perjantai 10. toukokuuta 2019

Piksuaksa 2.0

Treenailtu on vain pikkuisen. Mökiltä löytyi Viirulle erinomainen alusta istu-seiso-kaukoihin, mutta ei ole sitä kokeiltu vielä kotioloissa. Eniten kaukoissa on harjoiteltu ensimmäistä nousua pitkältä matkalta takapalkalla. Tänään mentiin Viirun kanssa yhden ruudun politiikalla - tulos tai ulos. Tällä kertaa tulos. Onnistuin sijoittamaan palkkiopossunkin niin, että Viiru huomasi sen vasta kehun jälkeen. Rally-tokoon rakensimme osaamattomina luovasti radan putkineen ja hyppyineen - hauskaa oli, vaikka etäpalkasta luopuminen oli Pikille vielä tavanomaista vaikeampaa.

Mutta suurin uutinen treenirintamalta on se, että Piki sai vauhdikkaan lainaohjaajan omasta kasvatistani. Kyllä Piki ihasteli: tämmöinenkö tämä laji on, miksei ole aiemmin kerrottu. Kepitkin menivät sujuvasti radan osana kerta toisensa jälkeen. Tänään käytiin vielä keppiyksäri 2 x 6 kepillä - jonkin verran väliä kahden suoran rivistön välissä. Kokeiltiin eri palkkaustapoja, palkan ohittamista, palkkaamista keppien jälkeen parin esteen jälkeen, kepeille hakeutumista muilta esteiltä, takaaleikkausta alussa ja välissä, persjättöä alussa ja välissä, eri ohjaajan sijoittumista. Ei virheitä, hyvä fiilis. Siihen lopetettiin, ja loppuajan pohdimme sitä, kannattaako opettaa sanallinen vihje juoksupuomilta loivaan ja jyrkkään kääntymiseen oikealle ja vasemmalle. Ei ainakaan nyt.

Blogi varmaan hiljenee nyt ainakin joksin aikaa. Nautitaan elämästä, koirista ja varsinkin koirien kanssa elämästä!

Kuva: Marjut Köylijärvi
 


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Barney, possu ja leikkuulauta

Paljon on saatu taas hyviä neuvoja. Yritin muutamia kirjata muistiin. Eilen ja tänään Viirun tokovalmennuksessa esiintyivät iso vaaleanpunainen possu ja Michiganista aikanaan mukaamme muuttanut amerikkalaissyntyinen Barney Sesame Streetiltä. Tänään käytössä oli iso leikkuulauta, joka sai Viirun huomaamaan, että seisomasta istuutuessa on syytä pitää jalat paikallaan laudalla, muuten emäntä tulee ällöttävästi siirtelemään tassuja takaisin paikoilleen.

Viiru
  • Ehdoton ja nopea pysähtyminen houkutuksesta huolimatta eteen tai ruutuun menossa
    Pysähtyminen saatava aikaan vaikka useammalla kovalla käskyllä
  • Houkutukset: pysähtymisen vaatiminen, ei saa mennä minne haluaa kokeessakaan. 
  • Palkan suunnan muuttelu sen mukaan mikä on vetänyt enemmän - possu vai Barney (on vaikeaa löytää yhtä suurta houkutusta kuin possu)
  • Läheltä: nopea pysähtyminen rinnasta tönäisemällä
  • Liikkurin käyttö useammin, palkkaustiheyden vaihtelu: joskus toisen liikkeen jälkeen, joskus kesken hyvästä tekemisestä
  • Perusasento omaksi tempukseen - palkka niin että koiraa huomaa, että sitä palkataan
  • Liikkeiden aloitus suoraan esim. seuraamiseen ilman perusasentoa
  • Perusasentopako: älä liiku, vain pyöri oikealle vasemman jalan varassa
  • Kaukot: peräpää ja tassut alustalle, jos koira liikuttaa tassuja, siirrä takaisin


Lyhyt hetki hiihdon ja frisbeegolfin välissä


Piki

  • Rally-seuraamisen kriteeri puoli metriä sivussa eikä saa edistää eikä jätättää
  • Palkka aina luopumisen kautta
  • Älä väistä koiraa, esim. siirrä kättä karkuun
  • Seuraamisessa käsi vähän taakse, palkka kun koira oikeassa paikassa kontaktissa
  • Kädenkosketustemppu
  • Leluetäpalkka ja palkkaus myös omalla lelulla
  • Naksuttelu: tarjoaminen: kolme palkkausta per temppu ja sitten seuraava tarjoaminen
  • Kepit: takaperinketjutus
  • Viimeinen keppi ja naks, sitten kolme viimeistä ja näin alkuun saakka
  • Ja sama homma alusta päin: vapautus naksusta vaikka kesken
Kaivoin kotipihallekin Puuilon muovikepit esille. "Nurmikolla" on vielä lunta, vaikka olen sitä levitellyt poiskin. 

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Impossible just takes longer

Koiraharrastajana voisi olla ihan voittajaolo: Viirun viimeisen agilitykisan viimeisen radan törppö ohjaus joka johti hylsyyn, Pikin rimaa hipova rally-tokotulos, Viirun jo toinen tulokseton VOI-tokokoe ja Pikin kolme hyllyrataa pääsiäisen agilityikisoissa.

Sporttirakista löytyy hyviä mietelauseita tähänkin tilanteeseen. Impossible just takes longer?

Sain pidäteltyä itseäni enkä enää ilmoittanut Viirua pääsiäiskisoihin. Pikin kanssa agilitykisoissa oli eri kivaa. Löytyi se kaipaamani yhteinen hyvä fiilis. Tuloksia ei tullut, koska keppejä ei edelleenkään voi tehdä radalla, onneksi sentään muut esteet. Kuplamme oli niin vahva, että mietin, jättääkkö väliin seuraavan päivän luopumiskoulutus (Katja Ojansivu, Huumaa). Kivaa uudelleenajattalua. Olen yrittänyt noudattaa oppeja, mutta Viirulla, jonka kanssa on muutenkin aika kimmoisa kupla, eivät kohta enää ylety jalat maahan, kun namia satelee niin paljon. 



Viirun tokokokeesta saatiin lähes sama treenilista kuin edellisestä kokeesta, ehkä lisättyinä perusasennoilla ja liikkeiden väleillä. Nyt emme mene enää kokeisiin kokeilemaan. Säälipalkkaus ei kanna läpi voittajaluokan. Aloin myös miettiä sitä, miten koira näkee värit. Miltä näyttää keltainen ruutu vihreällä keinonurmella?

Käytin Viirun fyssarilla, kun hyväätarkoittava kanssakisaaja ehdotti, johtuisivatko tokokokeen puutteelliset sivulletulot jumeista. Kuten arvekinkin, eivät johtuneet fyysisistä jumeista (vaan pikemminkin mielenosoituksia). Viiru oli hyvässä kunnossa, mutta vähän jumia kyllä oli. Käydään vielä toinen kerta. 

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Kevätlauantai

Ihana aurinkoinen kevät-, ulkoilu- ja treenipäivä. Ainoa ongelma on päättää, pukeako nastakengät, lenkkarit vai kumpparit. Ja sulaisivat jo ne ladut. Lähiladusta on jo sulanut pitkä pätkä paljaaksi maaksi ja roskaiseksi jääksi, ja silti latukone vielä hinkkaa sitä... Kun laduista on päästy eroon, koiraharrastajaa alkavat ärsyttää käärmeet ja punkit. Susia ja irtokoiria voi pelätä aina.

Viirun kanssa kokeilimme ensi viikonlopun koetta varten epävarmimmat liikkeet. Kyllähän Viiru osasi suht sinnepäin kaiken muun paitsi sivulletulon liikkeen alussa. Varsinkin jos minulla oli metallikapula kädessä. Liikkeiden välit siis paniikkitreeniin, samoin kapulan palautus sivulle. Huomenna kokeillaan kimppatreenissä ne "varmat" liikkeet, ja ehkä saamme lisää aiheita paniikkitreeniin. Ja kaukoja ja sivulletuloja voi treenailla koko viikon.

Koereissua ei voi laiskuuksissa perua, koska porukalla ollaan menossa :)

Piki osallistui rally-tokokoulutukseen. Treenin aiheeksi ilmoitin koutsille, että haluan taikatempun siihen, että koira luopuu palkasta ja alkaa tehdä minulle eikä palkalle. Sitä ei kouluttaja luvannut, mutta lupasi ohjeita siihen, että koira luopuu palkasta ja ymmärtää että minä olen palkan haltija. Käytännön neuvoissa päädyimme lopulta etäpalkan ja minulta tulevan palkan yhdistelmään ja siihen ettei Piki tiedä, mistä palkka tulee. 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ehkä se siitä

Pikin kanssa kävimme rally-tokokokeessa. Rämmimme alokasluokasta rimaa hipoen hyväksytyn tuloksen, 71 p.  Pikiä jänskättivät vieraat ihmiset ja koirat eikä  se saanut riittävästi halia ja pusia rakkaita tuttuja ihmisiä. Ja mikä pahinta, radalla namiautomaatti oli rikki ja sitten vielä näkymättömistä kuului haukkua. Ohjaajakin saattoi tehdä pari virhettä, fokus oli täysin Piki Pulleroisen kannustamisessa.

Missä maailmani kahva?

Seuraavana päivänä olimme rally-koulutuksessa. Siinä iski turhautuminen, kouluttajalla oli tarjota niitä samoja juttuja, joita olemme monta vuotta tehneet. Ehkä liian vähän, ehkä väärin, ehkä epäsystemaattisesti. Kouluttaja myös totesi, että hänelläkin on yksi koira, joka on ollut hänelle harrastuskoirana pettymys, koiraa on todella vaikea saada tekemään ohjaajalle.




Koetavoitteita ei Pikin kanssa ole, enkä toivonutkaan harrastuskoiraa  - mutta onko Pikin elämä parempaa, jos käydään ryhmätreeneissä+kokeissa, jos vain käydään ryhmätreeneissä vai jos ei juurikaan harrastella? Tarvitseeko se stressitöntä elämää? Jos Piki ei viihdy kokeissa, ei niissä kannata käydä. Jospa vielä pääsiäisenä kokeillaan agilitya (ilmoittauduttu on), ja jos lähellä on rally-kokeet, käydään niissä. Kivat treenipaikat on kesäkaudelle joka tapauksessa varattu. 

Piki oli myös tuuraamassa Susua kesäkauden ekassa tokotreenissä, ja siellä se oli taas loistava. Perustaitotyöpajan aiheena olivat palkkautuminen ja kontakti, ja palkkautumisenhan Piki osaa: nauttia palkasta ja vaihtaa palkasta toiseen. Viirulle kahden lelu leikki ei ollut niin luontaista, Viirulle koko leikkiminen on lähes opetettu; Viirun vahvuus oli taas sitten kontaktissa.




Kesäkausi korkatttin myös rally-tokotreeneissä perjantaina. Kiva ryhmä! Ehkä sieltä löytyy perjantaiolo pitkästä aikaa. Pikin kanssa kokeillaan leluetäpalkkaa seuraavaksi. Jatkan myös tahdin rauhoittamista.



Parin viikon ja viikon takaisista koira- ja saukkokuvista ei näy, että kevät on tullut.



Jäätä ja lunta kuitenkin riittää myös omalla pihalla vielä.



lauantai 23. maaliskuuta 2019

Epäilyksiä

Sisukkaan treeneissä haettiin kosketusta muodikkaaseen in-iniin. Näillä kokonaisresursseilla olen mieluummim retro tai klassikko, mutta oli kiva saada käsitystä siitä, mistä on kyse. Rallyssa oli Pikille oman ryhmän möllit. Kokeilin ekalla radalla palkattomuutta: yhteistyöstä, innokkaasta tekemisestä ja omasta aktiivisesta kuplastamme ei ollut tietoakaan. Seuraavan radan broilerpullat muuttivat ilmeen. Ensi viikonlopun kokeessa ei auta kuin erinomainen virittely ja ohjaajan hyvä vire :)

Vähän samanlainen turhautunut olo jäi Viirun luoksetulon stopista, jota videoimme tänään tokovalmennukseen. Ja Pikin kepeistä ja puomista ja renkaasta.


Poika ja 6,5 eukkoa

Viikonlopun vietto alkoi perjantaina sukulaiskävelyllä: kylläpä Viiru äiteineen ja siskoineen hymyili kilpaa auringon kanssa. Viirun pojalle nuorempi naisseura olisi ollut mieluisampaa. Piki tapansa mukaan hieman ärhäköi, mutta onneksi fiksut eivät piitanneet. Kävelyn jälkeen vielä kahvia, pentuja, naskaleita, pissaa ja Viirun pojan halimista. Ei voi paljon paremmin viikonloppu alkaa. 

Mihin ovat koirablogit kadonneet, kun muita blogeja kuitenkin on? Enkö löydä niitä? Onko kuulumisten vaihto somessa? Missä siellä? Vai ihan tosielämässä? Ovatko blogit nykyään enemmän tarkoittuja julkaisuiksi?

Tykkään kirjoittaa, mutta kenelle? Eivät taida koirieni kasvattajatkaan lukea. Jos pidän treenipäiväkirjaa, miksi se on internetissä? Olisiko päiväkirja muualla, vaikka ruutuvihkossa tai puhelimessa, analyyttisempi? Haluanko oikeastaan kertoa ihan vieraille ihmisille mitään itsestäni?

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Fiilistelyä

Piki osallistui tänään PoKSin rallymölleihin. Tavoitteena oli hyvä fiilis, ja se toteutui. Piki ei ahistunut eikä räyhännyt, ei pissannut eikä kakannut hallin hienolle matolle (kuten viimeksi snooker-treenissä). Lämppälenkillä tuli neljä kakkosta, ja mietin jo, näinkö tässä käy... Mutta ei. Livahdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti, että ehdin kävelyttää Pikseliä uudelleen ja vähän viritellä sitä hallissa. Se sitten kostautui. Tein väärän radan - kyllä, se on mahdollista rally-tokossakin - meikäläiselle.

Iloista tekemistä, häntä heiluu, valitettavasti ohjaaja eksyi radalla. Rata olisi mennyt ilman palkkaa.


Pisteitä olisimme menettäneet ilman hylkyäkin. Pikillä kun on se "tokotausta", niin se kaksi kertaa istahti seuraamisessa (360-käänöksessä ja spiraalissa). Pikafiksi lienee ohjaajan laajemmat kaarrokset ja vielä nopeampi vauhti :) Mutta ihmeellistä, ei mennyt muita pisteitä, tosin nämä olivat vain möllit. Oltiin samaa tiimiä, samalla radalla (tosin väärällä).

Viikon varrella on normaaliin tapaan rallailtu, tokoiltu ja aksailtu. Pientä edistystä, pientä paikallaanpolkemista. Piki teki radalla kepit alusta loppuun, mutta nyt puomi vaatii loppupalkan. Viirun kanssa en ole malttanut noudattaa ruutusuunnitelmaani: vain läpijuoksuja lelulle ruudun taakse, kunnes suoraan meneminen vauhdilla vahvistuu. Jospa huomenna ison kentän treeneissä. Kerrankin on suunnitelma: hankalat liikkeet parhailla palkoilla ilman paineita. Mukaan iso possulelu, ceessaria ja kokonaisia lihapullia. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Tokopainajainen

Näin painajaisen, jossa Viiru karkaili, ei totellut yhtään eikä piitannut minusta muutenkaan. Minua selvästikin kalvaa syyllisyys siitä, että perjantai-iltana suutahdin sille, kun se rautatieasemalla vain räksytti eikä totellut, kun olimme etelän ihmeitä vastassa. Kun kiivastuin ja olin tosissani Virpi sitten pöyristyneenä totteli: istui kuin tatti hiljaa, eikä noussut edes remmistä vetämällä.

Oliko se sittenkään painajainen, mietin tokotreeneissä. Viiru juoksi ruutuun lelulle tai appari heitti lelun. Stoppeja tehtiin putken kautta suullisella käskyllä ja välittömällä pallon heitolla. Pikin kanssa teimme perjantain rally-tokon treenirataa runsailla kehuilla. Juokseminen varsinkin pujottelussa vaatiin vielä paljon harjoitusta, Piki seilaa missä sattuu.

Koko päivän satoi märkää lunta ja lämpötila heilui nollan molemmin puolin. Kevät, missä olet?

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Kavereita

Viikon joka ilta taas jotain pientä:

Pikin maanantain agility: Kumpikin koira teki edellisen ryhmän rataa, johon oli poimiitu Laamas-vaikutteita edellisen viikonlopun kisoista. Piki osasi renkaan, Viiru A:n ja keinun kontaktin.

Tiistaitokossa oli teemana seuraaminen. Sekä koutsin että ohjaajan ennakkoasenne oli: tämä osataan, on meidän vahvuus! Mutta Viiru ei seurannutkaan kunnolla ei eteen- eikä taaksepäin. Huoh. Edistämistä korjailtiin vasemmalle kääntymällä ja pysähtymällä.

Aamulenkillä jäähyväiset otsalampulle ja muille keinovaloille

Keskiviikon Sisukas-treenissä oli pitkästä aikaa Piki. Sai valita kolmesta 12 esteen pätkästä, tai olisihan kaikkikin ehtinyt jos olisi muistanut ja osannut. Kepit: takaperinketjutus eli esittele ensin seuraava este. Puomin ylösmenolle ei Piki osunut vauhdissa eikä alasmenollekaan kuin ehkä kerran. Ei Pulleroinen loikkaa mutta askeleet eivät sovi. Kotiläksyksi ylösmenon harjoittelua kontaktipinnan keskelle kohdistamalla.

Torstaina oli tokovalmennuksen palaveri ABC:lla. En kyllä jaksaisi puhua, mieluummin treenaisin. Läksyksi luoksetulon stoppi: Pysähtyminen keinolla millä hyvänsä, vaikka yllätyskäsillä :). Ja sehän on selvää, että Viirulta pitää vaatia.

Perjantaina oli harmaa lomapäivä - mutta loma kuitenkin. Jäälle piti päästä, mitä sitten että naamaan tuli jäätävää tihkua 7,5 m/s. Sää on vain asennekysymys. Linnunlahden uimarannalla meinasi asennekin loppua, kun hankikantokin loppui. Konttaaminenkin oli hankalaa, koska se oli koirista leikkiinkutsu ja rukkasenvarastamiskehotus.

Korvat irtoo ja silmät siristyy tihkutuulessa
Rally-tokoon ohjatuille kerroille toivoin kokeeseen valmistautumista ja uusien kylttien kertausta. Tehtiinkin pikku rataa, josta sai monen henkilön silmin ja suin palautetta. Remmiä oli vaikea saada pysymään koko ajan nauravana, varsinkin juoksupujottelussa. Pitäisi katsoa vanhoista rojuista sopivanmittainen hihna. Enemmän pitäisi minun havainnoida koiraa ja antaa sille vihjeitä. Ekalla kierroksella palkkasin vain vähän. Uuden kyltin askel+seiso: ei käsikosketusta! Askel sivulle suoraan!

Toisella kierroksella oli tarkoitus palkata vasta lopussa. Mutta. Halliin tultuamme Pikin nenuun leijaili haju, joka oli pelottava tai ainakin hämmentävä. Harvoin pääsee näkemään, yleensä vain miettii, mikäköhän sille tuli. Jotain mitä vajavainen ihminen ei havaitse tai ymmärrä. Kirsu nappasi hajun, nenä nousi ylös, seurasi hajua, pää kääntyi. Ja sitten ei enää voinutkaan keskittyä tekemiseen. Näin voi hyvinkin käydä kisoissa. Pitää tsempata itseään, jotta voi tsempata Pikiä!

Ei näkyvissä latuja eikä lomalaisia

Pikillä on kotonakin jännää, kun Susu kumpinekin ihmisineen oli täällä viikon, ja sitten läpsystä vaihtui toisen kasvattini kaksikkoon. Tänään oltiin kaipaamillani kimppalenkeillä. Aamupäivällä käveltiin naapurin koiran kanssa ja iltapäivällä riekuttiin seitsemän aussien seurassa Viinijärvellä. Kun pitkään aikaan ei ole isommilla yhteislenkeillä oltu, vähän jännitti, miten eukkoset käyttäytyvät. Onneksi Viiru oli nuoremmilleen valistunut ja sopuisa itsevaltias ja Hipalle aktiivisesti nöyristelevä alamainen. Piki sen sijaan yritti itseään nuoremmat tyttöset pelotella.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Päätöksiä?

Maaliskuu... Viiru kerkisi kerran helmi-doboon, viimeiselle kerralle just ja just ehdittiin työmatkani takia. Pallolla seisominen on Viirulle paljon helpompaa kuin aluksi, mutta molempien takajalkojen saaminen tasapainotyynylle on yhä välttelyn arvoista. Yhteisliikkeenä oli esimerkiksi jalkaprässi, joissa koira oli sylissä. Viirusta vähän outoa, mutta ehkä aika mukavaa.

Alkuviikko meni flunssassani emmekä hyvistä ulkoilukeleistäkään pystyneet nauttimaan. Jäälle tekisi mieli. Perjantaina illalla oltiin hetki Leinosenlammen jäällä; voi sitä riemua ja rallia. Hanki kantaa muuallakin. Lauantain agilitykisojen takia oli rallyssa vain tynkätreenit. Pikille pitäisi keksiä aina vain lisää käskyjä, esim. saksalaiseen - tai antaa paremmat käsiavut. Viimeksi oli puhe, että vatitreeniä pitäisi tehdä, jotta takapää löytyisi entistä paremmin. Piki on nyt ilmoitettu rally-mölleihin ja -kisoihin sekä rally-tuomarin pitämään koulutukseen. Pitää opetella kaikki kyltit, myös ne uudet.

Viirun tokokokeesen meno lykkääntyi huhtikuulle; treenaaminen on jäänyt vähälle Viirun pojan vierailun ja oman pikku sairastelun takia. Toivottavasti huhtikuussa mahdutaan kokeeseen. Pikin rally-treenin kyljessä ehdittiin tehdä ruutua. Ensimmäinen oli taas haistelua, muissa seisahtui oma-aloitteisesti ruudun etuosaan. Ensin lelullle juoksu? Vain yksi hyvä toisto?

Arra ja Viiru

Lauantaina Viiru yritti päättää agilitykisauransa kunniakkaasti, mutta ohjaaja torpedoi aikeet kerta toisensa jälkeen (kolmella radalla). Kuten koko yhteisellä aksataipaleellamme.

Piki ei päässyt kisoihin sterkkauksen jälkeen syödyn kipulääkkeen varoajan vuoksi. Viirun kanssa ohjaaja esitteli taas monia tyyppivirheitään.  En esim. niistä kepeille, vaikka sitä just Laamas-treenissä harjoittelin. Sitten hyllytän helppoon kohtaan, kun olen niin ällistynyt, että radan vaikein kohta ei epäonnistunut. Hypärillä taas hyllytän aivan huippuhelppoon kohtaan, kun en noudata ohjaussuunnitelmaani. Jätän valssin tekemättä. Tämä virheeni harmittaa aivan erityisesti.

Agilitytaipaleellamme Viiru olisi ansainnut paremman ohjaajan, mutta minä sen sijaan en olisi voinut toivoa parempaa kisakaveria. Nyt Viiru luovuttaa aksavaltikan Arra-tyttärelle, joka onneksi saattoi todeta: tärkeintä ei ole voitto, vaan äidin murskavoitto.

Miksi kisata kun ei enää treenatakaan. Vai pitäisikö vielä pääsiäisenä? Ja nää ihmisetkin ovat niin mukavia...


Keskellä selkää

Lauantai kun kului hallilla melkein kellon ympäri, laskiaissunnuntai oli rentoilua talvisäässä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tokoa

Tänään pidimme Hulda-hallilla kokeenomaisen tokotreenin. Flunssakaudestako johtui, mutta meitä oli paikalla vain neljä kahdeksasta ilmoittautuneesta koirakosta. Aikaa jäi korjaussarjoihin ja ylikin.

Tarkoitukseni oli tehdä palkaton treeni (ehkä muutamalla perusasennon yllätyspalkalla), mutta taas huomasin kaivelevani namitaskua turhankin tiuhaan. Loppupalkka toki odotti autolla, ja siitä Viiru oli hyvinkin tietoinen.

Teimme voittajaluokan kahdessa erässä. Taas petti eri liike. Tai ruutuhan kyllä pettää melkein aina. Ruutumotivaatio oli taas kadoksissaan, minkä huomasimme korjaussarjassa. Viiru kyllä tietää, mikä ja missä se ruutu on. Mutta miksi sinne jäädä? Nopeampi palkka, parempi palkka vaikka minä olenkin kaukana?

Metallikapulassa Viiru oli taas siirtynyt potkiskeluun. Pitänee palata siihen, että kapula pitää nostaa heti niin saa kunnon palkan. Ja minun pitää muistaa sijoittua niin, että Viiru on keskellä hyppyä (enkä minä) ja heiton pitää olla tarpeeksi lyhyt.

Mutta kaukot! Viiru teki ne ensimmäistä kertaa hallissa yleisön edessä kunnolla. No, oli siellä takapalkka mutta ei mitään rimoja varpaiden edessä tms. Muutkin liikkeet menivät hyvin - lyhyessä peruutuksessa Viiru kyllä poikitti. Ehkä en ilmoittaudu maaliskuun puolessa välissä oleviin kisoihn kuitenkaan.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Jos oot PA, en tee PA

Viirun jälkeläinen lähti yllättäen kotiin sunnuntaina, kun olin naapuriseuran kisoissa vekotinta tuuraamassa. Viirun startit lauantailta peruin pahenevan flunssan pelossa. Mutta vaikka olitiin omalla porukalla, eipä vielä palattukaan normaaliin: Piki oli toipilas ja minä podin flunssaa. Ihan sekaisin käytiin kaikki treenit :)


Nami! Lelu! Tottele!

Viiru meni tiistaitokoon lainaohjaajan kanssa, mutta kuvasta päätellen oli ihan normimeininkiä. Jos sulla on tyhjät taskut, en taida viitsiä tulla edes perusasentoon.

Viikon aikana Piki pääsi eroon tötterön pitämisestä, ja muiden naamat, pohkeet ja muut tärkeät paikat pelastuivat. Keskiviikkona Viiru meni vielä Pikin sijasta agilityyn (ja torstaina Susu Viirun asemesta doboon), mutta perjantaina Piki pääsi omiin treeneihinsä.

Agility Viirun kanssa oli rentouttavaa, mutta huolestuin omasta itsestäni, kun en jaksanut mitään. Mutta sitten onneksi muistin olevani kipeä/toipilas. Hiljakseen humputeltiin, Viirukin oli tahmea, mutta aika taitava.

Kahden viikon remmilenkkiturhauma purkautuu.

Rallyssa tehtiin seuraamista vasemmalla ja oikealla, puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä. Haasteellisin oli siirtyminen vasemmalta oikealle ohjaajan edestä ilman pyörähdyksiä ja vauhdin muutosta. Läksyksi takapään etsimistä vadilla pyörien. Varsinkin oikealla puolella pyöriminen oli vaikeaa, ja Pikin pylly meinasi usein laskeutua alas. Piti tehdä melkoisen laajaa rundia, jotta Piki pyöri kokonaan. Harjoiteltiin myös hyppyä ja putkea, joita ennen ja joiden jälkeen piti seurata. Olisikohan pelkkä seuraamiskäsky riittänyt, eikä olisi tarvittu seuraamista-putkea-putkijarrua-seuraamista?

En jaksais tuota riehumista.

Säät vaihtelevat keskiviikkoillan lumimyrskystä kireähkön pakkasen kautta tämän iltapäivän aurinkoiseen suojasäähän.


Kevään ensi lupaus

lauantai 16. helmikuuta 2019

Samaa sukua, samaa maata

Pikin haavat ovat hyvin parantuneet. Hyvä niin, koska haavan hoito olisi vaatinut melkein kolme ihmistä. Tötteröä tai JumppaPomppaa pidetään vielä. Kumpikaan ei Pikiä häiritse, mutta muilla on täysi työ väistellä tötsän teräviä reunoja. Kauluri on myös jo pitänyt paikata jesarilla.

Ilman käsiä.

Viikon varrella Sisukkaan agilitytreenissä ja ohjatussa rally-tokossa toipilas-Pikiä tuurasi Viirun poika, joka saapui luoksemme vierailulle sunnnuntaina. Jännää on katsoa oliota, joka on niin samanlainen ja niin erilainen. 


Eka kuva ekana iltana
Poikaa on yritetty opettaa talon tavoille mm. murkinoinnin suhteen. Viirun lapsista useampi on kuulemma sellainen, että ruoka saa olla rauhassa kupissa. Tai ainakaan ei syödä kaikkea. Semmoista ei ole meillä nähty aiemmin - eikä ole koettu nytkään. Onkohan kyse kilpailusta vai vain siitä, että annamme kuppiin vähemmän ruokaa kuin muut?   


MItä tälle pitäisi tehdä?
Viirun tiistaitokoa ei missattu. Aiheena oli tunnari. Koetettiin opettaa Viirulle oman kapulan nostamista heti kun sen haistaa. Viiruhan käy ensin kaikki kapulat läpi. Minusta se on järkevää - mutta olenko taas opettanut vääriä asioita käyttämällä vahingossa kapuloita, jotka tuoksuvat enemmän tai vähemmän minulta? Viirun pitää tarkistaa kaikki, jotta se tietäisi, mikä haisee eniten. Tässä treenissä kapulat olivat jonossa ja oma ensimmäisenä. Kun alkaa sujua, oma voi olla myöhemminkin.

Tehtiin myös toisenlainen tunnari, joka sitten olikin Viirun mukavuus- ja vahvuusalueella. Iso kasa kapuloita kaadettuna aika kauas lähetyspaikasta ja siellä oma joukossa, häiriönä kaikenlaisia tötsiä. Pari kertaa piti käydä kasan ulkopuolella pyörähtämässä.



Susukin on täällä ja osallistui Sisukkaan Helmi-doboon. Dobo on kyllä aikuisten (ja nuorempienkin) naisten suosikki.

Viiru? Kiri?
 

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Piki toipuu kotona ja Viiru tokoilee Outi Kaikkosen koulutuksessa II

Tänään Piki on jo levollisempi, ja toisaalta myös enemmän oma itsensä (vaikka Piki ja levollisuus eivät oikein kuulukaan samaan virkkeeseen). Eilen vielä ahisti niin, että Piki esim. kiipesi keskimmäiselle lauteelle kylmään saunaan ahtaasti kyhjöttämään. Jos jossain tämä outo olo hälvenisi.

Heti sunnuntaiaamusta olimme Viirun kanssa Outi Kaikkosen koulutuksen toisessa osassa. Nyt olin päättänyt valmiiksi, mitä liikkeitä harjoitellaan, mutta muuten olin muissa ajatuksissa ja toistaitoinen. Eilen osasit vahvistaa oikeita asioita, tänään et! Säälipalkkaajat ry.

Pitkältä matkalta tunnari, jossa paljon kapuloita, osa kaverin. Viiru nuuski kaikki läpi, palasi omaan, pudotti, otti uudelleen. Tuli puolinaisesti sivulle ja pudotti kapulan ennen aikojaan. Outin neuvosta Viirun piti ottaa kapula takaisin ja luovuttaa se kunnolla.

Istu-seiso-istu-siirtymiä: Viirulle pitäisi opettaa seisomisessa painon siirto taakse, se auttaa oikeaan istuutumiseen. Painonsiirto pitää saada aikaan omalla pienellä liikkeellä ja palkata siitä ennen kuin koira ehtii istua tai mennä maahan. Painonsiirron tarve pätee vielä suuremmassa määrin maahanmenoon.

Luoksetulon stoppia: tässä hallissa on helpompi heitellä namuja kuin omalla kivituhkalla. Naminheitto ja paluumatkalla pysäytys; stoppi kauas vastaan juosten ja mitä vain tehden. Ja jos ei pysähdy, viedään vielä sinne, missä olisi pitänyt pysähtyä.

Lopuksi Outi kysyi, mitkä kolme asiaa jäivät päällimmäisinä mieleen. Kriteeri, kriteeri ja kriteeri, vastasin, vaikka tämä kouluttaja ei käyttänytkään sitä termiä. Päätä, mitä treenaat. Päätä, millaisesta suorituksesta millainen palkka. Eiliseltä: Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa: huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa. Koiran pitää palkasta tietää, milloin se teki oikein. Väärät pitää korjata, ei vain jättää palkkaamatta. Esim. siirtää kaukossa liikahtanut tassu tai eteenpäin tullut koko koira takaisin. Ja liike pitää aina tehdä, ei vain jättää kesken, jos menee huonosti. Pitää nousta seisomaan ja pysyä paikallaan, pitää pysähtyä, pitää mennä ruutuun.

Kirjoitin neuvot heti muistiin, koska kohta on muuta ajateltavaa.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Piki kipuilee kotona ja Viiru tokoilee Outi Kaikkosen koulutuksessa

Ihan eri oopperasta on Pikin ja Viirun toipuminen sterkkauksesta: Pikillä on oopperaa ja draamaa. Pari pikku lenkkiä tehtiin, ulkona ahistus unohtuu. Ruoka maistuu. Illalla vasta sain sohaistua Septidiniä ja Vetramilia haavojen suuntaan, ja kumma kyllä se rauhoitti, vaikka aavistelin pikemminkin lisää levottomuutta. Onneksi Piki on ennestään tottunut tötteröön.

Viirun kanssa käytiin lenkki, ja samalla naapuri soitti ja tarjoutui lenkittämään Viirua. Käppäiltiin sitten vielä toinen rauhallinen kävely lauhassa, melkein suojasäässä hyvässä koira- ja ihmisseurassa.

Illalla oli tokovalmennuksessa Outi Kaikkonen kouluttamassa. Etukäteen kirjoitin: - - en osaa päättää, mitä treenattaisiin. Luoksetuloa, ruutua, jotain kokonaisia liikkeitä, kuuntelua? Päättämättömyys oli paikan päällä vieläkin pahempi, mutta tehtiinkin kaikkea noita. Lelu vietiin ruutuun, mutta ensin tehtiinkin pari kokeenomaista liikettä, joissa nissäkin pitäisi olla hyvä palkka ja tsemppi. Perusasentoon tulon parantaminen: namin heitto, sivu, jokin liike (vaikka jäävä), sosiaalinen palkka, sivu, iso palkka jos hyvä perusasento. Viiru vallan innostui, kun siltä vaadittiin.

Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa (ei siis säälipalkkauksessa!): huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Pikin viikko ja sterkkaus

Erityisesti maanantaisin kehtuuttaa lähteä hallille. Ja kyllä menee aikaa kolmella ihmisellä, joilla on yhteensä neljä koiratreenipaikkaa... Ei jaksaisi koko yötä olla. Virallinen treeniaika läheni jo loppuaan, ja olimme vasta puolessa välissä. Viirupa sitten tokoili toisella puolella, joka onneksi oli vapaana. Piki kokeili, olisiko viimeviikkoinen vaikea keppikulma osattavissa loppupalkalla. Olihan se. Harjoittelimme myös rengasta.


Tie Pohjois-Karjalassa ja alkuasukkaat

Pikin Sisukkaan treenissä oli osaamistasollemme sopiva rata, huippuhelppo ykkäsluokan hypäri. Olipa mukava kerrankin onnistua; edes kepit radan osana eivät tuottaneet mahdottomia vaikeuksia. Välillä palkkaava appari, välillä lumeappari. Maksullinen treeni on laiskurin unelma: rata on valmiina, ja kotiin voi lähteä heti oman treenin jälkeen hyvällä omallatunnolla.

Agilitysuunnitelmana oli kisata omissa kisoissa maaliskuun alussa - mutta enpä taas ottanut sterkkaukseen liittyvän lääkityksen varoaikaa huomioon :(

Viirun tiistaitokossa aiheena olivat kaket, ja niitä onkin treenailtu. Edelleenkin s-i ja s-m menevät sekaisin ja välillä takajalatkin liikkuvat Viirun istuutuessa. Ja ruutua lelu/appari ruudun takana.

Tänään oli Pikin tähystyssterkkaus. Useampaan kertaan oli operaatio jo siirtynyt. Viirusta poiketen Piki sai herättelyainetta, ja Viirusta poiketen Piki on välillä levoton ja tuskaisen oloinen. Johtuisiko vain karvojen ajelusta, tai kiristävätkö pikku haavat? Toivotaan, että huomiseksi helpottaa. Nyt Viirun kanssa väistelemme välillä sinkoilevaa tötteröä ja olemme mahdollisimman rauhallisesti. Yritetään nauttia pakollisesta laiskottelusta.

Kipulääkkeen varoaika on 28 vrk, joten Joan kisoissa juoksee joko Viiru tai ei kukaan.

Kuvat ovat kylmästä mökkisunnuntaista.




No niin, onko järkeä tällaisessa mökkireissussa, kun ei tarkene alasti eikä paljain jaloin? Ja sitä paitsi grillaukseen kuuluu yksi kunnon lihamakkara per kirsu, eikä mikään sipsikaljavegaanin jämäpötkö. Ei jatkoon, ei fliissitamineet eikä kasvismakkarat!

lauantai 2. helmikuuta 2019

Päiväkirja 2.2.

SKS kerää suomalaisten päiväkirjoja 2.2. joka kymmenes vuosi. Tämä ei ihan ole päiväkirja, mutta ehkä aihio.

Aamulla annoin pilatekselle toisen mahdollisuuden mutta en ehkä tulevaisuudessa enää kolmatta. Tai kymmenen vuoden kuluttua taas? Liikkeet ja perustelut ovat järkeviä ja erinomaisia, mutta hengittely särkee tottumattoman päätä. Pakkanen paukkui 20 asteen lämpimämmällä puolella, joten talvipyöräily salille ja kauppaan oli siedettävää.

Sää oli häikäisevän kaunis.



Puolen päivän jälkeen hallille. Talviautosta saa kymmenen asteen pakkasellakin jännittää, mikä ovi aukeaa ja mikä jumittaa. Nyt oli -14 eikä auennut takaluukku, eivätkä kikkakakkosetkaan auttaneet. Nohevana hoksasin kevythäkin olevan mahdollisuus. Iso häkki mahtuikin takapenkille, kunhan sen avasi vasta auton sisällä. Mukavaa äheltämistä pakkasessa. Koirat häkkiin ja menoksi. Hallin pihalla myöhemmin takakonttikin aukesi, mutta siinä vaiheessa Piki oli jo raapinut yhden verkkoseinän rikki.

Rauhalliseen pitkään kävelyyn auringossa ei ollut enää aikaa, mutta onneksi hallin lähellä olevalle lammelle oli ajettu rengasreitti, joka oli kantavaksi kovettunut.

Hyvä treeni rauhoitti mielen.

Viiru:
  • ruutu ilman kosketusalustaa, palkkaa apparilta eri sijainneista, palkka ruudun takana, kerran pysäytys - otetaan kuuri näitä
  • seisomisen kestoa häiriössä - kyllä se treenissä osaa
  • kaukot: s-m vaikea ymmärtää, s-i takatassut liikkuvat ilman rimaa, m-i parantunut yksivaiheiseksi, mutta ei riitä ihan ylös asti 
Piki
  • keppejä: appari palkkasi piilosta (vaikka kyllä Piki tiesi, ja luopuminen oli aluksi vaikeaa) tai minä - ei tarvittu ohjureita! - ehkä kuitenkin on hyvä auttaa Pikiä kepeille?
  • "seuraamista" vasemmalla ja oikealla ilahdutti isosti - oman asenteen muutos, nillittämisen lopettaminen, luopumiseen panostaminen ihan oikeasti, vasemmalla seuruun käskyn vaihdos, rally-asenne - mitenhän kestää häiriössä? 
Lyhyt lenkki, ja sen lisäksi koirat leikkivät pihalla, kun häkin kasaaminen ja muu roudaus tapahtuivat käänteisessä järjestyksessä.
Lopun raportoin anonyymissa päiväkirjassa. 

perjantai 1. helmikuuta 2019

Peilaillaan ja palellaan

Maanantaina pakasti taas niin, että emme pitäneet agilityn omatoimitreenejä. Lämpötila sahaa, välillä pyryttää.

Tiistaina tarkeni tokoilla; aiheena olivat jäävät. Teimme kokonaisen Z:n, joka jälkimmäisellä kerralla onnistui oikein hyvin. Harjoittelimme myös tiiviitä, tiiviskontaktisia käännöksiä. Naksuttaa ei voi, koska se merkitsee aina myös vapautusta, mutta kehusana ennen käännöstä tiivistää kontaktin palkan odotuksessa. Ei kyllä kontakti putoa muutenkaan, joten ehkä ei kannata tehdä ongelmaa sinne, missä sitä ei ole.

Peilailtiin taskupeilillä olan yli: oltiin selin koiraan ja annettiin jäävien käskyjä. Ensin koira sai juosta namikupille ja takaisin, sitten muutaman kerran jälkeen sitä alettiin stopata eri asentoihin. Ensimmäisen äimistyksen jälkeen Viiru alkoi ymmärtää. Hassua!

Keskiviikkona Sisukkaan treeneissä oli neljäntenä esteenä kepit vaikeahkossa kulmassa mutkaputken jälkeen. Siinä turattiinkin pitkään. Jälkikäteen hoksasin, että luultavasti Piki olisi löytänyt kepit ihan hyvin, kun vain joku olisi mennyt keppien päähän namipussin kanssa seisoskelemaan. Mutta ehkä ihan hyvä, ettei tehty niin, koska kyllähän ne kepit pitää pujotella ihan ilmaiseksikin.  Läksyksi meinasimme saada kiinnipidon ja sitten vähän sylkkärinomaisen irrotuksen putkeen, mutta heti uhan alla Piki sujahtikin sinne minne piti. Kotitehtäväksi saimmekin puomin vaikeuttamisen, mm. vieressä olevan häiriöhypyn. Toivottavasti ensi maanantaina pääsemme omatoimitreeniin kertaamaan tätä kivaa rataa.

Torstaina päättyi tammi-dobo - onneksi olemme mukana myös helmi-dobossa :) Harjoittelimme eritysesti seisomista, Viirukin sai isomman pallon, jonka päällä oli helpompi seistä eikä tärisyttänyt niin paljon. Tassut vadilla Viiru osasi pyöriä viikko sitten, mutta pallon päällä olikin vaikeampaa. Ja edelleen vaikeaa oli saada Viiru ilman asettelua seisomaan tassut puolipalloilla ja tasapainotyynyllä. Mutta uskon, että dobosta on ollut paitsi huvia myös hyötyä.

Ja tänään taas ohjattu rally-toko peruttiin pakkasen vuoksi. Ei meitä yhtään haittaisi, vaikka lämpenisi vaikka kymmenellä asteella. Mutta riittääpä säässä puheenaihetta. Ja sää"uutisointi" on muuttunut hämmentäväksi. Jopa Ylen uutisissa toimittaja kiersi kyselemässä pääkaupunkilaisilta ”kireässä” 15 pakkasessa, mitä ihmisillä oli päällä, kun tarkenivat niin kamalan kylmässä?


Viiru ja Piki, miten olette pukeutuneet raikkaaseen 30 asteen pakkaseen? Ei me tiietä, mutta toivottavasti talven pakkasennätys oli jo tässä. Tassut palelee ilman tossuja!

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tokojuttuja

Tänään saatiin taas osallistua kokeenomaiseen tokotreeniin. Viiru osasi peruuttaa, taas toi metallin ilman mutinoita, teki joitain kaukoja ekalla vihjeellä. Paljon tarvitaan vielä toistoja kaukoihin. Ohjattu ja tunnari olivat hyvät. Ruutuun pitää keksiä jotain uutta - ainakin luopua kosketusalustasta kokonaan ja opettaa paikkaa muuten. Ja se seisomassa pysyminen. L: Viiru ei pysynyt aloillaan, kun kävelin kohti - eikä istuutunut - huoh - tämä on se varma liike.

Stressaava treeni, koska olimme varanneet liian vähän aikaa. Olin ottanut Pikinkin mukaan ja varannut Pikin hommiin hallinpuoliskon tokotreenin jälkeen. Aika menikin sitten tokoon ja muuhun, mutta onneksi halli oli vapaana vielä vuoromme jälkeenkin. Viiru sai muistella ruutua ja tehdä keppejä. Piki osaa nyt taas kepit hienosti, lisäksi tehtiin rally-juttuja sekä suoraan ja takaa hyppäämisen erottelua. 

Ei taida tulla ihan lähiseudulle tokokoetta ennen huhtikuuta. Ja muutenkin helmikuu on ehkä liian aikaisin. Tähtäämme Pieksämäelle 16.3. 

lauantai 26. tammikuuta 2019

Pikkujouluvideoita

Viirun viikkotokossa noutoteemalla kouluttaja näytti uuden tavan opettaa ohjattua noutoa (kapulat lähellä oikealla linjalla) niin, että koira oppii pyörähtämään oikeaan suuntaan. Tai ehkä oppii. Huoh, nyt on taas ohjattu unohtunut. Palautusasentoa vahvistavana osasena tehtiin pyörimistä etutassut vadin päällä. Saimme kuin saimmekin karusellin käyntiin. Dobosta on varmaankin ollut hyötyä.

Sain tokopikkujouluvideoita. Näin Viiru vastaa nakkihaasteeseen sterkkaustauon ja joulutauon välissä. Viirulla on siis kuoreton grillinakki suussa, vaikka kaukaa kuvatulla videolla herkku ei näykään. Mutta vauhdissa näkyy - pitää keskittyä, ettei nakki vahingossa päädy massuun...



... Niin kuin tässä Pikin nakkihaasteessa. Ei vain voi pieni koira vastustaa nakin lumousta, vaikka yritys on kova.



Sisukkaassa oli tällakin viikolla kuin Pikille suunniteltu rata: irtoan putkeen ja tulen ohjaukseen. Omaan halliin ei Pikseli kakannut eikä pissannut, vaikka olisi ihan ilmaiseksi voinut. Kotiläksyksi saimme putkesta eri suuntiin kääntymisen harjoittelua.

Perjantairallyssa oli ohjattu kerta. Otin Pikille häkin, koska pakkanen edelleenkin paukkui kireänä, mutta kylmyyden takia teimmekin kaikki yhtaikaa jonossa neliömmuotoista hallinmittaista "rataa" koira vasemmalla tai oikealla. Lisäksi harjoitelimme perusasentoon tuloa oikealle ja vasemmalle joko ohjaajan edestä tai takaa kiertäen sekä peruuttamista. Piki osasikin peruuttaa pitkän pätkän. Kouluttaja tosissaan panostaa treenien suunnitteluun ja toteutukseen, samoin kuin tiistaitokossakin :)

Tänään koitti lyhyt katkos kylmään kauteen, vain -14 astetta. Turisteina kävelimme ensimmäistä kertaa reittiä, jota olemme vuosia (vuosikymmeniä?) ajaneet autolla. Ei ehkä heti oteta uusiksi pitkiä suoria teollisuusalueella. Lauantaiaamupäivän liikenteessä oli kaikenlaista, mm. sedan-papparainen, joka pyrki pois Prisman alueelta pyöräteitä pitkin. En saanut kiinni, toivottavasti ei lähtenyt ajamaan kutostietä vastaantulevan liikenteen kaistoilla.



Jouluvideoiden postaamisesta huolimatta kevään aavistus hiipii optimistin mieleen. Kello on yli neljä eikä ole pimeää! Kuten kaveri kommentoi somessa: Olemme voittaneet pimeyden jälleen kerran.



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Vauhtia ja sakkoja snookerissa

Osallistumme Poksin hallilla Maria Hirvosen snooker-koulutukseen. Viirukin tuli testaamaan hallin uutta mattoa. Hyvä oli, ei luistellut Viiru kylkimyyryä. Pikin mielestä matto oli oiva pissa- ja kakka-alusta. Voi yhren kerran, tämmöistä ei olekaan ennen sattunut. Ekassa setissä Piki 5 v lirautti merkkauspissat, ja toisella kerralla tuli jo isompi hätä. Fyysisestä hädästä ei voi olla kyse, koska olimme ensin kotipihalla ja sitten kävelimme halliin 20 - 30 minuuttia, ja kierrosten välissä kävimme ulkona.

Pikiä vain taisi jännittää, vaikka onhan se hallissa ollut ennenkin. Nyt se vietti odotusajat häkissä, odotti vuoroaan, kun Viiru teki; lisäksi treenissä oli myös maailman ihanin naapurintäti. Onpa noloa ja kallista (pissasakko 30 e).

Pikille kepit olivat taas haasteelliset, aluksi ne eivät löytyneet ja sitten Pikseli jopa hyppäsi loppuohjurien yli. Tänään olisi vaadittu erityisen hyvää ja ennakoivaa ohjausta, koska Pikin kuppi oli vähintään puoliksi nurin. Olin koko ajan myöhässä, vaikka kouluttajan mukaan sijoittuminen radalla oli hyvää... Hyviä pätkiä, sanoi Maria. Keppien aloituksessa hän neuvoi käyttämään lähellä olevaa putkea eri kulmista niin, että koira tosiaan oppii hakemaan (ajattelemaan?) eri kulmat.

Agilityeläkeläinen Viiru kulki kuin unelma, ja hyvin olisi saatu snookerissa pisteitä.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Vaatimustasoa ylös

Jätettiin Pikin perjantain rally-toko väliin treeniähkyn ja pakkasen vuoksi. Joskus on kiva olla kotona lämpimässä :)



Viiru osallistui tänään tokon ison ketän treeniin Joan hallilla, ja otin kerrankin häkin mukaan, ettei "veteraanin" tarvitse hytistä igluautossa. Toimi erinomaisesti. Niin Viirukin, silloin kun malttoi keskittyä. Ruudussa nenä vei omalle treenikassille. Vieläkään/taaskaan ei riittävää motivaatiota. Ohjattu sekoittui ruutuun. Peruuttamista ei osata riittävästi, eikä kaukoja. Stopin tein heittämällä pallon. Sivulletulot liikkeiden alussa rapautuivat "kokeen" kestäessä, vaikka palkkailinkin. Into ja vire eivät Viirulta lopu kesken, mutta se alkaa minua pompottaa: Show me the money! Siinäpä ne suurimmat treenattavat:
  • useita liikkeitä pötköön, palkalla tai ilman - vaatimustaso nekstille levelille
  • lisää motivaatiota ja varmuutta ruutuun menoon
  • noutoliikkeissä: hae!
  • peruuttamiseen vain lisää treeniä
  • kaukoissa lisää treeniä, iso takapalkka, jonka ansaitsee pitemmällä työllä - ja ekalla ylös (tähän pitää nyt alkaa kiinnittää tosissaan huomiota)
  • liikkeiden välejä Jennin ja Eevan neuvoilla
Loppupalkkana Viirulla oli kisapalkintona saatu iso märkäruoka, jonka se hotkaisi kerralla. Pysyi kuitenkin sisällä. 

Viiru aika paljon osaa, nyt pitää myös vaatia. Ainakin välillä.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Viiru 8 v

Itsetietoinen vanha narttu tuli veteraani-ikään. Mutta eihän eukkonen tunnu lainkaan vanhalta, vaikka vuosia ja maileja on jo kertynyt. Synttäreitä ei sen kummemmin juhlistettu, paitsi runsailla rapsutuksilla.


Synttärikuva
Harrasteltu on normisettiä - agilitya, rallya, tokoa - vaihtelevilla porukoilla. Viirukin kokeili, miten veteraanin jalka nousee aksaradalla. Hyvin irtosi - kertasimme maanantaitreeneissä Sisukkaan edellisviikon rataa, ja hypylle irtoaminen putken ja puomin takaa oli Viirulle pikkujuttu, kun  varsinaisessa treenissä kohta näytti tuottavan useimmille vaikeuksia. Tämän viikon radalla Piki irtoili niin hyvin, että ehdin tehdä vaikka mitä puolenvaihtoja, vaikka aluksi rata näytti vallan toivottomalta valsseineen ja persjättöineen. Pikin kanssa taas muistiin: ei liikaa toistoja, joista pikkuinen Piksutti menee epävarmaksi.

Viirun uusi lemppari on dobo: namia tulee jatkuvalla syötöllä ja puuhaillaan ihan lähekkäin; jumpataan temppuja lämpimässä valoisassa hallissa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Terveysasiaa ja muuta

Terveysasiaa:
  • Jotta viime alkuvuoden tapahtumat (Viirun viikkokausia kestänyt oksentelu) eivät toistuisi, madotimme kaikki kolme koiraa viikko sitten. 
  • Pikillä piti olla sterkkaus toissapäivänä perjantaina, mutta alkuviikosta huomasimme, että Pikin tissit olivat ihan turvonneet (ja tarkemmin ajatellen, olivat olleet jo pitempään) ja puristettaessa tuli maitoakin. Valeraskauden aikana ei leikkausta pidä tehdä, joten tähystys siirrettiin helmikuun alkuun. 
  • Pikiltä tutkittiin myös veriarvot - kaikki hyvin.

Rally-tokoa on ollut kaksi ohjattua kertaa; viimeksi oli kaikenlaisia pyörähdyksiä - kuin persjättö ja sylkkäri sekä tulppaani. Olen panostanut luopumisen opetteluun, ja se alkaa tuottaa tulosta (jälleen olen äimistynyt, että harjoittelulla on vaikutusta).

Sisukkaan agility Pikille ja dobo Viirulle ovat alkaneet.

Viiru on tokoillut useassa kimppatreenissä. Eilen oli mukavan rento tokovalmennuksen lähikerta. Kahvia, pullaa, kaukoja ja luoksetulon stoppeja lämpimähkössä hallissa. Osallistujia oli tällä kertaa niin vähän, että pystyimme pitämään kaikki kolme koiraa koko ajan hallissa. Koirat osasivat olla rentoina toistensa seurassa, jopa hämmästyttävän lähellä toisiaan. Viirun kaukot ovat menneet eteenpäin. Suski suositteli pelkän takapalkan käyttöä (erittäin hyvää palkkaa) ja paksua mattoa tai muuta koroketta pyllyn alle. 

Siistissä hallissa kun olimme, halusin tehdä putken kautta luoksetulon stoppeja lihapullia heittelemällä. Ja tarkoitus on tehdä stoppi suoraan heittämällä (ei käsimerkki ensin ja sitten heitto). Jospa se auttaisi pysähtymisen nopeuteen myös kauempana minusta. Tämä voisikin olla seuraava tehotreenin aihe. Myös Jennin ja Eevan vinkkaamia vire- ja liikkeiden välijuttuja pitää muistaa tehdä! 

Lunta on paljon, ja polut ovat vähissä. Jää kantaa, mutta ainakaan tässä lähellä ei ole polkuja tai kelkkauria, saati tampattuja pohjia. Jäällä on monin paikoin vettä.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi sitten havaitsimme uuden vuoden paukkuevakon mökillä mainioksi ajatukseksi, ja niinpä taas suuntasimme maaseudun rauhaan. Ilmeisen onnistunut ajatus, koska Piki tuntuu enenevässä määrin paineistuvan paukkeesta ja ukkosestakin.


Takana loistava tulevaisuus.

Säänkin puolesta ajatus oli aivan loistava. En muista näin kaunista päivää olleenkaan kuin uuden vuoden aatto oli. Auringon paiste kimalsi hangilla ja muutti vaarat taikavuoriksi. Yöllä ja seuraavina päivinä sitten pyrytti ja myrskysi niin, että maisema taas muuttui.

Koskikara

Viime vuodenvaihteessa jo luovuin yksityiskohtaisesta tavoitteiden asettelusta ja toteutumisen tarkastalusta (täällä). Nyt on vieläkin tahmeampaa - varmaankin kun tavoitteiden saavuttaminen tahmaa pahasti ;)


Making of - otetaan kaunis vaarakuva.


Vuoden 2018 kohokohtia:
  • Viirun kanssa osallistuimme Agiråkkiin ja pääsimme GAMES-SM-finaaliin (pitikö siellä munata hyvä suunnitelma jo alkuesteille...)
  • agilityn jo lopettaneelle Viirulle tupsahti agilityserti ja pari muutakin nollaa + sijoituksia
  • piileskelin maalihenkilönä NOMmeissa - eikä muuta hakuilua - sain pidettyä pääni 
  • Viirun kanssa osallistuimme vihdoinkin neljän ja puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen: monta liikettä nollattiin tai muuten sössittiin - mutta kyllä oli kivvaa!
  • Viiru ja Piki molemmat aloittivat nose workin, hajutestistä ei kuitenkaan tulosta ylimielisille laiskoille treenaajille 
  • uutena lajina kokeilimme myös doboa, jota Viiru jatkoikin syksymmällä
  • Piki siirtyi tokosta rally-tokoon, joka sopii sille kuin nenu kuonoon
  • Piki kisasi syksyllä Poksin agilitykisoissa ulkokentällä - ennen seuraavaa starttia on paljon treenattavaa
  • jälkiä ei taaskaan tehty  
  • Virun lapset täyttivät 2 v, lähinnä erittäin  myönteisiä kuulumisia
  • joulukuussa Viiru sterkattiin

Vaara ja koirat onnistuivat vain eri kuviin.

Vuonna 2019 jatketaan ainakin tokoa (Viiru), rally-tokoa (Piki), doboa (Viiru) ja agilitya (Piki, ehkä jonkin verran Viirukin). Kevätpuolella näyttäisi lähiseuduilla olevan melkoisen vähän toko- ja rally-tokokokeita, mutta jospa johonkin päästäisiin. Nose work on vähän kysymysmerkki, pitkään aikaan ei ole treenattu. Ja minä kun olen ollut aina sitä mieltä, että jotain nenähommia pitäisi koiralla olla...  Pikin sterkkaus on tammikuussa.

Tälle kesälle kun ei ole tiedossa Agirotua, Agiråkkia, agilityn SM-kisoja tai mitään muutakaan kivaa tapahtumaa, pitää kokeilla, saisimmeko seurassa aikaan joukkueen tokon SM-kisoihin - ja vielä tietysti, pääsisimmekö itse mukaan. Kumpikaan ei ole ollenkaan varmaa, mutta voihan yrittää :)

Monta vaaraa ompi eessä (muttei näy)

Viirulle ei ole vielä kerrottu, että sterkkaaminen rauhoittaa. Vuoden ensimmäinen mäenlasku oli yhtä riehaannuttavaa kuin ennenkin ja lopuksi liukuri sai kyytiä ihan käyttöohjeen vastaisella tavalla.

Liukurille kyytiä

Susu on vielä hetken seuranamme, mutta huomisen jälkeen ovat nämä kolmen koiran kimppalenkit taas vähäksi aikaa historiaa. Monta päivää on jo ollut erinomaiset ulkoilusäät; lumisina rumemmatkin maisemat kaunistuvat. 


Lumi ja aurinko (siellä jossain)