Viiru ei edelleenkään oireile eilistä tälliä, mutta tarkastus on paikallaan. Tänään oli muutenkin mukava päivä, eikä ylpeys käynyt lankeemuksen edellä. Käytiin bc-seurassa lenkillä talvimaisemassa, kevyessä lumisateessa. Enää ei tarvitsisi pukeutua kuin paukkupakkasilla, hiki valui ja loiskui toppasaappaissa.
Kumpikin karvanassu antoi viitteitä siitä, että olisi jotain tajua tunnarista. Voiko varovaisemmin enää sanoa? Appari piilotti oman kapulan ja kumosi sen jälkeen kasan vieraita sivuun koiran kulkureitistä. Ensin kauemmaksi, ja toisella toistolla lähemmäksi. Sekä Viiru että Piki käytti nenää, ja kun kapulakasa oli lähempänä oman piilopaikkaa, kumpikin tarkasti kasan, mutta lähti sen jälkeen nuuskuttelemaan oman piilopaikkaa. Jee!
Muina juttuina Viirun kanssa tehtiin mm. mini-pk-tottiskaavio, jossa palkkailin silloin tällöin. Pikin kanssa demottiin uudelle treenaajalle perusasennon ja seuraamisen opettamista (älä tee näin!) ja samalla saatiin hyviä neuvoja. Käteni on edelleenkin väärässä paikassa ja koira liian edessä. En kyllä yhtään tykkää, että koiran pitää olla niin takana :( Joka kerta voisikin ottaa yleisön kommentteja - jospa niin päästäisiin eteenpäin.
Myös videointi antaa armottoman totuuden omasta tekemisestä. :D Voidaan alkaa videoimaan esim. perjantain treenejä silloin tällöin.
VastaaPoistaMinä oon ajatellu seuruussa, että koiran tulee pysyä minun mukana, eikä toisin päin. Silloin ei ole tarvetta vilkuilla, että missä se luuhkaa, eikä tarvi opettaa koiraa edistämään vain siksi, että näkisi sen. :D
Sinusta muuten näkee, että et varsinaisesti pidä seuraamista kivana liikkeenä. Eilen kommentoit seuruu-treenin jälkeen että "tehdään välillä jotain kivaa". :D
En tiedä, haluanko edes tietää armotonta totuutta. Mieluummin kuvittelen, että agilityssa kiidämme kuin tuulispäät ja tokossa liikumme iloisen täsmällisesti.
VastaaPoistaTunnari on varmaan kummankin koiran mielestä kaikkein siistein liike. Kun ekaa kertaa Viirulle esiteltiin alkeistunnari, se oli selvästikin omasta mielestään tullut tokotaivaaseen.