Töistä lähdin uupuneena, ja aprikoin miten ihmeessä jaksan lähteä treeneihin. Mietin, onko koko viikon minua vaivannut saapuva norovirus vai jokin muu pahis.
Taas kävi se pikku ihme, että eniten vituttaa kaikki -fiilis häipyi hyvän ja tarmokkaan tunteen alle, kun hetken olin puuhaillut koirien kanssa.
Kuudeksi oli sovittu aussietoko Pärnävaaralle. Puoleksi tunniksi ennen sitä varasin saman aukion laidalta JoAn hallin; osa ajasta tosin kului jumiutuneiden ovien kanssa taisteluun. Ihan tarpeeksi kuitenkin ehdittiin: Topin kanssa lähinnä valssailtiin ja vedettiin nenästä. Viirulla oli normaali setti: puomi, kepit, keinun alastulo. Myös A:ta mentiin pari kertaa. Löysin hallin lattialta vaalean, isohkon kosketusalustan. Sen avulla Viiru tiesi joka kontakiesteellä tasan tarkkaan, mihin pysähtyä ja myös nokkaisi alustaa. Yleensä meillä on kosketusalustana pieneksi taiteltu ratapiirros tai ei mitään. Ehkä pitäisi suhtautua vakavammin kosketusalustaan ja sen häivyttämiseen. Tänään Viipo ei karannut puomin alla olleeseen putkeen, kun tarkoitus oli mennä puomille.
Keppejä oli 12. Yksi kerta mentiin namikädellä, ja sitten loppupallolla. Ihan huippua. Ei jääty koettelemaan onneamme, kun sujui niin hyvin. Kiitos, Heidi, tästä(kin) oivaltavasta neuvosta! Lopuksi Viiru sai pyöriä putkissa ja hypyillä kovaa ja korkeelta (55 cm).
Tokossa päädyttiin häiriössä toimimisen harjoitteluun. Vaikka Viiru on vilkas, se ei ole kovin häiriöaltis (tai ei juurikaan häiriöaltis - kun tehdään, niin tehdään). Ryhmäpaikkamakuussa jätin takapalkan ja sen lisäksi palkkasin pari kertaa välissä, ettei Viiru ota nousemista tavaksi. Sitten asetuimme neliöön, ja kukin treenasi omiaan: kontaktia perusasennossa, paikallaan kääntymisiä, maahanmenoa - mitä kukin halusi. Viirun kanssa tehtiin myös lyhyitä seuraamispätkiä erilaisilla palkoilla. Jenna oli tuonut paikalle hypyn, ja pitihän sitä kokeilla. Se me osataan.
Viirun sukulaisaussieiden lisäksi mukana oli myös airedalenterrieri Edi. Sen lisäksi, että Topi tohelsi kaikenlaista ja seurasi henkilöryhmässä, Topsukka sai myös olla hyödyksi. Topi on Viirun vanavedessä oppinut haukkumaan sarjana, ja ukkeli saikin sitten olla Edille häiriönä haukkuvana uroksena. Sarja alkoi olla loppua kohti aika vaatimaton, mutta kyllä ääntä kuitenkin lähti.
Meidät saa tilata häiriöksi muihinkin treeneihin. Josko tästä urkenisi ura meidän The Ultimate Disturbance -ryhmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti