Taas agilitykoulutuksessa

Tänään oltiin Viirun kanssa Saija Mustosen agilitykoulutuksessa. Uskalsin mennä, kun emme ole havainneet Viirun liikkumisessa mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Ja voihan olla, että Pikin päivittäiset tällit ovat lopulta kovempia kuin kolarimme.

En muistanut kysyä, saako rataa julkaista eikä videota ole. Siispä lyhyt sanallinen kuvaus riittäköön. Teimme 30 esteen radan pätkissä. Toisessa setissä olisin ehtinyt "vetää radan nollalla läpi", jos en olisi alkanut unohdella rataa. Eka setti meni palasina muikeasti. Elämä oli taas helppoa, kun koira irtoaa putkiin.

Pituudelle irtoaminen olikin vaikeaa - koirat eivät kuulemma hahmota pituutta - mutta yhden palkkauksen jälkeen onnistui. Vaikeat (paperilla mahdottomilta näyttäneet) keppikulmat onnistuivat, osittain sen takia, että niihin ehti niistämään tai auttamaan. Valssin ja puolivalssin yhdistelmän tyrin toistuvasti, ja Viiru sujahti väärään putkenpäähän. 

Minua on viime aikoina - sen jälkeen kun yhdessä koulutuksessa ihmiset ohjasivat toisiaan - ahdistanut, että agility hitaan mutta kömpelön ohjaajan kanssa on Viirulle yhtä tuskaa. Kun aiemmin olin ajatellut, että koiralle riittää, että ohjaaja on reilu ja iloinen sekä muistaa palkata koiraa kunnolla. Noissa kuvissa Viiru näyttää kuitenkin kovin iloiselta ja tyytyväiseltä - vai onko se vain onnellinen, että koettelemus on tältä kertaa ohi?

Mentiin Viirun kanssa kävellen lähihallille, kun oltiin ihan kaksistaan. Juuri sopivan mittainen lämppä- ja jäähdyttelylenkki. Tavarat mahtuivat reppuun, ja Viiru-viilipytty viihtyi hiljaisena vieraassakin häkissä odotteluajat. Helppoa elämää. Piki sai oman laatuaikansa kahden kesken lenkillä. Nyt kun oltaisiin voitu tehotreenata ohituksia, tuli vastaan vain yksi koira :( Kyllä hermot lepäävät vain yhden koiran kanssa - olipa se kumpi vain. Ja varsinkin, jos se on tuo vanhempi ja viisaampi ;)

Tokon parissa on puuhasteltu kotona ja hallissa. Eilen meni Viirulta metallihyppynoutoneitsyys. Sille voisi vaikka skoolata - tähän en ikinä uskonut pystyväni. Viiru teki myös voittajaluokan L-jääviä. Huoh! Kaikkea pitäisi vahvistaa ja koko ajan. Viiru kääntyi mukanani, kun seisomaan jäämisessä kävelin sen taakse. Kuka käski höpötellä? Eniten ehkä pitäisi vahvistaa ohjaajan vaikenemista. Piki kanniskeli kapulaa ja pudotti vasta luvan kanssa. Perusasento ja ultralyhyet seuraamispätkät ilman namia ovat vaikeita. Puuvajatunnari kotona on edistynyt niin hyvin, että kokeilen seuraavaksi viedä vajaan yhden oikean ja yhden väärän.

Piki Pärnällä joulukuussa (kuva: Sirkku Kouki)

Piki juoksentelee joulukuussa Pärnävaaralla ennen pahimpia pakkasia. Lähipäivät ovat lämpimiä, alkaako talvi olla ohi?