Eukko joka kulkee polkujaan

Torstain agilityssa jatkoimme siitä, mihin viikko sitten jäimme. Sama rata, nyt ilman kouluttajaa. Yritin keskittyä siihen, mikä viimeksi tökki: Oma lähteminen takaakierroista, Viirun kanssa pitää kokeilla toimiiko olkapään kääntö välistävedoissa (oikean putken pään valinnassa toimi hyvin), Viirun kanssa poispäinkääntö kepeiltä (tämä puoli oli vaikeampi kuin toinen), Pikin saaminen "väärään" putkenpäähän ja pimeään putkeen, Pikin lähettäminen vinohypylle (helpotettuna aluksi).

Viirun kanssa piti hetki neuvotella, mennäkö takaakiertoon, kun minä etenen. Olkapään kääntö toimi välistävedoissa ja poispäinkääntö toimi, kun Laura kerran avusti palkkaamalla. Pikilläkin toimi putkenpään valinnassa hartian kierto. Se, mitä en tehnyt, oli vinohyppyjen helpottaminen Pikille, mistä sitten seurasi se, että joko hypyt tai välistävedot eivät sujuneet. Enkä Viirun kanssa tajunnut, että hyppysarjan jälkeenkin oli tavallaan välistäveto - Viiru oli aina kepeillä, kun olisi pitänyt olla putkessa... Pieniä onnistumisia, hirveää räveltämistä.

Näitä polkuja tallaan... Mitä polkuja? Tästä alkaa core-treeni,

Perjantain tokossa oli kouluttaja ja teemana oli koiran avoimuus ohjaajalle. Heidin blogissa on ajatuksella ja eloisasti kuvattu treeniä. Suski ehdotti houkutukseksi (jota koira ei saanut lainkaan kytätä tai edes siitä haaveilla) noutokapuloita, hyppyä, lelua tai vaikkapa putkea. Pyh! Ainoa, joka Viirun avoimuuden sulkee, on ruoka (vaikka viime lauantain kapulahässäkässä ei ehkä tuntunut siltä). Jos koira kuunteli ohjaajaa eikä millään tavoin välittänyt houkutuksesta, se vapautettiin palkalle, mutta pienikin vilkuilu tai väistely sai aikaan sen, että palkka tuli vain ohjaajalta. Pontevasta yrityksestään huolimatta Piki ei edennyt lainkaan namilautaselle. Viirun kanssa olimme ekassa setissä liian lähellä houkutusta (melkein namikipon päällä), mutta kun seuraavalla kerralla olimme vähän kohtuullisempia, Viiru pääsi kipolle parikin kertaa. Sitten alkoi taas kyttäys... Eli yllätyksellisyyttä tähänkin hommaan.

Kadonneen polun metsästäjät - ja Täti-Päärynä etenemisen esteenä.

Lopuksi oltiin rinkinä (tai kolmen koiran kolmiona), koirat selin toisiinsa, ja kukin ohjaaja käskytti omaansa. Lisäksi Suski häiriköi seassa. Kun kaksi kertaa sanoi Viirulle "peruna", Viiru ajatteli, että kyllä sen jotain pitää tarkoittaa, kun ihan toistetaan, ja vaihtoi asentoa. Lelukoira ajatteli taas muutenkin useamman kerran. Suski antoi myös kotiläksyksi evl:n hyppykietohässäkän alkeiden treenamisen, aluksi niin että koira lähetetään siivekkeiden (hyppyjen?) välistä hyvin lähelle kiertoon. Aluksi ei ole kapuloita näkyvilläkään. Myöhemmin ne voivat olla vaikka hyppyjen takana. Kiertotötteröä ei siirretä, vaan lähetyspaikkaa.

Tuleeko tästä tämän talven suosikkiliikennemerkkini?

Lunta on satanut paljon. Susu saapui. Lauantaina ainakin koirat saivat kunnon syvien lihasten treenin, kun tarvoimme umpihangessa hyvän tovin; koirat tietysti riekkuivat moninkertaisen matkan. Väistelimme latupohjia. Susu komensi nuorempiaan käheänkimeällä haukulla, ja kaikki vetivät välillä rallia. Kun hikipäissämme saavuimme takaisin parkkipaikalle, huomasimme, että kaikki ajetut pohjat eivät olleetkaan hiihtäjille. Vaan frisbee-golffaajille?

Minä aina eksyilen Lykynlammen takamailla, ja nytkin lumiset ja paikoin hakatut maisemat näyttivät vierailta, mutta avantgardisti-Viiru aina tiesi missä polku kulkee, vaikka umpihanki lepäsi päällä.

Lähempänä taivasta.