Tiistai = Nuuskujen toko. Ohjelmassa olivat alokasluokan liikkeet käskytettyinä, hyppyä ei tosin ollut lainkaan.
Luoksepäästävyydessä en muistuttanut, että pitää istua. Pysyi kuitenkin istumassa. Paikkamakuussa Viiru nousi ja tuli luokseni kaksi kertaa. Tämän jälkeen menimme odottamaan vuoroamme, ja kokeilimme paikkamakuuta ihan itseksemme. Viiru nousi taas. Kyllä nypytti. Vein Vipstaakin autoon. Jotenkin en usko, että välipalkkaus auttaa. Meinasin lähteä kotiin, mutta toisaalta kiinnosti nähdä, sujuuko mikään liike sekä aloittaa kokeessa käyttäytymisen harjoittelu ja havainnoida, miten Viiru suhtautuu siihen, ettei tule palkkaa. Viipohan ei hommaillessaan yhtään tykkää lääppimisestä.
Kouluttajan arvio oli, että jos Viipo pysyisi paikkamakuussa, olisimme kisavalmiita. Kaikki muu sujui suunnilleen kuin sääntökirjassa. Luoksetulossa Viiru kyllä jäi vinoon. Jäävät liikkeet menivät minun mielestäni hienosti, ehdimme odotellessamme muistutella mieleen, mitä top! tarkoittaakaan. Suurin ilon aihe oli se, että seuraamiset sujuivat, jopa juoksu. Vasemmalle kääntyminen sujui minultakin, mutta täyskäännöstä ja oikealle kääntymistä pitää minun harjoitella. Viiru kääntyili hyvin. Lisäksi varmaan kenotin vinona seipäänä. Jäävien avustamisesta voi luopua - en edes huomannut tekeväni niin.
Auttoikohan seuraamiseen oma asenne: sinähän seuraat! Ei kun treenaamaan paikkamakuuta ja asennetta siihen. Puhuttiin Seija-kouluttajan kanssa, että voisi kokeilla häiriköintiä ja paheksumista/kieltämistä. Välipalkkaukseen en usko, mutta etäisyyden ja keston hiljalleen lisääminen ja vaihtelu varmaan myös auttaisivat. Hyvät neuvot tervetulleita! <Sirkku jo kommentoikin, että pitää tehdä niin helppoja, ettei Viipo koskaan nouse paikkamakuusta.>
Viipo ihmetteli, missä se pallo tai matonkuteet luuraa, mutta malttoi oikein hyvin odottaa palkkaa loppuun saakka. Ihmeellistä - mutta saa nähdä, miten muuttuu, kun useamman kerran tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti