torstai 25. helmikuuta 2016

Varo mitä toivot

Toivoin agilityssa vaikeampia ratoja. Olisi pitänyt varoa. Joskus toiveet toteutuvat, ja moninkertaisesti.

Tähtisikermässä

Lauantaina oli aivan mainio päivä peruutuspaikalla Mari Lukkarisen valmennuksessa Tähtisikermässä. Päivässä oli kolme osiota ja herkullinen lounas (hyvää linssikeittoa on siis mahdollista valmistaa!).
  1. Koiran näkökulmassa ohjasimme oudoilla radoilla toisiamme, ja lopuksi omaa koiraa.
  2. Koiran linjat -osiossa merkkasimme langoilla koiran kuvitellut linjat, ja sitten todelliset linjat videoitiin.
  3. (No) Panic -osiossa oli äärimmäistä häiriötä: Erittäin vaikealla radalla oli 27 estettä, ja rataan sai tutustua vain reunalta. Sitten kaikki ohjaajat ulos, ja kisanomaiseen suoritukseen yksi kerrallaan. Kun tulin radalle, huomasin valppaana vekottimena heti, että rata oli rempallaan: rimoja vinossa ja muuri kallellaan. Kun pörräsimme Viirun kanssa radalla, jota en ollut oppinut enkä pystynyt ohjaamaan kuin vähän sinne päin, "ratatyöntekijät" kävelivät edessä, pudottelivat tavaroitaan, nostelivat rimoja, kun koira oli hyppäämässä...


Taas on pupu ruokailemassa Bird Bay Barissa.

Havaintoja:
  • Koirana on kurjaa, kun ohjaus on myöhässä ja epäselvää. Jos olisin Viiru, inhoaisin agilitya. Jospa ei riitäkään, että ohjaaja on reilu ja muistaa palkata? Ja tottakai koira on hidas, kun sen pitää jatkuvasti yrittää päätellä ohjaajan toiveita.  
  • Linjat olivat vielä luultuakin laajemmat. Videota voisi julkaista, kunhan ensin ehtisi opetella vähän editoimaan.  
  • Viiru sietää paremmin häiriötä kuin minä. Annoin Viipon hypätä kontaktilta. Viiru kylmän viileästi hyppäsi hypyn, jonka rimaa ratatyöntekijä parhaillaan asetteli paikalleen.
  • Opettele viimeinkin merkkaukset.
  • Opettele poispäinkäännöt, sylkkärit ja kaikki muut härpäkkeet, jossa koira kääntyy takaisin tulosuuntaan siivekkeen ympäri.
  • Opeta itsenäiset kepit.
  • Olin miettinyt, yrittäisinkö kerätä loput SM-nollat, kun majapaikkakin kisoihin olisi valmiina. Ei kyllä kannata.

Varamajava

Hyvä haltiatar

Hyvä haltiatar Heidikin oli huomannut toiveeni vaikeasta radasta ja suunnitellut tiistaitreeniin japanilais-noljakkalaisen tekniikkapläjäyksen.

Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee

En ehtinyt yhtään japanilaista. Alkukin piti ottaa melkein kolmoshypyn luota. Niin ei tullut kiire. Ryhmämme on saanut täydennystä, joten enää ei ole määrättömästi aikaa ohjailla. Tämä rata riittäisi minulle ainakin kolmeen treeniin. Moni kohta jäi kismittämään. Ja sitä juuri taisin kaivata ;)

Nautin talvesta :)

perjantai 19. helmikuuta 2016

Mission possible

Viirun tiistaitreeneissä oli kiva rata; tosin ehkä vähän vaikeampia vielä kaipaisin, ettei kisoissa mene sisu kaulaan jo kolmannella esteellä. Vaikka kyllähän virhe tuli tässäkin jo kuudennella esteellä eli kepeillä. Kuka ei ole opettanut koiralle vieläkään itsenäistä keppien aloitusta tai treenannut itseään niin nopeaksi, ettei tarvitsekaan? No, oikeasti kyllä ehdin ohjaamaan, kun vain hoksasin.

Rata: Tuomas Haverila
Harjoiteltiin vastakääntöjä kolmoselle ja kympille. Hypylle 14 tehtiin viskileikkaus, ja 16:lle kokeiltiin kaikenlaista. Itselleni ja Viirulle luontevin oli jokin pakkovalssi-takanapyörityskauemman siivekkeenkautta, mutta ei varmaan paras. Kontakti-putki-erottelut eivät olleet niin vaikeita kuin luulin.

Huomenna meillä onkin Viirun kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa, kun mennään peruutuspaikalle aluevalmennukseen Tähtisikermään melkein koko päiväksi :)

Tokossa kapulan pito on kummallakin edistynyt, samoin kuin Pikillä perusasentoon tulo ja Viirulla ohjatun noudon suunnat. Eini vinkkasi ohjattuun, että namialustat/"kapulat" saisivat olla vauhdin vuoksi kauempana, ja minun myös pitäisi palkata minun luokseni tulosta vauhdin vuoksi. Nämä siis ensi kerralla.

Ja tänään sitten varmistuin siitä, että viimeviikkoinen ei ollut vahinko: kilpajuoksunoudoissa Viiru tosiaan pystyy nostamaan pienen metallikapulan ja kantamaan sitä. Mahdoton on siis mahdollista näinkin nopeasti (kun harjoittelee edes jonkin verran).

lauantai 13. helmikuuta 2016

Sattumuksia arjessa

Viirun agilityryhmään tuli uusi jäsen. Kun uusi ohjaaja oli katsonut treenimme, hän kysyi: Joko olette kisanneet?

Hetkeä aiemmin hallin pimeällä parkkipaikalla puhuttelin pontevasti treeneihin mukaan otettua mölytoosaa: NYT TURPA UMPEEN! ja höystin pyyntöä muutamalla voimasanalla. Samassa huomasin viereisen auton tykönä hallilla vierailevan koiratuttavan, jolloin tervehdin iloisesti. Tuttava vastasi: Ai se olit sinä, pimeässä ei tunne, mutta ääni kuulostikin niin tutulta.

Edellisviikolla lykkäsin aamulla töihin lähtöä, jotta koirille ei tulisi jumppapäivinäni niin pitkää yksinoloa. Saavat aamulla pitempään nauttia seurastani. Siitä saakka, kun normaali lähdön aika on koittanut, Viiru istuu namikupin edessä kyselemässä, etkö voisi jo lopettaa viivyttelyä ja antaa viimein ne lähtönamit.

Tokoryhmään tuli uusi jäsen, ihan tokovaliokoirakko. Kun emme vielä tienneet toisistamme, kävelimme hallin lähellä pari kertaa vastakkain. Kun esittäydyimme hallilla, kerroin, että minulla on ryhmässä voittajaluokkaan treenaava vanhempi koira, ja sitten se nuorempi, jolle ohittaminen oli vähän haastellista. Uusi ihminen sanoi: Niin, minullakin on kotona pentu. Se on 7 kuukautta. 

Tänään iltapäivällä lähti mukaan vain Piki. Voi Viiru-rukkaa, se ei pääse kanssani treenaamaan! Kun Viirulle sanoo Viiru jää kotiin, Viiru istahtaa possunkorvapiilon eteen. Jos isäntää ei pikaisesti kuulu tarjoilemaan, Viipo lähtee hakemaan. Meille se sanoo: Menkää nyt jo siitä matkoihinne!

Pikillä olikin tänään harrastusvirstanpylväs: tokon kokeenomainen treeni. Suurimmat opit olivat: kokeenomaisten tilanteiden harjoittelu (siellä takana on joku kääntelemässä kaukokylttiä) ja omien liikeideni harjoittelu (Pikiä ei voi voimakkaasti tyrkkäistä kaukoissa istumaan). Muuten meni oikein hyvin. Paikkamakuussa olin ihan lähellä, ettei Pikseli piippaisi eikä ainakaan menisi häiriköimään vieressä ollutta arkaa koiraa. Tsäpäkkä tokokoira siitä tulisi, kun osaisi ja jaksaisi kouluttaa - ja säädellä virettä.

Muuten on treenailtu tokoa useamman kerran; Viirun kanssa esim. noutoa kilpajuoksulla ja pakenemisella hyvin tuloksin. Viiru jopa nosti metallikapulan, kun intoa oli tarpeeksi :) Viikkoagilityssa suurin oivallus oli muistutus katsoa koiran silmin. Ihmettelin, miksei Viiru irtoa muurin yli putkeen. Miksi ei?

kuva: Sirkku Kouki
Sää on ollut lämmintä ja sateista, liukasta ja märkää. Kuvan pakkkasesta ja auringosta tuntuu olevan kauan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Laiskiaissunnuntai

Laskiaissunnuntaina oli suojasää. Minut oli luvattu viedä ulos syömään, ja paikan sain itse valita. Valinta oli helppo.

Neiti, samanlainen!

Pulkka ei oikein luistanut syvässä nuoskalumessa, mutta vetonarusta voi repiä.


Illalla vielä tokoiltiin. Viirun ruudusta kosketusalusta katoili välillä, mutta koiran oikea paikka löytyi kuitenkin. Viirua myös ohjattiin namikipoille usean kerran. Nyt ei tullut virheitä. Ylimääräisenä hupinumerona oli kilpajuoksuja kapulalle; pakenin myös Viirua ja kapulaa. Hyvä vauhti :) Pikseli harjoitteli luoksetuloa (en saanut apuja vähennettyä), takapalkkaa m-i-kaukoissa, perusasentoon tuloa ilman isoja apuja, kapulan kantoa. Oltiin aika taitavia, paitsi että minä höselsin.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Arki- ja kilpatottelevaisuutta

Vaikka onkin lauantai, päivä oli täynnä arki- ja kilpatokoa. Näin kun tavoitteena ei ole maailmanmestaruus, täytyy sanoa, että jälkimmäinen on kyllä helpompaa, ja ainakin hauskempaa. Mutta on sekin vaikeeta ;)

Kaksi vuotta sitten kirjoitin: "Katselen tätä Pikin metallikapulankanniskeluvideota kaihoisasti sitten, kun olen onnistunut sössimään puukapulan noudon eri osaset."

 

Tänään en saanut otettua Pikistä kuvaa, jossa se olisi pidellyt puukapulaa. Pikselihän mielellään kanniskelee kaikkea, ja puukapulakin on huippumieluisa. Jos Pikseliä silittelee, kapula pysyy suussa Pikin ollessa paikallaankin, mutta tokoliike istuminen + kapulan pito ei vielä onnistu kuin nanosekunnin. Jotenkin pitää yrittää myös saada Pikin pää pystympään.

Ehkä pitää jättää pois ensi lauantain kokeenomaisesta treenistä kapulan pito. Tai voihan jokin ihme sattua. Pitää myös vähentää apuja luoksetulon loppuasennosta. Muuten Piki osasi ne liikkeet, joita olin ensi viikonlopun treeniin ajatellut (luoksetulo, hyppy, kaukot). Kaukot pitää tehdä läheltä.

Viirun taidonnäyte metallikapulan pidossa sentään tallentui kännykkään. Cavalier-kokoisessa kapulassa ei ole enää kovin montaa rullaa maalarinteippiä. 

Eihän maalarinteippi näy? Ainakaan pahasti?

Ruutu on kummallakin tyttösellä mukavassa ongelmattomassa vaiheessa. Kun ruvetaan vaikeuttamaan, eiköhän haasteita ilmene. Sitten nähdään, kumpi on parempi, naksuttelu vai kosketusalusta - vai ei kumpikaan.

Ohjatussa noudossa kokeilin Viirulla kahta namikippoa, jossa toisessa oli nami. Nyt alkoi vauhtia tulla. Mutta kun vaihdettiin nami oikeasta vasempaan, piti alkaa ajatella, ja sekös oli hämmentävää. Tehdään nyt näitä pelkkiä namikippoja jonkin aikaa. Pikille tehtiin sama lelulla (ilman puolen vaihtoa), ja kyllä hän osasi.

Piki oli erityisen hyvillään, kun treenikaverikin minun lisäkseni kehui Pikiä onnistumisesta. Pikseli kasvoi monta senttiä. Tätä pitää muistaa käyttää tiukan paikan tullen.

Välillä kävin kouluttamassa arkitottelevaisuusryhmää. Omaakin arkitottelevaisuutta saatiin taas eteenpäin. Aamupäivällä pitkästä aikaa lenkkeiltiin muualla kuin omilla huudeilla, ja siellä oli elämä Pikille (ja minulle) paljon helpompaa, vaikka kaikki Kanervalan koirat tuntuivat olevan aamupäiväkävelyllä. Kotikadulla, omalla polulla ja polun vieressä hangessa kului taas Canagan-nappula jos toinenkin, kun Pikin alueelle oli uskaltautunut muitakin koiria eikä niitä päässyt moikkaamaan.

Kesällä Kiteellä (kuva: Tuuli Oksalahti)

Mukavat säät, valoisammat aamut ja illat. Pienistäkin asioista tulee hyvä mieli, kuten kolme kahden hinnalla tai uusi lahjapöytäliina.





perjantai 5. helmikuuta 2016

Heräillään

Henki alkaa kulkea eikä pakkanenkaan pauku. Tiistaina muisteltiin agilitya, ja eihän se mihinkään ollut ainakaan Viirulta unohtunut. Hyppy 11 oli minulle ihmeen vaikea, vaikka sain siihen vaikka miten paljon etumatkaa hypyltä 8 lähtien. Pakkovalssi sujui vaikka mieluummin olisin tehnyt takaakierron+päällejuoksun, mutta siitä tuli todellinen päällejuoksu, kun en mukamas kerinnyt alta pois.

Rata: Tuomas Haverila
Pikselikin ehti tehdä pätkää, 2 - 6 ilman rimoja. Sivusta seurannut viereisen kentän kouluttaja tarjosi palkkausapua ja totesi, että kyllä tuollaisen kanssa kannattaisi agilitya harrastaa. Niinpä, toivotaan että kyynärä on uusintakuvaukseen parantunut ;)

Olen aika paljon miettinyt Pikseliä, se on ollut niin täynnä virtaa ja osasta arkielämää on tullut siedettävän käyttäytymisen treenaamista. Liitttyneekö osittain pakkasten ja sairastelun aiheuttamaan passiivisuusjaksoon? Piki ottaa muista koirista, ja varsinkin oman kadun koirista, sellaiset kierrokset että tänään meni varmaan ainakin kymmenen minuuttia, että pääsimme kotipihalta kotikadulle suht järjestyneesti, kun edellä oli kulkenut naapurin tuttu lenkkikaverikoira.

Namia lenkillä kuluu niin, että vaikka kuppiannosta miten pienentää, Viirulla alkaa maha viistää maata - kun täytyyhän Viirunkin saada, kun Pikin naamaan tungetaan namia. Helpompi olisi jos Pikiä voisi myös kieltää - mutta ei oikein voi. Korkeassa vireessä pitäisi kieltää kovaa - ja Pikseli alkaa vain pelätä minua, enkä halua sitäkään. 

Voisin neuvoa itseäni esimerkiksi, että Pikiä pitäisi lenkittää erikseen, ja olisi pitänyt pennusta saakka. Pikin kanssa pitäisi harrastaa enemmän (tai että sillä pitäisi olla enemmän mielekästä tekemistä). Talvella lyhkäiset tokosulkeiset on surkean vähän tuollaiselle virtahevolle. (Agility olisi hyvä lisä.) Joku muu voisi neuvoa, että asenne ratkaisee, mutta sellaista hyödyntöntä neuvoa en ota kuuleviin korviini.

Saisiko jostain lisävarusteen, joka Viiru Vireensäätelijällä on vakiona?

Tänään olimme ekaa kertaa lämpimässä hallissa VOI/EVL-ryhmässä. Viiru oli häiriönä sekä osallistui paikkaistumiseen ja -makuuseen. Ohjattua tehtiin superhelppona yhdellä lelulla. Vauhtia ei ole lainkaan. Pitäiskö ottaa namikippo? Poistaa liikkeestä epävarmuus? Tai liika itsehillintä? Opettaa nouto? Ruudut olivat aika onnistuneita. Vuorotellen pitäisi tehdä kosketusalustalla ja ilman. Lopuksi vauhtia lelullla.  Pikseli ei juuri ehtinyt tehdä mitään, kun seuraava ryhmä jo rynni halliin. Huomenna sitten :)