Aurinkoa ja synkkyyttä

Kalevalanpäivän aatonaattona pakkauduttin itärajan traktoriin ja startattiin minilomalle etelään. Yhden mummolayön jälkeen Piki matkasi yökylään synnyinkotiinsa ja Viiru citykoiraksi Hermanniin. Sää oli kuin lapsuuden talvina parhaimmillaan, mielikuvissa voi sujutella oikeaan suuntaan luistavilla suksilla hohtavilla kumpuilevilla hangilla.

Piki kävi hevosia haistelemassa tallilla Tuusulassa.

kuva: Päivi Vuoristo

kuva: Päivi Vuoristo

Noola-siskon ja Seena-emän kanssa lenkillä:

Kuva: Päivi Vuoristo

Kotonakin oli vielä yksi (eli toinen) lomapäivä jäljellä. Pyhäselälle oli ajettu jääladut, ja ainakin Honkaniemestä kaupunkiin päin myös jalankulkuväylä. Ladulla oli paikoitellen vettä. 

Synkkyyttä, joskaan ei pohjatonta, aiheuttavat treenit. Viirun tiistaitreenissä oli vallan vinkeä rata, mutta meillä meni iso osa hauskuudesta lähdön harjoitteluun. Muistin lisää Tähtisikermä-koulutuksesta. Koira, joka ei koskaan varasta, varasteli alituiseen, ja Marin mielestä minun tulisi puuttua hiippailuun jämäkästi. Olen katsonut vorostelua läpi sormien, koska ei se koskaan kisoissa/kokeessa... ainakaan vielä.

Rata: Heidi Utriainen/Ira Mikkanen

Menin kolmosesteen lähelle kutsumaan Viirua - tai olisin mennyt, jos Viiru ei olisi tullut perässä tai noussut seisomaan tai hivuttautunut vähän eteenpäin. Viipo koulutti minua antamaan namin ennen lähtöäni - muuten tulen perässä! Etkä sä mulle oikeesti suutu, vaikka näytät pahaa naamaa. Koska mä olen niin ihana! Voi tuota itsetuntoa ja elämänasennetta!

Minä yritin vuorostani kouluttaa Viirua viemällä sen autoon miettimään tekosiaan. Palattuaan Viiru oli ihan yhtä tyytyväinen itseensä kuin yleensä. Ja kyllä se nousi seisomaan ainakin kerran ankaran koulutukseni jälkeenkin. Monta jännää kohtaa oli radassa: kolmoshypyn niistosokkari, kepeille lähetys, kutosen niistosokkari, seiskalla toimi parhaiten peruspyöritys tai jokin sylitakapyöritys, poispäinkääntö puomilta hypylle ja putkeen, putkesta putkeen puomin toiselta puolelta ohjaten. Mutta mikään ei mennyt sujuvasti. Agilitytreenimotivaatio on kuitenkin taas herännyt; pakko treenata, kun mitään ei osata ;) Ja varastelunhan voi tulkita sikailuksi, jota moni on Viirulta toivonut.

Tokokaan ei oikein suju. Oppiiko Pikseli ikinä kapulan pitoa ja seuraamista?