Uusia uria

Ulkoilutimme joululahjaksi saamiani lumikenkiä ja synttärilahjaksi tullutta askelmittaria. Lumikenkäily tuntui avaavan uuden maailman, kun voi mennä minne vain.

Topin mielestä ovi tuollaisiin uusiin mahdollisuuksiin tulisi sulkea välittömästi ja heittää avain pois.

Tehtiin vain lyhyt lenkki, ettei Topi väsyisi liikaa. Luulisi, että lumessa kahlaaminen tekisi hyvää Topin heikkenevälle takapäälle. Heidi myös neuvoi kivoja jumppaliikkeitä.

Topilla oli mukavaakin puuhaa sunnuntaina. Mentiin hallille Nuuskun ja Rapsun kanssa, ja käytiin myös lenkillä. Topsukka osasi vielä takaaleikkauksen, mutta viskileikkaus oli sellaista pyörimistä, aivan kuin olisi tullut otettua useampikin naukku. Viipolla helppo takaaleikkaus sujui parin toiston jälkeen pyörimättä, kun sai sujahtaa putkeen (ja kun muistin kertoa sen).  Muutama toisto keinulle, pari puomille, putkien ja hyppyjen juoksentelua. Keppejä tehtiin pariin otteeseen. Heidi palkkasi lehmälelulla. Käsiapua pitäisi yrittää häivyttää ja ottaa enemmän etäisyyttä Viipoon; peruuttamisesta pitää päästä eroon. Kompastuin ja pyllähdin - ei onneksi sattunut :)

Illalla Topi sai jäädä lepäämään, kun Viiru lähti vielä tokoilemaan sukulaisten kanssa. Seuraamista tehtiin kaksi minipätkää ja pujoteltiin kahdeksikkoa Miimin ja Hilkan muodostamassa pikkuisessa henkilöryhmässä. Sehän meni hienosti! Kokeiltiin noutoa uudessa paikassa. Piti muistuttaa, miten kapulaa pidetään. Eteentulo lähelle pitää opettaa erikseen (ja sainkin siihen hyvät neuvot), samoin vauhtia noutoon. Olen kuitenkin jo varma, että pidä-käsky on parhaita opettamiani asioita. Paikkamakuussa Viiru pysyi hyvin, vaikka oli monenlaista häiriötä. Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetulo, ja ihan lopuksi neljä sukupolvea aussinaattoreita sai peuhata lumessa.

Kiva sunnuntai, ja askelia kertyi arviolta 17 000 (mittari unohtui välillä kotiverkkareiden taskuun).