hyvin.


Terveyttä

Pikin juoksu toivottavasti päättyy tänään. Nose work -treeneissä se kerkesi pissata yhdet pöksyt, onneksi oli varahousut mukana.

Viiru ei ole oksentanut, vaikka yhdellä aterialla koirat söivät nappuloita, kun olin unohtanut ottaa lihaa sulamaan. Kävin kuitenkin lenkkinamuiksi vielä Prismasta kuivattua lihalevyä (papanoiden sijaan); makutestaajien mukaan ne myös hakkaavat nappulat mennen tullen. Tehtaanmyymälästä saa ison pussin ilman kuvia.




torstai 8. maaliskuuta 2018

Pitkät jäähyväiset otsalampulle

Hiihtolomaviikolla kylmää mutta yhä valoisampaa. Aamukuudelta voi hiljalleen jo luopua otsalampusta.



Kohta voidaan ehkä siirtää takit ja tossutkin kesäsäilöön?



Keskiviikkona oli ehkä viimeinen iltapäivä vähään aikaan nauttia auringon kirkkaudesta, joten mekin otimme talvilomaa. Jäätä pitkin Jokiasemalle pullakahville. Pyhäselällä oli leveät baanat ja paljon ulkoilijoita. Sinnehän mahtuu!



Iltaisin on kotona tehty tokoa ja nuuskuttelua. Haju- ja muut laatikot eivät enää lentele niin railakkaasti, vaan erottelutreenissäkin alkaa olla vähän malttia.  Agilityn viikkotreeni hoidettiin osallistujapulan vuoksi vierailemalla kouluttajamme omassa treeniryhmässä. En vielä uskaltanut kävelyä enempää rasittaa venähtänyttä jalkaa, joten treenailimme etäohjausta kepeille ja pimeitä putkikulmia. Pikille varmaan toimisi hiljalleen vaikeuttaminen paremmin kuin palkka pimeän putken alussa?

Pikin juoksu on lopuillaan.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Aussieyhdistyksen agilitykoulutuksessa

Aussieyhdistys järjesti Laura Sutisen agilitykoulutuksen Koirakeskus Metkassa Kuopiossa. Päästiin Tiinan ja Arran kyydillä, eukkoset matkustivat isossa häkissä takakontissa. Koulutuksessa tavattiin myös Viirun pentujen isä ja Pikin sisko.

Palaute Pikille: elastinen, liikkuu hyvin, irtoamista lisää, itsenäistä esteiden hakemista lisää: saa suorittaa edessä olevat esteet, jos ei toisin vihjata, esteille ei tarvitsisi erikseen tyrkkiä. Erityismaininta kouluttajalle siitä, että hän osasi heti ruveta Pikin kaveriksi. Pikille erityismaininta siitä, että se osasi olla rauhassa kevythäkissä, joka siis säilyi ehjänä koko päivän.

Viirun kanssa humputeltiin kisaavien rata, ei se ollutkaan niin vaikea kuin paperilla ja tutustumisessa tuntui. Viiru oli eri taitava kepeillä. Ensimmäistä kertaa uskalsin ottaa kunnolla etumatkaa, kääntyä keppien jälkeen ja tehdä persjätön. Viiru teki kepit loppuun. Venäytin Pikin kanssa etureiteni, joten Viirun kanssa mentiin turhilla viskeillä ja muilla takaaleikkauksilla, moniin paikkoihin persjätöt olisivat olleet paljon parempia. Kontaktit ovat melkoisen sekaisin, puomilta varasti ja A:lta loikkasi liian ylhäältä. Kokeilisinko ponnaria? Radalla oli pariinkin otteeseen takaakierto putken suun edessä. Pelkkä takaakiertoon lähettäminen ja takaa-käskyhän ei siinä riitä, mutta tällä radalla huomasin yksinkertaisesti oman rataa jatkavan liikkeenkin vetävän Viirun hypyn yli.

Kevättalvinen aurinko lämmitti, ja lämpötila nousi 10 pakkasasteen lämpimämmälle puolelle. Piki kävi pikkulenkillä Lulu-siskon kanssa, ja kumma kyllä sähäkät mimmit olivat ihan rauhallisia kumppaneita. Siskoni, kuin olisimme tunteneet aina. Treenin lopuksi olisi ollut mukava nauttia jäällä taapertamisesta auringossa, mutta ohjaajat olivat liian rampoja pitempään kävelyyn.

Kiva päivä, kuin pieni talviloma (vaikka aika väsyttävä).

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Maaliskuun alun pakkaset

Maaliskuu alkoi, pitkä pakkasjakso jatkui. Auto hyytyi, ovien ja takaluukun lukot eivät auenneet. Auto ei käynnistynyt. Perjantaiksi lauhtui -15:een, ja aurinkokin lämmitti sen verran, että "talviauto" heräsi henkiin. Perjantaitokossa harjoiteltiin sähäköitä jääviä. Aluksi ihan läheltä. Kriteeri, kriteeri ja kriteeri :)

Viikon varrella pakkasen paukkuessa Viiru harjoitteli kotona kaukoja ja peruuttamista, Piki peruuttamista, seuraamista ja noutoa. Kumpikin nuuskutteli eukalyptusta useampana iltana.



Sunnuntaina aloin miettiä tossujen hankkimista eukkosille, kun varsinkin Viirun tassut tuntuvat yhä herkemmin palelevan. Tuumasta toimeen, tilasin postimyynnistä fleecetossut. Ajattelin, että pinkit eivät huku niin helposti. Hyvä ostos, varsinkin Viiru riemastui ja kirmaili, kun tassut eivät palelleet. Pikillä meni enemmän aikaa totutellessa. En ollut ymmärtänyt, että käpälät palelevat niin paljon. Sen verran hiki kuitenkin tulee itselle pukiessa, että tossujen käyttö jää kovimmille pakkasille ja muihin erityistilanteisiin.