Laitoin eilen Viirun paikkamakuuseen ja heittelin Topille noutokapulaa häiriöksi. Kouluttajana yritin typeryydessä jopa itseni, ainakin jos ajatellaan "temppujen" opettamista. (Nyt ei puhuta siitä, miten kädettömiä olimme, kun Topi oli nuori, epävarma ja vaikea.)
Minä kuvittelin, että Viiru harjoitteli paikallaan pysymistä huolimatta siitä, että toinen koira tekee jotain kivaa vieressä. Mutta Viirupa ajatteli näin:
Hmm, minut on asetettu tähän, jotta voin tarkkailla ja ottaa opikseni, kun vanha ja taitava koira suorittaa noutoliikkeen oikein. Minähän en vielä osaa noutaa niin kuin pitää... Jaa, kapula pitääkin palauttaa niin, että tekee laajan kaaren emännän takana ja sitten lösähtää istumaan emännän vasemmalle puolelle noin puolen metrin päähän takaviistoon vinoon. Ja minä kun luulin, että pitää tulla suoraan eteen istumaan. No, nyt minä osaan!
Sitten minä vielä paheksuin Viirua, kun se kiersi ympärilläni. Lopulta Virsu-parka ei tiennyt, mitä se tekee oikein ja mitä väärin - eikä sitten tehnyt juuri mitään. Pakko oli minun nöyrtyä ja uskoa: back to basics. Kodinhoitohuoneen lattialle istumaan ja pitelemään pientä kapulaa, nostamaan sitä - ja lopulta taas onnistui hakeminen ja palauttaminen lyhyellä matkalla. Kodinhoitohuoneen laattalattia oli lämmin ja namit hyviä :)
Sunnuntaina harjoiteltiin hakua ja/tai ilmaisua yliopiston parkkipaikalla
Zorron ja Elenan sekä
pikku-Sisun kanssa. Viirulla ja Topilla oli kummallakin neljä ukkoa. Viiru sai palkan jo viidestä tai kymmenestä haukusta. Hyvin haukkui. Topikin malttoi olla säheltämättä, kovinkaan paljoa. Eka rulla sinkosi tollerin kidasta ennen aikojaan, mutta seuraavat pysyivät siellä säällisen ajan. Lopuksi käveltiin hetken aikaa parkkipaikkoja ympäri; Topi tosin odotti autossa. Viiru sai olla melkein koko ajan remmissä, koska se suhtautui pentuun liian rajusti. Ja miksi pennulta pitää heti aluksi yrittää ottaa luulot pois niin kovin ottein? Johtuuko se Viirun omasta iästä ja epävarmuudesta(?), minusta, ympäristöstä, pennun reippaasta käytöksestä vai mistä?
Sunnuntain perinteinen lumikenkäily suuntautui jälleen
Soikkelin taikametsään. Topin anovat katseet tekivät tehtävänsä, emmekä kävelleet pitkään. Kotipihalla Viiru osasi jälleen noutaa :) Harjasin myös keinun lumesta. Viiru tekee nyt keinun niin, että se hidastaa ja painaa keinun pään alas. Ei nopea lainkaan, mutta minusta hyvä. (Kuuluuko tämäkin teemaan
Älä tee näin?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti