Hyvässä seurassa

Viikon varrella jäivät kotitokot olemattomiksi. Viiru kävi fyssarilla. Nyt ei ollut juurikaan jumeja, vaikka viime kerroilla niitä on ollut paljon. Selvä ajallinen yhteys metrin esteeseen ja kahden kilon kapulaan on olemassa, onkohan myös syy-yhteys?

Aivan mahdottoman hyviä porukkatreenejä on ollut loppuviikosta, tai ainakin porukat ovat olleet hyviä. Torstain agilityssa oli kouluttaja, ja aiheina mm. takaakierrot (lähetä ja etene) ja välistävedot (nimenomaan vedot, ei puolivalssit eikä japsit). Radasta jäi paljon hampaankoloon seuraavalle itsenäiselle kerralle treenattavaksi. Oma lähteminen takaakierroista, Viirun kanssa pitää kokeilla toimiiko olkapään kääntö välistävedoissa (oikean putken pään valinnassa toimi hyvin), Viirun kanssa poispäinkääntö kepeiltä (tämä puoli oli vaikeampi kuin toinen), Pikin saaminen "väärään" putkenpäähän ja pimeään putkeen, Pikin lähettäminen vinohypylle (helpotettuna aluksi). Sanoin välistävedoista aluksi, että Viirun kanssa veto ei toimi ja että voin perseen pohjasta kiljua Viirun nimeä eikä se korvaansa lotkauta. Ja niinhän siinä kävi. Lopuksi sentään muistin kokeillä tässä-käskyä, ja se tuntui toimivan paremmin.

Pikihän se oli oikeastaan tämän treenin tähti meidän kolmikossamme. Tällä kertaa Palleroisen korvat olivat vastaanottavaiset. Piki oli tähti myös lauantain juoksukontaktitreeneissä. Joka toistolla sai naksauttaa, vaikka vauhtiakin oli. Ensin teimme erikseen peruutusta puomille ja vapautusta etupalkalle. Olisiko siinä syy hyviin onnistumisiin? Aluksi Piki juoksi minipöydällä olevaa puominpalasta alas, sitten edettiin jo maksipöytään nojaaville ylös- ja alasmenolle. Myös kepit etenivät. Kokeilin jopa ottaa ensimmäisen välin ohjurin pois.

Pikin kanssa aloitimme myös varovaisesti mittaamisen harjoittelun säkämitalla. Joensuussa on mittaustilaisuus 17.12. Pitänee myös ihan kotioloissa asetella tikkua Pikin sään päälle.

Perjantaitokon kouluttaja ei päässytkään, mutta onneksi oli hyvä treeniporukka. Eivätkä osaavammatkaan olleet kaikonneet, vaikka joutuvatkin neuvomaan toisia :) Nyt tuli sellainen tuntuma, että Viiru tosiaan ymmärtää tunnarin, ja jätämme sen kuurin vähäksi aikaa. Kun kohta palataan asiaan, tehdään ehkä kaikkea yllättävää? Peruutustreenit jatkuivat muurinpalasten avulla. Suurin ongelma olin minä, joka kierteellä tuijotin Viirua. Keskusteltiin myös siitä, pitäisikö olla sama vai eri käsky kuin eteenpäin seuraamisessa. En tiedä.

Piki osallistui ryhmäpaikkikseen piipaten, vaikka olin lähellä. Piki jatkoi kontaktin vahvistamista sekä piti ja haki noutokapulaa. Piki tosiaan palautti kapulan, mutta hitaasti, ja HeidiU:n viisaasta neuvosta tehtiin sitten pari vauhtinoutoa.

Lauantai-illan tokoon otin mukaan vain Viirun. Lelukoira joutui ajattelemaan. Ei ehkä niinkään peruutuksessa ja metallinoudossa, vaan hyppykiertohässäkässä, jossa hyppyjen ja jopa noutokapuloiden ohittaminen oli ylivoimaisen vaikeaa. Ensin piti hakea ällöä metallikapulaa ja siitä sai huippupalkat, mutta sitten ei kivoja puukalikoita saanutkaan noutaa. Ei ehkä olisi kannattanut sotkea samalle illalle metallia ja hyppyhässäkkää, mutta toisaalta kyllä Viirun noilla maileilla pitäisi jo kuunnella ja tehdä. Metallikapulan noutaminen alkoi Viirua kummasti kiinnostaa, kun kaivettiin huippuherkut (eli Ceasar-rasia) esille.

Ennen juoksaritreeniä käytiin Arran kanssa lenkillä. Miksen ottanut kuvia? Arra on niin soma ja sopusuhtainen. Arra ja Piki saivat monesti hyvät rallit käyntiin, eikä Viiru-muorikaan ihan koko ajan puuttunut ilonpitoon.

Pikin biotiinikuuri jatkuu. Suurin vaikutus sillä tuntuu olevan Viiruun. Tukkajumalattaren karvat alkavat kasvaa jo pelkästä Biorion-purkin näkemisestä.