Tuikku lumimurheeseen

Lunta tuli vielä alkuviikosta lisää ja pakkasta piteli. Koko viikon kyttäsin Kiteen sääennustetta: sulaako lumi lauantaihin mennessä? Pahalta näytti: jos sulaa, niin aikaisintaan sunnuntaiksi. Eikä voinut viikon varrella juurikaan iltaisin lumessa ja pimeydessä tehdä "viimeistely"treenejä (lue: paniikkitreenejä): A-este oli lumen alla, muita liikkeitä haittasi varsinkin liukkaus.

Torstain ohjattuihin agilitytreeneihin emme päässet työmatkani vuoksi. Viikonloppuna onkin Tuulia Liuhdon koulutus.

Perjantaina tuli hyvissä ajoin tieto hakukokeen perumisesta. Kummallekin eukkoselle oli varattu aika fysioterapeutille. Kokeen perumisen vuoksi vaihdettiin niin, että jumikas Viiru saikin pidemmän käsittelyn ja Pikille varattiin puolen tunnin totuttelu. Viirulle otettiin vielä uusi aika, jumeja oli sen verran. Pikilläkin oli hieman selässä. Kun Viirua hierottiin, Piki kiemurteli, hosui, huitoi ja pusutteli. Kun Pikiä hierottiin, Viiru istui toteemipaaluna ja Piki kiemurteli, hosui, huitoi ja pusutteli.

Illalla mentiin sinipekoniseurassa (Piki, Laku-veli ja Nero-pikkuveli) tokoryhmän omatoimitreeniin. Koska eukkoset olivat juuri käyneet fyssarilla, yritin valita vähiten kiihkeät ja vähiten jumittavat liikkeet, ja päädyin tunnariin ja ruutuun. Kyllä ne muisti. Kummankin kanssa pitää edetä.

Tuikku murheeseen.