Aurinkoa risukasaan

Tällaiset kevättalven päivät ovat yksi syy asua Joensuussa (tai Pohjois-Karjalassa). Aurinko paistoi, pakkanen oli pikkuinen, lumi hohti. Kanavanrannassa kävellessä tuli ihan hiki.

Heidi otti kuvia.

Nuusku, Rapsu, Viiru, Topi

Miten voi olla niin vaikeaa saada neljä aikuista, suht tottelevaista koiraa istumaan aloillaan kuvaamisen ajan? Topi istui kärsivällisesti, kun muut touhusivat ties mitä. Kun muut saatiin pönöttämään, nousi järjen jättiläinen.

Tulen lähemmäksi, jotta näen sen namin paremmin.

50-vuotissynttärikuva, mukana myös Nuusku :)

Facebookin vanhojen kuvien viikko sai minutkin selaamaan vanhaa albumia. Yritin löytää kuvaa Roi-koirasta noin viidenkymmenen vuoden takaa. Kaikissa oli ihmisiä näköesteenä, tässäkin pikkutytön (minun) kintut ja jouluiset juhlavaatteet.

Viirussa on Roin näköä ja Topissa kokoa. Roi oli paimenkoirasekoitus, ja muistini mukaan todella kiltti. 

Ennen aikuisten aurinkolenkkiä, pikku Sisu ja Viiru ottivat painit. Viiru oli taas aluksi turhankin raju (täytyi ottaa se välillä istumaan), mutta tasaantui sitten. Toinen on kuitenkin vielä niin pieni - vaikka onkin tosi reipas.

Topi kävi lääkärissä kontrollissa ja uusimassa reseptin. Martinan mielestä pylly oli yllättävän ja ilahduttavan hyvässä kunnossa. Ja mikä parasta, suoli tuntui näppituntumalla ehjältä. Terve ja kokonaan ehjähän ulkopylly ei ole (eikä tule), joten antibioottia jatketaan. Ensi viikolla käyn hakemassa nestemäistä, halvempaa antibioottia. Kortisonia jatketaan samalla annoksella, kun kerran hoidossa on löytynyt tasapaino. Ei kannata yrittää vähentää annosta, kun aiempi yritys ei onnistunut. Mutta oikein hyviä uutisia siis!