Ikälisäagilitya

Soilin rata oli huippuvinkeä. Ja mukavasti suunniteltu meidän keppi- ja kontaktirajoitteisten kannalta. Varsinaiset haasteen paikat olivat kohdissa, joita emme tehneet. Piirrokseen verrattuna radalla oli lisänä hyppy putken 18 päässä.

Viiru juoksi 1-14 (esteenä 14 teimme putken 18) sekä kuvassa näkymättömän hypyn. Hypylle 5 väänsimme saksalaisen, josta tuli myönteistä palautetta. Muutkin kuin perässähiihtäjä-Topi osaavat güntherin luonnostaan. Juutuimme okserille 6 sen jälkeen, kun yritin kääntää Viirua muurille 7 liian aikaisin - ja ihan turhaan. Viirunkin pitää antaa hypätä rauhassa, ja varsinkin kun okseri oli lähes seinää vasten. Vaati myös keskittymistä ja haltuunottoa saada Vipstaaki kiertämään hyppy 9 takaa. Hypyn 11 takana piti olla oikeassa asennossa oikeaan suuntaan menossa, kun koiraa kutsui sen tullessa putkesta 10.

Jos aikaa olisi jäänyt, 16 - 20 olisi ollut mielenkiintoinen. Ja jos kepit olisivat jo hallussa, loppu olisi ollut melkoisen haasteellinen, jo muistettavaksi, ainakin ikääntyville. Parit kepit ja puomit ehdittin tehdä.

Tämä treeni pitää tehdä joskus uudelleen!

Torstaina treeniryhmämme kutistui vain minuun ja Viiruun. Teimme yksiksemme kaikkia esteitä: pöytä, kepit, puomi, keinu, A, pussi, muuri, pituus, rengas, okseri. Ja tietysti putkihupailuja lopuksi sekä vauhtisuora, jossa oli lähes kaikki hyppyesteet.

Keinuun yhdistimme putken ennen ja hypyn jälkeen. Se sai keinun sujumaan vielä paremmin kuin ihan issekseen. Kepeillä siirryin pois peruuttamisesta myös toisella puolella. Etäisyyden ottaminen edistyi kummallakin puolella. Puomilla peittelin kosketusalustaa hiekkaan ;)