Heitä ja ota kiinni!

Keilaa! Irrota! Ja ota sitten koppi! Näin meni Soilin opettavainen treeni, ja onneksi Soili neuvoi. Piti siis myös malttaa ottaa kiinni eli rytmittää omaa liikettä ja yrittää olla rynnimättä. Vaikka radalla ei ollut kontakteja, pätkissähän meidän piti se tehdä.

Heitä 3-muurille, ota kiinni putken 4 jälkeen. Keilaa hypylle 5 ja ota kiinni kutosella. Heitä hypylle 8 ja ota kiinni seuraavan hypyn jälkeen. Hypylle 12 piti hidastaa, jotta ei tullut valtavaa kaarrosta. Heitto muurille 14 ja kiinni putken jälkeen. Sitten taas heitto seuraaville hypyille ja putkeen. Koppi okserin takaa, kun koira tulee putkesta. Mielenkiintoista. Ei mennyt ihan heittämällä, mutta heittämällä ehtii itse yllättävän pitkälle.

Ohjatuissa treeneissä torstaina kerrattin takaaleikkauksia (ja tehtiin toki muutakin), ja niitä teimme ainakin hypylle 9 ja hypylle 15. Persjätöistä haaveilin mutta pitää kai hyväksyä takaaohjaaminen, kun on näin hidas. Eli takaaleikkaukset treeniin! Ja sujuivathan ne, kun asian hyväksyin. Toisaalta putken 8 jälkeen oli vaikea ehtiä yhtään mihinkään, vaikka hyödynsin edellisen illan oppeja ja keilasin Viirun A:lta 6 hypylle 7. Sama juttu putken 11 jälkeen: vaikka Viipo irtosi sinne hyvin, en kuitenkaan saanut tarpeeksi etumatkaa persjättöön hypyn 14 jälkeen. 

Lisäys 4.3.: Hypylle 16 Viiru halusi välttämättä vääntää viskileikkauksen. Tarkoitukseni oli pyörittää Viirua lähemmän siivekkeen ympäri, mutta vauhti (ja ennakoivan ojauksen puute) vei Viirun kauemman siivekkeen kautta. Mikäs siinä, kun vienti hypylle 17 onnistui kuitenkin.

Illan vauhtipätkä ei sekään ollut helppo. Taas piti yrittää sokkaria hypyn 2 jälkeen, mutta Sanskun mielestä siinäkin takaaleikkaus oli parempi. Vasta oman vuoromme jälkeen tajusin: miksi vaihtaa puolta, kun ilmankin pärjää. "Yläpuolelta" ohjaaminen menisi paljon sujuvammin. Muita opetuksia: jos ohjaa, Viiru ei karkaa putkeen, mutta jos ei ohjaa, saattaa karatakin.

 

Kiitos Suskille torstain piirroksista!

Tänään perjantaina kävimme vielä Viiru kanssa harjoittelemassa keppejä ja kontakteja. Kepit menivät muutaman kerran aivan huipusti = ihan ohjaamatta,  ja muutenkin hyvin. Keinun kansa Viiru on sinut ja puomille malttoi pysähtyä, vaikka olin kauempanakin - ja vaikka sekä keinua että puomia yhdistimme muihin esteisiin. Välillä ja lopuksi hupailtiin putki/pussi- ja hyppy/muuri/pituusralleilla ja pysähdeltiin pöydälle. Olin varannut hallin puolikkaan ihan vain meille, mutta Topi jätettiin kotiin: pakkanen kiristyi niin, että poskissa kipristeli, Viiru käveli välillä kolmijalkaisena, ja auto helisi ja rutisi jäisenä. 

Topi on pärjäillyt ilman antibioottia, mutta hain kuitenkin varmuuden vuoksi Etelä-Suomen reissua varten lääkettä mukaan. Topsukka on joka ilta päässyt kunnon lenkille. Topi pääsee myös ilmaisemaan omaa tahtoaan: joka tien ja polun kulmassa se kuulemma kääntää pään vinoon ja iskee tassut tanaan: Vastustan! Sinne ei mennä! Eikä sinnekään! Mutta ehkä kotiin päin menoa vois harkita jossain vaiheessa...