Nuuskujen tokon teemana oli liikkeestä seisominen ja takapalkka. Takapalkka onkin tuttu juttu. Liikkeestä seisomista ei ole tehty vähään aikaan, koska ennakointi sotki suurinta haastettamme eli seuraamista. Tein myös pelkkiä seisauttamisia niin, että palkkasin nopeudesta namin heitolla.
Paikkamakuussa oli paljon häiriötä, ja siitä Viiru nousi hieman ennen loppua - vaikka olin käynyt palkkaamassa pari kertaa ja vaikka oli takapalkka. Viiru lähti perääni, kun olin käynyt palkkaamassa. Just kun olin ajatellut sen aina pysyvän aloillaan. Harmitti hieman...
Perusasennon kontaktia häiriössä tehtiin: Viiru häiriintyi mutta kontakti palasi heti.
Ensimmäistä kertaa kokeiltiin luoksetulon pysäytystä: seisomaan jäämistä ja maahanmenoa. Takapalkkana oli narulelu. Näissä liikkeissä yksinkertaisimmillaan ei ole mitään erityistä: näinhän maahanmenoa, seisahtumista ja niiden nopeutta on opeteltu. Vaikeus varmaan tuleekin ennakoinnista. Otinkin varmuuden vuoksi heti rokotuksena vauhtiluoksetulon.
Käskytetty seuraaminen oli meille ihan liian pitkä ja sisälsi käännöksiä, joita emme osaa. Lisäksi meillä oli tavallisuudesta poiketen remmi, jonka päälle ohjaajankömpelys talloi. Lyhyet seuraamispätkät sujuvat jo hyvin, ja lopuksi kävin vielä katsomassa ikkunoista, miltä miniseuraamiset näyttävät... ja sitten leikittiin kovasti.
Jospa vaihtaisi ensi kerraksi palkkaa, ettei Viirun tarvitse miettiä, miksi palkaksi on puhkikaluttuja limaisia matonkuteita, kun muilla on namirasioita, dameja ja frisbeeita. Kyllähän Viiru leikki todella mielellään narulelulla, mutta jospa ensi kerraksi kaivaisi vaikka lussupallon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti