Aamulenkin jälkeen Viirun suureksi harmitukseksi puettiin BOT-mantteli päälle. Mutta matkan määränpää oli mieluinen, Helin käsittely. Agilitykolaristamme ei ollut jäänyt jälkiä. Viirun etupäässä oli "normaalia", todennäköisesti agilityyn liittyvää jäykkyyttä jonkin verran. Lapojen tienoilla oli pari arkaa kohtaa, ja reisilihaksissa jonkin verran kireyttä. Aikamoiset lihakset on Viirulla kuulemma takapäässä. Odottakoon, kunhan pääsee Pikin lihaksia tunnustelemaan... Varasin kummallekin koiralle ajan viikon päähän. Viirussa aiheutti paheksuvaa kummastusta myös se, että Heli ei ollut vielä täyttänyt loman jälkeen namipurkkiaan.
Tänään oli se vuoden ensimmäinen päivä, jolloin alkaa miettiä, onko koirilla autossa liian kuuma. Aurinko helotti, ja jätin ikkunan raolleen, kun menin katsomaan Joan tokokokeen VOI- ja EVL-suorituksia. VOI-luokan tulokseen on meillä jonkin verran matkaa, mutta ykköstulokseen pitkä taival. En ole vielä valmis tinkimään
kuudella kokeella valioksi -tavoitteesta ;) Mutta kivahan olisi joskus kokeeseen päästä...
Aurinkoisilla Viinijärven hangilla lenkkeiltiin Jatsi- ja Hippa-tätien kanssa.
Kanalaan oli syntynyt pääsiäistipuja, ja kun Hanna meni kuvaamaan elämän ihmettä, koirat jonottivat oven takana.
Samaa mieltä, ei ole mitään järkeä lähteä kokeeseen, jos ykköstulokseen ei ole mahdollisuutta. "Nyrkkisääntö" on 5-8 kisamaista onnistunutta treeniä ja sitten voi laittaa koeilmoittautumista menemään.. Toki aina voi sattua jotain ja ykkönen jäädä saamatta, mutta se on jo ihan eri asia kuin kisata puolivalmiin koiran kanssa. Ei ole yhtään reilua koiralle viedä se koetilanteessa epävarmana yrittämään liikkeitä joita se ei kunnolla osaa. Hyvä asenne Satu!!!
VastaaPoistaOnhan se mukava mennä kokeeseen ajatellen: Katsokaa mitä me osataan! Mutta onhan siitä joskus tullut tingittyä ;)
VastaaPoista