Show me the money!

Tiistain aurinkolenkin ja Topin lääkärin jälkeen mentiin vielä Nuuskujen tokoon, jossa aiheena oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Myös paikkamakuu oli ohjelmassa, samoin seuruu pujotellen muiden välissä. Mitäpä muuta voi todeta, kuin että yksi meiltä puuttuu, ja sen mukana kaikki. Kaikki muu sujuu täydellisyyttä hipoen paitsi seuraaminen. En vai osaa viestiä Viipolle, että nyt pitää seurata ja nimenomaan minun kanssani. Selvästikin Viipo osaisi seurata oikeassa paikassa, oikeassa asennossa, jos osaisin kertoa ja vaatia.

Keskiviikon treeniin varastin Heidin blogista Ira Mikkasen radan. Sehän ei ollut meitä aloittelijoita varten, mutta aatteelin, että treenikaverit kaipaavat haastetta.

 
Teimme 1-5, 7-8, niistosokkari kympille, 19-23. Muutenkin harjoiteltiin pimeään mutkaputkeen menemistä. Taas tuli samanlainen jumi kuin kerran aiemmin. Aloin ymmärtää, mistä takku syntyi: eräs kouluttaja neuvoi viemään lelun putken alkupäähän. Viiruhan tulee kyselemään, missä lelu, kun sitä ei putkessa olekaan. Show me the money!

Torstaina olimme pitkästä aikaa Sanskun vetämissä treeneissä. Teimme kaksi ratatreeniä, ja lisäksi Sansku katsoi kontaktien tilanteen = meillä puomi. Keppejä ei enää ehditty. Radoilla hyödytti suuresti putkiin irtoaminen, mikä auttoi ehtimään muihin kohtiin. Niistoa oli, tuuppausvalssi (joka ei sujunut kovin hyvin), välistäveto haastelliseen paikkaan (liian suuri kaarros), vastakääntö (toimi hienosti), päällejuoksu (toimi hyvin). Ensimmäisellä radalla Viiru taisi törmätä jotenkin pussin kovan osan seinämään, ja sitten tehtiin pussille muutamia helpotettuja, asteittain vaikeutettuja toistoja.  Jatkossa pidin erityisen hyvän huolen siitä, että Viipo sai suorittaa pussin rauhassa ja suoraan.  Viiru meni helposti helppoon pimeään mutkaputkeen. Jäähdyteltiin Mimon ja Solon kanssa; aluksi tosin tunteet hetkeksi kuumenivat.

Perjantai-iltana elämätön treenihullu meni itsekseen hallille. Viiru teki keppejä, puomia, keinua, A:ta. Note to self: Kepit menevät ensin hienosti, mutta toistojen myötä huonommin. Älä tee toistoja! Kohta palkan saa jo laittaa odottamaan loppuun :) Puomiin yhdistettiin hyppy alkuun ja loppuun. Tällä kertaa lelupalkka odottamassa ei toiminut. Viiru juoksi läpi, kielsin. Siitä seurasi himmailua. Mitä se kielsi? Tätä sitten tyhmä ohjaaja korjaili. Saatoinpa tehdä toisenkin tyhmyyden: teimme vähemmän kolisevaa keinua kokonaisena. Olin tukena vieressä ja ihan hieman otin laskeutuvasta keinun päästä kiinni. Seuraavalla kerralla nähdään keinulla ja ehkä myös puomilla, oliko tästä haittaa.

Vauhtipläjäyksenä oli hyppysuoran päässä mutkaputki. Viipo irtoili putkeen ja hypyille.

Topin takaosasto näytti olevan sen verran heikkona, että treeni oli eteenmenoa ja lihapullien syöntiä. Varsinkin jälkimmäisessä Topskukkanen oli huipputaitava.

Iloinen arkitottisuutinen (arkitottelevaisuus on minusta kaikkein tärkeintä): pitkänpitkä Viirun vetämättömyysprojekti nopeutui Eevan ja Lykyn ansiosta. Sen sijaan, että pysähtyisin, kun Viiru vetää (näin Topi oppi aikanaan), kielsin, kun veto tuntui. Lisäksi vaihdoin Viirulle pitemmän remmin (katsottuani videon täältä). Aiempi hihna oli lyhyt jo ehjänäkin, mutta poikkipurtu, yhteensolmittu oli ehkä kohtuuttoman lyhyt. Tosin lyhyyshän oli tuon Aktiivi-Alman oma syy.